PB:n haastattelussa Omara ja Kiria – Osa 1

Paranormaali Blogi haastatteli Omaraa ja Kiriaa koskien heidän outoja kokemuksiaan mm. varjo-olennosta, sekä kahden oudon heimon kohtaamisesta.

Intro – Keitä te olette?

Kiria ja Omara ovat luonnonlapsosia, kaksi sisarusta ruuhkasuomesta. Sisaruksista vanhempi, Omara on jo lapsena ollut kiinnostunut kivistä, hypnoosista ja kaikesta yliluonnollisesta. Hän on myös wiccan kautta tutustunut energioihin, sekä kulkee myös tämän uskon pääasiallisia oppeja noudattaen, eklektisenä. Hän on omien sanojensa mukaan myös ajautunut tilanteeseen, jossa hän näkee ja kuulee paljon… Mennyttä ja tulevaa.

Pikkusisko Kiria saa kutsuja, joita he tarkastavat yhdessä.

Hän (Kiria) toimii muistinani ja kirjoittaa myös paljon, mutta englanniksi. Tämä on elämäämme, nähdä ja kuulla. Auttaa ja ajoittain tulla autetuksi. Omistamme myös kolme ihanaa lemmikkiä, joista varmasti kuulette myöhemmin. Harrastamme pelejä, roolipelit on erittäin lähellä meitä, mutta muutoin harrastuksiimme kuuluu lähinnä piirtämistä, maalaamista, sekä muunlaista luovuuden harjoittamista. Huumorintajumme on outoa, joten toivon osaavani ilmaista asiat niin, ettei tule aihetta ihmettelyyn, mikä ei toisaalta olisi pahaksi sekään.

Kerro hieman miten kaikki alkoi?

Olimme jo pidempään metsästäneet yliluonnollisia paikkoja ja koska Kiria oli tässä kyseisessä paikassa aiemmin kokenut oudon tapahtuman, päätimme sinne palata. Aikaisempi tapahtuma oli sen verran pelottava, että niin sanotusti halusimme kerätä voimia, että voisimme palata paikalle.

Paikka sijaitsee suhteellisen lähellä, pellolta johtaa pieni tie joelle, jonka sillalla pääasiassa kaikki tapahtumat ovat saaneet paikkansa.

Päätimme siis koiran ulkoilutuksen yhteydessä katsastaa paikan uudelleen. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun jouduimme kahden heimon välikäteen. Ystävällisempi heimo pyysi meitä poistumaan, ettemme olisi vaarassa. Koimme käskyn niin kovana, että lähdimme pois.

Toinen lähestyminen meni paremmin. Katselimme alas sillalta, ja ihmettelimme pensaasta
joen viereltä paistavaa valoa. Jos paikalla olisi ollut joku, kuun valo olisi sen näyttänyt, eikä tuollaiseen paikkaan olisi ollut järkeä mennä kenenkään osoittelemaan taskulampulla. Kuulimme pian myös askeleita vedessä, ja jonkinlaista lipumista. Joki on miltei enemmänkin puro tuossa kohtaa, joten siinä ei ole syvää. Katselimme ja kuuntelimme, kunnes meidät sokaistiin. Valkoinen valo sokaisi meidät molemmat, emmekä sillä hetkellä nähneet tai edes ymmärtäneet missä koiramme olivat,  tai välittäneet ympäristöstä koska välähdys ja sen aiheuttama sokaisu oli niin kova.

Se oli ehkä silmänräpäys, mutta ajantaju on aiemminkin kadonnut, tai pikemminkin aika on kadonnut minun sitä muistamatta, joten normaalijärjellä ajateltuna tuo sokaisu kesti vain sekunnin-pari.  En osaa sanoa mitä tapahtui välissä, eikä kumpikaan osaa laittaa asioita parempaan aikajärjestykseen, mutta Kiria sanoi, että olennot olivat nyt toisella puolen siltaa.

Koiramme alkoivat huudon, pelokas haukunta suuntaan, jonne itse en ollut vielä ehtinyt kääntyä. Sanoin, että jos saatte koirat sekaisin, on teillä varmaan myös kyky rauhoittaa ne. Itse emme siihen kyenneet koska koirat olivat aivan poissa tolaltaan. Silmänräpäyksessä koirat hiljenivät ja jatkoivat normaaleja puuhiaan. Koirat olivat vapaana tuon ajan, mutta eivät halunneet mennä lähelle vettä.

