Facebook




Sivustomme käsittelee paranormaaleja sekä yliluonnollisia ilmiöitä, joihin kuuluvat mm. kummitukset, avaruusolennot, ufot, viljapeltokuviot ja enkelit.

PB sisältää tuoreita uutisia yliluonnolliselta saralta, kiinnostavimpia kuvia sekä videoita. Jo yli 1700 artikkelia/postausta!

henkilöt

Sivu 5. Yhteensä 6.123456

Yle Areena – Tiededokumentti: Aivot ja älykkyys

1/3. Synnynnäiset nerot. Onko poikkeuksellinen lahjakkuus synnynnäistä ja pystyykö sitä tiukalla harjoittelulla entisestään kartuttamaan? Marc Yu on jo seitsemänvuotiaana mestaripianisti. T: National Geographic, USA.

Esitysaikaa vielä 30 päivää jäljellä.

Tykkäys ja jakotoiminnot:

PB:n haastattelussa Omara ja Kiria – Osa 2

Paranormaali Blogi haastatteli Omaraa ja Kiriaa koskien heidän outoja kokemuksiaan mm. varjo-olennosta, sekä kahden oudon heimon kohtaamisesta. Tässä haastattelun toinen osa.

Millaisia ajatuksia kokemukset herättivät?

Tottakai tuollainen tapahtuma sai meidät puhumaan keskenämme, mutta yksi suurimmista tunteista oli kuitenkin se, ettei asiasta voinut puhua kenellekään. Emme tunteneet kuin yhden ihmisen, jonka tiesimme ymmärtävän. Hänelle kaikki kiitos avusta.

Koska meidän sanottiin olevan jollain lailla erikoisia, jäimme miettimään sen tarkoitusta ja sitä mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Ehkäpä asia oli meidän päässämme? Sekin kävi mielessä, oliko lepakot ullakolta lentäneet paremmille apajille, oliko juna jättänyt meidät asemalle?

Kerro hieman mikä on ollut mielestäsi kohtaamisen motiivi?

Tapaamisen motiivina tuolloin tuntui olevan se, että meille haluttiin osoittaa täällä olevan jotain suurta. Koko pallomme on suojelemisen arvoinen, mutta meille annettiin myös suurempi ymmärrys siihen. Nyttemmin motiivina tuntuu olleen myös meidän paikallistaminen ja yhteyden luominen…

Miten maailmankuvanne on muuttunut kohtaamisen myötä?

Olemme nähneet ihmisten täällä aiheuttamat ongelmat selvemmin, aiemmin niitä tuli surtua. Nyttemmin ymmärrämme myös miksi asiat menevät niin kuin menevät. Täällä on enemmän elämää kuin uskoimme ja asiat ovat seljentyneet huomattavasti. Uutisia kuunnellessa monesti katsomme toisiimme ja tiedämme jotain. Jotain mille etsitään syytä.

Millainen on mielenkiintoisin kokemuksenne?

Kokemuksista mielenkiintoisimman titteli kuului vielä pari päivää sitten ehdottomasti tarinalle, jonka kerroin. Mutta nyt sen ylittää epämukavuudellaan ja todellakin mielenkiintoisuudellaan eräs ilta…

Olimme tapamme mukaisesti menossa nukkumaan, kunnes alkoi tapahtua. Makuuhuoneessamme liikkui varjo, energia oli erittäin vahvasti negatiivista. Tämä varjo oli meille ennestäänkin tuttu ja tiesimme sen kykenevän moneen, mutta itse en uskonut sen pääsevän läpi kaikista suojistamme. Makuuhuoneen ovi alkoi sulkeutua, hiljalleen, tehden välillä nykäyksiä. Olimme tunteneet viiman jo aiemmin, ja hytisimme peittojemme alla kylmästä. Kun yritin suojata kotimme, tai ylipäätään jos tein jonkinlaista suojaavaa elettä, varjo otti itselleen enemmän valtaa. En osaa sanoa mitä sillä hetkellä päässäni liikkui, kun olin miltei seota. En sekoa pelosta, eikä yksikään yliluonnollinen tapahtuma ole saanut päätäni niin sekaisin. Kiria oli jo aiemmin kokenut varjon aiheuttaman puuskan, ja tiesin mitä se oli. Silloin uskoin sen olevan Kirian oman pään tuotoksia, vaikka hän kertoi mikä sen aiheutti.

Pidimme toisiamme kasassa, ja päätimme lopettaa yritykset karkoittaa varjo. Jossain vaiheessa kissat sekosivat, hyppivät niinsanotusti päin seiniä, ja koira haukkui tyhjyyteen.

Toinen kissoistamme on erittäin herkkä, ja osoitti myös tuona yönä havaitsevansa terävästi energiat. Kissa asettui meidän ja varjon väliin makaamaan, tiedän että se oli tarkoituksellista.

Jossain vaiheessa siirryimme täydet valaistukset päällä olohuoneeseen, ja kuulimme molemmat ivallista naurua samaan aikaan kun herra varjo kierteli ympärillämme. Hän sai myös automaattikirjoituksella aikaan lauseita, kuten ”antakaa periksi”, ja yritti lannistaa meidät sillä tavoin. Lopulta saimme apua, ja olomme rauhoittui hetkessä. Varjo oli poissa, mutta olikin jo aamu, minne aika katosi?

Kokemukset varjon kanssa ovat silti jatkuneet, ja nyt häntä koetetaan karkoittaa. Onneksi emme ole yksin. 🙂

Haastattelu jatkuu mahdollisesti seuraavassa osassa… Mnkälaisia ajatuksia Omaran ja Kirian kokemukset herättävät sinussa? Voit myös esittää kommenteissa mahdollisia lisäkysymyksiä, joihin pyrimme saamaan vastauksia.

Tykkäys ja jakotoiminnot:

PB:n haastattelussa Omara ja Kiria – Osa 1

Paranormaali Blogi haastatteli Omaraa ja Kiriaa koskien heidän outoja kokemuksiaan mm. varjo-olennosta, sekä kahden oudon heimon kohtaamisesta.

Intro – Keitä te olette?

Kiria ja Omara ovat luonnonlapsosia, kaksi sisarusta ruuhkasuomesta. Sisaruksista vanhempi, Omara on jo lapsena ollut kiinnostunut kivistä, hypnoosista ja kaikesta yliluonnollisesta. Hän on myös wiccan kautta tutustunut energioihin, sekä kulkee myös tämän uskon pääasiallisia oppeja noudattaen, eklektisenä. Hän on omien sanojensa mukaan myös ajautunut tilanteeseen, jossa hän näkee ja kuulee paljon… Mennyttä ja tulevaa.

Pikkusisko Kiria saa kutsuja, joita he tarkastavat yhdessä.

Hän (Kiria) toimii muistinani ja kirjoittaa myös paljon, mutta englanniksi. Tämä on elämäämme, nähdä ja kuulla. Auttaa ja ajoittain tulla autetuksi. Omistamme myös kolme ihanaa lemmikkiä, joista varmasti kuulette myöhemmin. Harrastamme pelejä, roolipelit on erittäin lähellä meitä, mutta muutoin harrastuksiimme kuuluu lähinnä piirtämistä, maalaamista, sekä muunlaista luovuuden harjoittamista. Huumorintajumme on outoa, joten toivon osaavani ilmaista asiat niin, ettei tule aihetta ihmettelyyn, mikä ei toisaalta olisi pahaksi sekään.

Kerro hieman miten kaikki alkoi?

Olimme jo pidempään metsästäneet yliluonnollisia paikkoja ja koska Kiria oli tässä kyseisessä paikassa aiemmin kokenut oudon tapahtuman, päätimme sinne palata. Aikaisempi tapahtuma oli sen verran pelottava, että niin sanotusti halusimme kerätä voimia, että voisimme palata paikalle.

