Wespa
Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 3)
Kokemuksia pukkaa taas normaalin tahtiin sähköpostiini ja olen vähän tihentänyt tätä lähetystahtia. Tässä on taas ollut pieni tauko blogin päivittämisessä, koska olen mm. päivittänyt tuota Paranormaali verkostoa ja tutustunut siellä uusiin henkilöihin. Aika hyvin se on lähtenyt käyntiin, sillä jäseniä siellä on jo yli 100 kappaletta! Liity sinäkin. 🙂
Eiköhän tässä ole löpisty jo ihan tarpeeksi. 🙂
Tässä taas näitä kokemuksia.
EVE kirjoitti:
Hei. Minulle on vähän ajan sisällä tapahtunut kaikkea outoa. esim. telkkari on mennyt päälle vaikka kukaan ei koskenut kaukosäätimeen. Tänään koululla valot sammuivat, sähkökatkos se ei ollut, koska katkaisian napit olivat alhaalla. Kaikki olimme istuneet omilla paikoillamme, kukaan ei edes terottanut. Toivon, että uskotte ja kommentoitte.
Möllykkä kirjoitti:
Kerran olimme kaverini kanssa kävelemässä n. klo. 22 metsässä. Löysimme oudon talon, mutta emme uskaltaneet mennä sisään, koska oli jo myöhä. Päätimme, että menisimme seuraavana päivänä valoisan aikaan. Kun lähdimme, laitoimme polulle erilaisia esineitä, jotta osaisimme takaisin. Sitten kun seuraavana päivänä menimme samaa polkua pitkin samaan paikkaan, talo oli KADONNUT! Eipä enää uskallettu mennä katsomaan seuraavana yönä.
Tyttöpieni kirjoitti:
Olen koko ikäni nähnyt outoja asioita, vaikka ikää on vasta 13-vuotta. En pelkää kun näen kummituksen. Tavallaan säälin niitä. Miksi ihmiset pelkäävät aaveita? Onko teille pienenä sanottu: ”ei kummituksia ole olemassakaan!”? Lapsille olisi helpompi olla sanomatta tuollaista, koska sitten ihmiset alkavat pelätä sitä, mikä ”ei” ole olemassa. Asumme vanhassa kansakoulussa. Tämä on ollut jo sodan aikaankin.
1. Olin eräs ilta menossa nukkumaan ja oli jo aika myöhä, sekä pimeää. Suljin silmäni ja olin luultavasti unessa. Unessa nousin istumaan sängylleni ja pieni valkopukuinen tyttö tuli vaatekaapistani. Hänellä oli valkoiset suuret silmät, vaalehko iho ja tummanruskea takkuinen tukka. Hän käveli luokseni, kosketti kasvojani ja näin kun sain epilepsiakohtauksen ja silmäni kääntyivät ympäri: eli ne muutuivat valkoisiksi.
2. Tein läksyjä pöytäni ääressä ilta 11 aikaan ja koirani makasi keskellä huoneeni mattoa. Yhtäkkiä se heräsi ja jäi tapittamaan ikkunaan päin. Katsoin ikkunaan ja sieltä näkyi valkoiset kengät ja olento leijui katollemme.
3. Eräs ilta oli hirveän kylmä ja lunta oli ainakin metri. Mummoni käveli sisälle ja meni nukkumaan uuninpangon päälle. Pirtti oli pimeä lumimyräkän takia. Ainoa valonlähde oli muutama kynttilä ja leipäuunin hiilos. Mummoni oli jo nukahtanut. Jossain vaiheessa yöstä hän heräsi siihen, kun joku itki ja valitteli tuskissaan, mutta hiljaa. Hän katsoi uunin nurkkaan ja näki kun siellä istui pieni tyttö silittelemässä öljylamppua, kuin lämmitelläkseen mustilla paleltuneilla sormillaan.
girls2 kirjoitti:
Menin nukkumaan klo. 21.00. Puhelimeni soi ja katsoin kelloa, joka oli noin neljä aamulla. Vastasin puhelimeeni ja sanoin ”haloo”. Kuulin vain outoa läähätystä ja muminaa ja sanoin taas ”haloo”. Kuului vain sama ääni ja suljin puhelimen. Laitoin silmät kiinni ja kuulin sen äänen taas vieressäni. En uskaltanut katsoa. Aamulla kun heräsin, näin paikat huiskin haiskin ja äiti luuli, että minä olin sotkenut, mutta en ollut. Pelkäsin kauheasti joten seuraavana yönä nukuin äidin ja isän vieressä.
