Yhteistyössä



Tietoa

ParanormaaliBlogi.net on Suomen seuratuin rajatiedon media. Olemme uutisoineet paranormaaleista ja muista oudoista ilmiöistä vuodesta 2007 lähtien.

Teemme yhteistyötä Mysteerien Aika sivuston kanssa. Paranormaali Blogi -ja Mysteerien Aika -sivustoilla on päivittäin sivukatseluita yhteesä yli 10.000. Sivukatseluita kertyy kuukaudessa keskimäärin yli 300.000 ja yksilöityjä kävijöitä yli 40.000.

Mainostus

Nyt kannattaa mainostaa:

Mainokset tullaan julkaisemaan samaan pakettihintaan myös mysteerienaika.com sivustolla.

Ota yhteyttä yhteyslomakkeella.

Facebook

Sivustomme käsittelee paranormaaleja sekä yliluonnollisia ilmiöitä, joihin kuuluvat mm. kummitukset, avaruusolennot, ufot, viljapeltokuviot ja enkelit.

PB sisältää tuoreita uutisia yliluonnolliselta saralta, kiinnostavimpia kuvia sekä videoita. Jo yli 1700 artikkelia/postausta!

Aihealueeseemme kuuluu paranormaalin lisäksi myös salaliitot, avaruus, tiede sekä muut asiat ja ilmiöt, jotka ovat jollain tapaa normaalista poikkeavia tai mielenkiintoisia.

Järjestämme myös paranormaaleja ilmiöitä käsitteleviä luentoja ja tapahtumia.

Lue lisää...

Lähetä juttuvinkki

Keskustelutuokiot

Tulossa:

Keskustelutuokio #2
Aihe: Unet - Unien maailma, selkounet ja unihalvaukset
Ajankohta: Ei vielä tiedossa
Tarkemmat tiedot ilmotetaan blogissa myöhemmin...

Äänitteet:

#1 - Maan ulkopuolinen elämä ja sen mahdollisuus

Wespa Pasiradion haastattelussa - Aiheena paranormaalit ilmiöt

Kalenteri

kesäkuu 2010
MaTiKeToPeLaSu
« Tou Hei »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930 

Arkistot

Palkinnot

Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2010

Sivu 1. Yhteensä 2.12

Yönäkölaitteistolla kuvattuja UFOja

YouTubekäyttäjä 0garry555 on kuvaillut muutamia mielenkiintoisia ufovideoita.

Hän käyttää Yukon Ranger 5×42 yönäkökiikareita, jotka on liitetty monitoriin. Monitorin kuva nauhoitetaan Panasonicin videokameralla. Tässä muutamia bongauksia.

Kaksi ufoa lentävät lähekkäin huimaa vauhtia taivaalla

10 ufoa lentää lähekkäin (hidastettu)

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Kaiken oudon ensyklopedia

Hiljattain ilmestynyt Jani Kaaron kirjoittama Kaiken oudon ensyklopedia on mainio lähdeteos outoihin asioihin. Outous on rajattu pitkälti paranormaaleihin tapahtumiin, tieteen rajoilla kompuroiviin teorioihin tai ilmiselviin huijauksiin. Kirja virnuilee lempeästi ihmisten hyväuskoisuudelle ja tarpeelle kurottaa arkipäivän rajojen yli.

Kirjassa esitellään myös liuta jollain tapaa henkimaailman kanssa tekemisissä olleita henkilöitä. Esimerkiksi Crowleyn tai Gurdjieffin kaltaisten merkittävien esoteerikkojen elämänkerran tiivistäminen pariin sivuun tekstiä on mahdotonta, eikä voi tehdä millään tavalla oikeutta miesten monikerroksisille filosofioille. Kirjan teeman mukaisesti kerroksista onkin valittu ne oudoimmat ja raflaavimmat.

Ensyklopedia edustaa paranormaaleja aiheita käsittelevien kirjojen viihteellisintä päätä, kutkuttavia tarinoita ja anekdootteja. Varsinainen nykyaikainen paranormaalin tieteellinen tutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aidosti selittämättömiksi jääneet ilmiöt tuppaavat hautautumaan huijausyritysten ja huijausspekulaatioiden alle. Kirjan viihteellinen, jopa piruileva asenne on ajottain hiukan ikävä, niin paljon ylenkatsetta riittää paranormaaleihin asioihin vakavasti suhtautuvia kohtaan. Toisaalta selittämättömiä asioita ei aina kannata niin vakavasti ottaakkaan. Tärkeintä on muistaa, että maailma todellakin on aika outo paikka. Siitä ensyklopediaan kootut tarinat ovat oivallisia esimerkkejä.

Jani Kaaro tarjoutui antamaan pienen haastattelun kirjan tiimoilta. Seuraavassa siis muutama sähköpostitse esitetty kysymys ja vastaus.

Von Qlippoth: Kuinka innostuit kirjottamaan tietokirjan oudoista asioista?

Jani Kaaro: Huomasin, että yleissivistyksessäni on kiusallinen aukko. Vastaan tuli käsitteitä Atlantiksesta psykokinesiaan, mutta en tiennyt niistä käytännössä mitään. Kun eräänä iltana sitten googletin niistä tietoa, huomasin, että niillä oli pitkä ja monipolvinen historia. Googletin lisää ja kohta olin “sisällä” outouksissa jo kyynärpäitä myöten. Jossakin vaiheessa aloin ajatella, että tästä voisi tulla kirja. Rajatieto ja new age kuuluvat myös lapsuuteeni. Äitini kuuluu siihen sodan jälkeiseen suureen sukupolveen, joka mielestäni muodostaa new agen suuren yleisön Suomessa (mikä sinänsä on mielenkiintoinen sosiologinen ilmiö.) Kotonani oli Jeesus, Buddha, parantavat yrtit ja ufosieppaukset samassa kirjahyllyssä, kaikki sulassa sovussa keskenään. Näin minulla ei ollut negatiivista ennakkoasennetta aihepiirin juttuja vastaan. Vaikka se saattoi kuulua kategoriaan “äidin rasittavat jutut”, en suhtautunut siihen vastenmielisyydellä.

VQ: Kuinka määrittelet ”oudon asian”?

JK: Tällaista kirjaa tehdessä joutuu luonnollisesti tilille siitä, miksi siellä on tiettyjä asioita ja tietyt asiat puuttuvat. Minulla ei ollut mitään kovin selkeää kriteeriä, jonka perusteella olisin toisia juttuja sisällyttänyt ja toisia en. Halusin, että kirjan asiasanoissa olisi jotakin salaperäistä, yliluonnollista ja selittämätöntä hohdetta. Muistan kun itse teini-ikäisenä näin kuvia levitoivista fakiireista ja se tuntui niin kiehtovan oudolta ja jopa pelottavalta – sellaisen kokemuksen halusin kirjassa välittää. Viime kädessä se, mitä kirjaan tuli, perustui mutu-tuntumaan, siihen, milllaisia asiasanoja satuin löytämään ja siihen, että jossakin vaiheessa aika loppui kesken.