Paikka sijaitsee suhteellisen lähellä, pellolta johtaa pieni tie joelle, jonka sillalla pääasiassa kaikki tapahtumat ovat saaneet paikkansa.

Päätimme siis koiran ulkoilutuksen yhteydessä katsastaa paikan uudelleen. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun jouduimme kahden heimon välikäteen. Ystävällisempi heimo pyysi meitä poistumaan, ettemme olisi vaarassa. Koimme käskyn niin kovana, että lähdimme pois.

Toinen lähestyminen meni paremmin. Katselimme alas sillalta, ja ihmettelimme pensaasta
joen viereltä paistavaa valoa. Jos paikalla olisi ollut joku, kuun valo olisi sen näyttänyt, eikä tuollaiseen paikkaan olisi ollut järkeä mennä kenenkään osoittelemaan taskulampulla. Kuulimme pian myös askeleita vedessä, ja jonkinlaista lipumista. Joki on miltei enemmänkin puro tuossa kohtaa, joten siinä ei ole syvää. Katselimme ja kuuntelimme, kunnes meidät sokaistiin. Valkoinen valo sokaisi meidät molemmat, emmekä sillä hetkellä nähneet tai edes ymmärtäneet missä koiramme olivat,  tai välittäneet ympäristöstä koska välähdys ja sen aiheuttama sokaisu oli niin kova.

Se oli ehkä silmänräpäys, mutta ajantaju on aiemminkin kadonnut, tai pikemminkin aika on kadonnut minun sitä muistamatta, joten normaalijärjellä ajateltuna tuo sokaisu kesti vain sekunnin-pari.  En osaa sanoa mitä tapahtui välissä, eikä kumpikaan osaa laittaa asioita parempaan aikajärjestykseen, mutta Kiria sanoi, että olennot olivat nyt toisella puolen siltaa.

Koiramme alkoivat huudon, pelokas haukunta suuntaan, jonne itse en ollut vielä ehtinyt kääntyä. Sanoin, että jos saatte koirat sekaisin, on teillä varmaan myös kyky rauhoittaa ne. Itse emme siihen kyenneet koska koirat olivat aivan poissa tolaltaan. Silmänräpäyksessä koirat hiljenivät ja jatkoivat normaaleja puuhiaan. Koirat olivat vapaana tuon ajan, mutta eivät halunneet mennä lähelle vettä.

Siltä osaa olimme ulkona tilanteesta, liian pöllistyneitä jatkamaan ihmettelyä, joten lähdimme kotiin miettimään mitä oli tapahtunut. Olimme kyllä kokenee yhtä sun toista, mutta tuo ylitti kokemukset siihen mennessä.

Kävimme sillalla normaaleilla päiväkävelyillä, mutta se oli vain silta… Siihen asti, kunnes otimme puoli-skeptisen ystävämme mukaan. Halusimme kenties vahvistusta joko sille, ettei mitään ollut tapahtunut, tai sille, että jotain oli oikeasti meneillään. Istuimme sillalla, ja odottelimme. Valaisimme aluetta lampuilla, mutta vain muutaman minuutin ajan. Itse tunsin, että olennot eivät halua näyttäytyä, joten pyysin ystäväämme laittamaan valot pois. Käännyin taas suuntaan, jonne viimeksikin olimme. Joessa oli kuhinaa, mutta oli vaikea nähdä muuta kuin veden liikettä, aivan kuin askelia ja jonkinlaista lipumista.

Tuolloin toimin viestien vastaanottajana ja kysyin sekä Kirian, että ystävämme antamia kysymyksiä, kuin myös omiani. Suurin oli se, miksi juuri me. Vastauksena saimme, että olemme erikoisia. Kiria mainitsi myös, että olo oli mukava, hän makasi sillä hetkellä sillalla selällään katsellen taivaalla näkyviä valoja. Kuulin vastauksen, ”niin pitääkin olla”, mutten halunnut sanoa sitä, koska luulin kaiken tulevan omasta mielestäni. Tästä seurauksena kuulin kovemman ”sano se!” -käskyn, ja kerroin, mitä oli käsketty sanomaan.  Näimme kaikki valoja taivaalla, alkuun kellertäviä pyöreitä, ja niiden hävittyä viivoja. Ystävämme näki puuman toisessa suunnassa ja hetken katsottuani näin saman. Kiria makoili edelleen sillalla hihitellen näyille.

Näin oli ystävämmekin saatu anti-skeptistettyä, ja omat epäilyksemme vahvistuivat.

Silta Kirian piirtämänä

Silta Kirian piirtämänä

Mainitsit, että aikaisempi tapahtuma oli sen verran pelottava, että halusitte kerätä voimia. Mikä oli tämä aikaisempi tapahtuma?

Kiria oli koiraa ulkoiluttamassa joen rannalla, sekä aiemmin mainitun sillan luona. Siellä hän tunsi kuinka joku veti häntä vettä kohden. Hän oli ollut pitkään uittamassa kättään vedessä, kunnes sen kylmyys niinsanotusti herätti hänet. Taustalla näkyi hahmo, varjomainen ihmisen muotoinen. Tämä hahmo ei osoittanut hyviä energioita. Tuossa lähinnä pelästytti se, että Kiria ei tuolloin osannut suojata itseään kunnolla. Jos tuo transsitila olisi päässyt pitkälle, olisi voinut vain spekuloida mitä olisi tapahtunut… Jos mitään. Tästä tapahtumasta on automaattipiirroksia, joista aistii pahan energian.

Varjo-olento Omaran piirtämänä

Varjo-olento Kirian piirtämänä

Mainitsit, että jouduitte kahden olentoheimon välikäteen. Kuvaile hieman miltä olennot näyttivät.

Näistä heimoista negatiivisempi oli itsemme kokoista, varjona havaittavissa olevaa kansaa. Heidän kykynsä syödä meiltä energiaa oli huomattava. Heimo, jonka tapasimme myöhemmin, oli erittäin luonnonläheistä. Pienikokoisia, meitä ehkä polveen. Arkoja esiintymään, mutta tuossa tilanteessa ilmeisesti heidän johtajahahmonsa tuli avuksemme ja pyysi poistumaan, koska alue ei ollut turvallinen. Koen vaaleanvihreän heidän värinään. Siinä pimeydessä oli erittäin vaikea havaita yksityiskohtia käyttäen normaalinäköä.

Haastattelu jatkuu toisessa osassa, joka julkaistaan piakkoin. Mitä olivat Omaran ja Kirian kohtaamat olennot? Mikä oli näiden kokemusten tarkoitus? Mitä mieltä sinä olet? Voit myös esittää kommenteissa mahdollisia lisäkysymyksiä, joihin pyrimme saamaan vastauksia.

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Bilokaatio – osa 3

Kritiikkiä ja pohdintaa

Ihmisen tai eläimen bilokaatiota ei ole havaittu tutkimustilanteissa. Ainoa lähimmäksi päässyt ilmiö on toistaiseksi ollut molekyylitason bilokaatio. Suurimmalta osin tähän mennessä kerätty tieto bilokaatiosta on ollut kuulopuheita tai välikäden kautta saatuja todistajalausuntoja. Näin ollen skeptikot pitävät aihetta tutkimattomana ja pseudotieteenä.