Mökkihöperö kirjoitti:
Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten kun olin yksin kesämökillä ainoastaan kissa seuranani. Oli kesäloma ja ennen nukkumaanmenoa päätin mennä ulos hengittämään raitista ilmaa. Oli jo todella pimeää, joten laitoin ulkovalon päälle ja menin seisoskelemaan kalliolle, ja kissakin tuli ulos käpöttelemään. Hengittelin ja katselin tähtitaivasta.
Yhtäkkiä aloin kuulla miehen puhuvan. Ensin ajattelin, että ääni varmaan kantautui metsän takaa, n. parin kilometrin takaa jossa asustelee joku pariskunta. Mutta kun aloin tarkemmin kuunnella, puhe ei lainkaan kuulostanut huudolta, eikä tavallinen puhe olisi voinut mitenkään kantautua metsän yli. Sitten mieleeni tuli, että ehkä joku metsurimies oli metsässä puhuen kännykkään, mutta tiirailessani en nähnyt mitään, ja kuka ihme olisi ollut puolen yön jälkeen metsätöissä?!
Ääni tuntui voimistuvan ja kuuntelin yhä tarkemmin, ja sydämeni jätti varmasti pari iskua väliin, kun yhtäkkiä puhe kuulosti pelottavan tutulta. Olin järkyttynyt kuulessani isoisäni hieman uupuneen ja puisen äänen pimeyden keskellä. Mitään outoahan tässä muuten ei olisi, mutta isoisäni on kuollut monta vuotta sitten, ja hän asui eläessään kesäisin isoäitini kanssa mökissä jokusen viikon.
Jähmetyin kauhusta ja yritin kuunnella mitä ääni kertoi, mutta se tuntui vain olevan puheensorinaa. Olin niin peloissani, että hengitykseni alkoi katkoilla, joten nappasin äkkiä kissan syliini ja menin kiireesti sisälle mökkiin. En muista miltä mökissä olo tuntui sen jälkeen, mutta jälkikäteen ajatellen en ymmärrä miten pystyin sinä yönä nukkumaan.
Voisi uskoa, että olisin kuvitellut koko jutun, mutta olen 95% varma etten kuvitellut. En ajatellut mitään siellä ulkona seisoskellessani, joten en olisi voinut esim. isovanhempieni muistelulla aiheuttaa tällaista. En vieläkään ymmärrä miten tällaista voi tapahtua, mutta mökillä nukkuminen tapahtuneen jälkeen on tuntunut ahdistavalta.
Esc kirjoitti:
Oli yhdeksänvuotis syntymäpäiväni. Synttärit pidettiin lämpimänä aurinkoisena elokuun päivänä. Ohjelmaan kuului tikanheitto vesi-ilmapallojen kera.
Pari tuntia ennen synttäreiden alkua menin täyttämään vesi-ilmapalloja kylpyhuoneeseemme. Olin hetken aikaa kerennyt äheltää pallojen kanssa, kun kuulin ulkoa ääniä. Äänet kuulostivat siltä, kuin naapurin pihalla olisi huudeltu jotain, tai pidetty kovaäänisiä leikkejä.
Tämähän oli ihan normaalia, sillä naapurimme todellakin asuu lähellä meitä ja se olisi ollut mahdollista, että naapurin lapset leikkivät pihalla, mutta tässä tapauksessa se ei vain ollut. Kävin nopeasti ikkunassa (2 metrin päässä kodinhoitohuoneessa) enkä nähnyt ketään. En ketään. Palasin hiljaa täyttämään palloja ja kuuntelin tarkasti. Taas kuulin ihan selvää puhetta ja menin taas ikkunalle, sillä en saanut 9- vuotiaan voimilla ovea auki, jonka lävitse äänet kuuluivat. Taisin jopa kuulla oman nimeni.
