Search

haastattelut

Sivu 5. Yhteensä 8.« Eka345678

Haastattelussa kontaktihenkilö Kalevi Riikonen – Osa 1

Haastattelussa kontaktihenkilö Kalevi Riikonen. Tässä haastattelun ensimmäinen osa.

Kalevi Riikonen

Kalevi Riikonen

Kerro hieman itsestäsi.

– Synnyin Keski-Suomessa maatalossa ja vietin lapsuuteni siellä. Kaikki mikä oli mahdollista valmistaa itse, teimme sen yhdessä. Tämä opetti toimimaan mahdollisimman omavaraisesti perheyrityksessä. Käsien taito ja erilaisten käytännönläheisten tietotaitojen kehittyminen auttoi myöhemmin selviytymään elämästä yleensä. Toimin aikanani mekaanisessa puunjalostusteollisuudessa, josta siirryin ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen yrittäjäksi. Olen toiminut elämäntapayrittäjänä 1994 vuodesta saakka. Asun omakotitalossa haja-asutusalueella yhdessä Eija – vaimon kanssa. Ympärillämme olevassa luonnossa voimme tarvittaessa nopeasti latautua. Harrastamme lavatansseja ja tämän luovan liikunnan kulttuurimuoto onkin tärkein liikuntaa ylläpitävä kuntoilutapamme.

Mitä kaikkea työpäivääsi kuuluu?

– Jokainen päivä on varsin erilainen. Vedämme yleensä viikonloppuisin eri teemoista kursseja tai käymme tuotteinemme messuilla. Myös uusien asioiden kehittely ja teemojen hiominen vievät aina oman aikansa. Kun olemme tukikohdassamme, niin ihmisten puhelinsoitot eri elämän ongelmatilanteissa ovat joskus suurin yhtenäinen kokonaisuutensa työpäivästämme. Tarvittaessa käymme asiakaskäynneillä Grander-vedenkäsittelylaitteiden käyttöönoton yhteydessä. Kotimme ja yhdistetyn työpaikkamme kiinteistö- ja ulkotyöt vievät osan kesäajastamme. Tällä erää on vielä uuden kirjan kirjoitus kesken, joten se vie siten lähes kaiken liikenevän ajan.

Mikä on Tmi Tähtitieto?

– Tähtitieto perustettiin 1993 universaalin tietoisuuden ja kosmisemman ihmisyyden ymmärtämiseen. Yritys on järjestänyt elämänlaatuun liittyviä luento, koulutus ja seminaareja. Oman osaamisen lisäksi olemme tehneet yleisölle suunnattua yhteistyötä rajatiedon-, kasvatustieteiden- ja terveysalan huippuosaajien kanssa. Tavoitteena on saada ihmiset ottamaan vastuu omasta elämästään. Tämä toteutuu toimimalla kosmisten lakien mukaan ja elämällä luonnon ehdoilla tasapainoisen kehityksen ylläpitäjänä.

Miten kiinnostuit Ufoista?

– Jo aivan pienestä lapsesta saakka muistan kiinnostukseni kohdistuneen tähtiin ja kaikkeen maan ulkopuoliseen elämään. Jonkinlainen sisäinen kaipuu ja henkinen koti-ikävä vetivät todellisempaan kotiin, ulkoavaruuteen. Kun lehdissä 60 – luvulla oli uutisjuttuja lentävistä lautasista (erittäin paljon siihen aikaan), niin keräilin niitä talteen ja kirjoittelin sitten niitä vihkoon ylös. Ensimmäisen todellisen fyysisen ”toispaikkakuntalaisten” aluksen näin 1968 silloisen opiskelukaupunkini iltataivaalla. Koska olen alkuperältäni kosminen sielu, eli tullut vain kehollistumaan maanihmisten joukkoon, on ufokosmiset asiat ollut oleellinen itsestään selvyys elämässäni ja arkirutiinissani.

Kerro ensimmäisestä kontaktistasi avaruusolentoihin.

