…ainakin jos J. Peter Lassilaan on uskominen. Ohessa hänen kirjoittamansa artikkeli.

Kuluvana kesänä juhlivat merkkivuotta niin parapsykologit, ufotutkijat kuin teosofitkin. Maaliskuussa 1907 Suomeen perustettiin Arvi Grotenfeltin ja muiden arvostettujen tiedemiesten toimesta yksi maailman vanhimmista parapsykologisista seuroista, Sällskapet för Psykisk Forskning, ja pian sen jälkeen kansainvälinen teosofinen seura antoi siunauksensa seuran perustamisesta Suomeen – joskin teosofisia looseja toimi Suomessa jo ennen tätä ja teosofien keskuksessa toimiva Suomen vanhin rajatiedon kirjastokin perustettiin jo vuonna 1895. Näiden esimerkkien myötä innostuivat myös sen aikaisesta spiritismistä kiinnostuneet järjestäytymään, joskaan tämä kiinnostus ei kestänyt sisällissodan melskeissä ja sittemmin spiritualismin nimellä tunnettu liike rantautuikin Suomeen pysyvästi vasta Helmi Krohnin toimesta, viettäen 60-vuotisjuhlaansa viime vuoden lopulla. Saman verran vuosia on takanaan myös modernilla ufoilmiöllä, joka sai varsinaisesti alkunsa kesän 1947 ufoaallosta. Useimmat nykypäivänäkin ovat kuulleet varmasti Kenneth Arnoldin lautashavainnosta tai Roswellin ufomaahansyöksystä, jotka ovat juuri tuolta kesältä. Muutaman päivän sisällä näistä tapahtumista sai alkunsa myös MIB-myytti Mauryn saaren ufohuijauksesta.

Ihmiset ovat olleet kiinnostuneita paranormaaleista kokemuksista ja ilmiöistä aina, sen kääntöpuolena kuitenkin monilla ihmisillä on taipumusta hyväksyä heppoisetkin paranormaalia tukevat päätelmät ja ajatukset. Se ei ole yllättävää kun ajatellaan, että maailma näyttäisi kovin tylsältä ja epämiellyttävältä ilman paranormaaleja ilmiöitä. Rintamalinjat kriittis-tieteelliseen ja uskonnollis-filosofiseen toimintaan ovat siis jo kaukaista perua, vaikka kaikkein ilmeisimmäksi ne kävivätkin vasta sata vuotta sitten kun uskonnollisemmat järjestäytyivät valtaosin teosofian ja kriittisemmät parapsykologian ympärille. Nykyisin jälkimmäistä pyrkivät edustamaan myös ufotutkijat.

Laajojen kansanjoukkojen kiinnostuksen huomioiden olisi yllättävää, ellei paranormaalia ja siihen liittyviä kansanuskomuksia olisi tutkittu jo valistuksen ajoista lähtien. Ensimmäiset suomalaiset tutkimukset kansanuskomuksista julkaistiinkin jo 1700-luvun lopulla ja ne olettivat ajan hengen mukaisesti kaikki vähänkin erikoisemmat väitteet taikauskoksi. Tästä huolimatta tai juuri tästä johtuen 1800-luvulla alkoi Suomessakin nousemaan myös tieteellinen kiinnostus monenlaisiin aiemmin mielikuvituksen tuotteiksi leimattuihin ilmiöihin kuten aarnivalkeisiin, enteisiin, erikoisiin sateisiin, harvinaisiin mutaatioihin, ilmestyksiin, kummitteluun, mediumismiin, merihirviöihin, pallosalamoihin, poltergeisteihin, selvänäköön, susilapsiin, telepatiaan, yli-inhimillisiin kykyihin ja muihin ihmismieltä kiehtoneisiin mysteereihin. Maamme ensimmäiset rajailmiöihin kohdistuneet luonnontieteelliset tutkimukset lienevät peräisin noin 150 vuoden takaa. Kuitenkin valistuksen ajalta peräisin oleva mekanistis-materialistinen optimismi ja siihen sisältyvät lähtöoletukset vallitsivat tieteessä pitkään, joiden vuoksi kesti yllättävänkin kauan ennen kuin meteoriittien saati pallosalamoiden kaltaiset asiat alettiin hyväksymään tieteellisinä faktoina.

