Paranormaalit Kokemukset Heinäkuu 2008 (Osa 2)
Nyt on taas aika julkaista sähköpostiin tulvineita kokemuksia.
Jope kirjoitti:
Olin 4-5 vuotias, ja olin vanhempieni sängyssä. Olin huvikseni laittanut peiton päälleni. Istuin sängyllä vähän aikaa kunnes kuulin kuin joku olisi tullut minua kohti. Raotin peittoa ja aivan kuin olisin nähnyt jalat, jotka olisivat kävelleet ohitseni. Kun katsoin sinne mihin päin tämä liikkui, ei näkynyt enää mitään. Tämän muistan kyllä pitkään, koska oli se sen verran ilkeän tuntuinen. Ketään ei ollut lähistöllä.
Pelästynyt kirjoitti:
Kerron nyt pari minulle vuosien varrella sattunutta outoa tapahtumaa.
1. Noin neljä kuukautta esikoiseni syntymän jälkeen eräänä aivan normaalina yönä heräsin siihen, kun makuuhuoneemme ovi kolahti. Unenpöpperöisenä näin selvästi ihmistä muistuttavan hahmon kulkevan ovesta jonkinlaisessa kaavussa, kasvoja en jostain syystä kyennyt näkemään. Tämä hahmo tuli esikoiseni pinnasängyn viereen ja kumartui alas. Tässä vaiheessa olin vielä varma että näin unta ja torkahdin hetkeksi.
Pian heräsin siihen, kun ovi kolahti taas (oli siis liukuovi joka kolahti ilmavirran vuoksi aina seinää vasten kun ovesta kulki), näin tämän hahmon menevän ulos huoneesta ja tyttäreni parahti itkemään. Katsoin viereeni ja siinä oli mies täydessä unessa, joten ei ole hänkään ollut liikenteessä tuona yönä. Kovasti on tullut pohdittua, miksei tyttäreni tämän hahmon läsnäollessa itkenyt vaan jäi ikäänkuin itkemään perään. Liekö viikko ennen esikoiseni syntymää kuollut ukkini käynyt tervehtimässä?
2. Tämä tapahtui nykyisessä asunnossamme, johon muutimme noin puoli vuotta sitten, jossa on siitä lähtien tapahtunut vähän sitä sun tätä, lähinnä taas tämän toisen tyttäremme syntymän jälkeen.
Eräänä aamuyönä havahduin kun olohuoneessamme meni televisio päälle, sammui, meni päälle, sammui. Epäilin ensin jotain sähkövikaa, mutta siinä sängyllä pötkötellessäni ja miettiessäni sattunutta muistin, että oli sammuttanut television virtanapista, en kaukosäätimestä. Tuota television nappia on siis pakko painaa ennen kuin siihen voi minkäännäköistä virtaa edes saada. Paljon nukkumishaluja lisännyt sekään että siinä sitten aamun valjetessa mikrokin vielä kilahteli keittiössä. Vielä siinä varmistelin sähköyhtiöltä, että olisiko jotain sähköhäikkää ollut meidän alueella tuolloin, mutta heillä ei kuulemma ainakaan ollut tiedossa että mitään erityistä olisi pitänyt sähköhommissa olla. Tiedä sitten.. Eipä olleet lapsetkaan tuolloin kotona jotta olisivat voineet käydä nappuloita painelemassa.
3. Seuraavassa jutussa on ehkä vähän koomisiakin käänteitä, mutta kyllä taas pisti vähän miettimään. Tämä sattui eilen yöllä, siis 22.3-23.3 välisenä yönä.
Lapset olivat mummolassa, ja miehen kanssa vietettiin iltaa kahdestaan perinteiseen tapaan, syötiin ja juotiin ja telkkaria katsottiin. Ukolla on tapana jättää tyhjät astiat ym. tuohon sohvan viereen, siihen se jäi tälläkin kertaa tyhjä jugurttipurkki lusikoineen 😀
Nukkumaan käytiin ja meinasin yöllä saada sydärin, kun alkoi olohuoneesta kuulumaan julmetunmoista kolinaa. Siinä aikamme valvottiin ja kuunneltiin josko sieltä vielä jotain kuuluisi, mutta hiljaista oli. Kuitenkaan kumpikaan ei uskaltanut katsomaankaan lähteä. Nyt aamulla tutkailin tässä ja huomasin että eipä ole jugurttipurkkia sohvan vieressä lattialla mihin se oli illalla jäänyt, lattialla nökötti pelkkä lusikka. Vilkaisin sitten kirjahyllyn taakse ja siellähän se oli, jugurttipurkki kera lasisen linnun joka oli ilmeisesti itse päättänyt lentää viereiseltä lipastolta sinne. Hmmm?!
Kahdessa viime tapauksessa olen miettinyt olisinko voinut itse aiheuttaa ne jotenkin, tarkemmin pohdittuani olen herännyt näihin molempiin tapauksiin nähtyäni juuri lapsiin liittyvää unta ja olen näissä unissa ollut erittäin kiihtyneessä mielentilassa. Eikös sitä sanota että esim. murrosiässä olevat nuoret voivat tunnemyrskyissä aiheuttaa tahtomattaan tavaroiden lentelyä jne. Toisaalta jos kyseessä on ”henki”, tai aiemmin epäilemäni kuollut sukulainen, olisin kovin innokas häneen saamaan yhteyden jollakin tavoin. En vain tiedä miten uskaltaisin yrittää, niin herkkä olen kun pimeässäkin pelottaa.. Ja syystä, sillä nämä kokemukset ovat vain pieni murto-osa siitä mitä sukumme ympärillä on tapahtunut vuosikymmenten aikana.
Masse kirjoitti:
Tällainen kokemus olisi -80 luvun puolesta välistä kun oltiin kaverini kanssa n.10v.
Pelailtiin siinä c64.llä illalla joskus 22-23.00 aikoihin kunnes päätettiin lähteä ulos kävelemään.
Tehtiin puolentunnin reissu siinä lähialueella. Oli keskitalvi ja pikkupakkanen ja pimeää tottakai tuohon aikaan. Vain katuvalot valaisivat ja oli yllättävän hiljaista siihen aikaan jo.
Tultiin sellaiselle normaali asutusalueen kadun ja pyörätien risteykseen. Katsoin ohimennen läheisen talon pihalle, joka oli sellaista matalaa mäntykangasta jossa oli vihreä rautalanka-aita rajana. Sieltä, n.15m päästä, oli tulossa meitä kohti maatasolla hiljaa, noin puolet normaali kävelyvauhdista, sähkönsininen/kirkas hahmo kooltaan noin 50cm korkea ja 20cm leveä ja muodoltaan soikea, kuitenkin vähän kulmikas. Eli hahmo oli reunoiltaan sähkönsininen ja keskeltä hohtavan kirkas.
Mitään ääntä siitä ei kuulunut. Huusin kaverille joka oli n. pari metriä edelläni että katsoo tuonne pihan puolelle että mikä tuo on. Kaveri pysähtyi kuin seinään ja säikähti. Aita sen menoa ei pysäyttänyt vaan hahmo tuli sen läpi.
Katsottiin sitä muutama sekunti kun se oli tulossa meitä kohti, sitten kun se oli n. 5m päässä meistä niin lähdimme juoksemaan kotiin niin lujaa kuin päästiin, tapahtuma paikka oli kodeistamme vain n. 200m päässä.
Sisälle päästyämme vähän aikaa ihmettelimme että mikähän se hahmo oli ja jatkoimme normaalisti c64.n peluuta 🙂
Seuraavina päivinä mietittiin mikä sen näyn olisi aiheuttanut ja kokeilimme mm. sellaista että jos nopeasti käänsimme päätä katuvalon lähellä, jääkö silmiin sellainen valohahmo (katulamppu oli aika lähellä paikkaa). Ei jäänyt vaikka monesti kokeilimme.
Sekin vielä sulki pois ko. vaihtoehdon kun me molemmat se nähtiin. Lumeen ei jäänyt mitään jälkiä sen reitille eikä siinä kohti mitään enää tulevaisuudessakaan nähty vaikka katse ohikulkiessa sinne aina eksyikin.
Yksi asia joka vähän karmii on se, että pihalla jossa tämä tapahtui oli talo jonka perheen emäntä oli tehnyt ihan noina päivinä itsemurhan lääkkeiden yliannostuksella. Sitä en sitten tiedä vaikuttiko se asia mitenkään näkyymme. Joka tapauksessa tämä tapaus on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, muistan tapauksen yksityiskohdat erittäin hyvin vaikka tapahtuneesta on jo noin 25 vuotta.