– Olin pienenä vauvana selälläni pinnasängyssä ja silloin valopallot tulivat. Nämä oudot energiapallot veivät tietoisuuteni erikoisen valokentän läpi menneisyyteeni, jossa olin jälleen aikuisen miehen kehossa. Jollakin erikoisella tavalla nämä valopallot avasivat aikaportin ja käyttivät minut tietoisesti vanhassa ajassa. Aikani siellä oltuani nämä vastaavanlaiset valopallot tulivat takaisin ja toivat samalla tavalla takaisin lapsen kehoon lähtötilanteeseen. Tuo ei ollut suoraan klassinen ufotapaus, mutta koen sen kuitenkin sellaiseksi. Muistan ennen kouluikää olleeni isovanhempieni luona jossa tapahtui erikoisen outo tapaus. Mummoni kertoman mukaan, olin sairastanut terveyttä raastavaa ripulia jo melko pitkään. Sitten eräänä päivänä ilman ennakkovaroitusta tupaan astui jokin ”hyvin hieno herra”. Tämä oli ollut erikoisen kiinnostunut minusta. Kysyin mummoltani myöhemmin aikuisiässä; mitä asiaa tällä erikoisella vieraalla oli? Mummoni mietti hetken, ennen kuin vastasi: En osaa sanoa, sillä hän ei ollut ollenkaan esittänyt asiaansa. Nyt hän vasta alkoi ihmetellä mitä siinä kohtaamisessa oikein tapahtui. Tämä pitkään jatkunut ripuli oli hävinnyt käsittämättömällä tavalla heti salaperäisen vieraan lähdettyä.

Miksi avaruusolennot lähestyvät planeettaamme – mikä on perimmäinen syy?

– Heidän tarkoituksensa on herätellä ihmiskuntaa tajuamaan tilansa, että on olemassa muutakin, kuin luonnon tuhoamista ja sotimista. Ihmiskunta elää tällä hetkellä hyvin kriittistä elämänvaihetta, on olemassa suuri vaara, että ihmiskunta tuhoaa valinnoillaan itse itsensä. Maailmankaikkeudessa elävien älyllisten olentojen luonteeseen kuuluu ymmärrettävästi myös perusuteliaisuus.

– Siinä vaiheessa, kun minkä hyvänsä kehittyneen planeetan yhteiskunnallinen edistyminen on tarpeeksi pitkällä, toteutuu tavalla tai toisella myös aurinkokunnan ulkopuolinen avaruusmatkailu. Osa näistä fyysisistä tai lähellä fyysistä avaruustasoamme käyttävistä lentoaluksista on juuri näitä tutkijoita kartoitustehtävissään. Sitten on lukuisa joukko avaruuden asukkaita, joilla on tukikohtia tai tilapäisasemia tämän aurinkokunnan planeetoilla ja niiden kuilla. Nämä ovat eri tavoin vaikuttaneet Maa-planeetan ja sen ihmiskunnan kehitykseen läpi historiamme. On myös olemassa Galaktinen Liitto erilaisissa valvonta- ja ohjaustehtävissään tämän aurinkokunnan piirissä. Tämä suuri organisaatio toimii harvoin ihmiskunnan keskuudessa kovin näkyvästi.

Mistä avaruusolennot tulevat ja keitä he ovat?

– Omakohtaisen kokemukseni perusteella voin kertoa, että on olemassa melkoinen joukko eri kehityksen linjoissa eläviä avaruusrotuja. Meidän Maan ihmisen koko, näkö tai kehon muoto (esim. raajojen lukumäärä) ei ole mikään vakio maailmankaikkeudessa. He ilmaisevat tulopaikkansa tai käyttävät vieläkin laajempaa määritelmää: Koti on kaikkialla eli missä he ovat, se on sillä erää heidänkin kotinsa. Elämän moniulotteisuus mahdollistaa korkeamman henkisen kehityksen mukaisen liikkumisen korkeus- ja sivuttaissuunnassa. Edistyneen teknologian osaavat käyttäjät voivat tulla jopa rinnakkaismaailmastakin. Se, mistä maan perusihminen voi vain haaveilla, on jo toteutuneena jossakin moraalisesti ja eettisesti oikealla tavalla edistyneessä aurinkokuntajärjestelmässä.

Millä eri tavoin avaruusolennot voivat ottaa kontakteja meihin?