Omasta mielestäni on valitettavaa, ettei aihetta ole laajemmalti haluttu tutkia, sillä avoimen tutkimuksen piirissä kiintoisammat aiheet ovat lähinnä telepatiaa, (joka joskin tarkemmin pohdittuna on eräänlaista ajatuksen bilokaatiota. 😉 )

Ilmiö oman uskomukseni mukaan on olemassa, mutta sen todellista luonnetta on vaikea kuvailla tällä tietomäärällä, joten tyydyn spekulaatioon. Pohdinkin taannoin olisiko mahdollista, että tällä ilmiöllä olisi jotenkin mahdollisia suhteita kvanttifysiikan ilmiöihin? Nykykäsitykset kuitenkin ovat hyvin kriittisiä tämänlaisille ilmiöille, jotenka – Avoimuutta odotellessa.

Lähteet:

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Bilokaatio – osa 2

Guru siellä, guru täällä

Katolinen kirkko ei ole kuitenkaan ainoa tapauksien dokumentoija. Intiassa on useiden gurujen raportoitu ilmestyneen tai olleen useassa paikassa yhtä aikaa. Useimmiten tilanteeseen on liittynyt seuraavaa:

  • Guru on ollut todistetusti nukkumassa mutta tavattu toisaalla
  • Useampia kopioita on tavattu ympäri Intiaa
  • Ihmeitä on toteutettu bilokaatiotilanteessa

Nykypäivänäkin elävän intialaisen gurun, Sathya Sai Baban on sanottu ilmestyneen useassa paikassa yhtä aikaa. On huomattava kuitenkin, että todistajalausunnot ovat useimmiten Sai Baban omien seuraajien antamia. Bilokaatio ei ole kyseisen gurun ainoa ihmeteko, vaan hänen on kerrottu muun muassa: materialisoineen esineitä tyhjästä, tehneen ihmeparannuksia ja levitoinut. Sai Baban on myös sanottu materialisoineen sadonulkopuolisia hedelmiä useita kertoja.

Islantilainen, psykologian professori Erlendur Haraldsson tutki Sai Baban ihmetekoja, mutta ei tosin lähietäisyydeltä. Hän kirjoitti, että suurin materialisoitu kohde, jonka hän näki oli 12,5 cm halkaisijaltaan. Hän totesi Sai Baban toteutteen myös joitain Uudesta Testamentista löytyviä ihmeitä.

Spekulaationa mainittakoon: Kykenesikö Sai Baba materialisoimaan itselleen eteerisen ruumiin, vai onko hän taitava silmänkääntäjä? 🙂

Imagon kohennusta bilokaatiolla

Englantilainen runoilija ja seikkailija George Byron (1788-1824) löysi hyödyn bilokaatioilmiöstä. Hän pyrki vahvistamaan imagoaan palkkaamalla kaksoisolentoja ympäri Eurooppaa. Näin hän yritti saada itsestään okkultin tai nykytermein paranormaalin kuvan.

Valitettavasti, kuten on oletettavaa, hän jäi kiinni tempauksestaan. Tämä ei kuitenkaan laskenut miehen suosiota, vaan häntä pidetään nykyään ensimmäisenä modernina julkisuuden henkilönä. Saavutus on sekin.

Jatkuu..

Tykkäys ja jakotoiminnot:

M-kentät ja telepaattikoirat

Morfogeeninen kenttä (M-kenttä) on englantilaisen biologin ja parapsykologin
Rupert Sheldraken käsite. Se kuuluu hänen kehittämäänsä formatiivisen
kausaation teoriaan
. (Todettakoon näin aluksi, että kyseistä tutkijaa on usein
syytetty näennäistieteellisyydestä, joskin hänen teorioitaan on tukenut
avoimesti esimerkiksi kvanttifyysikot David Bohm ja Hans-Peter Dürr
).

Ideana on, että M-kentät aiheuttavat samanlaisia muotoja samantapaisiin
ilmiöihin, joita maailmankaikkeudessa ilmenee. Sheldrake kuvaili esimerkiksi,
että kun tutkijaryhmä kykenee tuottamaan jonkin kemiallisen yhdisteen yhdessä
laboratoriossa, niin muiden tutkijaryhmien on helpompaa ja todennäköisempää
tuottaa se omissa laboratorioissaan. Yksinkertaisimmillaan: luonto säilöö
tietoa eräänlaisiin kenttiin, joiden kautta muut pääsevät tähän tietoon käsiksi.

Teoriaa on testattu monesti myös kokeellisesti. Esimerkiksi yhdessä kokeessa
ryhmälle amerikkalaisia koululaisia opetettiin japanilaisia lastenlauluja. Yksi
niistä oli vanha ja suosittu lastenlaulu, kun muut olivat ainoastaan tätä koetta
varten sävellettyjä. Lapset oppivat helpoiten suositun lastenlaulun, ja
tuloksen pääteltiin tukevan Sheldraken teoriaa.

Laulukokeen kohdalla on kuitenkin useita vaihtoehtoisia selityksiä, jotka
poistaisivat sen tuen teorialta. Ehkäpä vuosisatoja vanhalla lastenlaululla oli
piirteitä, jotka teki siitä helposti opittavan ja tästä syystä suositun.
Taustalla on niin voinut olla tarttuva sävelmä tai lapsea miellyttävät sanat.
Tällöin tulisi olettaa myös, että koetta varten kehitetyillä lauluilla ei ollut
näitä ominaisuuksia

Ongelmalliseksi teorian tekee kuitenkin se, ettei M-kenttiä ole vielä havaittu
suoraan. Teorian testaaminen ei ole tapahtunut täysin kelpoisilla tutkimuksilla,
sillä niiden tulokset ovat toistaiseksi helposti kyseenalaistettavissa, kuten
laulu-esimerkki edellä osoitti.

M-kenttien olemus ei putoa kauaksi puusta, kun sitä verrataan telepatiaan,
sillä Sheldraken mukaan M-kentät toimivat ”alikvanttitasolla”, ajan ja paikan
ulkopuolella. Tämä tarkoittanee, että M-kenttien vaikutus ilmenee välittömästi.
Vaikutusta Sheldrake kutsuu morfiseksi resonanssiksi.

Telepaattikoirat

Englannissa BBC on tehnyt ja dokumentoinut kokeita, joissa on mukana ollut
ihmisiä ja heidän koiriaan. Yhdessä näistä kokeista kuvattiin koiria,
joiden omistaja oli lähtenyt ulos kaupungille kiertelemään.

Tietyllä hetkellä omistajalle kerrottiin, että hänen tulee nyt lähteä suoraan
kotiin. Samaan aikaan kuvanauhalle tallentui kuinka omistajan koira nousi ylös
lepäämästä, meni ulko-ovelle ja alkoi odottamaan omistajansa paluuta. Kyseinen
koe toistettiin useita kertoja eri koirien ja omistajien kanssa samalla
tuloksella, joten sattuman sato kyettiin karsimaan hyvin pieneksi.

Koira-koetta voidaan myös katsoa tämän M-kentän lähestymistavalla, jolloin
koiralla ja omistajallaan olisi yhteinen M-kenttä, jonka morfinen resonanssi
ilmaisee välittömästi koiralle, että hänen omistajansa on palaamassa kotiin.

Spekulaatioita voidaan kehittää aiheesta monia. Esimerkiksi, moni on varmasti
kokenut tilanteita, jossa pystyy täyttämään toisen lauseita sanoilla tai
tietää puhelimen kohta soivan ja sen kuka sieltä soittaa. Kaikkia näitä
ilmiöitä on tutkittu myös muiden lähestymistapojen kautta ja toistaiseksi täysin selittävää
teoriaa ei ole kehitetty.