Tytti kirjoitti:
Olin noin vuosi sitten yksin kotona ja olin lähdössä kouluun. Normaalin tavan mukaan katsoin kaikista huoneista ja vessoista että valot ovat kiinni. Sitten huomasin että vessaan tuli valo. Kun laitoin valot kiinni niin sieltä alkoi kuulua hirveää melua. Pelästyin hirveästi ja juoksin kouluun. Koulun jälkeen tulin kotiin ja odotin että veljenikin tulisi. Sitten kun veljeni tuli niin sen saman vessan peili putosi alas.
noname kirjoitti:
Tämä tapahtui jonkin aikaa sitten. Minä ja ystäväni olimme mökillä. Vanhempani olivat siellä myös, sekä isosiskoni. Heti aamulla minä ja ystäväni päätimme lähteä eräälle autiolle talolle, jonka omisti kuulemma joku nainen, ja se sama suku on/oli haudattu sinne mökkimme vastarannalle, hautausmaalle.
Kun olimme talon pihassa, kuulimme yhtäkkiä huudon: ”AAAAAAAA!” joka kuulosti aivan, kuin se olisi tullut talon pihassa olevasta ’suulista’. Kuulin myös, kuin joku olisi hakannut suulin seinää tai ovea. Se kuulosti miehen ääneltä. Ystäväni kuuli sen luultavasti myös. Hän ei ollut aivan varma, kun kysyin, kuuliko hän. Emme lähteneet pois, vaikka pelästyimme vähän. Menimme katsomaan suulin ikkunaan, eikä siellä ollut mitään muuta, kuin ihmeellistä ”sementtiaitaa” ja muuta rojua.
Vähän myöhemmin palasimme kamera mukanamme ja otimme joka puolelta kolmesta rakennuksesta kuvia ja videoita. Siihen samaan suulin pääsi sisälle vääntämällä isoa ikivanhaa ruostunutta avainta sen ovessa. Otimme kuvia sieltä ja kun katsoimme niitä, näytti, kuin jossain parvella, vai mikä onkaan, olisi ollut ihmisen pään näköinen juttu, mutta voihan se joku muukin olla.
Kokemuksia saa edelleenkin lähetellä ja niitä julkaistaan aika ajoin. Tällä hetkellä on n. 140 kokemuksen jono, jotenka voi mennä jonkin aikaa ennen kuin viestisi julkaistaan.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
[contact-form-7 404 "Not Found"]Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Heinäkuu 2008
Olen vähän laiskanlaisesti päivittänyt ihmisten kokemuksia tänne blogiin, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja nyt tulee Heinäkuun ensimmäinen (luultavasti myös viimeinen) satsi.
Gh0stb0y kirjoitti:
Tämä tapahtui ehkä viikkoa myöhemmin kauppakeskus Sellon avajaista. Veljeni, siskoni ja äitini olivat lähteneet Selloon ja olin yksin kotona. Olin vessassa pesemässä käsiäni, kun katsoin peilistä wc:n oveen ja näin, että kahva meni ylös ja alas! Katsoin sitä kauhusta jähmettyneenä kunnes uskalsin kääntyä oveen päin. Ensin ajattelin, että perhe oli tullut kotiin ja veljeni koitti joko päästä vessaan tai pelotella minua. Uskalsin huhuilla, että olisiko siellä ketään mutta vastausta ei kuulunut. Kiertelin vähän oven edessä katsoen lukkoa, joka oli kääntynyt takaisin alas. Avasin lukon ja katsoin eteiseen jossa oli pimeää. Seuraavaksi katsoin olohuoneeseen, jossa loisti pelkästään tv:een valo. Juoksin nopeasti ottamaan olohuoneen pöydältä kännykkäni ja juoksin suoraan parvekkeelle, soitin veljelleni ja kysyin ovatko he jo tulossa kotiin? Veljeni sanoi että he ovat 5min päästä kotona. Huokahdin pelosta että joutuisin olemaan ulkona kylmässä kunnes he tulisivat kotiin. Kun he tulivat kotiin kerroin äidilleni tapahtuneesta ja hän väitti vain sen olevan mielikuvitustani.
Tämä tapahtui, kun istuin olohuoneessa katsomassa televisiota ja äiti istui vieressä sohvalla. Yhtäkkiä kuulin naisen sanovan ”BOAH”. Se ääni ei kuulostanut äidin ääneltä yhtään ja kun kysyin kuuliko hän mitään. Hän sanoi ettei kuullut mitään omituista.
Tämä taas tapahtui kun olin veljeni huoneessa etsimässä kaikenlaisia kirjoja kummituksista. Äitini oli keittiössä tai olohuoneessa kun kuulin katonrajasta lepakon tai linnun siipien suhinaa ihan kuin siivet osuisivat kattoon. Kun ääni loppui katsoin kattoon niin ei siellä mitään ollut. Uskon että kummitus entisessä kodissani oli ihan kiltti, kun ei hän satuttanut ketään. Hän halusi vain hiukan pitää hauskaa ja pelotella ihmisiä.
Sassa kirjoitti:
Minulle on tapahtunut monia juttuja, ja tässä niistä muutama. Kun olin ala-asteella vielä niin odottelin kaverini huoneessa, että hän syö ruokansa yläkerrassa, oli jo hämärää. Kuulin rappusista askeleet ja sitten ovi aukesi todella hiljaa. Sanoin kysyvästi kaverini nimen ja katsoin onko hän siinä, ketään ei näkynyt. Juoksin yläkertaan ja kaikki söivät vielä pöydän ääressä, eivätkä olleet käyneet alhaalla.
Istuimme kaverini kanssa lapsina pienen metsän reunassa puun oksalla, mikä kesti kummankin painon. Yhtäkkiä kaverini sanoi, että nyt mennään hän vaistoaa jotain. Juoksimme pois. Vähän ajan päästä tulimme takaisin ja sanoin puun edessä ”no niin eihän tässä mitään” ja puun oksa missä olimme istuneet taipui maahan asti, pysyi siinä hetken ja sitten se pongahti ylös. Juoksimme karkuun. Kaverini sanoi että hän olisi nähnyt oksan päällä tumman hahmon, minä näin vaan oksan.
Kun olimme yhden metsän laidalla leikkimässä, kuulimme ainakin parilla erillisellä kerralla takaamme todella pelottavan selittämättömän murinan, eikä siellä todellakaan ollut mitään koiraa tms. Metsä oli vähän kammottava paikka, siinä oli vanha mänty minkä alla oli kuoppa, männyn oksaan oli sidottu naru jonka avulla liisimme kuopan yli aina. Tämän jälkeen metsä laskeutui alas päin, siis siellä oli rinne ja siellä alhaalla meni puro ja sitten maasto taas nousi. Se metsä oli jotenkin synkkä. Olen kuullut myös samaisen murinan sen jälkeenkin parissa eri tilanteessa, mm. kun hyppelimme yöllä salaa ulkona minne olimme menneet huoneeni ikkunasta ja kun kömmimme takaisin sisään, ja ennen kuin saimme ikkunan kiinni se murina kuului ikkunan alta.
Katri kirjoitti:
Olin kaverini kanssa yötä meillä ja kuulimme ääntä alakerrasta. Ajattelimme, että menemme katsomaan. Kun olimme alakerrassa, emme kuulleet mitään, mutta sitten kuulimme äänen, joka kuului kodinhoitohuoneesta. Menimme katsomaan ja siellä oli pieni 7-vuotias tyttö, jolla oli pitkät mustat hiukset ja valkoinen mekko. Pelästyimme ihan kamalasti ja juoksimme huoneeseeni ja aloimme itkeä. Voiko tuollainen olla totta, vai näkevätkö ihmiset vain jotain harhoja?
Jokutyhmä kirjoitti:
Olin mennyt nukkumaan. Minulla oli jotenkin ahdistava tunne, niin kuin joku vahtisi minua. Vaatehuoneeni ovi oli raollaan, ja sitten yhtäkkiä kuului narahdus ja ovi liikkui itsestään ainakin 7cm-10cm. Minun kissani makoili vieressäni ja sekin käänsi päätään ja katsoi oveen päin. Pelästyin kamalasti ja katsoin mistä tämä oven itsestään liikkuminen johtui, eikä mikään tavara voinut painaa ovea, mistään ei tullut mitään tuulta ja mistään ei vetänyt ilmaa. Se oli ilmeisesti jotain yliluonnollista.