VQ: Mikä oli liian normaalia kirjaan laitettavaksi?

JK: Ylläoleva vastaus vastannee osin tähän kysymykseen. Eräs asiasana, jota harkitsin, oli riimut Ne jäivät kuitenkin pois siitä yksinkertaisesta syystä, että a) satuin keksimään sen melko myöhään, jolloin olin jo aika väsynyt b) riimuihin sinänsä ei liity mitään outoa, joskin sitä on käytetty monissa mystisissä perinteissä ja käytännöissä. Toisaalta, jos olisin keksinyt riimut työn alkumetreillä, kun innostusta ja voimaa riitti, olisin ehkä ottanut sen mukaan Toiseksi minulla oli suuria vaikeuksia sellaisten asiasanojen kanssa kuin astrologia ja horoskoopit. Ensinnäkin, nämä ovat aihealueita, joista on kirjoitettu kokonaisia kirjastoja. Toiseksi ne ovat kaikkien tuntemia ja siten “normaaleja”. Tavoitteeni oli kuitenkin saada kirjaan ainakin suurelle yleisölle uusia ja tuntemattomia outouksia, kuten Tansanian nauruepidemia, ja siksi astrologia herätti minussa suuria turhautumia. Hetken jo ajattelin, että ulkoistaisin sen kirjoitettavaksi jollekin muulle, mutta lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että esittelen ne vain hyvin ylimalkaisesti ja annan enemmän tilaa muille asiasanoille. Astrologia on muuten viimeisiä asiasanoja, jotka kirjaan kirjoitin. Kirjahan on ensyklopedia; koetin tehdä siitä resursseihin nähden mahdollisimman kattavan.

VQ: Miksi olet päätynyt ratkaisuun sekoittaa huijauksia, uskonnonfilosofiaa, uskomuksia ja mytologiaa samaan soppaan?

JK: Halusin kirjasta nimenmaisesti mahdollisimman rikkaan sillisalaatin. Halusin näyttää, miten rikas ja perinteikäs tämä kenttä on. Siinä mielestäni onnistuin. Huijaukset tulivat mukaan sitä kautta, että olin pitänyt Tiede-lehdessä sarjaa tieteellisistä huijauksista, joten ne oli minulla valmiina kirjoitettuna. Huijaukset kieltämättä tuntuivat menevän hieman aihepiiristä sivuun, mutta toisesta näkökulmasta ajatellen, monissa kirjan asiasanoissa on ainakin herätetty hujiauksen mahdollisuus, joten huijaus on kirjassa jatkuvasti toistuva teema. Jos tämä ei kuulosta hyvältä selitykseltä, voisin sanoa, että halusin huijaukset mukaan tuomaan makua sillisalaattiin. Ajatukseni oli, että tieteellisiä huijauksia ei kuitenkaan esitellä omina asiasanoina, vaan nostetaan erillisiin laatikoihin, ja näin pääosin tehtiinkin, mutta osa päätyi taitossa asiasanoiksi.

VQ: Mistä itse olet kaiken tämän outouden kentässä eniten kiinnostunut?

JK: Mielestäni edellisen vastauksen sillisalaatti kuvastaa hyvin omaa kiinnostustani. Olen hyvin kiinnostunut antropologiasta ja kansatieteestä, joten Tansanian nauruepidemian, tai kirjassa esitellyn tanssihulluuden kaltaiset joukkohysteriat olivat minulle kiinnostavinta antia. Lisäksi sivupersoonallisuushäiriön tarina on minusta huippu.

VQ: Mikä on suhteesi skeptikoihin ja skepsismiin?

JK: En ole Skepsiksen jäsen enkä oikein tunne ketään skeptikoita. Skeptikoita syytetään usein nipottajiksi, jotka vaalivat tosikkomaisesti tieteellisen maailmankatsomuksen ortodoksisuutta, mutta skeptikoita on paljon ja näkemyksiä ja asenteita on varmasti monenlaisia myös skeptikoiden joukossa. Tähän samaan hengenvetoon minun täytynee kertoa lyhyest, mikä on oma asenteeni yliluonnolliseen. Yksinkertaisesti: En usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta heti kun joku sammuttaa valot, alan pelätä. Olen varmasti viimeinen ihminen, jonka saa houkutelluksi tunnettuun kummitustaloon, mutta silti ei, en usko.

VQ: Varsinkin Dean Radin on puhunut paljon tiedeyhteisössä vaikuttavista tabuista. Tiedetoimittajana sinulla on varmaan jonkinlainen kanta tiedeyhteisön harrastamaan tabuiluun paranormaaleja ilmiöitä ja paratieteellistä tutkimusta kohtaan?

JK: Olen kirjoittanut tieteestä rapiat kaksikymmentä vuotta ja voin sanoa, että yliluonnollisuuteen liityvät asiat ovat tulleet vastaan vain kerran. Kirjoitin tuolloin kantasoluista ja ihmisen kloonaamisesta, josta haavelilivat myös ufouskonto raelilaiset. Raelilaisuus löytyy myös ensyklopediasta ja on mielestäni sen kiintoisinta antia. Muistan, että innostuin raelilaisista valtavasti – en siksi, että olisin halunnut liittyä heihin, vaan sosiologisena ilmiönä. Siinä kiteytyi ajatus siitä, että ufot ovat uusia jumalia, mutta tämän lisäksi he onnistuivat sekoittamaan uskontoonsa sci-fiä, vapaata seksiä ja pornonäyttelijöitä Koko tarina on minusta uskomaton. Muutoin rajatietoon liittyvät kysymykset loistavat tästä tiedetoimittajan kentästä poissaolollaan. Tiedän ihmisiä, joita “hörhöily” ärsyttää suunnattomasti. Itsessäni se ei herätä ärsytystä, mikä voi liittyä yksinkertaisesti siihen, että olen perusluonteeltani utelias. Ehkä tämä poissaolo voidaan tulkita jonkinlaiseksi tabuksi, mutta se voi olla myös käytännöllistä; ihmisten kiinnostus on suuntautunut muihin asioihin. Viime kädessä tiedetoimittajat kirjoittavat niistä asioista, joita päätoimittajat ostavat tai tilaavat, joten silläkin on merkitystä.

VQ: Kuinka itse suhtaudut paranormaalien ilmiöiden tieteelliseen tutkimukseen?

JK: Minulla ei ole tähän mitään varsinaista kantaa. En seuraa alaa millään tavalla. Ylipäänsä suhtaudun tieteelliseenkin tutkimukseen seuraten M.A. Nummisen slogania “joka kymmenes vuosi tulee joku joka sanoo, miten asiat on”. Kun tieteelliset käsitykset muuttuvat, tiedetoimittajat raportoivat. Kymmenen vuotta sitten kaikki mediat pursusivat “itsekästä geeniä”. Missä nämä jutut nyt ovat?