Seuraan itse mielenkiinnolla tämän suuntauksen kehitystä ja tutkimusta. Blogi-
kirjoitukseen on vaikea laittaa kaikkia mielenkiintoisia koetuloksia, joten
kannattaa tukeutua Google-hakuun tai sitten mennä suoraan tutkija R. Sheldraken
omille kotisivuille. http://www.sheldrake.org/papers/

Lähteet:
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/morfogeneettinen_kentta.html
http://spritebts.twittermoms.com/story/526591528/bbc-seeking-ethical-insurance-shoppers-with-telepathic-pets-dog-news

http://www.nature.com/nature/journal/v401/n6756/full/401849a0.html
http://www.helium.com/items/611345-are-dogs-telepathic
http://www.sunpoint.net/~ranick24/sheldrake/

Mysteria – Herbert Genzmer,Ulrich Hellenbrand (2007-12-31)

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Project Camelotin haastattelussa Aaron McCollum

Yhä enemmän on saatu haastatteluihin ns. whistleblowereita, eli salaisissa projekteissa toimivia tai toimineita ihmisiä, jotka haluavat saada totuuden esille. Huomattavissa on siis muutos sisältäpäin. Ehkäpä se disclosure on kohta tulossa.

Uusiin esille tulleisiin whistleblowereihin kuuluu Project Camelotin haastattelussa oleva Aaron McCollum. Aaron on kolmannen sukupolven jäsen joka kuuluu Project Talentiin, joka on jatkoa MKUltralle. MKUltran yksi tarkoitus oli kehittää ”psyykkisiä sotilaita” ja supersotilaita.

Aaron kertoo mm. Yemenissä sijaitsevasta tähtiportista ja tiedoista joita hän on saanut eri lähteistä ja salaisissa projekteissa työskenteleviltä ihmisiltä. Haastattelu on kuvattu tammikuun 9 päivä tänä vuonna.

http://www.youtube.com/watch?v=22S2TNMf8v4

Aaronin videolla kertomasta Yemenin tähtiportista löytyy paljon myös muuta tietoa netistä:
Yemen Stargate a reality.. Warships from every major nation are NOT there because of PIRATES
Yemen Stargate Opening 1 5 2010 . World Forcing Ufo Disclosure
StarGate Aden poses a HUGE International Quandry, Flyovers at Yemen harder to Cover Up

EDIT:

Muutama katsastamisen arvoinen lisälinkki:
Stargate in Yemen explanation for heightened interest?
Yemen Stargate Open Proof & Pictures Of The Open Stargate 1 13 2010

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Suomen Ufotutkijoiden perustaja Tapani Kuningas on kuollut

Uutta vuotta odottavia ufoharrastajia kohtasi uudenvuodenaattona murheellinen uutinen. Suomen johtaviin ufotutkijoihin ja rajatiedon alueen keskeisiin hahmoihin kuulunut Ultra-lehden päätoimittaja Tapani Kuningas (s. 1945 Luumäellä) oli menehtynyt yllättäen. Kuninkaan hautajaiset oli pidetty kaikessa hiljaisuudessa lähipiirin kesken ennen kuin tieto asiasta päästettiin julkisuuteen.

Leikkimielisesti ufotutkimuksen kuninkaalliseksikin tituleeraattu Tapani Kuningas oli arvostettu ja pidetty henkilö niin ufoharrastajien kuin laajemminkin rajatietoa seuraavan yleisön keskuudessa. Suuri yleisö tunsi hänet menestyneenä ufokirjailijana ja erittäin asiallisena esiintyjänä, joka ei menettänyt malttiaan tiukoissakaan tv-väittelyissä. Perheen sekä ystävien lisäksi häntä jäävät kaipaamaan ne tuhannet tuttavat ja kannattajat, jotka tunsivat hänet rajatiedon tapahtumista ja toiminnasta.

Kuninkaan ura rajatiedon piirissä on ollut ainutlaatuinen koko Suomen historiassa. Viime syksynä Oriveden ufopäivillä pitämässään luennossa hän muisteli uransa alkuvaiheita, johon sisältyi vuonna 1969 alkanut Suomen merkittävin ufoaalto. Tuohon aikaan Kuninkaalta ilmestyi tiheään tahtiin suosittuja ufokirjoja ja nuoren yhteiskuntatieteiden opiskelijan uravalinta varmistui kun vuonna 1972 hänet valittiin silloisen Ufoaika-lehden päätoimittajaksi, joka muuttui joitakin vuosia myöhemmin rajatiedon harrastajien kustantamaksi Ultraksi. Kuolemaansa asti jatkunut päätoimittajan ura sai lentävän lähdön, sillä Ufoajan ensimmäinen numero levisi peräti 20.000 talouteen. Viimeisen pääkirjoituksensa hän kirjoitti joulukuussa sairaalasta, vältellen kuitenkin tyylilleen uskollisesti henkilökohtaisia sävyjä. Jonkinlaiset jäähyväisterveiset lienevät silti odotettavissa jos hän osasi aavistaa tulevan.

Kuninkaan tie suomalaisen ufotutkimuksen pioneerina alkoi jo vuonna 1965. Tuolloin hän vetosi useiden laajalevikkisten sanomalehtien palstoilla lukijoihin, jotta nämä ilmoittaisivat ufotapauksistaan tutkijoille. Vastaavia keräyksiä hän järjesti myöhemminkin ja päätyikin pian myös silloisen valtakunnallisen ufoyhdistyksen Interplanetistien johtotehtäviin. Vuosien varrella hän oli mukana monien tunnettujen ufotapausten tutkimuksissa ja veti mm. kuuluisan uforetkensä, jonka puitteissa hän tulevan vaimonsa kanssa haastatteli kuukauden ajan lukuisia kokijoita ja näkijöitä ympäri Suomea. Todellinen ufologian kuninkaallinen hänestä kehittyi Suomen ufotutkijoiden perustamisen myötä, toimiessaan siltojen rakentajana suomalaista ufotutkimusta koetelleen ensimmäisen hajaannuksen jälkeen. Vuosikymmenten aikana hänen työnsä onkin tuottanut vertaansa vailla olevan tutkimusaineiston, josta esimerkiksi Suomen ufotutkijoiden arkistoista löytyy lähemmäs tuhat ufotapausta. Monet hänen selvittämänsä asiat tulevat ehkä jäämään lopullisesti pimentoon ennenaikaisen poismenon takia.

Sanonta, että parhaat lähtevät täältä ensin, tuli taas surullisella tavalla todistetuksi. Vuosi 2009 jää surullisena lukuna suomalaisen ufotutkimuksen historiaan, sillä ennen Kuninkaan kuolemaa keskuudestamme poistui toinenkin merkittävä ufotutkimuksen pioneeri Matias Päätalo. Lisäksi Suomen ufotutkijoiden tunnettu tutkijajäsen Timo Berg katosi oudosti Lapissa alkusyksystä. Kuninkaan työ ja persoona jäävät varmasti innoittamaan monia, tämänkin artikkelin kirjoittajan parhaimmillaan kuukaudenkin kestäneet keräysmatkat olisivat saattaneet jäädä tekemättä ilman hänen rohkaisevaa esimerkkiään ja tukeaan. Kuningas on poissa, mutta maine ei kuole koskaan!

Kiitos tekstistä Gammalle.

Ultra-lehden kotisivut
Tapani Kuninkaan faniryhmä irc-galleriassa

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista, osa 2

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista. Tässä haastattelun toinen osa.


Voitko mainita lyhyesti joitakin syitä ufojen saapumiselle? Eikö universumissa ole mielenkiintoisempia ja kehittyneempiä paikkoja kuin tämä murheenkolkka, jolla asukkaat edelleen yrittävät tappaa toisiaan sukupuuttoon?