Tittelin Tuure kirjoitti:
Tämä tapahtui viime vuoden puolella. Nukuin kahden ärsyttävän herkkähipiäisen pikkuveljeni kanssa samassa huoneessa. Pikkuveli alkoi yhtäkkiä valittamaan jotain tähän tapaan: ”Taas, kolmas kerta täl viikol”. Olin hieman kipeänä ja aloin räyhätä veljelleni, että mitä se näki kolmannen kerran tällä viikolla. Veli sanoi, että outo viiva meni seinää pitkin eteenpäin (ovelta katsottuna vasemmalle, kohti ikkunaa). Kysyin että mikä viiva, ja veli sanoi että sellainen viiva missä oli sellaisia pieniä erivärisiä palloja sisällä. Joo, en oikein ensimmäisellä kerralla tajunnut mitä se selitti, joten sanoin että se tuli autosta, jotta veli rauhoittuisi. Mutta huoneeseemme ei voinut tulla millään tavalla autosta pilkullista outoa viivaa, joten itseäni alkoi ihmetyttämän. Seuraavana iltana veli näki jälleen saman viivan. Nukumme kerros-sängyssä ja veli on ylempänä, joten en itse voinut nähdä tätä kummaa viivaa. Seuraavana iltana kurkin ihan ”ohimennen” veljen sänkyyn ja näin myös tuon viivan. Sinä yönä olivat verhot ikkunan edessä, joten rupesi siinä itsekkin ajattelemaan muita kuin autoja. Mikähän tämä viiva sitten oli? Parin seuraavan päivän aikana menin siihen huoneeseen lukemaan rukouksia ulkomuististani ja sitten jonain aamuna kysyin veljeltä, että näkikö hän viivaa, ja ei ollut näkynyt. Ajattelin jotakin omahyväisesti itsekseni ja menin kouluun. Tuossa huoneessa myös kuuluu yöllä outoja ääniä, jos on hereillä vielä hyvin myöhään.
Kiitokset kokemuksensa lähettäneille.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
[contact-form-7 404 "Not Found"]Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Kesäkuu 2008
Makkara kirjoitti:
Olin jotain 7 vuotta ja minulta oli solisluu murtunut ja piti makaa sohvalla. Kun heräsin ja avasin silmäni himmeästi, näin että minun vieressäni seisoi jokin musta hahmo ja jotain puhettakin kuului. Säikähdin ja taisin pyörtyä tai nukahtaa. Seuraavaksi kun heräsin, vieressäni oli minun siskoni ja sen kaveri.
Risto Reipas kirjoitti:
Kyseiset tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1986. Voi tosin olla että vuosiluku voi heittää yhdellä tai kahdella vuodella.
Olen syntynyt vuonna 1981, joten tapahtumahetkellä olin noin 5:n vanha. Asuimme tuohon aikaan lentokentän lähellä, omakotitalossa, perheeni kanssa, johon kuuluu 4 henkilöä. Äiti, isä, ja veli minun lisäksi.
No heräsin keskellä yötä huoneesta, jossa veljeni kanssa tuolloin nukuimme. Muistan, että jokin oli vialla. Aivan kuin huoneessa olisi ollut veljeni lisäksi myös joku muu, muttei perheenjäsen. Yritin pysyä mahdollisimman hiljaa ja hengittämättä, ettei tämä vieras huoneessa huomaisi minua. Muistan, että hetken mietin miten pääsisin mahdollisimman nopeasti keittiön läpi juoksemaan toiseen huoneeseen, jossa isä ja äiti yöpyivät.
Muistan, että otin peittoni suojaksi ja lähdin kohti keittiötä päin. Päästyäni isän ja äidin sängyn päähän hyppäsin heidän väliinsä, jolloin he tietenkin heräsivät ja kysyivät mikä hätänä.
Sanoin että huoneessa on joku. He sanoivat että ”veljesi se siellä on, koita nukkua”. Hetken jo uskoin heitä ja uskalsin katsoa sängystä keittiöön päin kun näin keittiössä hämärästi hahmon, joka oli huomattavasti veljeäni lyhyempi ja hintelämpi.
Vatsan alue oli ns. ”turvoksissa”. Tämän nähtyäni aloin todella pelätä ja yritin taas olla liikkumatta ja pidättää hengitystäni. Jossain vaiheessa yötä kuitenkin nukahdin. Tämän jälkeen en ole näitä olentoja nähnyt, mutta outoa että vielä näiden vuosien jälkeen olen pystynyt muistamaan tapauksen.
Huvittavinta/pelottavinta näkemässäni hahmossa oli, että se hyvin paljon muistutti nykypäivän käsitystä humanoidista. En tuolloin osannut vielä lukea alan julkaisuja eikä tv:stä tullut tuon näköisiä vastaan.
Toinen havainto onkin jo hieman hämärämpi, jota vahvasti epäilen uneksi, mutta siinäkin on outoja asioita joita en pysty selittämään.
Samoihin aikoihin jolloin näin keittiövieraan, näin usein unta jossa perheen parissa katsomme televisiota olohuoneessa.
Ovikello soi. Isä menee avaamaan oven, jolloin kuulen isäni keskustelevan ovella olevalle henkilölle sanoin: ”Kyllä! On Risto kotona”. Isä saapuu takaisin olohuoneeseen ja sanoo minulle ”Risto katso kuka tuli”. Näen ovella pitkän, tumman hahmon, jonka kasvoja en pysty näkemään. Muistan kuinka hahmo kysyy Isältä ”Voiko Risto lähteä mukaani?”. Isä vastaa myöntyvästi ja siinä samassa minä ns. lennän huoneen poikki jonkin voiman minua kannatellessa. Kun pääsen hahmon luo, hahmo tarttuu minua vyötäröstä kiinni, ja lennämme ulko-ovesta pimeyteen.
Tämä uni toistui monta kertaa, aina samalla tavalla. Kunnes taas näin kyseistä ”unta” päätin tarrautua vanhaan patteriin kiinni.
Muistan elävästi kuinka kiedoin käsivarteni vanhan patterin tulovesiputkeen, jo silloin kun ovikello soi, koska tiesin mitä oli tulossa.
Sama kaava toistui ja kun isä antoi hahmolle suostumuksen alkoi voima taas vetää minua kohti ulko-ovea. Muistan kuinka jalkani osoittivat ulko-ovelle päin, ja olin kokonaan ilmassa. Pelkäsin että otteeni lipeää hetkellä minä hyvänsä mutta näin ei käynyt. En tarkalleen muista kuinka uni jatkui kiinnipitämisen jälkeen, mutta hahmoa/toistuvaa unta en ole sen patterista kiinnipitämisen jälkeen nähnyt…
Helppo on asioita pistää unien piikkiin, mutta kuinka monta kertaa muistatte unet yli 20 vuoden takaa?
Miro kirjoitti:
Olin mökillä. Oli yö ja me valvottiin. Katsoin äitini makuuhuoneen ovelle ja näin siinä hahmon, joka katsoi minua. Se näytti kummisedältäni, sitten kummisetäni tuli mökkiin, jolloin hahmo lähti pois. Omituista sillä hahmolla oli samat vaatteet, kuin kummisedälläni ja täsmälleen samanlainen hahmo oli.
MakarooniLoota kirjoitti:
Tämä tapahtui jo viime kesänä. Olin naapurin ja sen kaverin kanssa ulkona pelaamassa kirkonrottaa. Sillon oli jo melko pimeää, mutta kuitenkin sen verran valoisaa, että näki eteensä. Menin piiloon meidän mansikkapellon verkkoaidan taakse. Naapurini löysi toisen kaverin ja sitten he rupesivat etsimään minua. he näkivät jonku hahmon taputtavan käsiään autotallin takana ja se lähti juoksemaan pois. Naapurini lähti perään, mutta näki vain vilauksen, kun se pujahti läheiseen metsikköön. Löydettyään minut hän valitti, että metsään ei saanut mennä, koska olimme sopineet rajat ja metsä ei kuulunut sallittuun alueeseen. No minä intin ja intin etten ole mennyt lähellekkään metsää, mutta hän ei usko minua vieläkään. Siinä metsässä jonne hahmo juoksi olen kuullut joitain selittämättömiä ääniäkin. Esim. että joku olisi kävellyt ihan vierellä vaikkei mitään näkynyt ja muutenkin se on karmiva paikka.
Pezqqq kirjoitti:
Olin isäni kanssa kaverini mökillä. Nukuin yläkerrassa ja isä alakerrassa.
Siellä ylhäällä oli iso laajakuvatelkkari, jota me aina iltaisin katsottiin. Kerran kun menin nukkumaan, niin keskellä yötä tv meni päälle. Kaukosäädin oli pöydällä. Iskä se ei voinut olla koska portaat narisee niin julmetusti, että meinaa hajota. Kolme kertaa yön aikana televisio meni päälle. Karmivaa.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
[contact-form-7 404 "Not Found"]Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Toukokuu 2008 (Osa 3)
Julkaistaampas tähän väliin lisää kiinnostavia kokemuksia.
