Tarkoitus oli lisätä tämä talvipäivänseisauksen (21.) ja joulupäivän (25.) välissä huomenissa, kaiken tasapuolisuuden nimissä, mutta tässä se nyt tulee kun olen niin aktiivisuuspäissäni! Pidemmittä puheitta, erinomaisen lämmintä ja kirkasta joulua kaikille blogilaisille (ja kiitos Tarot -korteista, jotka eräs lukija minulle lähetti 🙂 )

Joulu muinaisessa Suomessa

Millaista oli ”joulu” Suomessa ennen joulua? Suomessa muinoin, ennen kristinuskoa, juhlittiin loppuvuoden juhlaa, jossa laskettiin edellisvuoden sadosta ruoat ensi kesään asti ja yli jäävät ruoat syötiin juhla-ateriana. Osa tästä ruoasta uhrattiin jopa yhdessa muiden arvokkaiden tavaroiden kanssa esim metsään. Tällä toivottiin myös hyvää seuraavaa vuotta. Tuohon aikaan siis juhlittiin todella, pantiin sahtia ja syötiin.

Alku kristillisyys ja pakana-joulu

Talvipäivänseisausta on juhlittu arviolta jo noin 4000 vuotta. Joulun takana on sellaiset juhlat kuin Yule ja Saturnalia.

” Kun talvipäivänseisaus oli auringon syntymäpäivä, monien muinaisten jumalien ajateltiin syntyneen tuolloin. Jopa Rooman keisarien ajateltiin syntyneen talvipäivänseisauksena, oli heidän todellinen syntymäpäivänsä mihin aikaan vuotta tahansa.” sanoo Wikipedia.

Kuvassa poltetaan "aurinkoa". Yulen viettoa.

Roomalaiset siis viettivät talvipäivänseisauksen aikaan Saturnalia-juhlaa. Sitten vuonna 274 Aurelianus julisti päivän 25. joulukuuta Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päiväksi. ”Jo 200-luvulla eräät kristityt olivat liittäneet saman päivän Jeesuksen syntymään, mutta eivät talvipäivänseisauksen perusteella, vaan lähinnä juutalaisuudesta periytyneillä teologisilla syillä.” jatkaa Wikipedia. Paavi Julius I taas yhdisti Sol Invictuksen päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhliin 350-luvulla.

Minulla ei ole tiedossa mitään juutalaisuuden teologista syytä Jeesuksen syntymälle 25. päivä, mutta meille eurooppalaisille, Paavi Julius I liitti joulun pakanoiden juhlaan. Näin päästään eroon pakanallisista gnostilaisista esimerkiksi. Samoihin aikoihin, Konstantinoksen aikaan, luotiin Raamatun kaanon, eli päätettiin muutama hassu evankeliumi noin 80 muun joukosta.

Wikipediasta suora lainaus Sol Invictuksesta:

” Sol Invictus (suom. voittamaton aurinko) oli alkujaan syyrialaisperäinen sol-jumala, josta keisari Aurelianus teki Rooman valtionuskonnon vuonna 274.

Sol Invictus oli jo 100-luvulta lähtien ollut sol-kultin kohteena. Keisari Elagabalus yritti tehdä siitä Rooman pääuskonnon, mutta idea ei saanut kannatusta. Vasta 270-luvulla ilmapiiri oli suopeampi vieraille jumalille, ja kun Aurelianus kukisti Roomasta irtautuneen Palmyran valtakunnan vuonna 273, hän ajatteli voittonsa olevan Sol Invictus-jumalan ansiota. Hän rakennutti suuren temppelin Roomaan Sol Invictukselle ja teki jumalasta Rooman pääuskonnon. Sol Invictuksen syntymäpäivää vietettiin 25. joulukuuta, ja sen jälkeen kun kristinuskosta tuli Rooman pääuskonto, tuli samasta päivästä myös kristittyjen joulupäivä. Ensimmäinen kristitty keisari Konstantinus Suuri ja hänen isänsä Constantius suosivat kummatkin Sol Invictusta. Constantius oli suvaitsevainen kristittyjä kohtaan, ehkä siksi että Sol Invictuksen kultilla ja kristinuskolla oli monia yhtäläisyyksiä. Vaikka Konstantinus kääntyikin kristinuskoon Mulviuksen sillan taistelun jälkeen, ei hän kuitenkaan hylännyt Sol Invictusta.”

Yule-runo

Aurinkojumalat ja Jeesus

Kun pakanuus kukoisti, oli vallalla monia käsityksiä erilaisista jumaluuksista. Suosittu tarina oli jumalihmisesta, joka kuolee ja ylösnousee. Näitä jumalihmisiä on lukuisia. Egyptissä hän oli Osiris, Kreikassa Dionysos, Vähä-Aasiassa Attis, Syyriassa Adonis, Italiassa Bacchus, Persiassa Mithra. Pohjimmiltaan, kun asiaa tarkastelee, kaikki nämä myytit oikeastaan olivat yksi ja sama. Kirjassa ”Koodin salaisuudet –opas Da Vinci –koodin mysteereihin” lainataan Timothy Freken ja Peter Gandyn kirjaa ”The Jesus Mysteries: Was the ”Original Jesus” a Pagan God?” Kirjassa kerrotaan jumalihmisistä ja kerron myös kyseisen kirjan tietoja lähteenäni.