– Juuri tuon takia olentojen lähestyminen onkin hienovaraista. Viime viikonvaihteessa kerroin Iso-Syötteen ufoseminaarissa, kuinka aikoinaan tuolla alueella ufoa ammuttiin hirvikiväärillä. Osa olennoista sivuuttaakin Maan tuhlaamatta aikaansa pikkuplaneetalle. Mutta on niitäkin, jotka väittävät olleensa maapallon lähiympäristössä aina siitä lähtien, kun ihmiskunta luotiin tälle planeetalle. Heidän mukaansa olemme evoluutiokokeilu, jonka kautta on tarkoitus testata, millaiseen elämään johtaa lähtötilanne, jossa älyllinen olento kehittyy vapaan tahdon varassa.

Miten tuo evoluutiokokeilu näyttää onnistuvan?

– Voisi ehkä sanoa välttävästi. On ajan kysymys, onnistummeko tuhoamaan elämän tältä kauniilta planeetalta. Toisaalta itse uskon, että meillä jokaisella on oikeus käyttää vapaata tahtoa, ja siksi meistä riippuu, tuhoutuuko elämä vai nouseeko se vielä uuteen lentoon ja kukoistukseen.

Mitä mieltä olet Suomen median tavasta lähestyä ufoilmiöitä?

– Se vaihtelee suuresti. Suomalainen media on pääasiassa toiminut sensuurina estämässä ufojen tulon suomalaisten tietoisuuteen. Ufouutisia on kaiken aikaa tullut ulkomailta, mutta jos toimittajat eivät suostu suomentamaan uutisia, se käytännössä merkitsee sensuuria. Johtavassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa oli peräti 25 vuoden ajan tiukka sensuuri sekä ufojen että muiden paranormaalien ilmiöiden suhteen. Vain pilkalliset ja humoristiset ufojutut sallittiin. Paikallisradiot ovat niiden perustamisesta lähtien olleet poikkeuksellisen kiinnostuneita ufoista. Vaikuttaa siltä, että kovin monet toimittajat arkailevat ufoja samasta syystä kuin yliopistojen uraputkeen päässeet tiedemiehet. Pelätään maineen menevän kolleegojen piirissä pelkästään jo sen vuoksi, että ufoaihe otetaan käsittelyn kohteeksi.

Tutkiiko SUT myös viljapeltokuvioita?

– Vaikka viljapeltokuviot eivät suoranaisesti ole tunnistamattomia lentäviä kohteita, niitä tutkitaan, koska niiden yhteydessä on esiintynyt outoja valopalloja. Kun Suomessa ilmestyi 1990-luvulla useita viljapeltokuvioita, itse tutkin niitä varsin perusteellisesti.

Mikä on SUT:n kanta Ufojen ja viljapeltokuvioiden yhteyteen?

– Edellinen vastaus ehkä kuvaa myös SUTin kantaa. SUT ei kuitenkaan ole virallisesti muodostanut mielipidettä viljapeltokuvioiden aitoudesta. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki viljapeltokuviot eivät ole ihmisen tekemiä.

Mitä mieltä olet skeptikoiden suhtautumisesta ufoihin? Mitä sanoisit heille?

– Takavuosina olen uhrannut satoja tunteja väittelyihin skeppojen kanssa. Pääasiassa se on ollut hukkaan heitettyä aikaa. Useimmat skeptikot ovat sitä mieltä, että koska ensimmäistäkään paranormaalia ilmiötä ei ole todistettu, ei niihin kannata edes perehtyä. Siksi keskivertoskeptikkojen perustiedot paranormaaleista ilmiöistä ja niiden tieteellisestä tutkimuksesta ovat surkean heikkoja. Joukossa on onneksi poikkeusyksilöitä. Entistä Skepsiksen puheenjohtajaa Ilpo Salmea tapaan edelleen Hakaniemen torilla, ja hänen kanssaan on kiva keskustella eksoplaneetoista, kestävästä kehityksestä tai ufoista. Samoin nykyinen puheenjohtaja, insinööri Pertti Laine on varsin asiallinen ja ufoihin perehtynyt pohdiskelija.

– Yleisesti skeptikoille lähettäisin terveisiä, että ufot ja muut paranormaalit ilmiöt ovat liian kiehtovia ja todellisia, jotta ne on kuitattavissa pelkällä ivanaurulla. Skepsiksen olisi korkea aika aloittaa paranormaalien ilmiöiden tutkiminen, kuten järjestö lupasi, kun se 1980-luvun puolivälissä perustettiin.

Etkö pelkää, että sotkemalla ufotutkimukseen toinen epävarma tieteenala eli parapsykologia, pahennetaan entisestään sekasotkua ja tieteelliset pyrkimykset vajoavat huuhaan suohon?

– Tätä näyttävät pelkäävän sekä skeptikot että osa ufotutkijoista. Ns. rautalaivaufojen kannattajat kammoavat kaikenlaisia kontaktitapauksia tai parapsykologiaa. Tuo tieteellisyyden ensimmäisenä periaatteena mainostamani rehelliseen totuuteen pyrkiminen eli totuudellisuus, kuten hieno ajattelija Yrjö Kallinen aikoinaan asian muotoili, tarkoittaa myös sitä, että totuuden etsijällä täytyy olla rohkeutta kohdata totuus sellaisena kuin se vastaan kävelee. Olen tutkinut ufojen yhteydessä esiintyviä kontaktitapauksia ehkä enemmän kuin kukaan muu suomalainen. Olen tullut siihen tulokseen, että parapsykologia on universumin yleisin kommunikointimuoto.

Mitä ufotutkimuksen tieteellisyys käytännössä merkitsee, jos ajatellaan ilmoitetun ufohavainnon tutkimista?

– Ensinnäkin se merkitsee totuuteen pyrkimistä. Ufotutkijan tulee ilman ennakkoasenteita ottaa selvää, mistä ufohavainnossa on kysymys. Käytämme poissulkevaa lähestymistapaa eli käymme läpi kaikki mahdolliset luonnon tai teknologian ilmiöt, jotka voisivat selittää havainnon.

Jääkö mitään käteen?

– Voidaan arvioida, että 5-10% ilmoitetuista ufohavainnoista jää selittämättä normaaleilla ilmiöillä. Tosin osa niistäkin sisältää niin vähän yksityiskohtia, ettei niitäkään voi ilman muuta luokitella vieraiden planeettojen aluksiksi.

Jos olet tutkinut ufoja jo yli 40 vuoden ajan, mitä sinulle on jäänyt johtopäätökseksi? Jotain kouriintuntuvaa?

– Vaikka Suomen Ufotutkijat ry lähtee virallisesti ennakkoluulottomasta ajatuksesta, ettei ufojen alkuperää tunneta, itselläni on kyllä selkeitä näkemyksiä mielenkiintoisimpien ufotapausten taustalla hahmottuvasta todellisuudesta.

Eli on jotakin muutakin kuin nopeasti vilahtelevia valopalloja tai lentokoneiden virhehavaintoja?

– Ilman muuta. Itse olen vakuuttunut, että osa ufoista todellakin on vieraiden olentojen kulkuvälineitä. Jo kauan olen keskittynyt epämääräisten valopallojen sijasta tapauksiin, joissa on joko ufojen lähihavaintoja tai havaintoja taustalla toimivasta älystä.

Mistä tuo äly on peräisin?

– Laajasti ottaen mekin eli ihmiset olemme älyllisiä avaruusolentoja. Maa-planeetta kiitää avaruudessa kohti tuntematonta tulevaisuutta, eikä kukaan varmasti tiedä edes ihmisen alkuperää ja tarkoitusta. Kontaktitapauksiin perehtyneet ufotutkijat ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan maapallolla vierailisi jopa kymmeniä erilaisia avaruusolentoja.

Mikä on oma arviosi?