Kun en vain nähnyt ketään, en sitten millään, jätin pallot lillumaan siihen ja otin hatkat. Pyyhälsin keittiön läpi ja ilmoitin kuiskaavaan ääneen, että joku muu saa tehdä homman loppuun. Synttärit sujuivat hyvissä tunnelmissa, mutta kylpyhuone-ilmiö jatkuu yhä joinakin talvi-iltapäivinä, kun pitää ripustaa sukat kuivumaan patterille. Itse olen skeptikko ja tämä saa minut hyvin ärsyyntyneeksi.
Nipletius kirjoitti:
1. Näin joskus monia vuosia sitten valopallon, joka oli n. 0,5 m leveä ja leijui n. 3 m korkeudessa. Silloin se ei ollut mitenkään hirveen ihmellistä, mutta nyt se on alkanut mietityttämään.
2. Viime vuoden lopulla, kun olin kävelemässä kotiin rivitalojen ohi, kuulin ääntä takanani. Se ääni oli askelia ja pyöriä, eli samanlainen ääni kuin nainen työntäisi rattaita. Katsoin taakseni, siellä ei ollut mitään. Sitten kuulin taas ääntä ja näin rivitalojen ikkunien heijastuksesta, että takanani meni nainen rattaiden kanssa. Taas käännyin eikä mitään. Aika pelottavaa.
Wendigo kirjoitti:
Tämä tapahtui isäni isoisälle joskus 1900-luvun alussa. Hän asui vanhassa talossa, joka oli joskus toiminut myös jonkinlaisena sairaalana (joten siellä oli luultavasti kuollut paljon ihmisiä). Kerran kun hän oli vaimonsa kanssa menossa nukkumaan, kaikki talon ovet avautuivat yhtäkkiä yhtä aikaa (sille ei löydetty mitään luonnollista selitystä). Näitä tapauksia oli muitakin, joka tapauksessa taloa sanottiin tuohon aikaan kummitustaloksi. Isäni isoisä ei uskonut kummituksiin, mutta hänkin myönsi, että jotain outoa siinä talossa oli.
Mirri, marsu ja eltsu kirjoittivat:
1. Minä Mirri ja Marsu olimme illalla n. 23:00 ulkona talon viereisessä puistossa. Olimme istuskelleet hetken keinuissa ja päätimme mennä sisälle takaisin kun tuli kylmä. Yhtäkkiä huomasimme musta-valkoisen kissan, joka tuli meidän viereiselle hiekkalaatikolle. Se huomasi meidät ja juoksi puskan viereen. Menimme sitä kohti ja se katosi puskan taakse. Päätimme jättää kissan rauhaan ja jatkoimme matkaa, sekä katsoimme oliko kissa lähtenyt peräämme, se oli siirtynyt puskan viereen. Katsoimme 50 metrin päässä olevaa taloa ja näimme kissan, joka oli samanlainen kuin ennen näkemämme kissa. Katsoimme taakse ja kissa oli kadonnut.
2. Tällä kertaa minä Eltsu ja Marsu oltiin ulkona ja minä Marsu kerroin Eltsulle pelottavasta kissasta ja sen jälkeen heti näimme eräältä päiväkodilta poistuessamme juuri saman musta-valkoisen kissan. Eltsu kaivoi kännykkänsä esiin ja otti kuvia kamerallaan. Kun loppujen lopuksi katsoimme kuvia, niissä ei näkynyt koko kissaa! Näytimme myöhemmin tämän myös Mirrille. Katsoin ne vielä kotona pimeässä läpi, milloin sen olisi pitänyt erottaa. Kolmessa kuvassa: ei kissaa. Se pelotti meidät kauttaaltaan.
Tuntematon kirjoitti:
Sain kuvaan vanhassa asunnossani kaksi kummitusta. Luulen, että siinä on natsi-sotilas ja sen vanki. Itse olen keskellä.
Kun kuva otettiin, olin yksin talossa. Me muutettiin tuolta puoli vuotta sitten, kun sairasteltiin paljon.