Kaipuu kirjoitti:
Jonkin aikaa sitten olin yksin kotona, kun isä oli lähtenyt iltaa viettämään kavereidensa kanssa (oli siis viikonloppu). Odottelin kaveria kylään, piti katsoa leffoja. Silloin ei tapahtunut oikein mitään outoa, mutta kun kaveri tuli, pyysin häntä lukitsemaan ulko-oven (johon siis näkee suoraan sohvalta, jossa leffoja katsoimme). Olimme katsoneet jonkun aikaa jotain elokuvaa, kun kuulimme molemmat että olko-oven lukkoon sovitettiin avainta, ja ovi yritettiin avata. Menin katsomaan, mutta siellä ei ollut ketään. Olemme kaverin kanssa molemmat täysi-ikäisiä, eikä kumpikaan ollut nauttinut alkoholia tai vastaavaa. Pelottava kokemus, koska molemmat kuulivat sen, mutta mitään siellä ei ollut. Pieni lisäys vielä, asumme omakotitalossa maalla, eli yksikään naapuri tai ohikulkija ei olisi voinut poistua ovelta niin nopeasti.
idanblogi kirjoitti:
Minulle on käynyt niin, että isoisäni kuoltua kello kolme päivällä sairaalassa kaikki kellot hänen kodistaan pysähtyivät kolmen kohdalle.
Minä olin tuolloin puolivuotias, mutta kuulin tästä asiasta myöhemmin. Isoisäni käytti usein saappaita ja lapsena mummolassa kuulin usein askeleita. Askeleiden ääni ei ollut kevyt, vaan raskas ja useimmiten askeleet kuuluivat ullakolle vievästä portaikosta, kun paikalla ei ollut kuin minä.
Nämä kokemukset eivät ole koskaan pelottaneet minua, koin askeleet osana mummolaa, en mitenkään uhkaavana. Omituista oli myös, että mummoni kuoltua ei näitä askeleita ole enään kuulunut.
Tatti kirjoitti:
Tämä sattui viime vuonna, kun olin lähdössä ulos kaverini kanssa. Tarkoitukseni oli vain hakea laukkuni ja lähteä, mutta kun kaverini soitti ja olin puhumassa hänelle, kuulin kuinka jokin putosi lattialle. Kiljuin ja kaverini pelästyi. Tarkistin kaikki huoneet, mutta mikään, ei siis mikään lojunut lattialla. Olimme juuri tehneet kevätsiivouksen. Jätin asian sikseen, mutta myöhemmin olen alkanut kuulla samankaltaisia ääniä, kuin joku tai jokin putoaisi portaita alas tai kaatuisi. Tämä kaikki tapahtuu vain silloin, kun olen yksin.
Satsugeki kirjoitti:
Tämä tapahtui noin neljä-viisi vuotta sitten joulun jälkeisenä pyhänä, muutamaa päivää myöhemmin kun kummisetäni menehtyi. Olimme istumassa perheen kanssa olohuoneessa, kun ovikello soi ja oven kahva vääntyi alas silmieni edessä. Ihmettelin, että kuka sieltä tulee ja tietenkin menin ovelle vastaan, työnsin oven kokonaan auki ja en nähnyt mitään. Lumi oli tuoretta enkä löytänyt pienintäkään havaintoa siitä, että kukaan olisi pystynyt tekemään näin.
Perheeni näki tapahtuneet ja ihmettelivät tapahtunutta, eivätkä itsekkään osanneet sanoa mitä tapahtui. Tämän jälkeen olen nähnyt monia todellisia unia, missä olen ollut kummisetäni kanssa tai hän on puhunut minulle hänen asunnossaan.
Inka kirjoitti:
Tässä vähän aikaa sitten kuulin tyttöystävältäni, kuinka hänen siskonsa oli pelannut spiritismiä ystävänsä luona. Tytöt olivat halunneet saada yhteyden Spede Pasaseen ja pyysivät tätä spiritismin kautta. Tytöt pyysivät merkkiä Spedeltä, jos hän olisi paikalla. Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta pian he kaikki kolme saivat tekstiviestin yhtä aikaa. He olivat hetken epäluuloisia, mutta katsoivat saamansa viestin. Viestissä ei lukenut mitään, mutta lähettäjän numeron paikalla luki SPEDE. Tämä viesti pelästytti Sannan, Tiian ja Pihlan (nimet muutettu). Sanna pelästyi kovasti ja oli jo lähdössä pois, kunnes hän katsoi vaistomaisesti ulko-oven alle ja mitäs muutakaan siellä näkyi kuin sorkat.
Aluksi en uskonut spiritismin toimivan, mutta nähtyäni sen, olen muuttanut mieltäni.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Toukokuu 2008 (Osa 2)
Nyt on taas aika julkaista ihmisten kiinnostavia kokemuksia. Tässäpä niitä taas tulee.
Mä kirjoitti:
Yöllä heräsin ja katsoin eteeni. Ihan kuin edessäni olisi seisonut pieni poika. Tuijotin poikaa hiestä märkänä, ja poika tuotti minua n. 10 sekutia , kunnes se hävisi. En usko että se oli harha, koska se oli aidon näköinen. Olen kokenut talossamme muitakin pelottavia juttuja. (esim. videolla näkyi tumma hahmo, joka kurkkasi pikkuveljeni huoneesta ja lähti pois.) Talomme on n.160-170 vuotta vanha.
BlackCloud kirjoitti:
Kun synnyin, muutimme Norjaan Tromsön (vai miten se kirjoitetaan?) lähelle kylään nimeltä Nordlenangen. Taisin olla yksivuotias. Oli kesäyö ja äiti meni keittiöön hakemaan vettä. Haettuaan vesilasin hän meni olohuoneeseen katsomaan tv:tä. Sitten äitini huomasi jotain erityistä: Valkoinen vanhan naisen näköinen haamu istui hänen vieressään ja hymyili hänelle. Kun äitini oli selittänyt tästä Norjalaiselle ystävälleen, niin tämä sanoi äidilleni: (käännetty suomeksi) ”Joo! Ei mikään uusi juttu! Haamu on ystävällinen mutta en suosittele asumaan tuossa talossa kauempaa. Se on kirottu.” Ja tämän jälkeen muutimme toiseen taloon hiukan kauemmaksi tuosta ”kirotusta talosta”. Asuimme ihanassa keltaisessa isossa omakotitalossa vuoteen 1999 asti ja sen jälkeen muutimme takaisin Suomeen.
½ kuukautta sitten jouduin nukkumaan pikkuveljeni huoneessa sillä äiti oli mennyt yötöiden jälkeen minun huoneeseeni nukkumaan. Valvoin aika myöhään ja vihdoinkin nukahdin. Yöllä heräsin outoon tunteeseen. Nukuin metallisessa parvisängängyssä ja se nitisi kamalasti ja oli vielä kamalan pienikin. Kuulin askelia ja outoa huminaa. Katsoin laidan sängyn laidan yli peloissani ja näin tummanpunaiseen leninkiin pukeutuneen naisen kävelemässä levottomasti edestakaisin. Olisi tehnyt mieli huutaa, mutta yritin pysyä hiljaa, sillä muut nukkuivat. Painoin kasvot tyynyyn ja kuulin kuinka joku tai jokin kuiskani korvaani, tai no huusi: ”Jos et nyt katso minua silmiin, tukehdut tuohon paikkaan!” Aloin itkeä ja käänsin katseeni seinään päin. Näin kuinka hahmon pää tuli sängyn alta ylös. Siis sängyn läpi sängyn päätyyn ja katsoi minuun päin. Se kuiskaili jotain josta en saanut selvää ja vähän ajan päästä nukahdin taas.
Hannu kirjoitti:
Tämä tapahtui ollessani 13-14-vuotias. Asuimme pienenä aika syrjässä kaupungista, ja lähimpään naapuriin oli n. 800-metrin matka. Siinä naapurissa asui vanha nainen, joka oli jäänyt leskeksi aikoja sitten. Aina kun menimme kalaan, jouduimme ohittamaan tämän talon. Eräänä iltana olimme olleet kalassa ja palasimme aika myöhään pois kalasta. Ohitimme tämän talon ja käännyimme katsomaan vielä tähän taloon päin. Silloin näimme sen vanhan naisen ikkunassa katsomassa meitä. Nainen siirsi verhoja vähän syrjään, katsoi meitä hetken aikaan ja lähti pois. Nainen oli ihan valkoisen värinen. Oli se kyllä pelottavan näköinenkin! Kumpikin veljen kanssa säikähdimme ja nopeutimme tahtia kotiinpäin mennessämme. Aamulla kun olimme syömässä äidin kanssa aamupalaa, kerroimme mitä näimme. Äitini ihmetteli asiaa, ja kertoi ettei se voi olla totta, koska tämä nainen oli kuollut n. viikko sitten. Kyllä se pelotti.
