”Tuli palaa kodan keskellä. Savu kiemurtelee hitaasti kohti kattoa, kadoten reiästä taivaalle. Salvian tuoksu täyttää tilan. Salvian savu puhdistaa läsnäolijat. Rummutus alkaa, ensin hiljaisena, sitten koventuen, yhä useamman liittyessä mukaan. Ihmisten äänet täyttävät tilan hymisten tai hyräillen hiljaa. Kekellä oleva shamaaninainen aloittaa loitsun ”Nouse luontoni lovesta…”

Rummutus kiihtyy, ihmisäänten tilalle alkaa tulla eläinten ääniä. Rummuttajat päästävät henkiauttajiaan lävitse. Silmät sulkeutuvat, matkaajat lähtevät irti kehoistaan, toisiin maailmoihin.. He nousevat savun mukana kodasta taivaalle. Nykypäivän shamaanien matka toisiin maailmoihin on alkanut.”

Shamanismi on kymmeniä tuhansia vuosia vanha parannusmenetelmä, joka voidaan löytää jossakin muodossaan kaikista kulttuureista eri aikoina maailmanlaajuisesti. Shamanistisia parantajia on myös tämän päivän yhteiskunnassa. Shamanismi ei ole uskonto, vaikka se voi johtaa hyvinkin henkisiin tai jopa uskonnollisiin kokemuksiin.

Nykyshamanismissa on monia eri suuntauksia, kuten Harnerilainen ydinshamanismi ( suomessa tiettävästi yleisimmin harjoitettu), Castanedalainen soturishamanismi sekä joissakin suomalaisissa suvuissa kulkeneet oman perintötiedon linjat.

Shamanismi ei siis ole mikään uusi keksintö, eikä sitä tule sekoitta esimerkiksi New Age liikkeen kanssa, vaikkakin mainittu liike hyödyntää useita shamanistitisia tekniikoita. Shamanismi  on  elämäntapa ja tuhansia vuosia vanha perinne, joka elää, muuntuu ja löytää uusia muotoja harjoittajiensa elämäntilanteen ja ympäristön mukaan.

Shamanismi, jota suurin osa sivistyneen lännen asukkaista pitää ”puoskarointina” tai ”noitatohtorien” puuhasteluna pitää hallussaan lukuisia tehokkaita menetelmiä. Shmaani on jo ammoin ollut – ja on yhä nykyäänkin, yhteisönsä parantaja, perinteiden tuntija, lääkitsijä, näkijä, henkimaailman kanssa kommunikoija, taiteilija ja tietäjä.

Ne mentelmät, joita shamaanit ovat kautta aikojen käyttäneet, ovat olleet hämmästyttävän samanlaisia kaikkialla maailmassa, jopa sellaisten kansojen kesken, joita erottavat valtameret, kokonaiset mantereet ja kymmenien tuhansien vuosien aika. Sana ’shamaani’ muuten tulee siperialaisen evenki-heimon kielen sanasta ’sha’ man’, joka tarkoittaa näkemistä tai tietämistä.

Shamanistinen maailmankuva jakautuu yleensä aliseen, keskiseen ja yliseen. Suomessa vaikuttavan shamanistisen perinteen mukaan tämä kolmiosainen maailmankäsitys juontuu nk. Maailmanpuusta (Jos haluat lisää tietoa tästä myytistä, lue Kovalainen & Seppo: Puiden kansa), myytistä joka on ominainen lukuisille suomensukuisille kansoille ja skandinaaveille.

Maailmanpuun ajateltiin olevan rakenne, joka pitää koko kaikkeutta yllä, sen juurakoiden muodostaessa alisen ja henkiauttajien maailman, keskisen runkoalueen ollessa ihmisten maailman ja ylisen latvuston ollessa jumalten ja ihmistä korkeampien olentojen asuinsija.

Shamaani tekee matkan näihin kaikkiin ulottuvuuksiin tavatakseen henkiauttajansa, joka opastaa häntä tehtävässään. Matka tehdään useimmiten rummutuksen, tanssin tai laulun avulla. Shamaanilla voi olla useita henkiauttajia. Usein ne näyttäytyvät voimaeläimen tai ihmisen hahmossa, sen mukaan mikä on shamaanin tehtävä.

