Outo valorykelmä taivaalla
USA:ssa Altossa saatiin kuvattua outo valoilmiö. Harry ja Bonnie Gibson ovat asettaneet metsään kuvauslaitteen, joka ottaa kuvia aina kun liikettä tapahtuu saadakseen kuvia eläimistä. He saivat ihmeekseen kuitenkin myös kuvia oudosta ”valotornista”, joka näytti liikkuvan taivaalla.
http://www.youtube.com/watch?v=kHxV1e37XLM
Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 3)
Kokemuksia pukkaa taas normaalin tahtiin sähköpostiini ja olen vähän tihentänyt tätä lähetystahtia. Tässä on taas ollut pieni tauko blogin päivittämisessä, koska olen mm. päivittänyt tuota Paranormaali verkostoa ja tutustunut siellä uusiin henkilöihin. Aika hyvin se on lähtenyt käyntiin, sillä jäseniä siellä on jo yli 100 kappaletta! Liity sinäkin. 🙂
Eiköhän tässä ole löpisty jo ihan tarpeeksi. 🙂
Tässä taas näitä kokemuksia.
EVE kirjoitti:
Hei. Minulle on vähän ajan sisällä tapahtunut kaikkea outoa. esim. telkkari on mennyt päälle vaikka kukaan ei koskenut kaukosäätimeen. Tänään koululla valot sammuivat, sähkökatkos se ei ollut, koska katkaisian napit olivat alhaalla. Kaikki olimme istuneet omilla paikoillamme, kukaan ei edes terottanut. Toivon, että uskotte ja kommentoitte.
Möllykkä kirjoitti:
Kerran olimme kaverini kanssa kävelemässä n. klo. 22 metsässä. Löysimme oudon talon, mutta emme uskaltaneet mennä sisään, koska oli jo myöhä. Päätimme, että menisimme seuraavana päivänä valoisan aikaan. Kun lähdimme, laitoimme polulle erilaisia esineitä, jotta osaisimme takaisin. Sitten kun seuraavana päivänä menimme samaa polkua pitkin samaan paikkaan, talo oli KADONNUT! Eipä enää uskallettu mennä katsomaan seuraavana yönä.
Tyttöpieni kirjoitti:
Olen koko ikäni nähnyt outoja asioita, vaikka ikää on vasta 13-vuotta. En pelkää kun näen kummituksen. Tavallaan säälin niitä. Miksi ihmiset pelkäävät aaveita? Onko teille pienenä sanottu: ”ei kummituksia ole olemassakaan!”? Lapsille olisi helpompi olla sanomatta tuollaista, koska sitten ihmiset alkavat pelätä sitä, mikä ”ei” ole olemassa. Asumme vanhassa kansakoulussa. Tämä on ollut jo sodan aikaankin.
1. Olin eräs ilta menossa nukkumaan ja oli jo aika myöhä, sekä pimeää. Suljin silmäni ja olin luultavasti unessa. Unessa nousin istumaan sängylleni ja pieni valkopukuinen tyttö tuli vaatekaapistani. Hänellä oli valkoiset suuret silmät, vaalehko iho ja tummanruskea takkuinen tukka. Hän käveli luokseni, kosketti kasvojani ja näin kun sain epilepsiakohtauksen ja silmäni kääntyivät ympäri: eli ne muutuivat valkoisiksi.
2. Tein läksyjä pöytäni ääressä ilta 11 aikaan ja koirani makasi keskellä huoneeni mattoa. Yhtäkkiä se heräsi ja jäi tapittamaan ikkunaan päin. Katsoin ikkunaan ja sieltä näkyi valkoiset kengät ja olento leijui katollemme.