Jo 400 –luvulla eaa. filosofit Ksenofanes ja Empedokles pilkkasivat jumalihmis-tarujen kirjaimellisesti ottamista, he pitivät näitä tarinoita vertauskuvina ja symbolistisina kuvina ihmisten hengellisistä kokemuksista.

Kirja kertoo: ”Mitä enemmän tutkimme Osiris-Dionysos (heidän käyttämä nimitys kaikista jumalihmisistä) –myytin eri versioita, sitä ilmeidemmäksi kävi, että kertomus Jeesuksesta sisälsi kaikki tämän ikuisen tarinan piirteet. Huomasimme, että pystyimme rakentamaan Jeesuksen oletetun elämänkerran tapahtuma tapahtumalta aiemmin Osiris-Dionysokseen liittyneistä myyttisistä aiheista:

• Osiris-Dionysos on lihaksi tullut Jumala, vapahtaja ja ”Jumalan poika”.
• Hänen isänsä on Jumala ja hänen äitinsä kuolevainen neitsyt.
• Hän syntyy luolassa tai vaatimattomassa tallissa joulukuun 25. päivä kolmen paimenen läsnä ollessa.
• Hän tarjoaa seuraajilleen mahdollisuuden syntyä uudesti kasteriitin kautta.
• Hän muuttaa ihmeen kautta hääjuhlassa veden viiniksi.
• Hän ratsastaa riemusaatossa aasilla kaupunkiin ihmisten heilutellessa palmunlehviä hänen kunniakseen.
• Hän kuolee pääsiäisen aikaan uhrina maailman syntien tähden.
• Kuolemansa jälkeen hän laskeutuu tuonelaan, nousee kolmantena päivänä kuolleista ja astuu kirkkaudessa taivaaseen.
• Hänen seuraajansa odottavat, että hän palaa lopun aikojen tuomarina.
• Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan juhlitaan rituaaliaterialla, johon sisältyvät leipä ja viini kuvaavat hänen ruumistaan ja vertaan”

Kirja pohtii, miksei nämä ole kaikkien tiedossa ja sanoo syyksi roomalaiskatolisen kirkon, joka on tehnyt kaikkensa estääkseen ihmisiä tajuamasta tätä, kuten kirjailijat omien tutkimustensa pohjalta ovat oivaltaneet. Kirkko meinaa poisti totaalisesti kaikki heitä vastaan olleet uskonnolliset tekstit. Niinkin perusteellisesti, että pakanuutta pidetään nykyisin ”kuolleena” uskontona. (Parablogilaiset huom, pakanuus OLI uskonto!) Kirkkoisät sittemmin ovat väittäneet yhtäläisyyksiä paholaisen juoneksi, etteivät heikkouskoiset menisi harhaan.

Vielä pitää samaa lähdettä käyttäen sanoa, että ilmeistä on, että Jeesuksen elämänkertaan liitettiin pakanamytologian yleisiä aiheita sitä mukaa kuin varhaisesta kristillisyydestä tuli entisen pakanallisen maailman hallitseva voima. Kirjailijat sanovat, että neitsyestä syntymistä pidetään usein myöhäisempänä, asiaankuulumattomana lisäyksenä, jota ei pitäisi ymmärtää kirjaimellisesti.

Nämä teoriat eivät ole mitenkään uusia niille, jotka ovat lähteneet tutkimaan ”todellista Jeesusta” kaiken mytologian takaa. Itse olen perehtynyt viimeaikoina tähän parhaani mukaan ja suosittelen kirjoja ”Koodin salaisuudet” jota äsken jo mainostin, sekä ”Nag Hammadin kätketty viisaus”

Joulupukki ennenmuinoin

Wikipedia: ” Vanhassa pakanallisessa Suomessa joulupukki (nuuttipukki) oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottua alkoholia. Hän saattoi pelotella lapsia ja olla humalassa. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.”

Muutoin taas: ” Joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus (tunnetaan myös Nikolaus Barilaisena), josta hahmon englanninkielinen nimitys Santa Claus juontaa juurensa. Hänen kotikaupunkinsa Myra sijaitsi Anatoliassa, nykyisen Turkin alueella. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys.”

Lopuksi:

Tarkoitukseni ei ole tuottaa mielipahaa tai mollata mtn, esim kristinuskoa. Historiaa vain on mielenkiintoista tutkia, varsinkin sellaisen aiheen, joka määrittää elämäämme suuressa määrin vielä nykyäänkin. Jouluntaika ei katoa minnekään!

Nyt siis vielä kerran, hyvää joulua! (:

Paranormaaliblogin foorumin keskusteluja:

• Beetlehemin tähti –keskustelu foorumilla

• Joulu –keskustelu foorumilla

• Joulupata-keräys -foorumilla

Artikkeli:

• Väite: Jeesuksen todellinen syntymäpäivä onkin…

Lähteet:

• ”Koodin salaisuudet – opas Da Vinci -Koodin mysteereihin” Toimittanut Dan Burstein
• Wikipedia