Myös nauhalle saatiin jotain outoa mölinää (siis ääniä, joita ei pitäisi olla olemassa).
Me ei tunneta ketään, jolla olisi tuollaiset vaatteet ja tuona yönä olin yksin. Oikealla takana on sotilas-hahmo ja selkäni takana on joku tumma, vanki kenties? Paikka on Kajaanissa, opiskelija-kämppä. Muutimme sieltä pois, koska sairasteltiin älyttömän paljon ja heti olo tuli paremmaksi kun muutettiin.
Kuva alla:
Kuvasta muokattu ainoastaan kasvot ja lisätty nuolet. Klikkaa suuremmaksi.
Kirkastettu versio, jossa hahmo näkyy paremmin. Klikkaa suuremmaksi.
Kiitos kaikille kokemuksensa lähettäneille.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaali -yhteisö
Haluan toivottaa kaikki Paranormaali Blogin kävijät tervetulleeksi Paranormaali Blogin viralliseen yhteisöön. Paranormaali Blogin yhteisössä voit tehdä oman profiilin, jakaa kuvia ja videoita, pitää omaa blogia, sekä käydä keskustelua muiden jäseniemme kanssa. Mielenkiintoisimpana ominaisuutena yhteisössä on ehkäpä omien ryhmien luonti, jonka avulla voi siis perustaa oman ryhmän vaikka skeptikoille tai enkeleistä kiinnostuneille.
Sivusto on siis vähän niin kuin IRC-Galleria, youtube ja foorumi kaikki samassa paketissa, höystettynä paranormaalista kiinnostuneilla ihmisillä.
Tähän Paranormaali -yhteisöön tulee myös kaikki uusimmat tapahtumat (messut jne.), sekä Parablogin kilpailut. Menossa olevan bannerikilpailun alkukarsinta käydään yksinoikeudella vain Paranormaali -yhteisössä, joten kannattaa liittyä.
Yhteisöön lisäämme lähiaikoina myös eksklusiivisia kilpailuja, joista voi voittaa mm. Parablogin shopin tuotteita.
Mitä siis vielä odotat? Liity ja tutustu:
Sivuston osoite: http://paranormaali.ning.com/
Rekisteröityminen: http://paranormaali.ning.com/main/authorization/signUp?
Muista myös kutsua kaverisi mukaan, niin saadaan homma pyörimään.
Dokumentti – Mies avaruudesta
OffPlanet Man on kolmiosainen dokumentti, jossa mies kuvaa itseään samalla kertoen, että hän on maan ulkopuolista alkuperää. Hän pohtii mm. elokuvia, musiikkia, hallitusta, salailua, egoa ja maailmanmenoa omasta näkökulmastaan, samalla kertoen, että emme ole yksin.
Osa 1
http://video.google.com/videoplay?docid=4801011466934479323
Osa 2
http://video.google.com/videoplay?docid=8486452740362977703
Osa 3
http://video.google.com/videoplay?docid=2625663410698013391
Osa 1 suurempana tästä
Osa 2 suurempana tästä
Osa 3 suurempana tästä
Solfeggio-taajuudet
Netissä pyörii aikamoinen ”äänitaajuusbuumi”. On I-Dosereita, Brainwave generatoria ym. minkä avulla saa tuotettua erilaisia tunnetiloja.
Itseäni kuitenkin eniten kiinnostaa Ravi’s Ascension Audio Freqs -niminen äänitiedosto, joka on täysin ilmainen. Tiedoston kerrotaan avaavan chakroja ja aiheuttavan positiivista oloa.
Miten tämä äänitiedosto sitten vaikuttaa, mikä on sen tarkoitus ja miten kuuntelun voi aloittaa?