Vaikka tällaiset esimerkit ovat jo pitkään kovertaneet tieteen uskottavuutta, todellinen valmius taistella aktiivisesti skeptismin lieveilmiöitä vastaan saavutettiin vasta 1990-luvulla, jolloin usko skeptismin kaikkivoipaisuuteen tieteen kulmakivenä alkoi yhä vahvemmin rakoilla. Ironista kyllä, suuri merkitys tässä prosessissa näyttäisi olleen skeptismin eturintamana markkinoidulla järjestäytyneellä skeptikkoliikkeellä, sillä vasta tämän yhteydessä skeptismin lieveilmiöt ovat saaneet laajemmin huomiota. Prosessia on vahvasti myötävaikuttanut myös tietoyhteiskunnan synty, jonka avulla erikoislaatuisia ilmiöitä koskeva tieto on saavuttanut yhä suuremmat ihmismassat. Tämä kaikki on viimeistään osoittanut, että herkkäuskoisuus ei vaivaa ainoastaan monia rajailmiöhin uskovia vaan joillakin ihmisillä on taipumusta myös uskoa heppoisiin skeptismiin päätelmiin. Paranormaalit ilmiöt kun vaikuttavat niin selvästi arkijärjen vastaisilta, että ne on helpointa yksinkertaisesti sivuuttaa tai hyökätä niitä vastaan kun taas niiden ottaminen vähänkin vakavasti voi johtaa syyttä suotta vähittäiseen eristämiseen ja marginalisoimiseen.

Tästä huolimatta hiljalleen herännyt laajempi kriittisyys skeptismiä itseään kohtaan näyttää myös avanneen uusia mahdollisuuksia epäkoventionaalisempien kysymysten kuten ufojen ja paranormaalin tutkimukselle – joskin tuota porttia ovat osittain pitäneet auki postmodernit liikkeet, jonka vuoksi myös erilaiset pseudotieteilijät ovat pyrkineet hyötymään tilanteesta osin onnistuneestikin, mikä ei ole ollut omiaan parantamaan rajatieteiden huonoa mainetta. Näiden kysymysten tutkimuksessa on silti nähty melkoista edistystä viimeisen vuosikymmenen aikana, mistä voinee kiittää kriittisten tutkijoiden antaumuksellisia ponnisteluja. Niin ufojen kuin paranormaalien ilmiöidenkin tutkimuksen katsotaan elävän kansainvälisesti noususuhdannetta ja Suomessakin on näiden tiimoilta valmistumassa tai juuri valmistunut lähes kymmenen gradutyötä ja väitöskirjaa. Kuluvana vuonna on myös toimintansa aloittanut kolme parapsykologista järjestöä ja viime vuonna kaksi tieteen raja-alueisiin liittyvää aikakausjulkaisua. Toisaalta Suomessa ulospäin näkyvä aktiviteetti on vähentynyt toiminnan siirryttyä verkkoon ja sen saatua yhä moninaisempia muotoja.

Haasteita silti riittää. Ainakin Kuopion, Turun ja Tampereen yliopistot ovat ottaneet paikoin selvästi kielteisen asenteen paranormaalin tieteelliseen tutkimukseen, edes tutkijoiden omalla vapaa-ajalla. Tämä on tullut ilmi muun muassa ongelmina tutkimustilojen kanssa, ainakin kahden tutkimushankkeen keskeyttämisenä, tutkijoiden painostamisena ja alanharrastajiin yleensä kohdistuvana ajojahtina. Suurimmat paineet kohdistuivat kauan kaivattuun alan tutkijoiden yhteistyö- ja etujärjestöön ParaNetiin, mikä lopulta johti järjestön hajoamiseen eri toimintalinjoja painottaviin haaroihin. Osansa tässä prosessissa saattoi olla tosin myös keskeisten toimijoiden kykenemättömyydellä ennakoida tulevia ongelmia, tai ehkä pyrkimys marttyyrin asemaan, jolloin järjestö oli alttiimpi myös erinäisille väärinkäytöksille, hyväksikäytölle ja jopa rikoksille. ParaNetin väitetään olleen myös tiedustelupalveluiden seurannassa. Nykyisin ParaNet ei ole vahvaa akateemista painotusta lukuunottamatta muita paranormaalin yhteistyöjärjestöjä kummempi, sillä vahvana etujärjestönä sitä ei voi enää pitää jos se sellainen on merkittävistä pyrkimyksistä huolimatta koskaan ollutkaan.