3. Eräs ilta oli hirveän kylmä ja lunta oli ainakin metri. Mummoni käveli sisälle ja meni nukkumaan uuninpangon päälle. Pirtti oli pimeä lumimyräkän takia. Ainoa valonlähde oli muutama kynttilä ja leipäuunin hiilos. Mummoni oli jo nukahtanut. Jossain vaiheessa yöstä hän heräsi siihen, kun joku itki ja valitteli tuskissaan, mutta hiljaa. Hän katsoi uunin nurkkaan ja näki kun siellä istui pieni tyttö silittelemässä öljylamppua, kuin lämmitelläkseen mustilla paleltuneilla sormillaan.
girls2 kirjoitti:
Menin nukkumaan klo. 21.00. Puhelimeni soi ja katsoin kelloa, joka oli noin neljä aamulla. Vastasin puhelimeeni ja sanoin ”haloo”. Kuulin vain outoa läähätystä ja muminaa ja sanoin taas ”haloo”. Kuului vain sama ääni ja suljin puhelimen. Laitoin silmät kiinni ja kuulin sen äänen taas vieressäni. En uskaltanut katsoa. Aamulla kun heräsin, näin paikat huiskin haiskin ja äiti luuli, että minä olin sotkenut, mutta en ollut. Pelkäsin kauheasti joten seuraavana yönä nukuin äidin ja isän vieressä.
Mökkihöperö kirjoitti:
Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten kun olin yksin kesämökillä ainoastaan kissa seuranani. Oli kesäloma ja ennen nukkumaanmenoa päätin mennä ulos hengittämään raitista ilmaa. Oli jo todella pimeää, joten laitoin ulkovalon päälle ja menin seisoskelemaan kalliolle, ja kissakin tuli ulos käpöttelemään. Hengittelin ja katselin tähtitaivasta.
Yhtäkkiä aloin kuulla miehen puhuvan. Ensin ajattelin, että ääni varmaan kantautui metsän takaa, n. parin kilometrin takaa jossa asustelee joku pariskunta. Mutta kun aloin tarkemmin kuunnella, puhe ei lainkaan kuulostanut huudolta, eikä tavallinen puhe olisi voinut mitenkään kantautua metsän yli. Sitten mieleeni tuli, että ehkä joku metsurimies oli metsässä puhuen kännykkään, mutta tiirailessani en nähnyt mitään, ja kuka ihme olisi ollut puolen yön jälkeen metsätöissä?!
Ääni tuntui voimistuvan ja kuuntelin yhä tarkemmin, ja sydämeni jätti varmasti pari iskua väliin, kun yhtäkkiä puhe kuulosti pelottavan tutulta. Olin järkyttynyt kuulessani isoisäni hieman uupuneen ja puisen äänen pimeyden keskellä. Mitään outoahan tässä muuten ei olisi, mutta isoisäni on kuollut monta vuotta sitten, ja hän asui eläessään kesäisin isoäitini kanssa mökissä jokusen viikon.
Jähmetyin kauhusta ja yritin kuunnella mitä ääni kertoi, mutta se tuntui vain olevan puheensorinaa. Olin niin peloissani, että hengitykseni alkoi katkoilla, joten nappasin äkkiä kissan syliini ja menin kiireesti sisälle mökkiin. En muista miltä mökissä olo tuntui sen jälkeen, mutta jälkikäteen ajatellen en ymmärrä miten pystyin sinä yönä nukkumaan.
Voisi uskoa, että olisin kuvitellut koko jutun, mutta olen 95% varma etten kuvitellut. En ajatellut mitään siellä ulkona seisoskellessani, joten en olisi voinut esim. isovanhempieni muistelulla aiheuttaa tällaista. En vieläkään ymmärrä miten tällaista voi tapahtua, mutta mökillä nukkuminen tapahtuneen jälkeen on tuntunut ahdistavalta.
Esc kirjoitti:
Oli yhdeksänvuotis syntymäpäiväni. Synttärit pidettiin lämpimänä aurinkoisena elokuun päivänä. Ohjelmaan kuului tikanheitto vesi-ilmapallojen kera.
Pari tuntia ennen synttäreiden alkua menin täyttämään vesi-ilmapalloja kylpyhuoneeseemme. Olin hetken aikaa kerennyt äheltää pallojen kanssa, kun kuulin ulkoa ääniä. Äänet kuulostivat siltä, kuin naapurin pihalla olisi huudeltu jotain, tai pidetty kovaäänisiä leikkejä.