– Kehittyneet avaruuden asukkaat voivat ottaa kontakteja toisiinsa ja meihin ihmiskehoissa oleviin millä hyvänsä fyysisen, psykofyysisen ja psyykkisen toimintojemme alueella. Fyysisten kontaktien osuus on kaikkein vähäisin suhteessa ylifyysisiin lähestymisiin. Ylifyysinen lähestyminen tietoisuuteen vaikuttamalla esim. unitilassa on erittäin käytetty kontaktien muoto. Erilaiset projektiot, jossa manipuloidaan aikaa, tilaa ja paikkaa on myös osa universaalia koulutusohjelmaa. Projektiokokemuksilla valmistellaan kosmisessa koulutuksessa olevaa yhteyshenkilöä kohtaamaan todellisia monikosmisia kokemuksia. He eivät saa antaa suoraa tietoa tai kokemusta, ellei yksilö ole itse ponnistellut sitä ennen siihen tarkoitettuun tavoitteeseensa. On olemassa eräs erikoisjärjestelyin toteutettu kosmishenkinen toimintamuoto. Jossa maan ihmisen kehossa oleva sielu vaihdetaan joko lyhyeksi aikaa tai lopuksi kehon eliniäksi avaruuden asukkaan sielun kanssa. Tässä uusi ”kuski” ei voi yleensä käyttää kaikkea kehomuistin kapasiteettia. Osa tavallisista arjen asiatiedoista tai taidoista saattaa hävitä. Vastaavasti vuorostaan aivan uusia tietotaitoja voi tulla tilalle. Yleensä niissä tilanteissa melko pian vaihtuu lähi- ja ystäväpiiri entisine elämänarvoineen ja –tapoineen. Sielun arvomaailma säätelee fyysisen tason arjen pitempiaikaiset pyrkimykset.

Onko jokaisella mahdollisuus saada kontakti?

– Ainakin fyysisen aluksen näkökontakti on mahdollisuus jokaisen kokea missä vain ja milloin vain. Tähän sarjaan voidaan tietyin edellytyksin lukea myös fyysiset maapallon ulkopuoliset olentojen näköhavainnot. Joskus yksi vahva näköhavainto saattaa käynnistää syvällisen tutkiskelun elämän tarkoituksesta ja merkityksestä yleensä. Jatkuvammat molemmin suuntaiset tietojen vaihtokontaktit edellyttävät lähestyjän energialaatuun ja kehitystasoon soveltuvan, ennalta valikoidun maan ihmisen riittävällä sielukehitystasollaan. Jos etsit elämän perustarkoitusta ja kunnioitat kaikkea olevaisuuden elämää Luojan suurena rikkautena, olet saattanut tietämättäsi olla jo kosmisessa kontaktikoulutuksessa tietoisuutesi korkeammilla tasoilla. Unen tasot ja erilaiset sisäiset muuttuneet tietoisuuden tilat ovat henkimaailman ja kosmisen vuotovaikutusten ensisijaista toiminta-aluetta. Siksi mielenhallintaharjoitukset ja erilaiset meditaatiomenetelmät nopeuttavat edistymistäsi kosmiseen kansalaisuuteen. Juuri noilla sisäisillä korkeammilla sielusi tasoilla, voit harjoittelun kautta saavuttaa jalompia ulkoavaruuden asukkaiden kohtaamisia myös omasta tahdostasi. Kerron tämän omasta kokemuksestani.

Minkälaisia henkilöitä avaruusolennot etsivät kontaktihenkilöiksi?