VQ: Varsinaiset parapsykologiset tutkimukset vaikuttavat paljolti puuttuvan kirjasta, varsinkin uudemmat. Eivätkö parapsykologisen tunkimuksen arkipäivä, eli lähes huomaamattomien tilastollisten merkittävyyksien seulominen tuhansista testituloksista, ole tarpeeksi kiinnostavia mehukkaiden anekdoottien rinnalla?

Tämä on hyvä kysymys ja liittyy kirjan linjauksiin. Egon Friedell on sanonut, että mitä kauemmas historiaan jokin asia katoaa, sitä kirkkaamman ja salaperäisemmän hohteen se saa. Koska salaperäisyyden hohde oli se, mitä ajoin takaa, kirjan asiasanat ovat historiaan painottuneita. Hyvä esimerkki asiasanasta, jonka pudotin tuoreuden takia, oli implantti. Implantti on toki kiehtova ja liittyy kaikenlaisiin sci-fi –fantasioihin, minkä vuoksi se oli hyvä ehdokas asiasanaksi. Kun kuitenkin tutkin sitä koskevia “tositarinoita” olin tunnistavinani merkkejä skitsofreniasta ja jostakin patologisesta. Voisi sanoa, että implantin fantastisuus muuttui traagiseksi. Vähintääkin se menetti salaperäisen hohteensa ja pudotin sen pois. Voin kuvitella, että viidensadan vuoden kuluttua nämäkin implanttitarinat hohtavat salaperäisemmin.

Kaiken oudon ensyklopediaa voi tilata Tajunnan verkkokaupasta. Kirja on tällä hetkellä kustantajalta loppuunmyyty, joten kannattaa katella kirjastoista tai alan kaupoista.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Suomalaiset vähiten taikauskoisia EU:ssa

Uuden tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat vähiten taikauskoisia EU:ssa, ainakin jos katsotaan onnennumeroita.

Kyseisen barometrin mukaan latvialaiset ovat EU:n taikauskoisempia. Latviassa  kolme viidestä uskoo onnennumeroiden olemassaoloon, kun vastaava määrä Suomessa on noin yksi viidestä. Koko EU:ssa onnennumeroihin uskova määrä on kaksi viidestä.

Taikauskon vähäisyydestä huolimatta suomalaisten suhtautuminen tieteeseen ja teknologiaan on kriittinen. 70 prosenttia suomalaisista arvioikin, että tiede ja teknologia saattavat vahingoittaa ihmisten moraalitajua ja 60 prosenttia uskoo, että ne saattavat uhata ihmisoikeuksia.

Lähde: iltalehti.fi

Kiitos vinkistä Alcelle.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Tähdet ja avaruus – Kuun pinnalta löydettiin 130-metrinen luola

130-metrinen, muodoltaan epäsäännöllinen luola sijaitsee Mare Ingeniin alueella. Kuva Nasa / Goddard / Arizona State University

130-metrinen, muodoltaan epäsäännöllinen luola sijaitsee Mare Ingeniin alueella. Kuva Nasa / Goddard / Arizona State University

Tähdet ja avaruus sivusto uutisoi, että kuun pinnalta on löydetty suurin tunnettu kolo, joka on 130 metriä halkaisijaltaan. Sen arvellaan olleen pinnan alla kulkeneen laavaputken päällä oleva maa-aines, joka sitten on saanut aikaiseksi romahtaa.

”Aiemmin Kuusta on löydetty 65-metrisen luolan suuaukko Marius-kukkuloiden alueelta. Myös Marsista tunnetaan laavaluolia tulivuorialueilta. Kuun ja Marsin pienempi painovoima tekee luolista huomattavasti suurempia kuin Maassa.” -Tähdet ja avaruus.

Mikä tästä uutisesta tekee erittäin mielenkiintoisen on se, että näiden luolien arvioidaan tarjoavan turvallisia paikkoja Kuun mahdollisesti tulevalle asutukselle. Ne antaisivat suojaa mm. auringon säteilypurkauksille yms. Luolissa olisi myös se etu, että niitä voitaisi paineistaa asuinkäyttöön.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Oh Canada Movie

Tässäpä tällä kertaa vähän pohtimaan pistävä, eli vaikuttava elokuva, Oh Canada, joka kertoo rahasta, pankkitoiminnasta, taloudesta, politiikasta ja yhteiskunnan korruptiosta.

Jos ensimmäinen ajatuksesi oli että ”hohhoijaa, näitä on nähty”, niin mietipä vielä hetki, mutta katso sitä ennen pari osaa edes, tämä on suht tiiviissä paketissa oleva.

ja tässä muut osat mukavassa paketissa

Dokumentti on englanniksi, mutta on erittäin helppo seurata ja kertoma on hyvin havainnollistettu kuvin ja animatioin.

Suosittelen

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Skeptics United – Debunking Skeptics

Luotettava ystäväni ja monien meidän tuttu Aqua Fortis vastaa blogissaan Gamman kirjoittamaan reportaasiin, joka julkaistiin meidän Paranormaali Blogissammekin vastikää nimellä Kritiikkiä James Randista ja Skepsiksestä. Artikkeli nostatti suuret määrät keskustelua ja nyt se jatkuu vasta-artikkelin muodossa.

Helpottaakseni tehtävääni, laitan pelkän linkin tähän, jota kautta pääsette Aquan blogiin lukemaan artikkelin ja kommentoimaan sitä.

Skeptics United – Debunking Skeptics

(^ Klikkaa)

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Project Camelotin haastattelussa Aaron McCollum – Osa 2

Aaron McCollum on kolmannen sukupolven jäsen joka kuuluu Project Talentiin, joka on jatkoa MKUltralle. MKUltran yksi tarkoitus oli kehittää “psyykkisiä sotilaita” ja supersotilaita.

Videolla Aaron kertoo mm. elämästään armeijan salaisissa projekteissa, sekä yhteistyöstään harmaiden olentojen kanssa.

Katso myös Aaronin aikaisempi haastattelu.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Kritiikkiä James Randista ja Skepsiksestä

Skeptikkojen kansainvälinen esikuva James Randi vieraili Suomessa keskiviikkona Skepsis ry:n kutsumana. Suurta julkisuutta saaneen tapahtuman siivittämänä myös Skepsiksen ympärillä kuohuu. Epäillään, että huuhaan ykkösvastustajana pidetty järjestö olisikin itse paljastumassa pseudotieteelliseksi järjestöksi. Myös vierailun päätähdestä on tullut esille kiusallinen seksiskandaali. Lue oheinen nimimerkki Gamman kirjoittama reportaasi niin tiedät enemmän!

Taikuri James Randi veti Suomen vierailunsa yhteydessä esitelmän Helsingin yliopistossa sekä osallistui Skepsiksen järjestämään homeopaattiseen joukkoitsemurhaan. Randin luennolla oli läsnä oli yli 600 paranormaaleista ilmiöistä ainakin skeptisessä mielessä kiinnostunutta henkilöä.