– Itsekin olen kymmenien eri olentoryhmien kannalla. Toisaalta olen koko tämän 40 vuotta, jonka olen aktiivisesti tutkinut ufoja, samalla tutkinut parapsykologiaa ja henkimaailmaa. Olen myös vakuuttunut, että ympärillämme on muitakin toisen tason olentoja kuin avaruusolentoja. Näyttää siltä, että parapsyykkisesti herkät ihmiset näkevät tavallista useammin sekä avaruusolentoja että muita henkisiä olentoja, kuten kuolleiden sieluja, henkioppaita, enkeleitä ja luonnonhenkiä.

Eli tekevätkö muidenkin planeettojen asukkaat temppuja telepatiakorteilla tai taivuttelevat lusikoita Uri Gellerin tyyliin?

– Parhaissa ufotapauksissa tulee esille monia parapsykologian muotoja, joilla olennot lähestyvät meitä. On telepatiaa, ruumiista irtautumista, kanavointia, muuntuneita tietoisuuden tiloja. Myös uni on muuntunut tietoisuuden tila, ja sitäkin avaruusolennot voivat käyttää ufokontaktin alkuvaiheessa.

Onko tuo rajakohta paljon puhuttu 2012?

– Saattaa olla. Itse en lataa turhia odotuksia tuolle maya-kalenterin viimeiselle vuosiluvulle. Myös vuosituhannen vaihteeseen luotiin samantapaisia odotuksia mullistuksista, mutta kovin vähän noista peloista ja toiveista toteutui. Ehkä todellisia mullistuksia, joita tapahtui vuosituhannen vaihteen tienoilla, oli World Trade Centerin terrori-isku, joka käynnisti hirvittävän terrorismin vastaisen taistelun. Samoin tsunami oli aikamoinen mullistus sekä fyysisesti että henkisesti. Ja ainakin itselleni jäi mysteerioksi sähköverkoston sammuminen suurissa kaupungeissa molemmin puolin Atlanttia. Sehän tapahtui myös Helsingissä.

Mitä sanoisit nuorille, jotka kiinnostuvat ufoista? Miten olisi syytä edetä?

– Kehotan yleensä samanaikaisesti kriittisyyteen ja ennakkoluulottomuuten. Jokainen ufotapaus on arvioitava erikseen. On myös tärkeää, ettei ufoista tai muustakaan mystiikasta muodostu pakopaikkaa. Niin kauan kuin elämme tässä muodossa ja tällä planeetalla, niin kauan on tärkeintä soveltaa käytännön elämään niitä viisauksia, joita olemme elämämme aikana oppineet

Lopuksi, onko teillä terveisiä paranormaaliblogin lukijoille?

– Paranormaaleihin ilmiöihin on syytä suhtautua samanaikaisesti sekä kriittisesti että ennakkoluulottomasti. Omakohtaiset kokemukset lisäävät kummasti ilmiöiden todistusvoimaa henkilökohtaisella tasolla. Siksi suosittelen omien potentiaalisten kykyjen herkistämistä. Parhaita keinoja siihen ovat meditaatio eli säännöllinen hiljaaolo, unien analysointi, luonnossa liikkuminen, kasvispainotteinen ruokavalio, alan tietouden lisääminen, kokijoiden tapaaminen ja yksinkertaisten telepatia-, selvänäkö- ym. kokeiden tekeminen.

Ja ettei haastattelusta jäisi liian vakava maku, kysynkin kevennykseksi, Mitä suunnitelmia teillä on kesälle?

– Luonnosta nauttiminen sekä täällä Inkoon kotipuutarhassa, että kesämökillä Tammisaaressa. Siihen oheistoiminnaksi sopii mahdollisten ufojen tiirailu ja hyvien kirjojen lukeminen. Jossain vaiheessa käyn Ultra-päivillä ja lomamatkalla Espanjassa. Alkusyksystä on Suomen Ufotutkijoiden perinteinen ufoseminaari, joka tällä kertaa pidetään Orivedellä Päiväkummun lomakeskuksessa.

Kiitän ja toivotan hyvää kesää koko paranormaaliblogin puolesta!

Katso myös osa 1 tästä.

Mainos: Henkisistä asioista, kuten henkioppaista/suojelusenkeleistä, meditaatiosta, kanavoinnista ym. kiinnostuneille

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista, osa 1

Haastattelussa Tapani Koivula Suomen Ufotutkijoista. Tässä haastattelun ensimmäinen osa. Toinen osa julkaistaan huomenissa.


Mikä on SUT?

– SUT eli FUFORA on Suomen Ufotutkijat ry, englanniksi Finnish UFO Research Association. Järjestö on Suomen suurin ufotutkimusta tekevä yhteisö. Seura perustettiin vuonna 1973. Itse olen siinä ollut mukana vuodesta 1974. Sitä ennen olin perustamassa jo vuonna 1968 Oulun Ufokerhoa. Ensimmäinen ufotutkimusseura Interplanetistit perustettiin vuonna 1962.

Miten yhdistyksenne määrittelee ufon?

– Kovin usein tiedotusvälineissä ufolla tarkoitetaan vieraiden sivilisaatioiden avaruusalusta. Yhdistyksemme pyrkii tieteellisyyteen, ja siksi meille ufo tarkoittaa lähtötilanteessa vain sitä mitä nuo kirjaimet merkitsevät eli Unidentified Flying Object (tunnistamaton lentävä kohde).

Kerro vähän itsestäsi

– Kaikkien näiden 41 vuoden ajan, joina olen aktiivisesti ufoja tutkinut, minulla on ollut melko monipuolinen siviiliminä. Samoihin aikoihin kun aloitin ufotutkimukset, aloitin arkkitehdin opinnot Oulun yliopistossa. Siinä sivussa olen tehnyt kaikkea minkä olen kokenut mielenkiintoisena ja tärkeänä: kirjoitellut pakinoita ja kirjoja, matkustellut 56 maassa, asunut Tansaniassa, juossut yhden maratonin ja hiihtänyt Finlandia-hiihdon, 76 km 20 asteen pakkasessa, pelannut kesät talvet futista ja lentistä, kerännyt yli 2000 erilaista tulitikkuetikettiä, pelannut shakkia internetissä tuhansia otteluita ja samalla käynyt maailmoita syleileviä keskusteluja pelikavereiden kanssa, vetänyt 5 vuoden ajan Radio Rajatietoa pääkaupunkiseudulla kuuluvassa Lähiradiossa, elänyt perhe-elämää, viihtynyt elokuvateattereissa ja kahviloissa, toiminut junissa amatööriterapeuttina… Sen verran vilkasta on ollut tässä elämässä, että seuraavan ehkä vietän leppoisammissa merkeissä jonkin eksoplaneetan kultaisilla hiekkarannoilla, humanoidityttöjen tarjoillessa eksoottisia drinkkejä.

Sanot, että SUT pyrkii tieteelliseen tutkimukseen. Onko teillä siihen edellytyksiä? Monellako jäsenistänne on tieteellinen koulutus?

– Tässä kohtaa on syytä olla nöyrä ja rehellinen. Tieteellisyyden tavoite pakostakin jää vajavaiseksi, koska vähemmistö jäsenistöstämme on saanut akateemisen koulutuksen. Tietysti kuka tahansa voi tehdä tieteellistä tutkimusta, mutta se vaatii kyllä laajaa itseopiskelua. Ehkä vajaalla 10 prosentilla jäsenistöstämme on akateeminen koulutus. Tutkimustemme rimaa yritämme pitää jollain korkeudella edellyttämällä tutkijajäseniltä ufoaiheisen testin läpäisemistä. Ja tutkijajäsenyyttä voi hakea vasta puolen vuoden perusjäsenyyden jälkeen.