Siltä osaa olimme ulkona tilanteesta, liian pöllistyneitä jatkamaan ihmettelyä, joten lähdimme kotiin miettimään mitä oli tapahtunut. Olimme kyllä kokenee yhtä sun toista, mutta tuo ylitti kokemukset siihen mennessä.

Kävimme sillalla normaaleilla päiväkävelyillä, mutta se oli vain silta… Siihen asti, kunnes otimme puoli-skeptisen ystävämme mukaan. Halusimme kenties vahvistusta joko sille, ettei mitään ollut tapahtunut, tai sille, että jotain oli oikeasti meneillään. Istuimme sillalla, ja odottelimme. Valaisimme aluetta lampuilla, mutta vain muutaman minuutin ajan. Itse tunsin, että olennot eivät halua näyttäytyä, joten pyysin ystäväämme laittamaan valot pois. Käännyin taas suuntaan, jonne viimeksikin olimme. Joessa oli kuhinaa, mutta oli vaikea nähdä muuta kuin veden liikettä, aivan kuin askelia ja jonkinlaista lipumista.

Tuolloin toimin viestien vastaanottajana ja kysyin sekä Kirian, että ystävämme antamia kysymyksiä, kuin myös omiani. Suurin oli se, miksi juuri me. Vastauksena saimme, että olemme erikoisia. Kiria mainitsi myös, että olo oli mukava, hän makasi sillä hetkellä sillalla selällään katsellen taivaalla näkyviä valoja. Kuulin vastauksen, ”niin pitääkin olla”, mutten halunnut sanoa sitä, koska luulin kaiken tulevan omasta mielestäni. Tästä seurauksena kuulin kovemman ”sano se!” -käskyn, ja kerroin, mitä oli käsketty sanomaan.  Näimme kaikki valoja taivaalla, alkuun kellertäviä pyöreitä, ja niiden hävittyä viivoja. Ystävämme näki puuman toisessa suunnassa ja hetken katsottuani näin saman. Kiria makoili edelleen sillalla hihitellen näyille.

Näin oli ystävämmekin saatu anti-skeptistettyä, ja omat epäilyksemme vahvistuivat.

Silta Kirian piirtämänä

Mainitsit, että aikaisempi tapahtuma oli sen verran pelottava, että halusitte kerätä voimia. Mikä oli tämä aikaisempi tapahtuma?

Kiria oli koiraa ulkoiluttamassa joen rannalla, sekä aiemmin mainitun sillan luona. Siellä hän tunsi kuinka joku veti häntä vettä kohden. Hän oli ollut pitkään uittamassa kättään vedessä, kunnes sen kylmyys niinsanotusti herätti hänet. Taustalla näkyi hahmo, varjomainen ihmisen muotoinen. Tämä hahmo ei osoittanut hyviä energioita. Tuossa lähinnä pelästytti se, että Kiria ei tuolloin osannut suojata itseään kunnolla. Jos tuo transsitila olisi päässyt pitkälle, olisi voinut vain spekuloida mitä olisi tapahtunut… Jos mitään. Tästä tapahtumasta on automaattipiirroksia, joista aistii pahan energian.

Varjo-olento Kirian piirtämänä

Mainitsit, että jouduitte kahden olentoheimon välikäteen. Kuvaile hieman miltä olennot näyttivät.

Näistä heimoista negatiivisempi oli itsemme kokoista, varjona havaittavissa olevaa kansaa. Heidän kykynsä syödä meiltä energiaa oli huomattava. Heimo, jonka tapasimme myöhemmin, oli erittäin luonnonläheistä. Pienikokoisia, meitä ehkä polveen. Arkoja esiintymään, mutta tuossa tilanteessa ilmeisesti heidän johtajahahmonsa tuli avuksemme ja pyysi poistumaan, koska alue ei ollut turvallinen. Koen vaaleanvihreän heidän värinään. Siinä pimeydessä oli erittäin vaikea havaita yksityiskohtia käyttäen normaalinäköä.

Haastattelu jatkuu toisessa osassa, joka julkaistaan piakkoin. Mitä olivat Omaran ja Kirian kohtaamat olennot? Mikä oli näiden kokemusten tarkoitus? Mitä mieltä sinä olet? Voit myös esittää kommenteissa mahdollisia lisäkysymyksiä, joihin pyrimme saamaan vastauksia.