Vähän vastaavanlaisen kohtalon joutui aiemmin kokemaan Sällskapet för Psykisk Forskning, joka sai huomattavan testamenttilahjoituksen 90-luvun lopulla käytettäväksi parapsykologiseen tutkimukseen. Tämän seurauksena järjestö tulkinnoista riippuen ajautui tai kaapattiin uusien henkilöiden käsiin, jonka jälkeen kyseisistä rahoista ei ole kuulunut mitään, eikä poliisitutkintakaan johtanut mihinkään, koska yhdistyksissä tapahtuvat mahdolliset vehkeilyt eivät kuulu rikoslain piiriin. Suomalaisella parapsykologialla ei ole muutenkaan ole ollut onnea tutkimusrahoituksen suhteen, sillä vuosisadan puolessa välissä Åbo Academin säätiö sai hallinnoitavakseen noin 400 miljoonan jälkisäädöksen, jonka oli ilmeisesti tarkoitus hyödyttää myös parapsykologista tutkimusta, mutta tämä on kuitenkin jäänyt käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi rajailmiöt huomioivaa erikoiskirjastoa lukuunottamatta. Tässä näyttää olevan jonkinlaista säännönmukaisuuttakin, sillä kun viimeksi Ruotsissa parapsykologia sai huomattavan lahjoituksen professuurin perustamiseen, ainoastaan Lundin yliopisto oli halukas ottamaan lahjoituksen vastaan sillä ehdolla, että siihen liitetään myös hypnologia. Tällä tempulla jotkut yliopiston hallinnossa pyrkivät ilmeisesti saamaan pääpainon testamenttilahjoituksen tekijän tahdon vastaisesti hypnoosin tutkimukselle, mikä ei onneksi kuitenkaan täysin onnistunut.

Haasteita tarjoavat myös erilaiset rajatiedon uskomukset, jotka vievät myös kriittisempien huomiota muusta toiminnasta. Varsinkin vaihtoehtohoidot ja niihin liittyvien markkinoiden holtiton kasvu ovat tuoneet mukanaan monenlaisia lieveilmiöitä, mikä on herättänyt huolta monilla tahoilla, eikä tämä ole jäänyt huomaamatta rajatiedon harrastajien piirissäkään. Monet vähemmän kriittiset tahotkin ovat alkaneet esittämään sellaisia äänenpainoja, että jonkinlaista kontrollia pitäisi näiden markkinoiden hillitsemiseksi saada jo pelkästään alan maineen vuoksi. Tässä ovat etunenässä olleet rajatiedon ilmiöiden tutkijat ja kriittiset alanharrastajat, joiden mielestä huuhaan näkyvä asema leimaa kaikkea keskustelua ufoista paranormaaleihin ilmiöihin. Niinpä ainakin vaihtoehtohoitojen asemaa laissa pitäisi tarkastella uudelleen ja mikseipä samalla mitä tahansa muutakin ns. huuhaatarjontaa. Koska suurimmat lieveilmiöt liittyvät lasten ja epätoivoisten ihmisten aseman hyväksikäyttöön, varsinkin näiden osalta kaupallisuutta ja patologisiksikin miellettyjä markkinailmiöitä olisi hillittävä.

Tieteelliseltä kannalta tämä rajatiedon juhlavuosi on avautunut erityisen mielenkiintoisissa merkeissä. Tärkeä keskustelunavaus nähtiin kun Tieteellisen seurain valtuuskunta otti erilaiset rajailmiöt huomioon tammikuussa pidetyillä Tieteen päivillä, joiden teema ”rajalla” veti Helsingin yliopistolle noin 15000 vierasta. Tämä osoittaa, että tieteen valtavirtakaan ei voi enää kovin helposti näitä asioita ohittaa, vaikka itse tapahtuman tieteellinen anti rajailmiöiden osalta jäikin lopulta varsin yksipuoliseksi näkökulman painottuessa pitkälti filosofisiin kysymyksiin ja esiintyjiksi kutsuttujen tutkijoiden tietojen osoittautuessa puutteellikseksi tai paikoin jopa vääriksi. Raja-alueella tällainen on erityisen kohtalokasta, sillä vaikka ilmiöitä ei saisi hyväksyä liian heppoisin perustein, ne ovat liian tärkeitä myöskään hylättäväksi liian heppoisin perustein. Asiantilan toivotaan kuitenkin hiljalleen muuttuvan, esimerkiksi ensi syksylle suunniteltu parapsykologian peruskurssi on askel oikeaan suuntaan, jotta rajailmiöiden suhteen pätevät tutkijat erottautuisivat selkeästi muista. Toistaiseksi raja-alueella kun ovat olleet vahvasti kuvioissa erilaiset subjektiiviset mieltymykset tutkijoiden ja tutkimusten pätevyyttä arvioitaessa, varsinkin populaarissa julkisuudessa, mutta myös tieteen piirissä.