Tämähän oli ihan normaalia, sillä naapurimme todellakin asuu lähellä meitä ja se olisi ollut mahdollista, että naapurin lapset leikkivät pihalla, mutta tässä tapauksessa se ei vain ollut. Kävin nopeasti ikkunassa (2 metrin päässä kodinhoitohuoneessa) enkä nähnyt ketään. En ketään. Palasin hiljaa täyttämään palloja ja kuuntelin tarkasti. Taas kuulin ihan selvää puhetta ja menin taas ikkunalle, sillä en saanut 9- vuotiaan voimilla ovea auki, jonka lävitse äänet kuuluivat. Taisin jopa kuulla oman nimeni.
Kun en vain nähnyt ketään, en sitten millään, jätin pallot lillumaan siihen ja otin hatkat. Pyyhälsin keittiön läpi ja ilmoitin kuiskaavaan ääneen, että joku muu saa tehdä homman loppuun. Synttärit sujuivat hyvissä tunnelmissa, mutta kylpyhuone-ilmiö jatkuu yhä joinakin talvi-iltapäivinä, kun pitää ripustaa sukat kuivumaan patterille. Itse olen skeptikko ja tämä saa minut hyvin ärsyyntyneeksi.
Nipletius kirjoitti:
1. Näin joskus monia vuosia sitten valopallon, joka oli n. 0,5 m leveä ja leijui n. 3 m korkeudessa. Silloin se ei ollut mitenkään hirveen ihmellistä, mutta nyt se on alkanut mietityttämään.
2. Viime vuoden lopulla, kun olin kävelemässä kotiin rivitalojen ohi, kuulin ääntä takanani. Se ääni oli askelia ja pyöriä, eli samanlainen ääni kuin nainen työntäisi rattaita. Katsoin taakseni, siellä ei ollut mitään. Sitten kuulin taas ääntä ja näin rivitalojen ikkunien heijastuksesta, että takanani meni nainen rattaiden kanssa. Taas käännyin eikä mitään. Aika pelottavaa.
Wendigo kirjoitti:
Tämä tapahtui isäni isoisälle joskus 1900-luvun alussa. Hän asui vanhassa talossa, joka oli joskus toiminut myös jonkinlaisena sairaalana (joten siellä oli luultavasti kuollut paljon ihmisiä). Kerran kun hän oli vaimonsa kanssa menossa nukkumaan, kaikki talon ovet avautuivat yhtäkkiä yhtä aikaa (sille ei löydetty mitään luonnollista selitystä). Näitä tapauksia oli muitakin, joka tapauksessa taloa sanottiin tuohon aikaan kummitustaloksi. Isäni isoisä ei uskonut kummituksiin, mutta hänkin myönsi, että jotain outoa siinä talossa oli.
Mirri, marsu ja eltsu kirjoittivat:
1. Minä Mirri ja Marsu olimme illalla n. 23:00 ulkona talon viereisessä puistossa. Olimme istuskelleet hetken keinuissa ja päätimme mennä sisälle takaisin kun tuli kylmä. Yhtäkkiä huomasimme musta-valkoisen kissan, joka tuli meidän viereiselle hiekkalaatikolle. Se huomasi meidät ja juoksi puskan viereen. Menimme sitä kohti ja se katosi puskan taakse. Päätimme jättää kissan rauhaan ja jatkoimme matkaa, sekä katsoimme oliko kissa lähtenyt peräämme, se oli siirtynyt puskan viereen. Katsoimme 50 metrin päässä olevaa taloa ja näimme kissan, joka oli samanlainen kuin ennen näkemämme kissa. Katsoimme taakse ja kissa oli kadonnut.
2. Tällä kertaa minä Eltsu ja Marsu oltiin ulkona ja minä Marsu kerroin Eltsulle pelottavasta kissasta ja sen jälkeen heti näimme eräältä päiväkodilta poistuessamme juuri saman musta-valkoisen kissan. Eltsu kaivoi kännykkänsä esiin ja otti kuvia kamerallaan. Kun loppujen lopuksi katsoimme kuvia, niissä ei näkynyt koko kissaa! Näytimme myöhemmin tämän myös Mirrille. Katsoin ne vielä kotona pimeässä läpi, milloin sen olisi pitänyt erottaa. Kolmessa kuvassa: ei kissaa. Se pelotti meidät kauttaaltaan.