Toinen Shamanismin peruskäsitteistä on nk. Voimaverkko, ajatus siitä että kaikki elämän on yhtä ja kaikki ovat yhteydessä toistensa kanssa. Toisin sanoen shamanismissa uskotaan siihen, että kaikessa elävässä on myös ”Henki” tai ”Voima”

Tavalliselle ihmiselle maailma näyttäytyy vain fyysisenä maailmana, jota säätelevät luonnonlait. Siinä näyttää olevan jokin järjestys, mutta ei mitään sen suurempaa tarkoitusta. Shamaanien näkökulmasta taas ajatus Voimaverkosta, kaiken yhteen liittävästä suuresta energiarakenteesta, jonka osia me kaikki olemme, luo maailmaan ei vain järjestyksen, vaan myös tarkoituksen.

Shamaanille tämä näkymätön voima tai energia ei ole vertauskuva tai teoreettinen mahdollisuus, vaan yhtä todellinen ja kouriintuntuva fakta, kuin painovoima on jokaiselle, joka on joskus tiputtanut jotain raskasta omille varpailleen. Shamanismissa tämän kakkiallisen voiman, Voimaverkon ymmärtäminen, tunteminen ja käyttäminen on avain kaikkeen.

Shamaanit ajattelevat, että fyysisen maailman ja sen lakien tunteminen nykyajan tieteen valossa on hyvä juttu, mutta ei kuitenkaan koko totuus. Tiede epäonnistuu yrittäessään kuvata maailman toista puolta, sen henkistä todellisuutta. Hengen maailma on piilevänä potentiaalina kaikessa mikä elää, mutta pysyy piilevänä, kunnes ihminen alkaa huomata sen ja valjastaa tämän piilevän voiman käyttöönsä.

Näin on kaikkien fyysisen maailman esineiden ja asioiden kanssa. Shamanismiin koulimattomalle henkilölle tuuli on vain tuulta, kivet kiviä, vesi jotakin millä sammuttaa janonsa tai pestä itsensä. Puut ovat runko, oksat, lehdet ja kokeintaan mukava varjo kuumana päivänä, eläimet jotakin joilla ruokkia ja vaatettaa itsensä. Ihminen nähdään veren, lihan, luiden ja ajatusten yhteenliittymänä.

Kun ihminen pilkkoo nämä asiat osiinsa, ne hajoavat yhä pienempiin palasiin. Kun ne pilkotaan yhä pienemmiksi paloiksi, atomeiksi, havaitaan että kaikki on tehty pohjimmiltaan samoista materiaaleista, alkuaineista. Kun mennään yhä pienempiin osiin, atomiakin pienempiin, pienimpien osien välissä on tyhjää tilaa, ja siellä, shamaanien käsityksen mukaan on Henki.

Tyhjän tilan kohdalla luonnontieteilijä alkaa kohdata pelkkää tuntematonta ja järjestäytymätöntä kaaosta, mutta shamaanille tämä näennäinen tyhjä tila tai kaaos on oviaukko toiseen todellisuuteen, Hengen valtakuntaan.

Shamanistisesta näkökulmasta käsin tuulen perustavin ainesosa on Henki, Voimaverkossa virtaava Voima ja samoin on laita kivien, tähtien, eläinten, vesistöjen, puiden ja ihmisten kanssa. Shamaanille Henki tai Voima on se taho, jonka kanssa hän pyrkii yhteyteen ja vuorovaikutukseen shamanististen menetelmien ja tekniikoiden avustamana.

Nykypäivänä melko monet henkilöt kayttävät tietäen tai tietämättään hyödyksi muinaisia shamanistisia tekniikoita. Esimerkiksi kyky muuntaa tajunnantilaansa itsesuggestion, transsitekniikoiden tai meditaatioteknikoiden kautta, tietämys luonnonlääkinnästä ja energiahoidoista, henkimaailman tai kuolleiden kanssa kommunikoiminen, ovat kaikki pohjimmiltaan ja alkuperältään shamanistitisia tekniikoita.