Suomalaisessa raja-alueen tutkimuksessa on puolestaan avattu kokonaan uusia lehtiä. Viime vuonna suurella kohulla julkistetun, väitetysti ufoa esittävän infrapunavideon tutkimukset eivät ole välttyneet dramaattisiltakaan käänteiltä kun Rajavartiolaitos päätti kesäkuun alussa aloittaa tutkinnan filmin ufotutkijoille luovuttaneesta henkilöstä, jonka oletetaan työskennelleen rajavartioston palveluksessa ennen eläkkeelle jäämistään. Henkilön epäillään käyttäneen rajavartioston välineistöä luvattomiin tarkoituksiin. Tapauksen tieteellinen arvo ei ole niinkään itse videomateriaalissa, joka ei juuri voisi epämääräisempää olla ja siten tieteellisen ufotutkimuksen näkökulmasta lähes arvotonta, vaan siinä minkälaista huomiota tapaus on saanut ulkomailla asti yksinomaan siksi, että materiaali on tullut ufotutkijoille ”viralliselta” taholta. Näin käy miltei aina kun ufotapausten todistajina on viranomaisia, vaikka tiedetään hyvin etteivät viranomaiset ole välttämättä havaitsijoina sen luotettavampia kuin tavalliset ihmisetkään.

Uforintamalla eletään muutenkin mielenkiintoisia aikoja. Ufotutkijoille on tullut äskettäin tutkittavaksi harvinaislaatuinen kuva Varkaudesta, joka liittyy havaintoon pallosalaman kaltaisesta ilmiöstä. Se olisi aidoksi osoittautuessaan ensimmäinen Suomesta saatu pallosalaman kaltaista ilmiötä esittävä valokuva, jotka ovat maailman mittakaavassakin harvinaisia. Savosta tiedetään muutenkin huomionarvoisia tapauksia, sillä vanhoista arkistoista löytyy jopa uutistietoja kahdesta kuolemantapauksesta, joihin liittyy mahdollisesti pallosalama, toinen Iisalmesta ja toinen Heinäveden vanhan kirkon palon yhteydestä. Muistakin kuolemantapauksista on huhuttu, mutta niiden alkulähdettä ainakaan allekirjoittanut ei ole onnistunut jäljittämään. Sen sijaan pallosalamaan liitettyjä loukkaantumisia tiedetään sattuneen, viimeisin muutaman vuoden takaa, jossa kaksi Vantaan steinerkoulun oppilasta loukkaantui lievästi pallosalaman osuttua silminnäkijöiden mukaan heihin. Tosin täytyy muistaa, että tavallisen salaman aiheuttamia ilmiöitä luullaan joskus pallosalaman aiheuttamiksi ja joskus pimeällä lähelle iskenyt salamakin voi aiheuttaa pallomaisen jälkikuvan verkkokalvolla. Tästä johtuen harhaanjohtavaa spekulointia pallosalamalla on nähty uutisoitavan kuluvanakin kesänä.

Ufotutkijoilla on myös tutkimuksen alla kaksi aluetta, joista on säännöllisesti raportoitu erikoisista pallomaisista valoilmiöistä. Näistä varsinkin Paasselän alueella havaittu ”Paasiveden piruksikin” nimetty ilmiö on herättänyt laajaa kiinnostusta, sillä kyseisen valoilmiön tiedetään esiintyneen kyseisellä alueella ainakin kahdensadan vuoden ajan ja uusia havaintoja kertyy joka vuosi lisää, onpa julkisuuteen tullut kaksi videotakin joiden väitetään esittävän kyseistä ilmiötä. Paasselkä tunnetaan myös siitä, että se on syntynyt vanhaan meteoriittikraateriin ja alueella on havaittu sen vuoksi muun muassa magneettisia häiriöitä.