– Avaruusolennot etsivät pioneerityöhön pääsääntöisesti henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita tekemään yhteistyötä heidän kanssaan ja jotka eivät aristele viedä totuutta eteenpäin jossain muodossa. Yleissääntö jatkuvaluonteisena kontaktihenkilönä toimimiseen ja tehokoulutukseen pääsemiseen on, että omat ottavat yhteyttä omiinsa. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kohdeihminen on itsekin aikoinaan tullut maan sielukehityskiertoon joltakin avaruuden asutulta planeetalta. Tavattoman ratkaisevaa on, mistä rodusta lähestyjät ovat ja ovatko kyseessä juuri tästä samasta rodusta kuin aikoinaan maanpiiriin lähteneet kehollistujat. Jokaisella kosmista alkuperää olevalla sielulla on maan perussielua korkeammat elämän arvot ja totuuden etsintä. Monia näitä kontaktiin koulutettavia yhdistää se, että tavallisen elämä ei ole koskaan heiltä tyydyttänyt. He ovat hakeneet jotakin kauniimpaa, jotakin oikeudenmukaisempaa, jotakin ylevämpää ja kaikin tavoin yhteistyökykyisempää ympäristöä. Tässä yhteydessä tulee huomioida myös edistyneet maansielut. Muun ohella heillä on mahdollisuus omaa kehitystasoaan vastaaviin kosmisiin opetuksiin kontaktiensa kautta. Jos edistynyt alkuperältään Maan sielu onnistuu saavuttamaan omassa edistymisessään esim. kymmenennen asteen, hän ilman erityistoimenpiteitä huomioidaan mukaan kosmisen kansalaisen koulutukseen.

Kalevi järjestää myös kursseja sekä luentoja. Lisätietoa Kalevista sekä hänen oheistoiminnastaan löydät seuraavista linkeistä:
www.tahtitieto.fi
www.vesiriikonen.fi

Haastattelun toinen osa on luettavissa täältä.

Kiitos TopSecretille avunannosta ja kysymysten muotoilusta. 🙂

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Astronomi Andrey Finkelstein: Avaruudessa on elämää ja se on luultavasti ihmisen kaltaista

RT:n haastattelussa astronomi Andrey Finkelstein.

Finkelstein kertoo avaruudessa olevan mahdollisesti elämää, jopa ihmisen kaltaista.

Lähde sekä videohaastattelu tekstinä kokonaisuudessaan.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

YLE Areena – Voimala (Ajan Henki)

”Viekö Zeitgeist-liike meitä uuteen aikaan? Asiaa pohtivat Yrjö Kallisesta kirjan tehnyt Matti Salminen ja joogaopettaja, kirjailija Taavi Kassila, ohjaaja Heidi Räsänen, zeitgeist-mies Henry Brade.”

Suosittelen: mielestäni parasta tv-tarjontaa pitkään aikaan.

Pohdintaa uuden Ajan Henki -dokumenttielokuvan pohjalta niin Zeitgeist-liikkeestä, mutta myös hengellisistä asioista, arvoista ja tietoisuudesta. Mitä meiltä puuttuu, mitä voisimme tarvita? Mikä on aikapankki? Useampi keskustelija ja erittäin laadukasta keskustelua! Meikeläinen on vieläkin tästä täpinöissään kun antoi niin positiiviset vibat 😉

 

Tsekkaa: YLE Areenasta

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Maailman ihmeellisimpiä muinaisjäännöksiä – Osa 3

Muinaistutkija Klaus Dona esittelee tällä videolla monia mielenkiintoisia artifakteja, jotka ulottuvat jopa 17000 vuoden taakse.

Dona esittelee videolla mm. erilaisia pyramideja, figuriineja, rakennelmia ja muuta mielenkiintoista. Osa esineistä on tehty meille tuntemattomalla tavalla joka hänen mukaansa ei olisi mahdollista nykyisin keinoin.

Artefaktit sisältävät myös mielenkiintoista symboliikkaa, tähtikarttoja sekä outoja olentoja.

Kiitos vinkistä Jannelle. 🙂

Jaa sosiaalisissa medioissa:

The Day Before Disclosure

The Day Before Disclosure dokumentti on valmis ja sen voi katsoa ilmaiseksi dokumentin kotisivuilta.

http://www.thedaybeforedisclosure.com/

Dokkari kysyy: Mitä jos emme olekkaan yksin? Mitä jos sadat ja tuhannet ihmiset jotka ovat väittäneet nähneensä tuntemattomia lentäviä objekteja ovatkin itseasiassa nähneet avaruusaluksia? Mitä jos tuhannet ihmiset ympäri maailman jotka ovat kertoneet ystävillisistä sekä vihamielisistä kohtaamisista avaruusolentojen kanssa ovatkin puhuneet totta? Mitä jos eri hallitukset ja sen osaset ovat tienneet avaruusolentojen olemassaolosta yli 50 vuotta, ja mitä jos heidän hallussaan on alieneiden teknologiaa joilla on peotentiaalia muttaa maailmamme toimintaa, mutta se on pidetty tietoisesti salassa? Mitä jos tuo salailukampanja on ollut kuin ketju ihmiskunnan nilkkojen ympärillä, estämässä meidän tietoisuuden nousemista uudelle tasolle sekä uuden ymmärtämisen itsestämme, planeetastamme ja universumistamme syntymistä. Ja mitä jos tuo kampanja loppuisi huomenna?