Tuntematon kirjoitti:
Sain kuvaan vanhassa asunnossani kaksi kummitusta. Luulen, että siinä on natsi-sotilas ja sen vanki. Itse olen keskellä.
Kun kuva otettiin, olin yksin talossa. Me muutettiin tuolta puoli vuotta sitten, kun sairasteltiin paljon.
Myös nauhalle saatiin jotain outoa mölinää (siis ääniä, joita ei pitäisi olla olemassa).
Me ei tunneta ketään, jolla olisi tuollaiset vaatteet ja tuona yönä olin yksin. Oikealla takana on sotilas-hahmo ja selkäni takana on joku tumma, vanki kenties? Paikka on Kajaanissa, opiskelija-kämppä. Muutimme sieltä pois, koska sairasteltiin älyttömän paljon ja heti olo tuli paremmaksi kun muutettiin.
Kuva alla:
Kuvasta muokattu ainoastaan kasvot ja lisätty nuolet. Klikkaa suuremmaksi.
Kirkastettu versio, jossa hahmo näkyy paremmin. Klikkaa suuremmaksi.
Kiitos kaikille kokemuksensa lähettäneille.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Päivän Piristys – Outo Lintu
Luontovideo.
Videolla esiintyy Lyre -niminen lintulaji (suomeksi lyyra), joka päästelee outoja ääniä.
Paranormaalit Kokemukset Kesäkuu 2008
Makkara kirjoitti:
Olin jotain 7 vuotta ja minulta oli solisluu murtunut ja piti makaa sohvalla. Kun heräsin ja avasin silmäni himmeästi, näin että minun vieressäni seisoi jokin musta hahmo ja jotain puhettakin kuului. Säikähdin ja taisin pyörtyä tai nukahtaa. Seuraavaksi kun heräsin, vieressäni oli minun siskoni ja sen kaveri.
Risto Reipas kirjoitti:
Kyseiset tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1986. Voi tosin olla että vuosiluku voi heittää yhdellä tai kahdella vuodella.
Olen syntynyt vuonna 1981, joten tapahtumahetkellä olin noin 5:n vanha. Asuimme tuohon aikaan lentokentän lähellä, omakotitalossa, perheeni kanssa, johon kuuluu 4 henkilöä. Äiti, isä, ja veli minun lisäksi.
No heräsin keskellä yötä huoneesta, jossa veljeni kanssa tuolloin nukuimme. Muistan, että jokin oli vialla. Aivan kuin huoneessa olisi ollut veljeni lisäksi myös joku muu, muttei perheenjäsen. Yritin pysyä mahdollisimman hiljaa ja hengittämättä, ettei tämä vieras huoneessa huomaisi minua. Muistan, että hetken mietin miten pääsisin mahdollisimman nopeasti keittiön läpi juoksemaan toiseen huoneeseen, jossa isä ja äiti yöpyivät.
Muistan, että otin peittoni suojaksi ja lähdin kohti keittiötä päin. Päästyäni isän ja äidin sängyn päähän hyppäsin heidän väliinsä, jolloin he tietenkin heräsivät ja kysyivät mikä hätänä.
Sanoin että huoneessa on joku. He sanoivat että ”veljesi se siellä on, koita nukkua”. Hetken jo uskoin heitä ja uskalsin katsoa sängystä keittiöön päin kun näin keittiössä hämärästi hahmon, joka oli huomattavasti veljeäni lyhyempi ja hintelämpi.
Vatsan alue oli ns. ”turvoksissa”. Tämän nähtyäni aloin todella pelätä ja yritin taas olla liikkumatta ja pidättää hengitystäni. Jossain vaiheessa yötä kuitenkin nukahdin. Tämän jälkeen en ole näitä olentoja nähnyt, mutta outoa että vielä näiden vuosien jälkeen olen pystynyt muistamaan tapauksen.