Viime vuoden lopulla Englannissa julkistettiinkin salainen raportti, jonka mukaan suuri osa merkittävimmistä ufotapauksista ovat erikoisten sääilmiöiden tulosta, jotka ovat usein luonteeltaan sähköisiä. Vaikka osa valoilmiöistä johtuukin todennäköisesti pikemminkin geologisista ilmiöistä, raportti on oikeilla jäljillä sillä noin puolet merkittävistä ufohavainnosta koskee todellakin erilaisia valoilmiöitä. Se toinen puoli merkittävimmistä ufotapauksista onkin sitten erilaisia laitehavaintoja, joiden esitettiin olevan itse asiassa sotilaallista alkuperää kuten salaisella Aurora-lentokoneella tehtyjä lentoja. Vaikka ns. ET-hypoteesi pysyykin joissakin tällaisissa tapauksissa varteenotettavana vaihtoehtona, on myös viitteitä siihen suuntaan, että salainen sotilasteknologia olisi vuosia, joissakin tapauksissa ehkä jopa vuosikymmeniä siviilitason tiedettä edellä. Suomessa tällaisista merkittävistäkin laitehavainnoista keskustelu on kuitenkin ufokytkentöjensä vuoksi vahvasti värittynyttä, mikä lienee osittain myös perua siltä ajalta kun näitä havaintoja yritettiin julkisuudessa vähätellä Neuvostoliiton pelossa, olihan se todennäköisin lähde mahdollisille tiedustelulaitteille. Asiaan saattaa olla tulossa kuitenkin lisävaloa, sillä vajaa viikko sitten tuli Suomessa esille muutamia toisistaan riippumattomia ufohavaintoja entisen Neuvostoliiton loppuajoilta, jotka voisivat viitata laitteiden teknologian ja käyttäytymisen puolesta idästä peräisiin oleviin kauko-ohjattuihin tiedustelulaitteisiin. Tutkimukset ovat kuitenkin tältä osin vasta aluillaan.

Kuluva vuosi on muutenkin ollut merkittävä vanhojen ufohavaintojen kannalta. Uutta valoa on tullut muun muassa Pudasjärven tunnettuun ufoaaltoon, jonka merkittävimmästä tapauksesta, Saapungin ufotapauksesta on suoritettu viime vuosina uusia tutkimuksia, jotka julkistettiin vuodenvaihteessa ja pian sen jälkeen ilmeni, että tapaukseen liitetty ufojälki saattaakin olla aivan inhimillistä alkuperää, mutta aivan eri syistä kuin tunnettu kuututkija ja tiskivesimies Birger Wiik spekuloi. Itse ufohavainnon uudet laskelmat puolestaan osoittavat olleen mahdollisesti talviukkosen tai salamoinnin yhteydessä syntynyt pallosalaman kaltainen ilmiö.

Lisäksi julkisuuteen ovat tulleet rajavartioston tekemät tutkimukset Pyyvaaran ja Saapungin ufotapausten yhteydessä, jotka löytyvät sota-arkistoista. Sieltä löytyvät niin ikään maailman ensimmäisen viranomaisten suorittaman ufotutkimuksen tiedot koskien ns. kummituslentokoneita, joita nähtiin 30-luvulla koko pohjoisen Fennoskandian alueella ja pieniä määriä muuallakin. Aikoinaan ne leimattiin osin perusteetta mielikuvituksen tuotteiksi, koska niitä ei pudonnut kertaakaan maahan tai jäänyt muuta konkreettista todistusaineistoa, vaikka havainnot viittasivatkin neuvostoliittolaiseen alkuperään. Näistä tuli pari vuotta sitten julkisuuteen uutta tietoa kun paljastui, että Mannerheimin salaisena asiamiehenä toiminut Vilho Tahvanainen oli kopioinut salaisista asiakirjoista tietoja, joiden mukaan Mannerheim oli tietoinen kummituslentokoneiden alkuperästä. Valitettavasti vain Tahvanaisen lähteenään käyttämät alkuperäiset asiakirjat on ilmeisesti tuhottu, joten varmuutta niiden sisällöstä tullaan tuskin koskaan saamaan. Viime aikoina rajavartiolaitosta ja ilmavoimia on yritetty painostaa myös ufotapauksiin liittyvien uudempien tietojen julkistamisessa, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta.