Olet seuran varapuheenjohtaja ja entinen puheenjohtaja useamman vuoden ajalta. Mikä on oma koulutuksesi?

– Olen Oulun yliopistossa suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon eli valmistunut arkkitehdiksi. Parastaikaa valmistelen Ouluun väitöskirjaa alalta, jota olen viime vuosikymmeninä työssäni Helsingin kaupungilla tutkinut ja kehittänyt. Väitöskirjani otsikkona on ”Helsingin koulupohjaisten monitoimitalojen ekologinen tarkastelu”.

Miksi et tee väitöskirjaa ufotutkimuksesta?

– Olisi ollut liian vaikeaa saada läpi aidosti totuuteen pyrkivää väitöskirjaa. Ufoja ja muita paranormaaleja ilmiöitä saa jo tänä päivänä käsitellä suomalaisten korkeakoulujen graduissa ja väitöskirjoissa, kunhan et väitä, että ne ovat todellisia.

Eikös juuri valmistunut väitöskirja ufoista?

– Kyllä. Jaakko Närvä, joka muuten on meidän entinen varapuheenjohtajamme, väitteli viime joulukuussa Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella. Jaakon väitöskirjassa on paljon mielenkiintoista aineistoa, mutta hänkin joutui keskittymään ufoilmiöiden uskonnollisiin piirteisiin, sen sijaan että olisi saanut pureutua keskeiseen kysymykseen, mitä ufot ovat ja onko osa niistä vieraiden sivilisaatioiden lentoaluksia.

Eli jäikö tuokin väitöskirja nollatutkimukseksi?

– Noin ei voi sanoa. Jaakon väitöskirja on uraauurtava, ja uskon, että sen jälkeen monen nuoren opiskelijan on helpompi saada ufoaiheisia yliopistotutkimuksia hyväksytyiksi. Väitöskirja kannattaa kyllä lukea jo senkin vuoksi, että se sisältää runsaasti mielenkiintoisia ufojuttuja. Osa niistä on lainattu ufokirjastani ”Ufojen kosminen viesti” ja toisaalta puheenjohtajamme Björn Borgin ufokirjoista.

Minkälainen on ufotutkijan tavallinen työpäivä?

– Koska olen normaalisti rakennuttaja-arkkitehtina Helsingin kaupungilla, en ehkä voi puhua ufotutkijan työpäivistä. Mutta ufotutkijan työ on mainiota vaihtelua mille tahansa tämän yhteiskunnan siviilityölle. Ufotutkijan arkipäivää on tutkia ilmoitettuja ufohavaintoja. Useimmiten tutkitaan jo havaittua ufoilmiötä, jolloin aluksi yritetään etsiä havainnolle normaalia selitystä. Jos sitä ei löydy, vertaillaan tapausta kansainvälisiin ufoilmiöihin. Usein löytyy mielenkiintoisia yhtymäkohtia. Tietyissä ufotapaustyypeissä merkillisetkin yksityiskohdat toistuvat. Esimerkiksi ufosieppauksissa ym. -kontakteissa esiintyy muistikatkoja. Samoin kohdehenkilöiden suhteen tapahtuu valikointia, niin että olentojen ulkopuolisiksi kokemat ihmiset lamaannutetaan tapahtumien ajaksi. Jälkeenpäin he korkeintaan muistavat olentojen saapumisen, mutta eivät mitään muuta. Samoin kontakteissa toistuvat tietyt viestit, esimerkiksi olentojen huoli maapallon saastumisesta. Sillä on ollut konkreettinen vaikutus myös omaan painotukseeni työelämässä. Viimeiset 15 vuotta olen erikoistunut ekologiseen rakentamiseen.

Mielenkiintoisimmissa ufotapauksissa otamme kokijoihin yhteyttä, yleensä puhelimella, mutta joskus myös vierailemalla heidän luonaan ja havaintopaikkoja tutkien. Silloin tällöin löytyy tapauksiin liittyviä kappaleita, joita pyritään tutkimaan laboratorioissa.

Suuri osa ufotutkijan työtä on osallistuminen kokouksiin ja seminaareihin, joko puheenjohtajana tai tavallisena osallistujana. Esitelmämatkat eri puolille Suomea ovat eräs mielenkiintoisimpia ja antoisimpia osa-alueita ufotutkijan työssä, samoin haastattelut tiedotusvälineisiin. Taustatiedon keruu ja opiskelu kuuluu oleellisena osana ufotutkijan arkipäivään. Lisätietoa hankitaan internetistä, kirjoista ja lehdistä.

Miten ajauduit ufotukimuksen pariin?

– Oulussa ilmestyvässä Kalevassa oli 1960-luvulla useita Matias Päätalon ufoartikkeleita. Kun Matias ilmoitti lehdessä, että Oulun Pikisaaressa perustettaisiin Oulun Ufokerho, olin heti valmis. Itsellenikin on silti jonkinasteinen mysteerio, miksi juuri minä olin yksi seitsemästä (7) oululaisesta, jotka saapuivat paikalle. Olihan Oulussa tuohon aikaan yli 80.000 asukasta, joista useimmat lukivat Kalevaa… Pitkän kokemukseni kautta uskallan väittää, että jollain tasolla minut on valittu levittämään ufotietoisuutta. Herkemmät ihmiset väittävät näkevänsä ympärilläni avaruusolentoja, jotka auttavat vastaamisessa, kun erilaisten tiedotusvälineiden kuten ParanormaaliBlogin edustajat yrittävät tehdä kimurantteja kysymyksiä.

Kerro muutama mielenpainuvin tapaus tutkimuksistasi?

– Juuri viime viikonvaihteessa kerroin Iso-Syötteen ufoseminaarissa tuossa samassa tunturimaastossa vuonna 1971 eli 38 vuotta sitten sattuneen ufotapauksen, jossa paikalliset Kellolammen veljekset ampuivat ufoa hirvikiväärillä. Ehkä hurjin yksityiskohta oli, että Unto Leinonen -niminen poromies väitti olleensa ampumishetkellä sisällä ufossa. Kahdelta eri taholta kuulin, että avaruusolennot kävivät nuhtelemassa veljeksiä, ja tuntuivat tietävän heidän asiansa pikkutarkasti, jopa pian tapahtuvaa kuolemaa myöten. Leinonen kertoi saaneensa parantajan lahjat ufo-olennoilta. Mielenkiintoista on, että tapauksesta on kaiken aikaa saatu lisää yksityiskohtia. Viimeksi oululainen ufotutkija Anja-Liisa Iisakka, jonka serkkuja Kellolammen veljekset olivat, kuuli veljesten kotiväeltä, että ampumisen jälkeen miehet konttasivat ampumispaikalla. He olivat varmoja, että koska he osuivat hirvikiväärillä ufoon, siitä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt irrota palasia…

– Erittäin mielenkiintoinen oli myös ilmavoimien teknikon Osmo Lieneen ufotapaus. Hän teki veljensä kanssa lähihavainnon matalalla lentävästä konkreettisesta ufosta vuonna 1954 Turun lähellä. Pian sen jälkeen avaruusolennot tulivat heidän kotiinsa vierailulle. Heillä oli mukanaan nykyisten läppärien näköinen laite, jolla he esittelivät Osmolle tämän tulevia elämänvaiheita. Kahden käynnin jälkeen olennot ilmoittivat, että havaitsivat hänessä sen verran haitallisia luonteenpiirteitä, etteivät aikomuksista huolimatta valinneet häntä kontaktihenkilökseen, vaan ainoastaan varalle. Myöhemmin ilmavoimien teknikkona Osmo seurasi kiihtyvällä nopeudella lentävää ufoa, jonka nopeudeksi he mittasivat peräti 43.000 km/h.