Irene kirjoitti:
Olimme menneet mieheni kanssa petiin ja nukuimme jo, kun yhtäkkiä heräsimme johonkin meluun joka tuntui tulevan makuuhuoneestamme. Heräsimme molemmat ja vuoteemme jalkapäässä seisoi mies! Miehellä oli noin neljäkymmentä luvun sadetakki ja päässä sotilaslakki. Mies vaan seisoi siinä. Mieheni nousi vuoteesta, ajatellen, että ehkä henkilö oli joku murtovaras, ja samalla sotilaslakki henkilö rupesi liikkumaan makuuhuoneen suljettua ovea kohti ja tuntui menevän sen suljetun oven läpi, ja katosi kuin tuhka tuuleen. Seuraavana iltana istuimme mieheni kanssa olohuoneessa myöhäiselokuvaa televisiosta katsellen, huoneen iso ikkuna oli puutarhaan – ja yhtäkkiä taas seisoi sama mies edellisestä yöstä ikkunan takana! Mieheni jälleen aikoi miehen perään, avasi puutarhan oven, ja tällä kertaa sotilaslakki mies hävisi aidan läpi, aidan jossa ei ollut ovea. Soitin äidilleni, kuvasin miltä mies oli näyttänyt, ja äitini sanoi heti, hei tuohan on ollut Lassi. Lassi oli ollut kihloissa tätini kanssa, tätini oli juuri kuollut, mutta Lassi oli joutunut rintamalle, missä oli kaatunut ja tätini ei koskaan elämässään enää avioitunut. Olikohan Lassi roikkunut täällä niin kauan tätini takia, tätä emme tiedä. Tämän jälkeen Lassi myös katosi talostamme.
Hopeakyynel kirjoitti:
Tämä tapahtuma on sattunut minulle tasan kaksi kertaa. Olen kävellyt kahdesti saman paikan ohi nähden samassa paikassa samaisen hahmon, pienen keltamekkoisen tytön, pallo käsissään. Tytöllä oli ruskeat letitetyt hiukset ja keltainen, ränsistynyt mekko. Tarkemmin en ole jäänyt katsomaan kyseistä näkyä vaan juossut sisälle minkä jaloistani olen päässyt. En ole koskaan ottanut selvää kotitalomme tontin historiasta, mutta ehkä jonakin päivänä vielä otan ja toivon löytäväni vastauksen siihen, miksi näkemäni tyttö seisoo pihallamme aina samassa kohdassa. Näystä tulee surullinen olo, jotenkin suru valtaa mielen. Ehkä mielen aikaansaannosta, ehkä ei?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
[contact-form-7 404 "Not Found"]Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Toukokuu 2008
Meni vähän myöhäiseksi tämän kuun ensimmäisen kokemussatsin julkaiseminen, mutta tässä se nyt tulee. Tällä hetkellä kokemuksia on jonossa/odottamassa julkaisua n. 90 kappaletta ja julkiseksi niitä lisäillään sivustolle lähiaikoina n. 5 kappaleen erissä.
Gummaukset kirjoitti:
Minä ja kaverini olimme kaverini äidin ja hänen miesystävänsä luona. Talo oli hyvin vanha, sodan aikainen. Olimme kaverini kanssa hänen huoneessaan yläkerrassa. Pistimme oven lukkoon (säpillä). Kumpikaan meistä, minä tai kaverini, ei ollut lähelläkään huoneen ovea, kaikki muut elolliset talossa oleilivat alakerrassa, ikkunat eivät olleet auki, eli läpivetoa ei voinut syntyä, eikä talossakaan ollut myös kaverini äidin miesystävän poikia, jotka olisivat voineet haluta pelotella meitä. Silti ovi aukesi itsekseen! Olimme myöskin tarkistaneet, että ovi menee kunnolla säppiin. Että sellaista. Kyllä pistää juttu vieläkin mietityttämään vaikka tapahtumasta onkin jo jonkin verran aikaa.
Muutkin talossa auvat ovat nähneet omituisia asioita tapahtuvan. Esimerkisi kaverini äiti on nähnyt, kuinka verhot avautuvat itsekseen ja menevät myös itsekseen kiinni, sekä omituisia hahmoja.
Totku kirjoitti:
En saanut yöllä unta, joten selailin nettiä yömyöhään. Kuulin joskus kolmen aikaan alakerrasta vinkunaa ja ajattelin koiran tahtovan asioilleen. Meidän pikku Pepi on niin hyvin kasvatettu, että emme käytä hihnaa muuten kuin rangaistuskeinona.
Siis päästin koiramme ulos ja se juoksi saman tien metsään tarpeilleen. Jonkin ajan kuluttua aloin ihmetellä, että mihin Pepi oli kadonnut, kun ei mistään kuulunut rapinaa tai muita ääniä. Aloin huutaa sitä nimeltä ja pian näin Pepin etsivän jotakin puskasta. Pian Pepi katosi varjoihin ja samalla takaa päin jokin hyppäsi reittäni vasten. Kauhistuin, ja huomasin Pepin istuvan aivan vieressäni, vaikka se oli ollut alle sekuntti sitten metsässä.
Minna kirjoitti:
1. Mummini asui minun ja vanhempieni kanssa samassa talossa noin vuoteen -95 asti, mutta joutui sitten dementian takia vanhainkotiin. Vuonna 1999 hän kuoli. Hänen kuolemisensa jälkeen talomme yläkerran wc alkoi vetäytyä itsestään, eli aivan kuin joku olisi käynyt siellä asioillaan. Mummini asui talomme yläkerrassa yksin jäätyään leskeksi. Tätä jatkui noin kolmisen kuukautta. Muistan hämärästi, kuinka isäni taisi jopa tarkistaa wc:n kunnon, mutta ei löytänyt mitään vikaa, ja wc jatkoi mölyämistään. Saattaa kuulostaa huvittavilta, mutta wc vetäytyi öisin ja päivisin itsekseen, ja se häiritsi tuon ajan elämistämme talossa, mutta aivan yllättäen kuin se alkoikin, se loppui.
2. Tämä tapahtui kun olin 13-vuotias. Asuin yhä samassa talossa kuin ed. tarinassani. Talomme on rakennettu 60-luvulla, joten talo saattaa narista itsekseen, mutta näille äänille en ole löytänyt selkoa. Kävin nukkumaan melko pirteänä, koska minut oli pakotettu nukkumaan. Makoilin sängyssäni eikä minua nukuttanut pätkääkään. Yhtäkkiä aloin kuulla ääntä, joka muistutti helmien vierimistä muoviputkessa. Talossamme joskus vierailee hiiriä, joten löin kovaa seinään, jotta ne olisivat säikähtäneet ja lopettaneet askareensa. Ääni silti jatkui, ja siirryin toiselle seinälle ja hakkasin sitä lujempaa. Ääni loppui, mutta aivan kuin tämä ”hiiri” olisi lyönyt minun takiani seinää, ja kuului lähes samanlainen lyömisääni seinän takaa, aivan samasta kohtaa johon minä löin. Seinän takana ei ollut muuta kuin ullakkovarasto. Pelästyin ja kömmin takaisin sänkyyn. Pian kuulin kummallisen ”Slurps” äänen (laita kieli kitalakeen ja imaise nope
asti ilmaa suuhusi). Pelästyin tätäkin aivan kauheasti ja aloin miettiä, kuulenkohan harhoja. Tämä säikyttely ei jäänyt tähän. Yhtäkkiä aloin kuulla, kuinka joku alkoi kävellä hitaasti portaita kohti yläkertaa, jossa nukuin. Portaat narisivat äänekkäästi. Pelkäsin kuollakseni ja toivoin, että tuo ääni loppuisi. Ääni jatkui ja voimistui. Menin kokonaan peittoni alle ja otin cd-soittimeni enkä uskaltanut enää kuunnella talon ääniä. Mitään tämän jälkeen sinä yönä ei tapahtunut. Aamulla herätessäni kysyin vanhemmiltani, olivatko he käyneet yläkerrassa. Kummallakaan ei ollut tarvetta siellä käydä enkä usko että he olisivat vain pelotelleet minua, koska mm. äidilläni on nuoruudestaan traumoja sisaruksiensa pelottelusta, joten hän vihaa koko touhua. Minua hirvittää yhä nukkua samassa huoneessa. En ole pystynyt nukkumaan yksin siellä muuten kuin kaksi valoa öisin päällä.
Vilja kirjoitti:
Kerran kun olin 13-vuotias, minua vuotta nuorempi kaverini oli yökylässä meillä. Tietenkin valvoimme pitkään, pidimme hauskaa ja juttelimme huoneessani. Olimme jo sijanneet vieraspedin ja olimme yövaatteissa, olin avannut oveni yöksi ja olimme käymässä nukkumaan, kun hiljaa istuessamme kuului kahdesti aivan selkeä ankan vaakunta. Se kuulosti niin typerältä, että aloimme nauramaan ja kysyimme toisiltamme kuuliko toinekin sen.
Mietimme ja tutkimme kaikki mahdolliset järkevät syyt äänelle, kun se vielä oli aivan selkeä, mutta kun emme löytäneet mitään erikoista äänenlähdettä, alkoi kieltämättä hieman hirvittämään. Asuimme vielä kaikenlisäksi silloin vanhassa talossa, jossa oli kuollut ihmisiä, emmekä olleet kuullet kuin joitakin epämääräisiä juttuja talon historiasta.
Mutta ankan vaakunta, ei kovin pelottavaa, mutta todellakin tahtoisin tietää, mistä se silloin aikoinaan lähti.