Tämä oli hänen kolmas vierailunsa Suomessa. Tällä kertaa hän painottui esitelmässään enemmän uskontoja kohtaan esittämäänsä kritiikkiin. Tuskin kenellekään jäi epäselväksi, että hän oli saapunut nyt Suomeen erityisesti ateismin lipunkantajana. Hän ikäänkuin halusi vielä vanhoilla päivillään painottaa kannattajilleen, että kaikki loppuu hänen mukaansa kuolemaan. Silti perinteisiä paranormaaleja aiheitakaan ei unohdettu, vaikkakin hänen ns. huuhaakritiikkinsä keskittyi tällä kertaa enemmän erilaisiin täydentäviin hoitomuotoihin, joita skeptikot yleensä kutsuvat uskomushoidoiksi.

Hänen luentoaan kuvasi lempeä huumori ja kaikkein terävimpien skeptisten lausuntojensa vähäisyys, joka sai jotkut jo hieman epäilemään että mies on ehkä jopa pehmennyt vanhoilla päivillään. Ensikertalaisena en osaa sanoa, oliko kyse pikemminkin vain siitä, että netissä hänellä olisi tapana esiintyä aggressiivisemmin kuin livenä.

Lähetin paikan päältä nettiin suoran selostuksen luennon käänteistä. Randi otti yleisönsä alusta asti viljelemällä huumoriaan, joissa olivat usein käyttövoimana hänen tuntemansa julkisuuden henkilöt, niin hyvässä kuin pahassa. Hänen luentonsa alkoi esittelyvideolla, jonka jälkeen siirryttiin sitten demonstroimaan muutaman yksinkertaisen tempun kautta ihmisten tapaa tehdä alitajuisia oletuksia puutteellisten havaintotietojen pohjalta. Tästä Randi siirtyi nopeasti vaihtoehtohoitoihin ottamalla yliannostuksen homeopaattisia unilääkkeitä, josta hän jaksoi muistuttaa valpasta yleisöä läpi koko luentonsa.

Randin kärkkäästi kritisoimien värähtelyjen kannattelemana eetteristä valkokankaalle materialisoitui sitten seuraavaksi ihmeparantamista kritisoiva video. Tämä video liittyi tunnettuun uskonnolliseen johtajaan Peter Popoffiin, jonka ”armolahjat” Randi nolosti paljasti törkeäksi huijaukseksi Johny Carson show’ssa Yhdysvalloissa. Tämä video tiesikin käännettä Randin luennossa uskontokritiikin suuntaan.

Luentonsa ohessa hän muisti myöskin mainostaa miljoonan dollarin haastettaan, joka on edelleen kaikkien saatavilla. Tosin hän ”unohti” mainita, että haasteen voivat nykyään ottaa vastaan vain julkisuuden henkilöt ja että hän ei ota ollenkaan testattavaksi sellaisia paranormaaleja kykyjä, joita hän pitää potentiaalisesti jotenkin vaarallisina henkilölle itselleen jos niitä testattaisiin. Hänen mainostamaansa haasteeseen liittyy toki muitakin ehtoja ja taustaoletuksia. Mainospuheensa yhteydessä hän kertoi, että julkisuuden henkilöt kuitenkin vain harvoin jos koskaan tarttuvat haasteeseen, vaikka saattavat sellaista luvatakin. Esimerkkinä hän otti Sylvia Brownin, joka ei ole ottanut häneen yhteyttä joskus esittämästään julkisesta lupauksestaan huolimatta. Randi oli hämmästelevinään sarkastisesti, etteikö tunnettu selvänäkijä ole onnistunut löytämään hänen yhteystietojaan.

Luentonsa loppupuolella Randi lähestyi paranormaaleja ilmiöitä ja parapsykologiaa. Tämä osuus alkoi videolla, joka käsitteli – ei Randin arkkivihollista Uri Gelleriä vaan joissakin kehitysmaissa viime vuosikymmeninä työskennelleitä parapsyykkisiä kirurgeja, jotka ovat houkutelleet lentokonelasteittain myös länsimaalaisia potilaita. Usein nämä ihmiset ovat olleet kuolemansairaita ja jonkinlainen ihmeparantuminen on ollut heidän viimeinen toivonsa. Randin näkökanta on, että tällainen on vakavasti sairaiden hyväksikäyttöä, sillä hän pitää tätä ns. sogurgiaa täytenä huijauksena. Kantaansa hän perusteli tyypilliseen tapaansa sillä, että hän kykenee esittämään ainakin pintapuolisesti samannäköisen toimenpiteen turvautumalla pelkästään taikatemppuihin – luennosta ei käynyt kuitenkaan ilmi, oliko Randi itse mitenkään varsinaisesti tutkinut näitä henkiparantajia. Kritiikissään hän tosin jätti mainitsematta, että monet henkikirurgian harjoittajat ovat työskennelleet alkeellisissa oloissa aivan ilmaiseksi eivätkä aina ole ottaneet vastaan edes vapaaehtoisia lahjoituksia asiakkailtaan.

Ennen yleisökysymyksiä Randi vielä kaivoi esiin zener-kortit demonstroidakseen kuinka helppoa huijaaminen hänen mielestään on parapsykologiassa, mutta valitettavasti epäonnistuikin taikatempussaan. Entä epäonnistuiko hän myös kriittisiksi tarkoitetuissa puheenvuoroissaan?

Kriittisiä huomioita

Monet paranormaaleista ilmiöistä kiinnostuneet henkilöt varmaankin tarkastelivat Randin luentoa kriittisellä silmällä. Skeptikot joskus väittävät suhtautuvansa kriittisesti myös muiden skeptikkojen ja jopa Randin puheisiin, mutta usein kritiikki silti tulee ensimmäiseksi ulkopuolisilta – yleensä kriittisiltä rajatiedon harrastajilta.

Randin luennon anti onkin jo ehtinyt poikimaan myöskin monenlaista kriittistä palautetta. Jo ennen luentoa kriittistä huomiota herätti mm. se tosiasia, että jotkut skeptikot odottivat Randin vierailua yhtä hysteerisesti kuin teinitytöt rocktähteä. Tällaisen ihailun kohteesta nähdään usein vain myönteiset puolet ja niinpä oli odotettavissa, että kritiikin esittäminen jää jälleen skeptikoihin muutenkin kriittisesti suhtautuvien varaan.

Jo heti luentonsa aluksi Randi tarjosi kriitikoille mannaa, sillä hän unohti kokonaan käyneensä Suomessa jokunen vuosi sitten ja väitti, että viimeinen vierailunsa maassamme olisi tapahtunut jo yli 20 vuotta sitten. Jos hän unohtaa tällaisen asian, herää luonnollisesti kysymys kuinka luotettavia hänen muut puheensa ovat. Etenkin kun hän on itse pyrkinyt korostamaan, kuinka ”hyvä” hänen muistinsa on.