– Vaikutus / tarkoitus
- Äänitiedosto lähettää korvien kautta aivoille tiettyjä äänitaajuuksia, joilla on positiivisia vaikutuksia
- Vaikutus alkaa joidenkin päivien päästä
- Poistaa masennusta
- Unenlaatu paranee
- Ego pienenee
- Tunnet itsesi virkeämmäksi
- Itseluottamus paranee
- Keskittymiskyky lisääntyy
- Chakrat avautuvat, joka mahdollistavaa erilaisia henkisiä kokemuksia
– Kuuntelu
- Kuuntele päivittäin, mielellään aina ennen nukkumaan menoa
- Kuulokkeilla, ääni kovalla, mutta samaan aikaan siedettävällä tasolla
- Kuunnellessa kannattaa pitää silmiä kiinni ja keskittyä olemaan rauhallinen
- Parantaaksesi vaikutusta kannattaa hengittää kuunnellessa syvään ja ajatella positiivisia ajatuksia
Itse olen ollut aika skeptinen tällaisten äänitiedostojen kanssa, mutta ajattelin kuitenkin aloittaa Ravin tekemän Solfeggio-äänitaajuussetin kuuntelun joitain päiviä sitten. Jo nyt huomaan jonkinlaisia vaikutuksia. Keskittymiseni on parantunut ja pystyn enemmän nauttimaan nykyhetkestä, ajattelematta menneitä ongelmia ja en murehdi tulevaa. Myös muilla on ollut positiivisia kokemuksia.
– Volumi oli täysillä ja käytin Sonyn hyviä kuulokkeita, että kokisin sen tarpeeksi hyvin. Joka kerta, kun äänet muuttuivat se sai minut hieman hämilleni ja hieman tavallaan pomppasin, mutta sitten totuin siihen. Kuuntelun loputtua sain täydellisen rauhan! En edes tiedä miten kertoa siitä! Olen yleensä aika negatiivinen tyyppi ja minulla on paljon ongelmia mieleni hiljentämiseksi… mieleni on AINA keksimässä jonkinlaista keskustelua. KAIKKI SE LAKKASI ja tunsin kuinka päässäni oli hiljaisuutta ja rauhallisuutta! Jostain syystä tunsin, että kaikki on ok, ihan kaikki! Tunsin myös kuinka “vanha negatiivinen” mieleni oli pyyhitty! Kuin kaikki menneisyyden kokemukset ja ongelmat… en eds muista niitä! Tunnen olon raikkaaksi, joten käytin mahdikkisuuden kertoa itselleni, että tästä lähtien mieleni tulee vastaanottamaan ainoastaan positiivisuutta, jumalaisia ajatuksia, sekä ajatuksia, mitkä itse valitse.” Raphael kertoo 2012Evolution.comissa.
– Kaikesta huolimatta n. viikon kuunneltuani olen pystynyt tekemään seuraavaa:
- Parantamaan kipuja vasemmalla kädelläni
- Näkemään himmeästi auroja, mutta työskentelen vielä onnistuakseni siinä kunnolla
- Kokemaan tietoisuuteni laajentumista, sekä ESP-kykyjä…
Alex kertoo.
Suosittelen teitä lataamaan kyseisen äänitiedoston alla tarjotusta linkistä. Kannattaa kokeilla kyseistä tiedostoa päivittäin vaikka viikon ajan, jolloin näkee onko siitä ollut mitään hyötyä.
Huom! Joissain harvinaisissa tapauksissa äänitiedosto voi aiheuttaa päänsärkyä tai pahoinvoinita herkissä ihmisissä, mutta tällaiset olotilat menevät nopeasti ohi ja ovat merkki, että tiedosto toimii.
Lisää tietoa ja äänitiedoston antamia kokemuksia tarjoaa:
Henkimaailma
solfeggiotones.com
Hienoa. Tiedosto on ladattu jo yli 1500 kertaa! 🙂
Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 2)
Nyt on aika taas potkaista uusia kokemuksia ilmoille ja onhan niitä taas pyydettykkin. Pitäisi varmaan tehdä jatkossa vaikka niin, että joka maanantai julkaisisin kokemuksia, niin olisi niille joku selvä viikonpäivä.