– Top-kymppiin luen myös perulaisen insinöörin Vlado Kapetanovichin ufokokemukset. Työskennellessään Andeilla vesivoimalan käyttöpäällikkönä hän joutui tutkimaan yhtäkkistä sähkökatkosta, ja löysi voimalan ulkopuolelle laskeutuneen ufon. Myöhemmin hän vietti ihmistä muistuttavien avaruusolentojen seurassa omien laskujensa mukaan 170 tunnin ajan. Tapasin Vladon kolmasti Perun matkoillani, enkä löytänyt hänessä mitään epäilyttävää. Hän itse epäili olentoja suurvaltojen agenteiksi koko sen ajan, kun hän heitä tapasi. Vasta heidän häivyttyään Vlado sai todisteet siitä, etteivät he voineet olla ihmisiä. Tärkein todiste hänelle oli, että olentojen ennustamat asiat toteutuivat tulevaisuudessa, kuten erään kaupungin tuhoutuminen vuorilta vyöryneiden jää- ja soramassojen vaikutuksesta.

Mikä on tällä hetkellä kuohuttavin ufotapaus Suomessa?

– Omassa kokemuspiirissäni Merivartioston infrapunavideoillaan kuvaamat sauvamaiset ufot, jotka Suomenlahden yläpuolella kiitävät mutkittelevaa rataansa. Sauvavideot ovat nyt parin vuoden ajan olleet kansainvälisillä nettisivuilla, mutta vieläkään ei niille ole löytynyt normaalia selitystä, eikä vastaavia videoita ole tarjottu mistään päin maailmaa. Jostakin syystä Merivartioston ufovideot ovat aktivoineet hämärämiehiä ufotutkimuksen ympärille. Itseäni on uhkailtu vankilatuomioilla ja miljoonan euron sakoilla. Ehkä ufot koetaan joissakin piireissä niin vaarallisena asiana, että ufotutkimusta yritetään kaikin tavoin estää.

Kerro vähän miten Suomen ufotutkimus on kehittynyt vuosien saatossa?

– Yksittäisten ufotutkijoiden tiedot ja taidot ovat kaiken aikaa kehittyneet, mutta itse ufotutkimuksessa on vielä paljon parantamisen varaa. Vain harvalla jäsenellä on tieteellinen koulutus, eikä Suomen Ufotutkijoilla ole ollut mahdollisuuksia järjestää kunnollista lisäkoulutusta jäsenistölleen. Käytännön ufotapausten tutkiminen on samalla parasta jatkokoulutusta uusille jäsenille. Lisääntyneen tiedon ja kokemuksen myötä meillä on nykyisin entistä parempi valmius esittää ufotapauksille normaaleja selitysmalleja tai nähdä merkittävien ufotapausten piirteet jo varhaisessa vaiheessa. Ehkä myös psykologisesti oikea ja hienovarainen lähestyminen suhteessa ufonnäkijöihin ja kontaktihenkilöihin on kehittynyt.

Tekevätkö Suomen ufotutkijat yhteistyötä ulkomaisten ufotutkijoiden kanssa?

– Ehkä eniten on ollut yhteistyötä virolaisten ufotutkijoiden kanssa. Suomen Ufotutkijat on tehnyt useita vierailuja Tallinnaan. Yhteyksiä on ollut myös venäläisiin ja ruotsalaisiin ufotutkijoihin. Internet on nostanut ufotutkimuksen kansainvälisyyden aivan uudelle vuosituhannelle. Meitä on kuitenkin vain kourallinen ufotutkijoita, jotka päivittäin on netin kautta yhteydessä ulkomaisiin ufotutkijoihin ja ufokanaviin. Monilla esteenä on kielitaidon puute. Mielestäni jokaisen ufoista kiinnostuneen on syytä parantaa englannin taitoaan päivittäin, koska valtaosa ufotutkimuksesta käydään englanninkielellä. Tosiasiahan on, että jopa lapset oppivat englantia.

Onko ufoista ja ufotutkimuksesta mitään hyötyä?

– Eipä juuri siinä mielessä kuin tänä päivänä koetaan hyödylliseksi kaikki se, mistä saadaan puristettua lisää rahaa. Asiaa tuleekin lähestyä sitä kautta, että jos yksikin ufotapaus on osoitus vieraiden olentojen saapumisesta maaplaneetalle, sillä on huikaiseva merkitys – tai pitäisi olla – ihmiskunnan ja maapallon tilanteeseen ja yhteiskunnallisiin vaikutussuhteisiin. Siksi onkin erittäin mielenkiintoista, että osa ufotutkijoista on paneutunut Eksopolitiikkaan. He pyrkivät pohtimaan, miten yhteiskunnan rakenteita tulisi kehittää tilanteessa, jossa avaruusolennot ovat jo saapuneet kauniille planeetallemme. Eksopolitiikan internet-sivuja kehittää oululainen Olli Pajula, joka myös on kutsuttu järjestön johtoryhmään.

Mitä mieltä olet tämän vuoden ufohavaintojen lisääntymisestä maailmalla? Onko Suomen päässä tullut vastaan yhtä isoa ufohavaintoryöppyä?

– Varsinaisesti ufohavaintojen määrä ei ole tänä vuonna lisääntynyt, ainakaan merkittävästi. Vaikutelma ufohavaintojen lisääntymisestä johtuu siitä, että suomalaiset toimittajat ovat jostakin syystä entistä kiinnostuneempia ufoista. Se taas saattaa johtua eräiden valtioiden päätöksistä julkistaa aikaisemmin salaisia ufoarkistojaan. Suomessa ilmoitetaan vuosittain noin 100 ufohavaintoa. Varsinainen ufohavaintojen ryöppy tuli 1990-luvun alussa, mutta sekin johtui Juhan af Grannin ufo-ohjelmasta, jolla oli peräti 2 miljoonaa katsojaa Suomessa ja moninkertainen määrä myöhemmin ulkomailla. Olin itse keskeisessä roolissa tuon tv-ohjelman tekemisessä. Grannin tietämys ufoista oli tuohon aikaan varsin vähäinen, ja siksi saatoin asiantuntijana ja käsikirjoittajana vaikuttaa voimakkaasti ohjelman sisältöön. Tuonkaan ohjelman jälkeen ufojen määrä ei sinänsä lisääntynyt, vaan ihmiset innostuivat ohjelman vaikutuksesta ilmoittelemaan eri aikoina tekemistään ufotapauksista. Ufotutkijoihin otti yhteyttä peräti 1000 havainnontekijää, joista yli 300 palautti haastattelulomakkeen. Tämä olikin aikamoinen lisäruiske suomalaiselle ufotutkimukselle, joka lähti uuteen nousuun.

Mitä mieltä olet entisen astronautin Edgar Mitchellin puheista, että maapallolla on vierailtu?

– Mitchellin lausunto ei ole mikään uutinen ufotutkijoille. Edgar Mitchell on jo vuosikymmenien ajan tukenut voimakkaasti sekä ufotutkimusta että myös muiden paranormaalien ilmiöiden tutkimista. Itselleni tosiasia, että avaruusolennot vierailevat maapallolla, kirkastui jo parin vuoden ufotutkimusten jälkeen. Siksi olen jo vuosikymmenien ajan keskittynyt olentotapauksiin epämääräisten valopallohavaintojen sijasta.

Onko selvinnyt, miksi ufot ja avaruusolennot ovat saapuneet maapallolle?

– Parhaiden ja toistuvien ufotapausten perusteella voidaan tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Samoin kontaktitapauksissa kontaktihenkilöt voivat saada satoja ja tuhansia sivuja tietoa avaruusolentojen alkuperästä.

Katso myös osa 2 tästä.

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Sivu 5. Yhteensä 6.123456