Huvittavinta/pelottavinta näkemässäni hahmossa oli, että se hyvin paljon muistutti nykypäivän käsitystä humanoidista. En tuolloin osannut vielä lukea alan julkaisuja eikä tv:stä tullut tuon näköisiä vastaan.
Toinen havainto onkin jo hieman hämärämpi, jota vahvasti epäilen uneksi, mutta siinäkin on outoja asioita joita en pysty selittämään.
Samoihin aikoihin jolloin näin keittiövieraan, näin usein unta jossa perheen parissa katsomme televisiota olohuoneessa.
Ovikello soi. Isä menee avaamaan oven, jolloin kuulen isäni keskustelevan ovella olevalle henkilölle sanoin: ”Kyllä! On Risto kotona”. Isä saapuu takaisin olohuoneeseen ja sanoo minulle ”Risto katso kuka tuli”. Näen ovella pitkän, tumman hahmon, jonka kasvoja en pysty näkemään. Muistan kuinka hahmo kysyy Isältä ”Voiko Risto lähteä mukaani?”. Isä vastaa myöntyvästi ja siinä samassa minä ns. lennän huoneen poikki jonkin voiman minua kannatellessa. Kun pääsen hahmon luo, hahmo tarttuu minua vyötäröstä kiinni, ja lennämme ulko-ovesta pimeyteen.
Tämä uni toistui monta kertaa, aina samalla tavalla. Kunnes taas näin kyseistä ”unta” päätin tarrautua vanhaan patteriin kiinni.
Muistan elävästi kuinka kiedoin käsivarteni vanhan patterin tulovesiputkeen, jo silloin kun ovikello soi, koska tiesin mitä oli tulossa.
Sama kaava toistui ja kun isä antoi hahmolle suostumuksen alkoi voima taas vetää minua kohti ulko-ovea. Muistan kuinka jalkani osoittivat ulko-ovelle päin, ja olin kokonaan ilmassa. Pelkäsin että otteeni lipeää hetkellä minä hyvänsä mutta näin ei käynyt. En tarkalleen muista kuinka uni jatkui kiinnipitämisen jälkeen, mutta hahmoa/toistuvaa unta en ole sen patterista kiinnipitämisen jälkeen nähnyt…
Helppo on asioita pistää unien piikkiin, mutta kuinka monta kertaa muistatte unet yli 20 vuoden takaa?
Miro kirjoitti:
Olin mökillä. Oli yö ja me valvottiin. Katsoin äitini makuuhuoneen ovelle ja näin siinä hahmon, joka katsoi minua. Se näytti kummisedältäni, sitten kummisetäni tuli mökkiin, jolloin hahmo lähti pois. Omituista sillä hahmolla oli samat vaatteet, kuin kummisedälläni ja täsmälleen samanlainen hahmo oli.
MakarooniLoota kirjoitti:
Tämä tapahtui jo viime kesänä. Olin naapurin ja sen kaverin kanssa ulkona pelaamassa kirkonrottaa. Sillon oli jo melko pimeää, mutta kuitenkin sen verran valoisaa, että näki eteensä. Menin piiloon meidän mansikkapellon verkkoaidan taakse. Naapurini löysi toisen kaverin ja sitten he rupesivat etsimään minua. he näkivät jonku hahmon taputtavan käsiään autotallin takana ja se lähti juoksemaan pois. Naapurini lähti perään, mutta näki vain vilauksen, kun se pujahti läheiseen metsikköön. Löydettyään minut hän valitti, että metsään ei saanut mennä, koska olimme sopineet rajat ja metsä ei kuulunut sallittuun alueeseen. No minä intin ja intin etten ole mennyt lähellekkään metsää, mutta hän ei usko minua vieläkään. Siinä metsässä jonne hahmo juoksi olen kuullut joitain selittämättömiä ääniäkin. Esim. että joku olisi kävellyt ihan vierellä vaikkei mitään näkynyt ja muutenkin se on karmiva paikka.