Kaikki edistysaskeleet raja-alueen tutkimuksessa Suomessa eivät kuitenkaan liity ufoihin. Vaikka parapsykologia eli varsinaista nousukauttaan vuosituhannen vaihteessa ParaNetin perustamisen myötä, mitään suuria tieteellisiä läpimurtoja ei tuolloin juuri tapahtunut – Venäjän tiedeakatemiasta markkinoitu torsionkenttäkin paljastui allekirjoittaneen toimesta oleellisilta osin huijaukseksi. Tuolloin kenties kuitenkin asetettiin jo siemen tuleville löydöille, sillä samaan aikaan kun alalle nousi kokonainen joukko uusia, Olli Erjannin, Kirsi Hännisen, Jarkko Karin, Pasi Klemettisen, Alex Kaivaraisen, Sergei Kolmakowin, Leo Näreahon, Jaakko Närvän ja Matti Pitkäsen kaltaisia aktiivisia tutkijoita, Suomeen perustettiin alan tieteellinen julkaisusarja, maassamme alettiin järjestämään säännöllisiä tutkijatapaamisia joihin osallistui myös ulkomaisia tutkijoita ja Turkuun perustettiin parapsykologian instituutti.

Tosin joku voisi pitää jonkinlaisena läpimurtona allekirjoittaneen vuosituhannen vaihteessa tunnistamaa simulaatio-argumenttia, jota aloin soveltamaan psi-hypoteesien kehittämisen yhteydessä ja jonka maailmankuulu filosofi Nick Boström keksi ja lanseerasi sittemmin minusta riippumatta. Muuten läpimurrot antoivat kuitenkin odottaa itseään. Viime vuodet ovat kuitenkin tuoneet mukanaan huomiota herättäneitä löytöjä kuten esimerkiksi allekirjoittaneen toimesta menetelmän henkisen oman kapasiteetin kasvattamiseksi, laitteen jolla voisi olla mahdollista nostaa kohteena olevan yksilön parapsyykkistä herkkyyttä, keinon manipuloida fysiikan lakeja eli tuottaa keinotekoisia yliluonnollisia ilmiöitä (joskaan ei ole vielä tiedossa riittääkö koko maailmankaikkeuden kapasiteetti idean toteuttamiseen) sekä mahdollisen ikuisen elämän lähteen, joka ei tosin sijaitse tässä universumissa…

Nämä kaikki läpimurrot ovat tapahtuneet sen jälkeen kun allekirjoittaneeseen otettiin kolmisen vuotta sitten yhteyttä taholta, joka väitti Pentagonin jatkaneen taannoisia tutkimuksiaan parapsykologian saralla ja työskentelevän nykyisin telepaattisen mielenhallinnan, erityisesti kollektiivisiin mielialoihin vaikuttamisen saralla. Ikäänkuin vakuuttaakseen omaavansa sisäpiirin tietoa, tämä taho kertoi samassa yhteydessä Pentagonin raportista, jossa arvioitiin ilmastonmuutoksen seurauksia pahimmillaan ja siihen sisältyviä sotilaallisia uhkia rinnastettiin ydinaseiden leviämisen uhkiin – presidentti Bushin harmiksi tämä raportti päätyi sitten muutamaa viikkoa myöhemmin kansainväliseen julkisuuteen.

Rajatieto kohtaakin siis merkkivuotensa haasteiden mutta myös edistysaskeleiden merkeissä. Alan juhlatapahtumat alkavat kuluvana viikonloppuna ufojen merkeissä, sillä ufotutkimuksen 60 vuoden virstanpylvästä vietetään virallisesti tänä viikonloppuna. Suomessa tämä näkyy Kuortaneella pidettävien Ultrapäivien ufoteemana ja kansainvälisesti merkittävin ufotapahtuma on Roswellissa pidettävät ufofestivaalit. Roswell on muutenkin ollut jälleen esillä tiedotusvälineissä, sillä merkkipäivän alla julkisuuteen ovat tulleet luutnantti Walter Hautin väitteet hänen allekirjoitettuaan ennen kuolemaansa todistuslausunnon, jonka mukaan Roswellissa todella tapahtui ufomaahansyöksy. Ensi viikolla puolestaan Suomen teosofit juhlistavat satavuotista historiaansa, jonka yhteydessä Suomessa pidetään kansainvälinen teosofinen kongressi. Heinäkuun lopussa 27. päivä juhlivat puolestaan parapsykologit sadan vuoden virstanpylvästä, hieman pienemmissä puitteissa tosin. Parapsykologian merkkitapahtumaa juhlistetaan alalle sopivaan tyyliin julkistamalla tietoja eräistä viime aikaisista läpimurroista; tapahtumaan pääsevät mukaan vain ennakkoilmoittautuneet. Joillekin rajatiedon harrastajille kuluva kesä tosin tietää enimmäkseen työtä, sillä esimerkiksi allekirjoittanut kiertää kesäistä Suomea suorittamalla tutkimuksia ja haastatteluja eräiden rajailmiöiden merkeissä.