The Day Before Disclosure on dokumentti tietoisuuden kasvamisesta joka voi johtaa ihmiskunnan tärkeimpään tapahtumaan, päivään jolloin UFO ja avaruusolentojen olemassa olo tulee maailmanlaajuiseksi tosiasiaksi. Tämä on tarina silminnäkijöistä ja todistajista joille on naurettu, tutkijoista ja reporttereista joita ei uskottu ja jotka hallitus sekä armeijan työntekijät repivät hiljaisuuteen.

Dokkarin voi katsoa myös YouTubesta (eka osa alla)

Katso tästä 7 muuta osaa.

Kiitos vinkistä NanoXT:lle.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Haastattelussa Markku Uusipaavalniemi ja totuus rahasta

Kansanedustaja Markku Uusipaavalniemi on Suomen Talousdemokratia ry:n haastattelussa ja kertoo mm. miten rahaa luodaan tyhjästä sekä miten eduskunnassa on vaikea tehdä oikeita päätöksiä ryhmäkurin takia.

Uusipaavalniemen mukaan Suomi on konkurssissa kolmen vuoden sisällä. Olisiko aika tehdä asioille jotain?

Katso myös: http://talousdemokratia.webs.com/

Jos haluat ajaa hyvää etua, niin ilmottaudu Suomen Talousdemokratian kannattajaksi täällä.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Haastattelussa Sophia Stewart – Matrixin äiti

Harvoin on itselleni tullut jonkin haastattelun jälkeen näin vahvoja fiiliksiä… En kertakaikkiaan keksi sanoja.

Ehkä onkin parasta, että katsotte haastattelun itse ja jos kiinnostutte enemmän niin tutkitte aihetta tarkemmin. Tarkempaa artikkelia ja lisätietoa tapauksesta on varmasti tulossa blogiin jatkossa, joten pysy kuulolla. 🙂

http://truthaboutmatrix.com/
http://www.thetruthcollective.com/HD/archives/379

Jaa sosiaalisissa medioissa:

The Truth Collectiven haastattelussa Beau Manley

Aaron McCollum haastattelee motocross-tähti Beau Manleytä. Videolla Beau kertoo mm. maailmankatsomuksestaan ja ufokokemuksestaan.

Suuremmassa ikkunassa täältä.

Beau Manley is an O.G. member of the Metal Mulisha freestyle motocross team and has traveled the world doing competitions and demonstrations. He started riding at 4 years old and began racing at 5. Won a national championship and many state championships as a kid. He also grew up skateboarding and snowboarding as well. heavily involved in action sports and music he got to go on tour with a lot of his favorite bands and learned a lot from like minded individuals in the punk rock scene. Later in his career he found himself spending far more time doing research than riding or skating. From that acquired info he began informing his friends and fans as well as everyday people he encountered and is not afraid to speak his mind on anything from UFO experiences to government conspiracies. Stoked to be a part of The Truth Collective.

http://www.thetruthcollective.com

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Kaiken oudon ensyklopedia

Hiljattain ilmestynyt Jani Kaaron kirjoittama Kaiken oudon ensyklopedia on mainio lähdeteos outoihin asioihin. Outous on rajattu pitkälti paranormaaleihin tapahtumiin, tieteen rajoilla kompuroiviin teorioihin tai ilmiselviin huijauksiin. Kirja virnuilee lempeästi ihmisten hyväuskoisuudelle ja tarpeelle kurottaa arkipäivän rajojen yli.

Kirjassa esitellään myös liuta jollain tapaa henkimaailman kanssa tekemisissä olleita henkilöitä. Esimerkiksi Crowleyn tai Gurdjieffin kaltaisten merkittävien esoteerikkojen elämänkerran tiivistäminen pariin sivuun tekstiä on mahdotonta, eikä voi tehdä millään tavalla oikeutta miesten monikerroksisille filosofioille. Kirjan teeman mukaisesti kerroksista onkin valittu ne oudoimmat ja raflaavimmat.