Pezqqq kirjoitti:
Olin isäni kanssa kaverini mökillä. Nukuin yläkerrassa ja isä alakerrassa.
Siellä ylhäällä oli iso laajakuvatelkkari, jota me aina iltaisin katsottiin. Kerran kun menin nukkumaan, niin keskellä yötä tv meni päälle. Kaukosäädin oli pöydällä. Iskä se ei voinut olla koska portaat narisee niin julmetusti, että meinaa hajota. Kolme kertaa yön aikana televisio meni päälle. Karmivaa.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
[contact-form-7 404 "Not Found"]Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Outoja reikiä Venäjän metsissä
1980-luvulta lähtien on joihinkin Venäjän metsiin alkanut ilmestyä outoja syviä reikiä. Reijät sijaitsevat alueella, jossa on paljon puita ja muuta tiheää kasvustoa, joka estää tavanomaisen kaivuu-, poraus- tai louhintalaitteen paikalletuonnin. Reikien ilmestyminen on siis täysi mysteeri.
Katso lähteestä lisää kuvia.
Lähde: englishrussia.com
Kiitokset vinkistä Hannulle.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008 (Osa 4)
Nyt on aika taas tuoda julki ihmisten kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia kokemuksia.
Kaikkeen tottuu kirjoitti:
Oli kaunis helteinen kesä ja meille syntyi ihana poikavauva, vuosi oli 1994. Tämän kaiken keskellä mieli oli surullinen, koska rakas äitini oli syöpäsairauden loppuvaiheessa sairaalassa. Tiesimme, että aikaa oli enää vähän jäljellä. Eräänä aamuna, vain muutamia päiviä ennen kuin äitini nukkui pois meidän iso kello olohuoneemme seinällä tuli kuin heittämällä ja rytisten alas! Tiesin heti, että äitini loppu oli lähellä. Outoa, että kello, joka on vuosikaudet pysynyt paikoillaan lentää alas ryrinällä. Vanha kansahan sanoo, että kellon putoaminen, pysähtyminen yms. tietää kuolemaa. Meilllä tämä ainakin kävi toteen.
Kun lapseni täytti vuoden, ajattelin mielessäni edesmennyttä äitiäni rakkaudella ja sitäkin, että hän on mummuna vaan toisessa ulottuvuudessa. Silloin lapseni hoitopöydällä pomppasi tutti lattialle itsestään ja värikäs leikkipallo pomppasi korista itsestään lattialle pomppimaan! Kiitin äitiäini ääneen synttärionnitteluista!
SK kirjoitti:
Tämä tapahtui vuosi sitten. Olin tyttöystäväni kanssa käymässä kaupassa. No saimme ostokset tehtyä ja olimme valmiita lähtemään kävelemään kotia kohti. Mietimme pitkään, että menisimmekö tietä pitkin vai metsän poikki. Oli tosi pimeää, mutta valitsimme metsäreitin, koska se oli 1,5km lyhyempi. Käveltyämme jonkin aikaa metsäpolkua pitkin (ei valaistusta) rupesin kuulemaan puitten latvojen korkuudelta, että isoja oksia meni poikki. Pelästyin tosi paljon ja kysyin tyttöystävältäni, että kuulitko tuon, johon hän vastasi kyllä. Meitä rupesi pelottamaan aivan hirveästi, koska äänet vain voimistuivat koko ajan. Yhtäkkiä äänet loppuivat ja näimme kirkkaan valon yläpuolellamme. Se ei pitänyt minkäänlaista ääntä, se vain oli siinä. Pidin itseäni ihan hulluna siihen asti, kun tyttöystäväni alkoi itkeä, jolloin tajusin, että se tosiaan oli siinä. Valo katosi tosi nopeasti puitten latvojen uumeniin, jonka jälkeen taas kuulimme
suurten oksien menevän poikki. Silloin lähdimme juoksemaan kotia kohti niin lujaa kun ikinä jaksoimme, pysähdyimme vasta pihassa. Se oli todella pelottavaa. Kun kirjoitin tätä sain koko ajan kylmänväreitä, kun muistelin mitä silloin tapahtui. En vieläkään tiedä mikä siellä oli, mutta mitään normaalia se ei TODELLAKAAN ollut.