Kritiikkiä on herättänyt myös Randin tapa mainostaa haastettaan. Hän sivuuttaa yleensä kokonaan ne taustaoletukset ja -ehdot, jotka kriitikkojen mukaan tekevät haasteeseen vastaamisen monille kovin vaikeaksi tai jopa lähes mahdottomaksi, vaikka kuinka sattuisi mielestään omaamaan paranormaaleja kykyjä. Hän ei myöskään tavallisesti lainkaan huomioi sitä, että paranormaaleja kykyjä omaavilla ihmisillä voisi olla aivan asiallisia syitä kieltäytyä skeptikkojen tarjoamista haasteista. Kyse voi olla esimerkiksi vastahakoisuudesta myöntää skeptikoille yksinoikeus testata heidät ja hyötyä sen mukanaan tuomasta julkisuudesta, vaikka siitä tarjottaisiin jopa miljoona dollaria, tai ylipäätään henkilön haluttomuudesta saada Randin kaipaamaa julkisuutta kyvyillään. Joissain tapauksissa itse kykyjen testaaminen saattaisi olla niin kallista, että suuri osa luvatusta palkkiosta meneekin näihin kuluihin eikä se välttämättä riitäkään. Syynä saattaisi olla myöskin mm. varsin ymmärrettävä pelko siitä, etteivät skeptikot pelaa reilusti tai että onnistumisen kriteerit asetetaan skeptikkojen vaatimuksesta liian korkealle, jolloin aidonkin paranormaalin kyvyn omaava ei välttämättä saavuttaisi sitä vaikka omasta mielestään onnistuisikin testissä. Lisäksi skeptikkoja ympäri maailman on kritisoitu siitä, että heidän haasteensa tukevat pseudoskeptismiä – esimerkiksi se on varsin yleistä, että niiden pohjalta yritetään argumentoida virheellisesti hyvin tutkittuja spontaanitapauksiakin vastaan.

Randilla näytti olevan luennollaan myöskin hieman ongelmia erotella toisistaan kriittisyyden puute ja puhdas tietämättömyys. Nämä ovat nimittäin eri asioita. Kriittinenkään ihminen ei voi tietää kaikkea ja silloin kun ei tiedä kaikkea, on myös riski että erehtyy joskus ottaessaan kantaa asioihin joihin ei ehdi itse perinpohjin perehtymään – tämä koskee myös sellaisia asioista, joita useiden ihmisten erehtymisten jälkeen joku saattaisi keksiä kutsua huuhaaksi, jotta kukaan ei enää jatkossa erehtyisi vastaavalla tavalla. Skeptikoiden yhtenä ongelmana pidetäänkin, että tietämättömyys helposti tuomitaan pseudotieteilynä vaikka se on usein aivan ihmimillistä.

Rajatiedon harrastajien näkökulma tähän asiaan on usein jotakuinkin sellainen, ettei pelkkä viaton tietämättömyys voi koskaan olla pseudotieteilyä ja harvoin muutenkaan tuomittavaa, ellei siihen liity selvää kriittisyyden puutetta sekä tietoista pyrkimystä nostaa omaa arvostusta perusteettomasti tieteen kustannuksella. Ikävä kyllä kriitikot ovat todenneet, että (pseudo)skeptikoiden omakin toiminta voi täyttää nämä tunnusmerkistöt – jälleen Randin vierailun vanavedessä on kuultu sellaisiakin kannanottoja, että Skepsiksen tulisi erinäisistä syistä myöntää huuhaa-palkintonsa itselleen.

Vaikka Randi pyrkikin antamissaan haaastatteluissa erottamaan kyynisyyden ja skeptisyyden toisistaan, kriitikkojen mielestä hänen luennostaan paistoi läpi myöskin tietty kyynisyys. On ehkä tervettä asennoitua hieman kyynisesti ihmiskuntaan, mutta sitä ei saa käyttää välineenä yksittäisten henkilöiden leimaamisessa omien ennakkoluulojen pohjalta. Randin kriittiset seuraajat ovat joutuneet toteamaan, että usein hänen väitteensä ovat ikävä kyllä menneet ennakkoluulojen puolelle eivätkä hänen mielipiteensä ole aina niin tieteellisiäkään.

Luennon jälkeen oli yleisökysymysten vuoro, mutta Randi antoikin kysymyksille vartin verran vähemmän aikaa kun oli ennalta luennon pituuden puolesta luvattu. Tämän takia kaikki skeptismiin ja skeptikkoihin kriittisemmin suhtautuvat kysymykset jäivät vaille vastausta, koska näille kysymyksille ei jäänyt aikaa.

Ehkäpä kriitikkojen kannalta mielenkiintoisin kysymys oli, mikä on Randin mielestä haastavin hänen tutkimansa tapaus. Hän vastasi, ettei niistä yksikään ollut erityisen hankala, koska hänellä on näistä asioista kokemusta. Hän piti totuuden selvittämistä helppona myös siksi, että nämä asiat ovat lopulta sitä yhtä ja samaa hevonpaskaa, kuten hän asian ilmaisi.

On sanottu, että tuossa vastauksessa tavallaan kiteytyi koko Randin persoona ja toiminnan luonne. Tätä kommenttia on kritisoitu ainakin asian kiertelemisestä, ylinmielisyydestä, virheellisistä tiedoista, asioiden leimaavasta niputtamisesta ja Randia itseään ehkä myös omien kykyjensä yliarvioimisesta.

Randi on saanut runsaasti kiitosta siitä, että hän osaa ottaa yleisönsä taitavasti huumorilla luentoaan maustaen. Toisaalta häneen epäilevämmin suhtautuvat monesti kriittisesti muistuttavat, että hän on kuitenkin silmänkääntäjänä taitava myöskin johtamaan yleisöä tahallaan tai jopa tahattomasti harhaan, mikä kannattaa huomioida kun häntä kuuntelee. Skeptisten väitteiden ja lähteiden kriittisen tarkistelun sanotaan usein unohtuvan skeptikoilta. Epäilemättä silti Randin kannattajat kuin hänen kriitikkonsakin näkevät myönteisenä puolena sen, että hän saa ihmiset ajattelemaan myöskin terveellä kriittisyydellä asioihin. Merkittäviä eroja tulee ehkä vasta siinä kohden, kun Randin tai hänen kannattajiensa katsotaan siirtyneen epäterveen kriittisyyden ja patologisen skeptismin puolelle.

Skepsis-kohu

Randin vierailu nostatti paljon kohinaa Skepsiksen ympärillä, eikä ainoastaan myönteisissä merkeissä. Kohu alkoi homeopaattiseksi joukkoitsemurhaksi kutsutusta tempauksesta, jota jopa jotkut skeptikot pitivät mauttomana itsemurhien kustannuksella pelleilynä. Skepsiksen saamaa kritiikkiä väritti myös se, että Vapaa-ajattelijoiden mauttomana pidetty tempaus vaihtaa raamattuja pornolehtiin oli vielä ihmisten tuoreessa muistissa. Toisaalta jotkut skeptikkojen kriitikot tervehtivät tempausta siinä mielessä myönteisenä, että skeptikoiden katsottiin olevan elementissään juuri toimittaessaan eräänlaista viihteellistä tieteen narrin virkaa. Tällöin useimmat ymmärtävät, ettei skeptikkojen kannanottoja tarvitse eikä tulekaan ottaa aina niin vakavasti.