Ensyklopedia edustaa paranormaaleja aiheita käsittelevien kirjojen viihteellisintä päätä, kutkuttavia tarinoita ja anekdootteja. Varsinainen nykyaikainen paranormaalin tieteellinen tutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aidosti selittämättömiksi jääneet ilmiöt tuppaavat hautautumaan huijausyritysten ja huijausspekulaatioiden alle. Kirjan viihteellinen, jopa piruileva asenne on ajottain hiukan ikävä, niin paljon ylenkatsetta riittää paranormaaleihin asioihin vakavasti suhtautuvia kohtaan. Toisaalta selittämättömiä asioita ei aina kannata niin vakavasti ottaakkaan. Tärkeintä on muistaa, että maailma todellakin on aika outo paikka. Siitä ensyklopediaan kootut tarinat ovat oivallisia esimerkkejä.

Jani Kaaro tarjoutui antamaan pienen haastattelun kirjan tiimoilta. Seuraavassa siis muutama sähköpostitse esitetty kysymys ja vastaus.

Von Qlippoth: Kuinka innostuit kirjottamaan tietokirjan oudoista asioista?

Jani Kaaro: Huomasin, että yleissivistyksessäni on kiusallinen aukko. Vastaan tuli käsitteitä Atlantiksesta psykokinesiaan, mutta en tiennyt niistä käytännössä mitään. Kun eräänä iltana sitten googletin niistä tietoa, huomasin, että niillä oli pitkä ja monipolvinen historia. Googletin lisää ja kohta olin “sisällä” outouksissa jo kyynärpäitä myöten. Jossakin vaiheessa aloin ajatella, että tästä voisi tulla kirja. Rajatieto ja new age kuuluvat myös lapsuuteeni. Äitini kuuluu siihen sodan jälkeiseen suureen sukupolveen, joka mielestäni muodostaa new agen suuren yleisön Suomessa (mikä sinänsä on mielenkiintoinen sosiologinen ilmiö.) Kotonani oli Jeesus, Buddha, parantavat yrtit ja ufosieppaukset samassa kirjahyllyssä, kaikki sulassa sovussa keskenään. Näin minulla ei ollut negatiivista ennakkoasennetta aihepiirin juttuja vastaan. Vaikka se saattoi kuulua kategoriaan “äidin rasittavat jutut”, en suhtautunut siihen vastenmielisyydellä.

VQ: Kuinka määrittelet ”oudon asian”?

JK: Tällaista kirjaa tehdessä joutuu luonnollisesti tilille siitä, miksi siellä on tiettyjä asioita ja tietyt asiat puuttuvat. Minulla ei ollut mitään kovin selkeää kriteeriä, jonka perusteella olisin toisia juttuja sisällyttänyt ja toisia en. Halusin, että kirjan asiasanoissa olisi jotakin salaperäistä, yliluonnollista ja selittämätöntä hohdetta. Muistan kun itse teini-ikäisenä näin kuvia levitoivista fakiireista ja se tuntui niin kiehtovan oudolta ja jopa pelottavalta – sellaisen kokemuksen halusin kirjassa välittää. Viime kädessä se, mitä kirjaan tuli, perustui mutu-tuntumaan, siihen, milllaisia asiasanoja satuin löytämään ja siihen, että jossakin vaiheessa aika loppui kesken.

VQ: Mikä oli liian normaalia kirjaan laitettavaksi?