Tekniikat ovat vapaasti jokaisen käytettävissä, sillä ne on annettu ihmiselle lahjaksi voimaverkosta käsin ja ne tulisi antaa lahjana eteenpäin. Varsinaisen shamaaniksi ryhtymisen on useissa perinteissä, myös suomalaisessa, ajateltu olevan kutsumus ja kutsu, joka ei lähde ihmisestä, vaan tulee henkimaailmasta ja voimaverkosta käsin.

Täysvaltaiseksi shamaaniksi oppiminen on pitkä, kärsivällisyyttä vaativa ja vaikea tie, eikä sitä ole tarkoitettu kaikille. Shamanistisia tekniikoita sen sijaan voi tiettyyn rajaan asti opiskella jokainen ja käyttää niitä oman hyvinvointinsa tukemiseen.

Omaa kokemusta, itse asioiden testaamista, tervettä maalaisjärkeä ja omaa ajattelua arvostetaan shamaanien keskuudessa nykypäivänäkin. Mitään ei tarvitse uskoa kuin itse kokeilemalla, eikä shamanismissa maailmankuvana ole mitään valmiita oppeja, joihin jokaisen olisi pakko sitoutua. Tekniikoista on ollut hyötyä sairaanhoitajille, kilpaurheilijoille, taiteilijoille, opettajille ja monille muille ihmisryhmille oman itsetuntemuksen ja ymmärryksen kasvattajana.

Tarvitaan vain hieman kärsivällisyyttä, aikaa ja avoin oppimaan halukas mieli kokeilemaan voisiko shamanistisella maailmankuvalla tai sen käyttämillä tekniikoilla olla jotakin annettavaa juuri sinulle. Testaa itse! On lausahdus, jota voisin kuvitella muinaisen tietäjän käyttävä, ja sitä käyttäisin minäkin, joka olen nykyaikainen shamanismin opiskelija ja sen tarjoamien tekniikoiden ja mahdollisuuksien käyttäjä.

Tasapaino kaiken kanssa on se tila, johon nykyajan shamaanit pyrkivät ja johon pitäisi pyrkiä. Sille joka näkee kaiken maailmassa tasaveroisena ja itsensä osana suurta Voimaverkkoa, on itsestään selvää että hankittuja taitoja tai saatua voimaa ei käytetä toisten riistämiseen, vaan palvelemaan kaikkien etua. Kaikki voittavat, on lopputulos johon shamaani pyrkii tehdessään työtään, parantaessaan tai etsiessään neuvoa henkimaailmasta pulmallisiin tilanteisiin.

Yleensä se, joka käyttää saamaansa voimaa väärin, itsekkäästi ja toisia alistaen, huomaa ennemmin tai myöhemmin miten kaikki alkaa tökkiä. Yhteys henkimaailmaan heikkenee, tekniikat eivät enää toimi ja tietoisesti väärin tekevä saattaa jopa itse sairastua vakavasti.

Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että kaikki elämä on yhtä ainakin perustavinta laatua olevilla tasoillaan, on ajatus täysin looginen. Se mitä lähetät Voimaverkkoon, palutuu sinulle itsellesi takaisin, ennemmin tai myöhemmin, koska lähetät kaiken suljettuun yhteyksien verkostoon, jossa lopulta jokainen asia palaa lähettäjälleen takaisin muodossa tai toisessa.

Seuraavassa artikkelissa käsitellään lisää teoriaa shamanistisesta maailmankuvasta, sekä pureudutaan muutamiin perustekniikoihin, joilla jokainen voi kokeilla miltä yhteys energian maailmaan tuntuu.

Siihen asti, lisätietoa shamanismista ja shamanistisita tekniikoista voi hakea seuraavista lähteistä  – joista osaa on hyödynnetty myös tätä artikkelia kirjoitettaessa. –

Webbiosoitteita:

www.shamaaniseura.fi

www.lehto-ry.org

Kirjoja:

Jose ja Lena Stevens: Shamanismin salaisuudet

Michael Harner: Shamaanin tie

Johannes Setälä: Shamaanin maailma, Shamaanin matka ja Shamaanin rumpu