Tempauksen seurauksena Skepsiksen palstalle avattiin myöskin keskusteluketju, jossa hämmästeltiin skeptikoiden tapaa korostaa seuransa tieteellisyyttä julkisuudessa ja peräänkuulutettiin konkreettista näyttöä Skepsiksen tieteellisyydestä. Tästä avauksesta sai alkunsa tapahtumaketju, joka avasi portit uudelle, skeptikkojen kannalta mahdollisesti vieläkin kiusallisemmalle kohulle.

Mainitun keskustelun ytimeen nousi nimittäin skeptikkojen toimesta Skepsiksen jäsenyys Tieteellisten Seurain Valtuuskunnassa (TSV), jonka pitäisi skeptikkojen mielestä taata jäsenseuran tieteellisyys. Valppaan Skepsis-kriitikon ansiosta osoittautui kuitenkin, että TSV:n nettisivujen mukaan Skepsis ei edes täytä valtuuskunnan jäsenyyden kriteereitä. Tämä tarkoittaa sitä, että Skepsikseltä tulisi evätä virallinen tieteellisen seuran status, jolloin se olisi itse asiassa (ainakin skeptikkojen omien tiukkojen kriteerien valossa) pseudotieteellinen yhdistys esiinnyttyään vuosikaudet katteettomasti tieteen nimissä. Tähän ei ollut skeptikoillakaan mitään vastaansanomista, mutta he ovat silti edelleen sitä mieltä että Skepsis tulee kaikesta huolimatta pysymään jatkossakin TSV:n jäsenenä.

Asiasta herännyt kohu on johtanut siihen, että paitsi Skepsiksen toiminnan tieteellisyys, nyt myös Skepsiksen asema virallisena tieteellisenä seurana on joutunut epäilyksenalaiseksi. Jos Skepsis on päässyt katteettomasti TSV:n jäseneksi, tämä jäsenyys tulisi Skepsiksen palstalla kerrottujen tietojen mukaan peruuttaa, jolloin Skepsis erotettaisiin TSV:n jäsenyydestä.

Lisäksi on jopa herännyt epäilyjä TSV:n toiminnan luotettavuudesta eräänlaisena seurojen tieteellisyyden portinvartijana. Julkisuudessa on esitetty tietoja, joiden mukaan TSV:n edustajina on toiminut samoja henkilöitä, jotka ovat mukana myös Skepsiksessä. On epäilty, että nämä henkilöt olisivat olleet päättämässä Skepsiksen jäsenyydestä mahdollisesti jääväämättä itseään. Viime aikaisten korruptioskandaalien keskellä on helppo ymmärtää, että suomalaisen tiedejärjestelmän lahjomattomuuden varmistaminen koetaan tärkeäksi, niinpä jopa skeptikoiden taholta on kannustettu asian selvittämiseen.

Tieto Skepsiksen kyseenalaisesta asemasta TSV:n jäsenjärjestönä on aikaansaanut närkästystä erityisesti siitä syystä, että Skepsis paitsi väittää toimintansa olevan tieteellistä, se toiminnallaan esittää edustavansa tiedeyhteisöä riittävän hyvin voidakseen luotettavasti erottaa mikä on tiedettä ja mikä taas ei. Koska Skepsis on tekemisissä hyvin herkkien ja moniulotteisten asioiden kanssa, sen kriitikkojen mielestä sillä olisi skeptikkojen silmätikuksi joutuneiden kannalta kohtuuttoman kielteisiä seurauksia, mikäli skeptikkojen toiminta ei olekaan tieteellisesti niin objektiivista ja edustavaa kuin monet luulevat. Mikäli näin on, Skepsiksen erottaminen TSV:n jäsenyydestä ja sen toiminnan osoittaminen pseudotieteelliseksi on kriitikkojen mielestä kaiketi vähintä mitä tämän toiminnan uhrien hyväksi voitaisiin tässä tilanteessa tehdä.

Närää Skepsiksen mahdollisesti perusteettomasti saamaa etuoikeutettua asemaa kohtaan lisää se, että joitakin vuosia sitten paranormaalin tieteellinen tutkijaverkosto ParaNet haki TSV:n jäsenyyttä tullakseen torjutuksi. Skepsiksen ennakkoluulottomampi ”kilpailija” ParaNet katsottiin täyttäneen TSV:n nettisivuilta löytyvät muodolliset kriteerit, mutta TSV käytti harkintavapauttaan ja hylkäsi jäsenhakemuksen. Koska TSV ei koskaan perustellut päätöstään, jonka toi järjestön tiedoksi Skepsiksen johtaviin jäseniin kuuluva tunnettu ParaNetin toiminnan vastustaja ja Helsingin yliopiston nykyinen kansleri Ilkka Niiniluoto, on herännyt sellaisiakin epäilyksiä ettei TSV koskaan edes saanut ParaNetin jäsenhakemusta virallisesti käsiteltäväkseen vaan Skepsis-aktiivit pimittivät sen. Asiaa selvitetään ilmeisesti parhaillaan, löytyykö päätöksestä virallinen merkintä.

ParaNetin toiminta on sittemmin hiipunut osaltaan tällaisen valtavirran taholta kohdistuneen paineen ja hyljeksinnän takia. ParaNetin piirissä toimineet tutkijat ilmeisesti löysivät yksi toisensa jälkeen parempia keinoja edistää alan tutkimusta ja omaa uraansa kuin ParaNetin kaltainen kiistanalainen yhteistyö- ja etujärjestö. ParaNetissä oli pelkona julkinen leimaantuminen, johon ei voi juurikaan vaikuttaa suurenkaan seuran puitteissa, eikä ParaNet kovin suuri lopulta ollut vähän päälle sadan jäsenen järjestönä. Nykyisin alan tutkijat pyrkivät ehkä enemmän toimimaan hienovaraisemmin ja matalalla profiililla kukin oman tieteenalansa sisältä käsin, vaikka paranormaalin tutkimus edellyttääkin usein poikkitieteellistä otetta.

Skepsiksen palstalla olleen tiedon mukaan asiassa aiotaan lähestyä ensin TSV:n hallitusta ja mikäli tämä ei johda mihinkään, seuraava askel on sitten kantelu Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kohun etenemistä voi ainakin vielä seurata Skepsiksen omalta foorumilta, vaikka skeptikot ovat tehneetkin kaikkensa keskustelun luettavuuden vaikeuttamiseksi sitä mukaa kun kritiikki on kasvanut mm. siirtämällä huomiota pois keskustelun aiheista, floodaamalla ketjuihin runsaasti samankaltaisia kommentteja, jakamalla vastauksia useisiin eri viesteihin, paloittelemalla keskustelua eri ketjuihin, moderoimalla sitä pois etusivulta ja jopa suoranaisesti sensuroimalla viestejä. Saattaa kenties olla vain ajan kysymys kun keskustelu asiasta kokonaan estetään, mutta toistaiseksi asiasta löytyy kaksi ketjua Skepsiksen palstan etusivulta ja kaksi lisää piilossa olevasta osiosta, joissa ovat esillä ehkä kaikkein kiusallisimpana pidetyt asiat.