Black Cloud kirjoitti:
Olin noin 12-vuotias (olen vm-94). Oli kesäyö ja en saanut unta. Vihdoin ja viimein nukahdin ja tunsin kuinka joku tuijotti minua. Katsoin sänkyni päätyyn ja näin vanhanaikaisen naisen värikkäässä leningissä ja naisella oli myös suuri hattu ja pienenpieni musta päivänvarjo. En erottanut sen kasvoja kunnolla, mutta muistan, kun se alkoi puhumaan ja kikattelemaan. Kuin jollekkin muulle kuin minulle! En saanut puheesta selvää, mutta veikkaisisin että nainen oli noin 25-35vuotias. Muistan sanat naisen suusta: ”Onpa se söpö!” kauhistuin ja hautasin kasvot käsiini. Katsoin uudestaan sängyn päätyyn ja niin nainen oli poissa.
Joka yö kuulen kuinka korkokengät kopisevat puulattiaa vasten meidän ullakolla. Ei siellä ketään ollut, äänet vain kuuluivat. Talomme on 1900-luvulla rakennettu.
Tämä tapahtui meidän mummille, kun hän oli pieni. Hän asui vanhassa hirsikartanossa, joka oli rakennettu 1800-luvulla. Oli talvi ja mummumme tuli sisään. Hän meni uuninpangon päälle nukkumaan. Yöllä hän heräsi siihen, että joku itki ja vaikersi hänen vieressään. Hän katsoi sinne mistä ääni tuli ja näki kuinka pikkutyttö silitti öljylamppua jäisillä mustilla käsillään.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008 (Osa 4)
Nyt on aika taas tuoda julki ihmisten kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia kokemuksia.
Kaikkeen tottuu kirjoitti:
Oli kaunis helteinen kesä ja meille syntyi ihana poikavauva, vuosi oli 1994. Tämän kaiken keskellä mieli oli surullinen, koska rakas äitini oli syöpäsairauden loppuvaiheessa sairaalassa. Tiesimme, että aikaa oli enää vähän jäljellä. Eräänä aamuna, vain muutamia päiviä ennen kuin äitini nukkui pois meidän iso kello olohuoneemme seinällä tuli kuin heittämällä ja rytisten alas! Tiesin heti, että äitini loppu oli lähellä. Outoa, että kello, joka on vuosikaudet pysynyt paikoillaan lentää alas ryrinällä. Vanha kansahan sanoo, että kellon putoaminen, pysähtyminen yms. tietää kuolemaa. Meilllä tämä ainakin kävi toteen.
Kun lapseni täytti vuoden, ajattelin mielessäni edesmennyttä äitiäni rakkaudella ja sitäkin, että hän on mummuna vaan toisessa ulottuvuudessa. Silloin lapseni hoitopöydällä pomppasi tutti lattialle itsestään ja värikäs leikkipallo pomppasi korista itsestään lattialle pomppimaan! Kiitin äitiäini ääneen synttärionnitteluista!
SK kirjoitti:
Tämä tapahtui vuosi sitten. Olin tyttöystäväni kanssa käymässä kaupassa. No saimme ostokset tehtyä ja olimme valmiita lähtemään kävelemään kotia kohti. Mietimme pitkään, että menisimmekö tietä pitkin vai metsän poikki. Oli tosi pimeää, mutta valitsimme metsäreitin, koska se oli 1,5km lyhyempi. Käveltyämme jonkin aikaa metsäpolkua pitkin (ei valaistusta) rupesin kuulemaan puitten latvojen korkuudelta, että isoja oksia meni poikki. Pelästyin tosi paljon ja kysyin tyttöystävältäni, että kuulitko tuon, johon hän vastasi kyllä. Meitä rupesi pelottamaan aivan hirveästi, koska äänet vain voimistuivat koko ajan. Yhtäkkiä äänet loppuivat ja näimme kirkkaan valon yläpuolellamme. Se ei pitänyt minkäänlaista ääntä, se vain oli siinä. Pidin itseäni ihan hulluna siihen asti, kun tyttöystäväni alkoi itkeä, jolloin tajusin, että se tosiaan oli siinä. Valo katosi tosi nopeasti puitten latvojen uumeniin, jonka jälkeen taas kuulimme
suurten oksien menevän poikki. Silloin lähdimme juoksemaan kotia kohti niin lujaa kun ikinä jaksoimme, pysähdyimme vasta pihassa. Se oli todella pelottavaa. Kun kirjoitin tätä sain koko ajan kylmänväreitä, kun muistelin mitä silloin tapahtui. En vieläkään tiedä mikä siellä oli, mutta mitään normaalia se ei TODELLAKAAN ollut.
Anni kirjoitti:
Minulle ei oikeastaan ole koskaan juurikaan tapahtunut mitään outoa, kun en yliluonnolliseen juurikaan usko, mutta yksi tapaus on jäänyt mieleeni. Olin 5-vuotias ja olin tarhassa, kun tämä tapahtui. Minun lisäkseni vielä pari lasta odotti vanhempiaan. Menin tarhamme ”päiväunihuoneeseen” joka on ainut paikka mistä pääsee takahuoneeseen. Takahuonetta käytettiin eskaritilana. Päiväunihuoneen ja takahuoneen välisessä seinässä on ikkuna, jonka sälekaihtimet ovat aina olleet kiinni. Ei ihmekään sillä se ikkuna on aika turhassa paikassa. Jokatapauksessa menin käymään päiväunihuoneessa odotellessani vanhempiani. Huomasin, että ikkunasta näkyi valoa ja kahden ihmisen varjot. Toisella heistä oli hiukset ponihännällä. Päiväunihuoneessa ei ollut valoja päällä, joten varjot erottuivat selvästi. Kuulin myös puhetta takahuoneesta ja tunnistin toisen äänistä kaverini ääneksi. Sanoin kaverini nimen, mutta kukaan ei vastannut. Sanoin uudestaan ja kun olin sanonut sen valot yllättäen sammuivat. Juoksin hoitotätien luokse ja kerroin tapahtuneesta ja vaadin heitä tulemaan kanssani tarkistamaan ketä huoneessa oli, mutta kun menimme huoneeseen, siellä ei ollut ketään. Olin jo lähes unohtanut tämän, mutta kun eksyin tänne sivulle, tämä palasi mieleeni.
Pate kirjoitti:
Itselleni ja kaverilleni kävi todella outo juttu kerran metsässä. Kun olimme pimeällä metsässä, kuulin vaimeaa kilinää, ihan kuin metallin paloja olisi hakattu yhteen. Kuljimme hetken kaverini kanssa ääntä päin ja kun pysähdyimme taas kuuntelemaan, ääni läheni. Se läheni koko ajan. Sitten sanoin, että juoksisimme ja juoksimme täyttä vauhtia pois. Ääni tuntui seuraavan. Juoksimme pois metsästä kotiini. Kun aamulla menimme katsomaan, mikä siellä oli, niin huomasimme että kivi, niin isoa että aikuinen mies jaksaisi juuri ja juuri nostaa, oli kadonnut ja sen tilalla oli kaksi erilaista kiveä. Tämä on oudoin minulle tapahtunut ilmiö.
Fimbulla kirjoitti:
Olimme kotona omakotitalossamme eräs talvi vuonna 2003, minä äiti ja pikkusiskoni.
Istuimme tavalliseen tapaan katsomassa illan viihde ohjelmia television ääressä koko porukka. Yhtäkkiä kuului ääniä verannalta ja samassa kuului ääni kuin ovi aukaistaan ja joku pyyhkii jalat ovi mattoon. Äiti huusi sohvalta ”kuka sieltä tähän aikaan tulee” kellokin oli jo lähellä puolta yötä. Siskoni kanssa huusimme perään ”kuka siellä”. Ei kuulunut mitään vastausta ja mentiin katsomaan koko kööri. Ulko ovi oli lukossa ja avattiin ovi ja mietittiin, että jos joku olis käynyt oven takana. Mutta ei näkynyt jälkiäkään vaikka oli satanut puhdasta lunta monta senttiä, eikä minkään näköisiä jälkiä missään, ei edes pihatiellä.
Tämä on toistunut muutamina vuosina peräkanaan. Kuka lie kummitus tullut vierailulle?
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008 (Osa 3)
Taas pitää vähän tyhjennellä kokemusvarastoja.
Valokaapelimies kirjoitti:
Tämä tapahtui oikeastaan äidilleni hänen ollessaan 15-vuotias. Hän oli juuri ollut sienestämässä äitinsä kanssa, kun puhkesi myrsky, jota vielä tänäkin päivänä kutsutaan Sannan myrskyksi. Kun he olivat kävelemässä tietä pitkin kotia päin, niin he näkivät valkoisen hartomaisen olennon leijuvan edessään pidemmänkin aikaa. Kun he olivat päässet kotia ja katsoivat ikkunasta he näkivät samaisen olennon pihalla, mutta huomasivat myös kukkaruukun siirtyvän vahingoittumana pöydältä maahan ikään kuin leijuen.