girls2 kirjoitti:
Olin kesällä kaverini luona yötä. Kaverillani on todella iso talo, jopa kolme kerrosta, yläkerta, alakerta ja kellari. Olimme silloin 11-vuotiaita. Kello oli yksi yöllä ja oli ukkonen. Pelkään ukkosta joten ei tullut uni. Minulla oli yövalo päällä sillä en muuten saanut unta. Vain kaverini isosisko ja minä valvoimme, kun taas kaverini veti sikeitä unia. Yövaloni sammui ja samalla keskikerroksessa tuli hiljaista. Päättelin, että kyseessä oli sähkökatkos. He olivat vasta muuttaneet ja talossa kaikui. Kuulin askelia, enkä nähnyt Sandraa (kaverin siskoa) missään. Aluksi ajattelin, että Sandra oli mennyt vessaan, siitähän ne askeleet kuuluivat. Salama iski ja minua pelotti. Kuulin kaikuja ja kuiskauksia tietokonehuoneesta, näin tumman hahmon peilin kautta ja säikähdin kauheasti. Juoksin makuuhuoneeseen vavisten.
Raili kirjoitti:
Enkeli sanoi minulle ”Älä pelkää minä pidän sinusta huolen”.
Olin tuolloin juuri muuttanut pois kotoa ja aloittelin omaa elämää.
Myöhemmin minulla oli ruumiistapoistumiskokemus, olin silloin nuori aviovaimo.
Erilaisia ilmiöitä on sattunut koko elämäni ajan, mutta ne kaikki ovat olleet myönteisiä ja parhaakseni. Mm. unessa nähtyjä numeroita jotka myöhemmin selvisivät virsiksi joissa annettiin lohtua ja neuvoja, kun ei itse jaksanut uskoa, että selviäisi. Paljon, paljon muuta joista nyt en kirjoita on myös tapahtunut. Jumala, Jeesus, Pyhähenki ja Enkeli ovat kaikki tulleet elämääni todellisina. Emme ole yksin, paljon on näkyvää ja näkymätöntä ympärillämme. Meitä autetaan. Muistakaa KIITOKSEN kanssa PYYTÄÄ.
Noname kirjoitti:
Olin kerran ystäväni luona. Menimme ulos ja olimme siellä jonkin aikaa. Pian näimme taivaalla vähän kauempana valkoisen ”jutun”. Se oli jotenkin ’kulmikas’. Vähän kuin auto sivulta päin. Se liikkui aika hiljaa, eikä siitä kuulunut mitään ääntä. Se ei voinut olla lentokone, koska se meni niin hiljaista vauhtia. Eikä helikopteri, koska niistä kuuluu ääntä. Se oli siis valkoinen, lensi hiljaa ja oli auton mallinen sivusta. Käänsimme päämme vähäksi aikaa ja kun katsoimme uudestaan, se meni hieman nopeampaa. Harmi, että meillä ei ollut kameraa mukana, niin olisimme nähneet sen ainakin lähempää.
Tino kirjoitti:
Tämä juttu tapahtui torstaina, (viesti lähetetty 26.4.2008) kun olin välitunnilla. Huomasin kaverini kanssa mitä (kaikki) oppilaat katsoivat. Hornetti lensi koulun yläpuolella. Kun katsoin sitä, siihen ilmestyi jokin outo ufo! Aluksi luulin sen olevan hornetin palanen. Seuraavana päivänä lehdessä luki siitä hornettijutusta, joku oli soittanut hätänumeroon: ”lentokone putoaa maahan”. Lennosto sanoi, että se osa ei ollut hornetista. Siihen oli ilmestyt outo ufo, josta he eivät tienneet mitään. Jos ette usko, kysykää Siilinjärven ala-asteen oppilaita: noin 500 oppilasta + opettajat. Jotkut väittivät sen olevan heijastus, mutta sitä se ei ollut.
Nimetön tyyppi kirjoitti:
Tämä tapahtui jonkin aikaa sitten. Kuuntelin radiota ja luin kirjaa rauhassa sängylläni. Yhtäkkiä radio alkoi rätisemään ja tulostin ”sekosi”. Se alkoi raksuttamaan aivan, kuin tulostaisi jotain ja piti muutakin meteliä. Radion rätinä ja tulostimen raksutus kesti noin minuutin. Sitten yhtäkkiä radio alkoi taas toimimaan, ja tulostin lakkasi metelöimästä. Tämä nyt ei ollut niin kovin pelottavaa, mutta jos se olisi tapahtunut illalla, kyllä olisi pelottanut. Tai kyllähän tuo nyt vähän ”pelotti”.