Koska tämä kohu ajoittui Randin vierailun yhteyteen, se ei ole rajoittunut vain Skepsiksen omaan toimintaan. Randin astuessa äskettäin kaapista ulos homoseksuaalina, internetissä nousi esille vanhoja nauhoitettuja puheluita, joissa Randi tekee suorasukaisia seksuaalisia ehdotuksia John Hitchcock-nimiselle alaikäiselle teinille sekä ilmeisesti joillekin muillekin pojille. Nauhoitusten alunperin vuodettua julkisuuteen oli samassa yhteydessä väitetysti myöskin paljastunut kuvia, jotka esittävät Randia seksuaalisessa kanssakäymisessä teinipojan kanssa. Nämä eivät ole päätyneet verkkoon, mutta oikeuden pöytäkirjojen mukaan ne ovat olleet Monsonin kaupungin poliisilaitoksen hallussa.

Randi ensin kiisti julkisuudessa väitteet tällaisesta materiaalista täytenä roskana. Kun nauhoitteet julkistettiin internetissä, hän joutui kuitenkin toukokuussa 1999 myöntämään niiden olemassaolon. Randin selitys asialle oli, että nauhoitetut keskustelut ovat pelleilyä, jonka vastapuoli oli puhelinhäirikkö. Sittemmin Randi on kuitenkin nähtävästi poistanut selitystään koskevan kirjoituksen internetistä, mikä on lisännyt epäilyjä sen paikkansapitävyyden suhteen. Teksti löytyy silti internetin kaikkitietävästä arkistosta. Randi on muullakin tavoin jäänyt väitetysti kiinni valheesta jos toisestakin tähän materiaaliin liittyen.

Seksikasetti vuoti julkisuuteen kun sitä käytettiin todistusaineistona James Randia vastaan oikeudenkäynnissä, jossa häntä syytettiin Uri Gelleriä tutkineen fyysikon Eldon Byrdin solvaamisesta. Randi tuomittiin, sillä hän oli kutsunut Byrdia rikolliseksi lasten hyväksikäyttäjäksi. Nettitietojen mukaan materiaali olisi alun perin päätynyt poliisin haltuun sen jälkeen kun ufoharrastaja John de Herrera yritti kiristää Randia sen avulla, saatuaan materiaalin käsiinsä joltakin nimettömältä taholta. Randi oli Herreiran mukaan lyönyt häntä, eikä asiasta ilmeisesti seurannut jatkotoimenpiteitä puolin tai toisin. Oman versionsa mukaan Randi olisi itse toimittanut ne sitten poliisille nauhoitettuaan puhelinhäirikköä. Kumpikin versio voi hyvin pitää paikkansa, jolloin materiaali tai osa siitä olisi päätynyt kahteenkin eri otteeseen poliisille.

Niin ikään Suomessa skeptikot ovat yrittäneet aktiivisesti leimata vastapuolen edustajia pedofiileiksi, josta on suoritettu rikostutkintakin, mutta syytettä ei voitu nostaa poliisin tekemän virheen takia. Samanaikaisesti skeptikot ovat kuitenkin itse avoimesti puolustelleet erästä kiistanalaista tutkimusta, joka kiistää lasten hyväksikäytöstä aiheutuvan pysyviä haittoja.

Seksiskandaali on horjuttanut Randin mainetta niissä piireissä, joissa hän ei saa muutenkaan aivan varauksetonta ihailua osakseen. Asian voi hyvin ymmärtää, kun tutustuu noin puolen tunnin mittaisen nauhoitteen sisältöön, josta löytyy mm. seuraavanlaisia otteita:

Randi: Do you blow? How many inches have you got?
Teinipoika: I beg your pardon?
Randi: How many inches have you got?
Teinipoika: Seven.

Randi: What if I drive you around in the car, can you do a blow job on me?
Teinipoika: What?
Randi: If I drive you around in the car will you do a blow job on me?
Teinipoika: Around where?
Randi: We’ll find some place to drive – will you be satisfied with that?
Teinipoika: Yah, I guess so, if you give one back.
Randi: Well, we’ll see. Ok, it’s 20 after 3. How about if I see you there at 4?

Randi: Well we go in the bedroom. We all get in the bed. We talk one another.
Teinipoika: What kinda talk?
Randi: Hm?
Teinipoika: What do we talk about?
Randi: Whatever comes to mind.
Teinipoika: Do we have to jerk off each other?
Randi: Jerk or suck or fuck or something.

Randin lähimmät kannattajat ovat pyrkineet mahdollisuuksiensa mukaan siivoamaan nauhoitetta koskevia tietoja pois verkosta ja melko hyvin siinä onnistuneetkin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, sekä yrittäneet samalla kaikin keinoin vähätellä Randin käytöstä tässä yhteydessä. Joskaan myöskään Randin kriitikkoja tässä skandaalissa niinkään kiinnosta miehen menneet erheet, olivatpa ne millaisia tahansa, vaan Randin ja hänen kannattajiensa kaksinaismoralistinen toiminta herjatessaan vastapuoltaan. Kriitikot ovat korostaneet, että tämä ei ole historiaa vaan sitä tapahtuu koko ajan, etenkin internetissä.

Kuohunta lähes jatkuvaa

Historiaa sen sijaan on se, ettei tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta kun Skepsiksen ympärillä kuohuu. Skepsistä on mm. useaan otteeseen kritisoitu julkisuudessa siitä, ettei se suhtaudu esittämäänsä kymmenen tuhannen euron haasteeseen vakavasti eikä vastaa sitä koskeviin yhteydenottoihin. Edesmennyt Pekka Suominen väitti tarjoutuneensa useampaankin otteeseen Skepsiksen testattavaksi, mutta hänen yhteydenottoihinsa ei milloinkaan vastattu. Suominen kykeni mm. liikuttamaan kompassin neulaa koskematta, mitä hän usein pyydettäessä demonstroi eri yhteyksissä. Suomisen väitteen uskottavuutta voi tarkastella siinä valossa, että mm. tämän reportaasin kirjoittaja on todistettavasti ottanut useaan otteeseen yhteyttä Skepsikseen heidän haasteensa tiimoilta, saamatta kuitenkaan koskaan minkäänlaista vastausta.

Rajatiedon harrastajien keskuudessa onkin herännyt epäilyksiä, että Skepsis vastaa vain sellaisten henkilöiden yhteydenottoihin, joiden kohdalla se voi olla varma, etteivät nämä tule syystä tai toisesta voittamaan Skepsiksen tarjoamaa rahasummaa.