JK: Ylläoleva vastaus vastannee osin tähän kysymykseen. Eräs asiasana, jota harkitsin, oli riimut Ne jäivät kuitenkin pois siitä yksinkertaisesta syystä, että a) satuin keksimään sen melko myöhään, jolloin olin jo aika väsynyt b) riimuihin sinänsä ei liity mitään outoa, joskin sitä on käytetty monissa mystisissä perinteissä ja käytännöissä. Toisaalta, jos olisin keksinyt riimut työn alkumetreillä, kun innostusta ja voimaa riitti, olisin ehkä ottanut sen mukaan Toiseksi minulla oli suuria vaikeuksia sellaisten asiasanojen kanssa kuin astrologia ja horoskoopit. Ensinnäkin, nämä ovat aihealueita, joista on kirjoitettu kokonaisia kirjastoja. Toiseksi ne ovat kaikkien tuntemia ja siten “normaaleja”. Tavoitteeni oli kuitenkin saada kirjaan ainakin suurelle yleisölle uusia ja tuntemattomia outouksia, kuten Tansanian nauruepidemia, ja siksi astrologia herätti minussa suuria turhautumia. Hetken jo ajattelin, että ulkoistaisin sen kirjoitettavaksi jollekin muulle, mutta lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että esittelen ne vain hyvin ylimalkaisesti ja annan enemmän tilaa muille asiasanoille. Astrologia on muuten viimeisiä asiasanoja, jotka kirjaan kirjoitin. Kirjahan on ensyklopedia; koetin tehdä siitä resursseihin nähden mahdollisimman kattavan.

VQ: Miksi olet päätynyt ratkaisuun sekoittaa huijauksia, uskonnonfilosofiaa, uskomuksia ja mytologiaa samaan soppaan?

JK: Halusin kirjasta nimenmaisesti mahdollisimman rikkaan sillisalaatin. Halusin näyttää, miten rikas ja perinteikäs tämä kenttä on. Siinä mielestäni onnistuin. Huijaukset tulivat mukaan sitä kautta, että olin pitänyt Tiede-lehdessä sarjaa tieteellisistä huijauksista, joten ne oli minulla valmiina kirjoitettuna. Huijaukset kieltämättä tuntuivat menevän hieman aihepiiristä sivuun, mutta toisesta näkökulmasta ajatellen, monissa kirjan asiasanoissa on ainakin herätetty hujiauksen mahdollisuus, joten huijaus on kirjassa jatkuvasti toistuva teema. Jos tämä ei kuulosta hyvältä selitykseltä, voisin sanoa, että halusin huijaukset mukaan tuomaan makua sillisalaattiin. Ajatukseni oli, että tieteellisiä huijauksia ei kuitenkaan esitellä omina asiasanoina, vaan nostetaan erillisiin laatikoihin, ja näin pääosin tehtiinkin, mutta osa päätyi taitossa asiasanoiksi.

VQ: Mistä itse olet kaiken tämän outouden kentässä eniten kiinnostunut?

JK: Mielestäni edellisen vastauksen sillisalaatti kuvastaa hyvin omaa kiinnostustani. Olen hyvin kiinnostunut antropologiasta ja kansatieteestä, joten Tansanian nauruepidemian, tai kirjassa esitellyn tanssihulluuden kaltaiset joukkohysteriat olivat minulle kiinnostavinta antia. Lisäksi sivupersoonallisuushäiriön tarina on minusta huippu.

VQ: Mikä on suhteesi skeptikoihin ja skepsismiin?

JK: En ole Skepsiksen jäsen enkä oikein tunne ketään skeptikoita. Skeptikoita syytetään usein nipottajiksi, jotka vaalivat tosikkomaisesti tieteellisen maailmankatsomuksen ortodoksisuutta, mutta skeptikoita on paljon ja näkemyksiä ja asenteita on varmasti monenlaisia myös skeptikoiden joukossa. Tähän samaan hengenvetoon minun täytynee kertoa lyhyest, mikä on oma asenteeni yliluonnolliseen. Yksinkertaisesti: En usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta heti kun joku sammuttaa valot, alan pelätä. Olen varmasti viimeinen ihminen, jonka saa houkutelluksi tunnettuun kummitustaloon, mutta silti ei, en usko.

VQ: Varsinkin Dean Radin on puhunut paljon tiedeyhteisössä vaikuttavista tabuista. Tiedetoimittajana sinulla on varmaan jonkinlainen kanta tiedeyhteisön harrastamaan tabuiluun paranormaaleja ilmiöitä ja paratieteellistä tutkimusta kohtaan?