Ensi syksyllä aiotaan puolestaan käynnistää laaja paranormaalien kokemusten keräyskampanja, jonka edistämisen Suomessa toimivat raja-alueen seurat toivon mukaan ottavat yhteiseksi asiakseen. Vaikka tutkijat ottavat spontaanitapauksia koskevia ilmoituksia vastaan milloin tahansa, keskitetty keräys on omiaan parantamaan suuren yleisön tietoisuutta siitä, miksi kokemukset ja silminnäkijälausunnot ovat niin tärkeitä alan tutkimukselle, mihin saatuja tietoja käytetään sekä tärkeimpänä, minne näistä kokemuksista voi ilmoittaa. Juhlavuoden toivoisi muutenkin merkitsevän käännettä alan seurojen profiilissa, joiden toiminnassa on ollut kehitystä yhä enemmän yleisen rajatiedon suuntaan ja kriittinen tutkimus on jäänyt valitettavasti lapsipuolen asemaan.

Loppuvuoden ohjelmasta voisi mainita erityisesti parapsykologian peruskurssin, jonka vetäjäksi on tämänhetkisten tietojen mukaan tulossa Lundin yliopiston parapsykologian ja hypnologian professorina toimiva Etzel Cardena. Sitä ennen on suunnitteilla myöskin valmentava parapsykologian opintopiiri, johon otetaan vain rajallinen määrä osallistujia ja jos kiinnostusta riittää, toiminta voi saada jatkoa ensi vuoden jälkeenkin avoimena lukupiirinä. Ensi syksynä paranormaalista kiinnostuneiden tutkijoiden olisi myös aika jälleen kokoontua yhteiseen tutkijatapaamiseen raportoimaan alan uusimmista virtauksista, mutta on vielä epävarmaa riittävätkö rahkeet tämän järjestämiseen vai siirtyykö tämä ensi keväälle. Syksyllä puolestaan rajatiedon harrastajille suunnatut perinteiset Hengen ja tiedon messut juhlistavat huomattavaa merkkipaalua, sillä ensimmäisistä vastaavista messuista tulee tuolloin kuluneeksi neljännesvuosisata.

Juhlavuodesta huolimatta on kuitenkin syytä muistuttaa raja-alueen tutkimuksesta kiinnostuneita, että vapaaehtoisten panos on rahoituksen vähäisyyden vuoksi eräs alan tutkimuksen elinehdoista. Jokaiselle mahdollisia tapoja osallistua ovat esimerkiksi alan tutkimuksesta tiedottaminen, parakokemusten kerääminen sekä erilaiset muut rutiiniluontoiset tehtävät. Kielellisistä osaamista voi tarjota puolestaan kansainväliseen yhteistyöhön tai vaikkapa tasokkaiden ulkomaisten artikkelien kääntämiseen, jossa vapaaehtoisille onkin erityistä tarvetta. Teknisesti suuntautuneet taas voivat tarjota apuaan vaikkapa tutkimusta hyödyttävien laitteistojen tai nettisivujen kehitystyön puitteissa. Panoksen ei tarvitse olla edes näin konkreettista, sillä alan tutkimus voi ottaa myös lahjoituksia vastaan esimerkiksi vasta perustetun parapsykologian juhlarahaston puitteissa.

J. Peter Lassila
050-9255877
jplassila@psilab.info

Lähde:  http://irc-galleria.net/blog.php?nick=Gamma

Yhdistyneiden kansakuntien (United Nations) raportin mukaan vuodesta 1947 nykypäivään yli 150 miljoonaa ihmistä on nähnyt UFOja. Yli 20 000 näistä on ollut dokumentoituja laskeutumisia.

70 % yhdysvaltalaisista uskoo, että USA:n hallitus ei kerro ihmisille kaikkea mitä se tietää UFOista ja avaruusolennoista.