MoiioM kirjoitti:
Tämä on jollain lailla outoa, koska nämä ovat tapahtuneet koulussani, mutta on näitä enemmänkin, kerron kuitenkin vain kaksi.
Koulussamme ei ollut sinä päivänä muita, kuin meidän luokkalaisemme. Koulumme on aika vanha… Pääsimme kotiin, eikä käytävällä ollut muita, kun laitoin kenkiä jalkaani. Koulussamme on tietenkin poikien- ja tyttöjenvessat erikseen. Vessoissa on kaksi WC-koppia, joiden ovet narahtavat aina, kun ne (sen) aukaisee. Kun sidoin kengännauhojani, kuulin vessasta, kun ovi narahti, eli ihan kuin joku tulisi vessasta ulos. Jäin viivyttelemään käytävään nähdäkseni, olisiko vessasta tulija kaverini. Sieltä ei kuitenkaan tullut ketään ulos vähään aikaan.
Toinen tapahtui samana päivänä, mutta aiemmin. Menin vessaan välitunnilla. Vessassa ei ollut silloin ketään, paitsi minä, kun menin sinne. No, olin juuri vetämässä vessaa, kun kuulin askelia kopin ulkopuolelta. Siis, niin kuin joku olisi hiljaa ”hiipinyt” vessakopin ulkopuolella. Minua alkoi pelottamaan, joten avasin oven äkkiä, mutta ulkopuolella ei ollut ketään. Samoin ei käytävässäkään.
Muutkin ovat kuulemani mukaan kokeneet vessassa jotain ”pelottavaa”. Siellä on kuulemma joskus tehty spiritismiäkin. En tiedä, onko edes totta?
Kirppu kirjoitti:
Viimeyönä (kirjoitettu 3.5.2008) nukuin olohuoneen sohvalla (koska omassa huoneessani oli hämähäkki). Lueskelin kirjaa siinä vielä hetken, ja kun olin sammuttanut valon, aloin kirjoittaa tekstiviestiä. Kuulin kun isän makuuhuoneen ovi aukesi, joku käveli käytävällä ja avasi takkahuoneen oven. Enempää en muista kuulleeni, mutta aamulla heräsin siihen, kun muut pohdiskelivat, että kuka oli laittanut valot saunaan, sekä pesuhuoneeseen ja avannut takkahuoneen oven.
Itse oletin, että se oli isäni naisystävä, joka kävi katsomassa miten lapsensa nukkuvat, enkä siksi kiinnittänyt sen enempää huomiota asiaan. Aamulla vasta aloin miettimään, että miksi en viitsinyt kääntää päätäni ja katsoa isäni makuuhuoneen ovelle.
Aamulla sitten soitin veljelleni, jos hän olisi käynyt täällä mutta eipä ollut.
Unissakävelyä ei ole ainakaan ennen ilmennyt kenelläkään.
pelko kirjoitti:
Kun olin 14-vuotias, olin menossa kaverilleni kävellen. Sinne on matkaa n. 3 km. Lähdin kävellen koska kukaan ei voinut viedä minua sinne ja pyöräni oli rikki. No kuitenkin, kun olin kävellyt semmoiset 500 metriä, minulle tuli tunne että voisin tehdä mitä vain nyt. Olin aina halunnut uskoa paranormaaleihin juttuihin. Niin päätin uskoa, että minä olisin jo melkein perillä. Ensin se ei toiminut, mutta sitten laitoin silmäni kiinni ja toivoin samaa uudestaan, kunnes kuulin kaverini äänen jolle olin menossa. Hämmästyin ja avasin silmäni. Olin n. 30 metrin päässä heidän talostaan. Hän näki minut ikkunasta ja ryntäsi avaamaan oven. Kysyin että oletko ollut kokoaika kotona? Sitten hän vastasi että ”Kyllä” Ja sanoi vielä, että ”Mikä ihme sinulla kesti, olen odotellut jotain 2 ja puoli tuntia sinua” Normaalisti matkaan menee alle tunti ehkä jotain 15 – 30 minuuttia. Ja siinä samassa vastasin kaverilleni, että minun täytyi syödä eka. Sanoin niin, koska en viitsinyt sanoa totuutta mitä tapahtui, koska kaverini ei olisi kuitenkaan uskonut ja olisi pitänyt minua hulluna. En unohda tuota kokemusta koskaan.