Markus kirjoitti:
27.1.2008, klo. 23:30 olin menny juuri sänkyyni nukkuma-aikeissa, kunnes tuli mieletön halu katsella taivaalle tähtiä. Kun olin hetken katsellut näin kaukana isohkon pallon, joka vilkkui eriväreillä (sininen, vihreä, keltainen, punainen) ja aina välillä se meni yhtä kirkkaaksi kuin tähdet. Mutta välillä se taas sitten oli erittäin kirkas ja isompi pallo kuin tähdet. Silmiini tuli vihreä valoympärys, kun silmäni juuttuivat siihen alukseen. Se oli näkyvissä vain 2 minuuttia.
N-ThraX kirjoitti:
Koko elämäni ajan minulle on sattunut kaikkea ihmeellistä ja haluaisin todellakin päästä eroon siitä!
Menimme mummille kylään ja sain tietenkin ukin kuolinvuoteen leposijaksi. Uskomatonta, mutta sain älyttömän hyvin nukutuks siinä. Siinä yöllä koira, joka nukkui jalkopäässä alkoi murisemaan vihasesti ja kun otin kiinni siitä se puraisi säikähdyksestä. mietin, että mitä hemmettiä ja sitten laitoin silmät kiinni ja tunsin kun se hyppäsi pois sängyltä. Hetken päästä tunsin kuin joku hengittäisi niskaani, luulin, että se koira tuli jotain pyytämään ja työnsin silmät kiinni kädellä sen pois siitä, mutta siinä oli jonkun kasvot kun katsoin. En enää ikinä ole suostunut nukkumaan siinä.
Tässä nyt lähiaikoina olen nähnyt taivaalla aina samassa kohdassa yhden valopisteen, joka katoaa yllättäen. En tiedä mikä se on. Eka havainto oli, kun tyttöystävä sano, että kato keskellä päivää tähti. Ajattelin, että joku kirkkaampi tähti vaan, mutta meidän molempien silmien edessä se katosi. Ei näkyny siinä kohalla enään mitään.
Tuohon samaan liittyvää: Näin yhtenä talvipäivänä, samalla kohtaa taivaalla jonkun. Luulin sitä helikopteriksi sen käyttäytymisen takia, mutten älyä, että miten se voi olla niin korkealla. Se meni hirveätä vauhtia, mutta sitten se alkoi hidastaa vauhtia ja jäin ihmettelemään sitä. Lopulta se pysähtyi ja vaihtoi suuntaa siihen suuntaan mistä se oli tullut.
Yksi kauheimmista mitä miulle on käynyt kävi kuitenki tässä ihan lähiaikoina, joku 2-3 pvää sitten kotonani. Joskus kun nukun ja herään yöllä, nään minun huoneeni peilin kautta jonkun mun vieressä. Sitten laitan valot päälle, eikä siinä oo mitään. Mutta yhtenä päivänä tämä meni liian pitkälle! Näin sen saman hahmon ja pelästyin, mutta kun laitoin valot päälle se ei kadonnutkaan! Joku oli minun vieressäni, se seisoi n. 1.5 metrin päässä minusta, selkä minuun päin ja katsoi alas. Olin peloissani ja hiljaa sängyssä ja sitten se käveli seinään. Sillä oli rikkinäiset pitkät housut ja se oli ilman paitaa ja kenkiä. Kalju oli pää, enkä muista paljoa enempää yksityiskohtia. Se ei ollu läpinäkyvä tai mitään, vaan ihan normaalin ihmisen näkönen.
Olisin kiitollinen jos joku voisi keroa miten nämä saisi lopetettua. Minua alkaa oikeasti pelottamaan.
Jenny kirjoitti:
Mummoni ja ukkini muuttivat n. 10-vuotta sitten nykyiseen taloonsa, jossa väitettiin kummittelevan. Eiväthän he sitä uskoneet, mutta kun heidän painavat muuttolaatikkonsa kaatuivat itsestään, kaljapullo ja tuhkakuppi lensivät pöydältä ja yläkerrasta kuului ääniä, alkoivat mielipiteet muuttua.
Setäni oli joskus vuosia sitten mennyt avaimillaan sinne sisälle, etsien ukkiani, mutta ei tiennyt että he olivat lähteneet mökille. Alakerran saunassa oli laatoitusremppa kesken ja setäni kävellessä sinne, kuuli hän saunasta remonttiääniä. Silloin saunassa vielä oli puuovi ja sen aukaistuaan loppuivat äänet. Hänen poistuttuaan äänet (kai) alkoivat uudestaan.
Isäni ei ikinä uskonut kummitteluun, mutta silloin yöllä, joskus kolmen jälkeen, kun hän kuuli jonkun kävelevän rappusissa ja ei nähnyt ketään, vakuuttui hänkin. Minäkin kuulin vuosi tuon tapahtuman jälkeen ne askeleet rappusissa. Tämä tapahtui myös siinä kolmen jälkeen. Kaiken lisäksi ne rappuset kolahtavat, kun kummitus kävelee niissä. Isäni kanssa yritimme joskus pomppia, jotta saisimme rappuset kolahtamaan, mutta niistä ei kolahda, kuin vain alimmainen.
Kaikenlaista muutakin pientä on tapahtunut, esimerkiksi aina niin peloton koiramme säntäsi kerran alakerrassa ollessaan yhtäkkiä nurkkaan ja pissi matkalla pelästyksestä. Lopun illan se kökötti korvat alhaalla pannuhuoneeseen katsoen.
Merkittävin kummittelutapaus on kuitenkin se, kun isäni kaveri näki tämän kummituksen. Hän ei tietenkään uskonut kummitteluun ja nauroi meille, mutta kolmen jälkeen yöllä hän oli herännyt siellä alakerrassa ja ollut niin paniikissa, ettei pystynyt kertomaan, mitä oli tapahtunut ja poistui talosta keskellä yötä. Myöhemmin hän kuitenkin oli kertonut, että oli nähnyt isäni näköisen miehen, tosin paljon vanhempana, ja tämä oli kalju, mutta hänellä oli pitkä takatukka.
Mummoni sitten puhui naapurille tästä joskus ja naapuri kertoi, että talossa asui aikoinaan sen näköinen mies, joka ampui itsensä.
Antti kirjoitti:
Joskus kun olin 6 tai 7-vuotias, niin isäni heräsi siihen, että kävelin vanhempieni makuuhuoneeseen. Kömmin isän viereen nukkumaan sanaakaan sanomatta, mutta yhtäkkiä aloin itkemään. Isäni ihmetteli moista, joten hän päätti kysyä itkuni syytä, mutta vastaukseni oli että ”En mä itke”. Isäni oli ihmeissään tästä, mutta jatkoi nukkumista. Kymmenen minuutin kuluttua sairaalasta soitettiin, että mummoni oli kuollut. Isä kyseli vielä aamulla tapahtuneesta minulta, mutta en muistanut mitään tämän tapaistakaan. Isäni ajatteli, että kuolinhetkellään mummoni ajatteli minua.
Pappani äiti on kotoisin Rovaniemeltä, mutta lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Eräänä iltana pappani jäi auton alle ja hänen vasen reisiluunsa murtui. Isotätini, joka oli Rovaniemellä ”kuuluisa” koska osasi ennustaa lähitulevaisuuden tapahtumia, näki samana yönä unta, jossa pappani oli tullut vasen reisi veressä kotiin. Isotätini herätti kaikki talossa ja tunnin kuluttua Helsingin sairaalasta X soitettiin, että pappani oli joutunut auton alle ja murtanut vasemman reitensä.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008 (Osa 2)
Sähköpostiin tulvii taas uusia kokemuksia aika mukavaan tahtiin, niin lisätäämpäs niitä nyt taas tänne luettavaksi. 🙂
Markus kirjoitti:
Olin Thaimaassa, Cha-Amissa hotellin viereisessä hiekkarannassa. Olin juuri saapunut paikalle ja katsoin normaaliin tapaan taivaalle tähystääkseni tähtiä. Kummastuksekseni näin matalalla lentävän ison tulipallon (en tiedä mikä se oli, mutta ei ainakaan meteoriitti). Se meni eteen päin hitaasti ja nousi samalla niin korkealle, ettei liekkiä enää näkynyt tai sitten se sammui. Mikä se mahtoi olla?
Mass Hypnosis kirjoitti:
Tämä tapahtui vuoden 2006 syksyllä.
Olin kaverini luona ja katsoimme illalla tähtiä. Samalla näimme meidän yli liikkuvan matalalla lentävän meteoriitin näköinen esineen/kappaleen, joka peitti melkein koko taivaan yllämme. Emme keksi sille mitään selitystä, koska se oli niin suuri ja liikui ääneti, sekä nopeasti. En myöskään usko, että se olisi ollut mikään harhanäky, koska me molemmat näimme sen. Tietääkö joku tälle mahdollista selitystä?