Anni kirjoitti:
Minulle ei oikeastaan ole koskaan juurikaan tapahtunut mitään outoa, kun en yliluonnolliseen juurikaan usko, mutta yksi tapaus on jäänyt mieleeni. Olin 5-vuotias ja olin tarhassa, kun tämä tapahtui. Minun lisäkseni vielä pari lasta odotti vanhempiaan. Menin tarhamme ”päiväunihuoneeseen” joka on ainut paikka mistä pääsee takahuoneeseen. Takahuonetta käytettiin eskaritilana. Päiväunihuoneen ja takahuoneen välisessä seinässä on ikkuna, jonka sälekaihtimet ovat aina olleet kiinni. Ei ihmekään sillä se ikkuna on aika turhassa paikassa. Jokatapauksessa menin käymään päiväunihuoneessa odotellessani vanhempiani. Huomasin, että ikkunasta näkyi valoa ja kahden ihmisen varjot. Toisella heistä oli hiukset ponihännällä. Päiväunihuoneessa ei ollut valoja päällä, joten varjot erottuivat selvästi. Kuulin myös puhetta takahuoneesta ja tunnistin toisen äänistä kaverini ääneksi. Sanoin kaverini nimen, mutta kukaan ei vastannut. Sanoin uudestaan ja kun olin sanonut sen valot yllättäen sammuivat. Juoksin hoitotätien luokse ja kerroin tapahtuneesta ja vaadin heitä tulemaan kanssani tarkistamaan ketä huoneessa oli, mutta kun menimme huoneeseen, siellä ei ollut ketään. Olin jo lähes unohtanut tämän, mutta kun eksyin tänne sivulle, tämä palasi mieleeni.
Pate kirjoitti:
Itselleni ja kaverilleni kävi todella outo juttu kerran metsässä. Kun olimme pimeällä metsässä, kuulin vaimeaa kilinää, ihan kuin metallin paloja olisi hakattu yhteen. Kuljimme hetken kaverini kanssa ääntä päin ja kun pysähdyimme taas kuuntelemaan, ääni läheni. Se läheni koko ajan. Sitten sanoin, että juoksisimme ja juoksimme täyttä vauhtia pois. Ääni tuntui seuraavan. Juoksimme pois metsästä kotiini. Kun aamulla menimme katsomaan, mikä siellä oli, niin huomasimme että kivi, niin isoa että aikuinen mies jaksaisi juuri ja juuri nostaa, oli kadonnut ja sen tilalla oli kaksi erilaista kiveä. Tämä on oudoin minulle tapahtunut ilmiö.
Fimbulla kirjoitti:
Olimme kotona omakotitalossamme eräs talvi vuonna 2003, minä äiti ja pikkusiskoni.
Istuimme tavalliseen tapaan katsomassa illan viihde ohjelmia television ääressä koko porukka. Yhtäkkiä kuului ääniä verannalta ja samassa kuului ääni kuin ovi aukaistaan ja joku pyyhkii jalat ovi mattoon. Äiti huusi sohvalta ”kuka sieltä tähän aikaan tulee” kellokin oli jo lähellä puolta yötä. Siskoni kanssa huusimme perään ”kuka siellä”. Ei kuulunut mitään vastausta ja mentiin katsomaan koko kööri. Ulko ovi oli lukossa ja avattiin ovi ja mietittiin, että jos joku olis käynyt oven takana. Mutta ei näkynyt jälkiäkään vaikka oli satanut puhdasta lunta monta senttiä, eikä minkään näköisiä jälkiä missään, ei edes pihatiellä.