Emma kirjoitti:
Minua ja siskoani on jo jonkun aikaa vaivannut se, että syöpään kuollut äitimme ilmestyy meille mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Olimme siskoni kanssa kävelyllä ja meillä oli koirat mukana. Menimme kuntopolkua pitkin, ja se kyseinen polku kulkee metsässä. Yhtäkkiä molempien koirien niskakarvat nousivat pystyyn ja ne rupesivat haukkumaan. Katsoimme siskoni kanssa sinne mihin koirat toljottivat lasittunein silmin. Maasta kohosi musta pallo, joka räjähti tomuksi. Tomun keskellä seisoi edesmennyt äitimme ja hymyili meille. Siskoni (9v) katsoi näkyä ja tarrasi minuun. Koiramme lähtivät vetämään häntä kohti ja ulisivat päästessään lähelle. Äitimme kosketti koiria ja ne molemmat menivät makuulle. Tässä vaiheessa päästimme kauhuissamme irti talutushihnoista ja aloimme kiljua täyttä kurkkua. Äitimme nosti katseensa ja tuijotti meitä pelokkain silmin ja sanoi hiljaa ”Olen palannut”, jonka jälkeen katosi. Otimme koirien talutushihnoista kiinni ja raahasimme ne väkisin liikkeelle. Juoksimme niin kovaa kotiin kuin pääsimme. Koirat ovat siitä asti aina menneet siihen kohtaan, jossa olimme nähneet äitimme ja ulisseet. Isämme vain naureskelee, sillä ei usko mihinkään yliluonnolliseen.
Toinen oli se, kun olin ratsastustunnilla ja hyppäsimme. Sain hevoseni käyttäytymään hyvin, ja sitten viereisellä laitumella aidan viertä laukkaavan hevosen selässä istui äitini. Kiljaisin ja tipuin selästä. Ratsastuksenopettajamme juoksi viereeni kauhuissaan ja kysyi mitä pelästyin. Selitin nopeasti ja opettaja katsoi hevoseen päin. Se seisoi rauhallisena ja nyhti ruohoa. Opettaja käski minun lähteä kotiin ja kerroin isälle. Hän ei taaskaan uskonut.
Koulussa liikuntatunnilla pelasimme pesäpalloa, joka oli äitini elämä minun ikäisenäni (15v). Kun en pariin lyöntiin osunut, kuulin hänen pehmeän äänensä ”Lyö rauhallisesti ja keskity, minä autan”. Ja niin löin kunnarin, joka lensi melkein yli rajojen. Kerroin opettajalleni tästä ja hän sentään uskoi ja käski käydä kertomassa koulupsykologille. Kerroin hänelle ja sain vihdoin turvaa. Psykologi vastasi, että jatkuvat ilmestymiset saattavat johtua kaipuusta.
Viimeisin ja ehkä kammottavin oli, kun olin juuri menossa nukkumaan ja jätin yövalon päälle. Äitini seisoi peilin edessä ja kääntyi minua päin. Hän sanoi näin ”Olen tiettävästi säikäyttänyt sinut ilmestymisilläni ja lupaan jättää sinut rauhaan. Pidä huolta siskostasi, äläkä pidä isääsi idioottina, vaikkei hän usko” Isä tuli katsomaan, kuka puhui ja näki äitini. Hän tuijotti näkyä ja räpsäytti silmiään, äiti oli poissa.
Viimeinen oli niin kammottava, että peili huoneestani on viety pois ja minä, sekä siskoni emme enää liiku niillä paikoilla, joilla äitimme on ilmestynyt näkyviin. Isäni tahtoo muuttaa, sillä haluaa yliluonnollisuudet pois pelottelemasta. Kertomukseni on ehkä melko uskomaton, mutta se on totta!
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Viimeisimmät kommentit