JK: Olen kirjoittanut tieteestä rapiat kaksikymmentä vuotta ja voin sanoa, että yliluonnollisuuteen liityvät asiat ovat tulleet vastaan vain kerran. Kirjoitin tuolloin kantasoluista ja ihmisen kloonaamisesta, josta haavelilivat myös ufouskonto raelilaiset. Raelilaisuus löytyy myös ensyklopediasta ja on mielestäni sen kiintoisinta antia. Muistan, että innostuin raelilaisista valtavasti – en siksi, että olisin halunnut liittyä heihin, vaan sosiologisena ilmiönä. Siinä kiteytyi ajatus siitä, että ufot ovat uusia jumalia, mutta tämän lisäksi he onnistuivat sekoittamaan uskontoonsa sci-fiä, vapaata seksiä ja pornonäyttelijöitä Koko tarina on minusta uskomaton. Muutoin rajatietoon liittyvät kysymykset loistavat tästä tiedetoimittajan kentästä poissaolollaan. Tiedän ihmisiä, joita “hörhöily” ärsyttää suunnattomasti. Itsessäni se ei herätä ärsytystä, mikä voi liittyä yksinkertaisesti siihen, että olen perusluonteeltani utelias. Ehkä tämä poissaolo voidaan tulkita jonkinlaiseksi tabuksi, mutta se voi olla myös käytännöllistä; ihmisten kiinnostus on suuntautunut muihin asioihin. Viime kädessä tiedetoimittajat kirjoittavat niistä asioista, joita päätoimittajat ostavat tai tilaavat, joten silläkin on merkitystä.

VQ: Kuinka itse suhtaudut paranormaalien ilmiöiden tieteelliseen tutkimukseen?

JK: Minulla ei ole tähän mitään varsinaista kantaa. En seuraa alaa millään tavalla. Ylipäänsä suhtaudun tieteelliseenkin tutkimukseen seuraten M.A. Nummisen slogania “joka kymmenes vuosi tulee joku joka sanoo, miten asiat on”. Kun tieteelliset käsitykset muuttuvat, tiedetoimittajat raportoivat. Kymmenen vuotta sitten kaikki mediat pursusivat “itsekästä geeniä”. Missä nämä jutut nyt ovat?

VQ: Varsinaiset parapsykologiset tutkimukset vaikuttavat paljolti puuttuvan kirjasta, varsinkin uudemmat. Eivätkö parapsykologisen tunkimuksen arkipäivä, eli lähes huomaamattomien tilastollisten merkittävyyksien seulominen tuhansista testituloksista, ole tarpeeksi kiinnostavia mehukkaiden anekdoottien rinnalla?

Tämä on hyvä kysymys ja liittyy kirjan linjauksiin. Egon Friedell on sanonut, että mitä kauemmas historiaan jokin asia katoaa, sitä kirkkaamman ja salaperäisemmän hohteen se saa. Koska salaperäisyyden hohde oli se, mitä ajoin takaa, kirjan asiasanat ovat historiaan painottuneita. Hyvä esimerkki asiasanasta, jonka pudotin tuoreuden takia, oli implantti. Implantti on toki kiehtova ja liittyy kaikenlaisiin sci-fi –fantasioihin, minkä vuoksi se oli hyvä ehdokas asiasanaksi. Kun kuitenkin tutkin sitä koskevia “tositarinoita” olin tunnistavinani merkkejä skitsofreniasta ja jostakin patologisesta. Voisi sanoa, että implantin fantastisuus muuttui traagiseksi. Vähintääkin se menetti salaperäisen hohteensa ja pudotin sen pois. Voin kuvitella, että viidensadan vuoden kuluttua nämäkin implanttitarinat hohtavat salaperäisemmin.

Kaiken oudon ensyklopediaa voi tilata Tajunnan verkkokaupasta. Kirja on tällä hetkellä kustantajalta loppuunmyyty, joten kannattaa katella kirjastoista tai alan kaupoista.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Project Camelotin haastattelussa Aaron McCollum – Osa 2

Aaron McCollum on kolmannen sukupolven jäsen joka kuuluu Project Talentiin, joka on jatkoa MKUltralle. MKUltran yksi tarkoitus oli kehittää “psyykkisiä sotilaita” ja supersotilaita.

Videolla Aaron kertoo mm. elämästään armeijan salaisissa projekteissa, sekä yhteistyöstään harmaiden olentojen kanssa.

Katso myös Aaronin aikaisempi haastattelu.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Sivu 5. Yhteensä 8.« Eka345678