Tämä on toistunut muutamina vuosina peräkanaan. Kuka lie kummitus tullut vierailulle?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Helmikuu 2008
anonyymi kirjoitti:
Tämä tapahtui minulle ja kaverilleni olessamme n. 12-vuotiaita. Pelasimme jotain peliä kaverini huoneen lattialla, kun yhtäkkiä seinälle kuivumaan ripustettu kukkakimppu tippui alas. Pelästyimme tietenkin aivan mielettömästi. Kuitenkin ajattelimme, että ehkä se tuuli tekee meille temppujaan. No siinä meni sitten muutama minuutti ja kuulimme kauhean rysäyksen. Olimme aivan kauhusta kankeina, vielä kun talossa ei silloin ollut muita kotona. Lopulta uskalsimme mennä katsomaan mistä moinen ääni oli tullut. Päästyämme sitten olohuoneeseen, lattia oli täynnä lasinsirpaleita. Iso taulu oli tippunut seinältä alas. Tähänkään päivään asti en ole keksinyt minkäänlaista selitystä, että miksi nuo ruusut ja taulu tippuivat seinältä. Oli kyllä todella pelottava kokemus.
Mikko kirjoitti:
Eräs tuttavani oli ollu kavereineen isänsä mökillä eräänä talvena. Pojat olivat siinä päiväseltään lähteneet metsään retkelle ja palanneet sitten illan hämärtyessä. Matkalla takaisin he olivat nähneet pimeässä jonkun kävelevän heidän edellään, mutta eivät olleet siitä sen ihmeemin välittäneet sillä alueella on useita mökkejä ja asukkaita. Heidän mökin vieressä sattuu olemaan naapurimökki, jonka omistaa eräs tuttu. Pojat olivat kävelleet tämän kyseisen mökin ohi ja nähneet valoa ikkunasta, sisällä oli ollut tämä heidän tuttunsa istumassa pöydän edessä. Pojat olivat, että ”no ei tässä mitään, mennään mekin tästä jo pois kun alkaa olla niin myöhä”. No ystäväni oli sitten soittanut mökille päästyään isällensä ja kysellyt kuulumisia jne. ja kertonut että tämä heidän nimeltämainitsematon tuttu on myös tuossa vieressä omalla mökillään ja että nähtiin hänet ikkunasta, (se oli hän varmasti!) mutta isän kommentit puhelimessa ”en tiiä kenet ootte nähny mut se on ite täällä kaupungilla”.
Kaverit oli sitte vilkassu ikkunasta sinne naapurimökkiin. Valot poissa, ei ketään.
SimoS kirjoitti:
Olin esikoulussa käymässä päiväunille, kun heräsin siihen kun käteni oli tippunut railon välistä (nukuin pinnasängyssa) maahan ja jokin/joku nyki sitä. Katsoin alas railon välistä ja näin käden, jolla oli outo hiha. Sitten tulivat päiväkodin henkilökunta herättämään ja käsi katosi.
Aapo kirjoitti:
Tämä tapahtui ollessamme seitsemännellä luokalla.
Olimme kaverini kanssa kävelemässä metsässä suon tapaisella paikalla. Yhtäkkiä kaverini sanoi, että juostaan tonne puulle asti kilpaa. Aloimme juosta, kunnes jalkani upposi syvälle maahan ja tunsin kovaa kipua, ihan kuin joku olisi yrittänyt vetää minua jalastani kynsin ja hampain maan syvyyksiin. Kaverini tarttui käteeni ja veti minua yrittäen auttaa minut pois siitä. Lopulta, kun saimme jalkani pois sieltä niin kenkäni jäi sinne ja kuulimme oksankatkeamis-äänen. En tuntenut kipua, kun lähdimme juoksemaan pois metsästä, mutta ajattelimme jälkeen päin, että kuvittelimme oksan katkeamisen. Seuraavana päivänä pyysin isääni tulemaan kaverini ja minun mukaan hakemaan kenkääni maasta ja kun pääsimme paikalle näimme valkoisen kenkäni olevan aivan vahingoittumattomana kiven päällä. Tiedän että kukaan ei ole voinut sitä siihen pistää sillä jalkani oli uponnut maahan melkein polveen asti. Isäni ei uskonut meitä sillä uskoi, että haluan vain uudet kengät hävittämällä toiset.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
[contact-form-7 404 "Not Found"]Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Viimeisimmät kommentit