Galileas kirjoitti:
Olen kuullut monesti ulkoa askelten ääniä ja sen jälkeen sisältä rappusista. Joskus myös olen kuullut ulko-ovemme avautuvan ja sen jälkeen alhaalta askelten ääniä. Olen aina käynyt tarkistamassa, että onko siellä ollut ketään ja koskaan ei ole näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tarkistamisen jälkeen äänet ovat loppuneet ja olen taas saanut unta.
Unnamed kirjoitti:
Tästä tapahtuneesta on jo muutama vuosi.
Olin tupakalla kaverini talon nurkilla yollä (ehkä joskus puolen yön aikoihin). Sauhuttelin siinä rauhassa, kunnes kuulin räsähdyksen viereisestä metsästä. Käännyin tietysti katsomaan, että mikä elukka siellä menee, mutta ei se kyllä elukka ollut. Näin vaalean hahmon tulevan minua päin sieltä metsästä. Luulin tietysti, että se on kaverini, koska hän lähti vähän aikaa sitten virtsaamaan sinne metsän reunalle. Ajattelin, että hän yrittää pelotella minua, mutta sitten tämä kaverini kopauttikin minua olkapäälle ja pyysi tupakasta jämiä. Hämmennyin ja rupesin tuijottamaan sinne metsään päin, mutta ei siellä enää näkynyt mitään. Vähän ajan kuluttuam kun olimme kävelemässä takaisin sisälle niin kuului taas räsähdysm mutta silloin ei kyllä metsässä näkynyt enää mitään.
En sen jälkeen ole sitä nähnyt, mutta siitä asti olen mietiskellyt kaikkea yliluonnollista.
Janita kirjoitti:
Muistan tämän hyvin vaikka olinkin 8-vuotias. Olin käymässä nukkumaan ja olin todella väsyny, joten menin sitten nukkumaan. Tätä ennen en ollut uskonut mihinkään yli luonnolliseen, mutta nyt on jo pakko uskoa. Nukahdin lähes samantien. Unessa kuulin outoa suhinaa ja kun heräsin, näin suoraan edessäni harmaan hahmon, se seisoi paikallaan vaatekaappini edessä. Menin peittoni alle ja aloin kuulla pientä suhinaa hahmon suunnasta. Tunnin päästä uskalsin kurkistaa ja hahmoa ei ollut enää.
Olin käymässä nukkumaan siskoni kanssa ja heräsin parin tunnin päästä tunteeseen, että minua tuijotettiin. Avasin silmäni ja huomasin ikkunasta tulevan valoa. Nousin ylös ja katsoin ikkunaan, ei ollut enää mitään. Aluksi luulin autoksi, mutta se valo tuskin tulee suoraan 5 kerrokseen asti. Samalla vielä käännyin vilkasemaan hyllyäni niin sen varjossa oli outo tumma hahmo.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Paranormaalit Kokemukset Huhtikuu 2008
Piti lisätä uusi aihe kokemuksista jo eilen, mutta jostain syystä sähköpostini ei toiminut kunnolla, joten päädyin lisäämään kokemukset tänään. Tällä hetkellä kokemuksia on n. 100 kappaletta jonossa ja niitä julkaistaan aina silloin tällöin. Lisää saa edelleen lähettää. 🙂
Romutärpätti kirjoitti:
8-vuotiaana siskoni kissa jouduttiin lopettamaan. Menin nukkumaan äitini viereen (isä ei vielä tullut nukkumaan) enkä meinannut saada unta. Vähän ajan päästä aloin kuulla kehräystä ja näin kissan kokoisen kuopan vieressä. Katsoin siihen kuoppaan, jossa kissamme oli ja kysyin ”oletko sinä se meidän kissa” sain vastaukseksi naukaisun ja aloin silittämää näkymätöntä kissaamme. Tunsin sen sileän turkin ja kuulin kehräyksen, mutta en nähnyt mitään. Seuraavana päivänä kävin kylppärissä ja näin kirkkaan mustavalkoisen kissan saunan lauteella istumassa. Hätkähdin niin että juoksin keittiöön ja huusin ”meidän kissa on saunassa!” mutta kukaan muu ei uskonut kuin äiti, jonka tuttu on nähnyt enkeleitä ja kenties osaa kutsua niitä.
Pari viikkoa sitten nukuin huoneeni ovi raollaan ja yövalo päällä (kuten aina). Kahdentoista jälkeen heräsin ja katsoin käytävälle. Näin vessan oven edessä pöydän, jonka päällä oli korkealasinen maljakko ja maljakossa oli ruusu. Säikähdin sitä niin, että tunkeuduin peiton alle. Käytävältä kuului askelia ja meillä joka yö kuuluu askelia käytävältä, sekä joskus vaimeaa puhetta tai laulua. Heräsin monta kertaa vielä yöllä ja aina oli se pöytä ja ruusu. Kuuden aikaan aamulla pöytää ei ollut. Sen jälkeen nukuin viikon kamera kainalossa, että voisin ottaa kuvan mutta en ole nähnyt enää mitään ihmeellistä.
Joku kirjoitti:
Tässä pari päivää sitten kaverini oli meillä yötä. Sitten aamulla kun herättiin ja oltiin siinä sängyllä niin minä keksin, että soitetaampa ihan kokeen vuoks 666 numeroon! Ei siinä sitten mitää kamu oli sillain, että juu vaikka jos ei oo muutakaan tekemistä. Eikun luuri vain käteen. Sitten soitin siihen. Aluksi ihmettelin, kun puhelin hälytti ihan tavallisesti ja säikähdin aika lailla, kun joku vastasikin luurin toisella puolella. Läppäsin luurin kiinni ja katsoin kaveriani ja hänkin ilmeisesti tajusi ,että joku oli vastannut. Nyt emme kaverin kanssa puhu tästä muille. Voihan se olla, että se oli jonkun numero, mutta eikös yleensä ihan tavalliset numerot ole vähän pidempiä, kuin 3 numeroisia?
Enkelityttö kirjoitti:
Tämä tapahtui, kun olin 5 tai 6-vuotias. Olin mennyt petiin, ja isäni tuli sanomaan hyvät yöt.
Sen jälkeen vaivuin unen ja valveen välitilaan, olin kuitenkin enemmän hereillä, kuin unessa.
Katselin kattoon, kunnes kuulin onnellisen huokaisun. Isäni ja äitini olivat aivan toisella puolella kämppää. Niinpä tietysi ajattelin sen olevan enkeli. Kuulin vielä toisen onnellisen huokaisun. Ne olivat niin onnellisia huokaisuja, että itsekin vaivuin onnelliseen uneen.
Kokemus oli todella rauhallinen ja mukava.
Indigo kirjoitti:
Olin viime vuoden syksynä serkkuni kanssa lenkillä. Menimme erään talon ohi ja satuin katsomaan talolle päin ja näin kuinka nuori tyttö valkeassa puvussa haravoi lehtiä. Sanoin serkulleni ja hän katsoi myös. Ihmettelimme tytön vaatetusta, mutta jatkoimme matkaa. Noin puolen tunnin päästä tulimme samaa reittiä takaisin. Ajattelin katsoa vieläkö tyttö haravoi. Tyttö oli tismalleen samalla kohtaa haravoimassa kuin aikaisemminkin. Liikkeet olivat samat, mutta mitään lehtikasaa ei ollut. Ihmettelimme serkkuni kanssa, että mitä ihmettä se oikein oli. Myöhemmin saimme tietää että siinä talossa, jonka pihassa tyttö oli haravoimassa, oli joku hirttäytynyt autotallin kattoon.
Kikkailija kirjoitti:
Kaikki muut nukkuivat meidän talossa paitsi minä, joka olin yläkerrassa koneella. Viereisessä huoneessa nukkui isäni ja sen naisystävä, sekä alakerrassa pikkusisko. Yhtäkkiä pikkusisko alkoi huutamaan ihan hysteerisesti (5v) ja itkemään. Itku ja huuto rupesi lieventymään sen verran, että niiden takaa kuului iloisten joululaulujen soiminen. Iskä heräsi siinä vaiheessa ja lähti alas katsomaan mikä ihme siellä soi ja mitä se pikkusisko siellä huutaa. No mikä siel sitten soi oli n. 2,5m korkeudessa oleva pieni joulupukki, josta kuuluu semmonen ääni vain silloin, kun avaa sen ”takin” ja painaa nappia. Siinä ei ole mitään herätystoimintoa, eikä siihen oo koskettu n. 2kk. Niin ja siinä joulupukissa on todella vanhat patterit, jonka takia sitä ei saa nyt enää soimaan, eikä 2kk sittenkään saanut. Kytkin oli myös off-tilassa.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Viesti näkyy vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain omia kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Viimeisimmät kommentit