Ei ole myöskään mitenkään tavatonta, että Skepsiksen ympärille nousee kuohuntaa skeptikkojen omalla foorumilla käytyjen keskustelujen ja siellä esille tulleiden asioiden seurauksena, sillä vihamielisestä ympäristöstä huolimatta palstalla sinnikkäästi keskustelee myös vastapuolen edustajia. Esimerkiksi vuonna 2007 rajatiedon harrastajia hämmästytti juuri Skepsiksen palstalta alkunsa saanut tapahtumasarja.

Palstalla oli tuolloin käyty kuukausia keskusteluja Suomen puolustusvoimien harjoittamasta signaalitiedustelusta ja muusta elektronisesta sodankäynnistä sekä tämän tiimoilta myös mielenhallinnasta. Käydyt keskustelut koskivat ymmärrettävästi arkaluontoisia tietoja, mikäli edes pieni osa niistä piti paikkansa. Luonnollisesti tällaisen keskustelun kuluessa heräteltiin myös epäilyksiä, että joku tai jotkut yrittävät vaikuttaa siihen syöttämällä tahallisesti mukaan disinformaatiota vaikeuttaakseen objektiivisen kuvan muodostamista.

Helmikuussa 2007 palstalla sitten julkaistiin tieto, jonka mukaan Skepsiksen silloinen pitkäaikainen puheenjohtaja Matias Aunola työskenteli johtavassa asemassa Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen alaisuudessa toimivassa Elektroniikka ja informaatiotekniikkaosastolla. Tämä osasto tutkii elektroniseen sodankäyntiin liittyviä ratkaisumalleja, rakenteita ja algoritmeja sekä kehittää tähän liittyvää tekniikkaa. Tuolloisten tietojen mukaan Aunola oli puolustusvoimissa tekemisissä tietojenkäsittelytieteiden ja nanoteknologian kanssa.

Asia herätti tietenkin pieniä epäilyksiä Skepsiksen puheenjohtajan kaksoisroolista, sillä Aunolalla olisi ollut tässä asemassa sekä mahdollisuus että motiivi levittää disinformaatiota ja leimata huuhaaksi sellaisia tietoja, jotka ovat liian arkaluontoisia puolustusvoimille. Laajemmin asia alkoi puhuttamaan rajatiedon harrastajia vasta sen vuoksi, että tätä tietoa yritettiin aluksi pimittää Skepsiksen foorumilla.

Moderaattorit ryhtyivät rankkoihin toimenpiteisiin, sillä ennenkuulumattomasti koko asiaa käsitellyt ketju poistettiin foorumilta siten ettei edes siihen tulleita vastauksia löytynyt arkistohaulla. Eikä tämäkään riittänyt, sillä Skepsiksen ylläpito otti selvää kirjoittajan IP-osoitteesta ja bannasi sen. Seuraavaksi asian julkistanut henkilö havaitsi, ettei hän voi myöskään kirjoittaa Skepsiksen palstalle kotikoneeltaan omalla nimellään kuten oli normaalisti tehnyt – lukuunottamatta tätä nimimerkillä kirjoitettua julkistusta. Toisin sanoen Skepsis oli myöskin onnistunut selvittämään kirjoittajan henkilöllisyyden, sillä kyseinen henkilö kirjoitti tuolloin enää hyvin harvoin foorumille, eikä tuona ajankohtana lainkaan – niinpä järkevä ainoa syy kirjoituskiellolle saattoi olla Matias Aunolaa koskenut viesti. Asianomainen henkilö on ollut ikuisessa kirjoituskiellossa siitä lähtien, eikä Skepsis ole asiaa koskevista yhteydenotoista huolimatta suostunut kertomaan omaa näkemystään sen syistä.

Nämä sensurointiyritykset olivat kuitenkin turhia, sillä parin viikon kuluttua joku nosti asian uudelleen esille. Tällä kertaa Skepsis ei enää poistanut viestejä. Sen sijaan kolmen päivän kuluttua tästä Skepsiksen ylläpito tiedotti foorumilla uudesta säännöstä, jonka mukaan palstalla ei saisi kirjoittaa useilla nimimerkeillä. On epäilty, että Skepsis teki uudistuksen puheenjohtajaa koskeneen paljastuksen vuoksi, koska tämä tapahtui hyvin pian sen jälkeen kun ylläpito sai selville, että paljastuksen kirjoittanut nimimerkki oli yksi omalla nimellään kirjoittaneita vakiokasvoista, tunnettu Skepsis-kriitikko. Sääntömuutos vaikutti myös jälkikäteen kyhätyltä tekosyyltä kyseisen henkilön bännäämiseen, sillä rajatiedon harrastajat ovat sittemmin testanneet voiko foorumilla kirjoittaa avoimesti useilla nimimerkeillä samasta IP-osoitteesta ja osoittautui, ettei kukaan siihen koskaan mitenkään puuttunut.

Tällaisten toistuvien kohujen myötä kaikenlainen Skepsistä kohtaan esiintyvä kritiikki on kasvanut entisestään. Tämä näkyy selkeimmin järjestön omalla foorumilla, jolla Skepsistä kritisoivien toisinajattelijoiden aktiivisuus on kasvanut vuosi vuodelta. Yhä suurempi osuus palstan keskusteluista kritisoi itse Skepsistä, vaikka yhdistyksen moderaattorit ja foorumilla vaikuttavat skeptikot ovatkin selkeästi yrittäneet tätä kehitystä suitsia. Myöskään kiinnostus ja luottamus Skepsistä kohtaan ei ole entisellään kaikilla tahoilla. Skepsis on esimerkiksi ollut jokavuotinen vieras Hengen ja tiedon messuilla, mutta on jättäytynyt nyttemmin pois, väitetysti liian vähäisen kiinnostuksen takia.

Tekstin kirjoitti Gamma.

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Darryl Sloan – 2012 – Kriittisesti ajateltuna

HUOMAA, että tämä on omaa henkilökohtaista pohdintaani (plus ajatuksiani tukeva video Darryl Sloanilta)   -WM_

Nyt tulee vähän erityyppistä pohdintaa vuodesta 2012.

Itse myönnän oikeasti uskoneeni -tai ainakin halunneeni uskoa, että jotain tapahtuisi tuona päivämääränä. Mutta myönnän nyt, että silloin minut valtasi jokin tyhjyys, joka tarvitsi täyttää tuollaisella. Halusin erilaisen maailman, tuo tarjosi sitä.

Nyt sitten kun asioita on tullut ajateltua ja pohdittua huomaan, että olen mennyt mukaan turhan helpolla. En meinaa, että olisi väärin uskoa, että jotain tapahtuisi tai että se olisi huonokaan juttu jos jotain tapahtuisi, minä vain en näe enää syytä miksi uskoa, että KAIKKI muuttuisi.

Blablabla, sitten törmäsin zeitgeist-liikkeen ideoihin ja Venus projectin tavoitteisiin ja nyt olen niissä kiinni. Oli sitten syy tyhjyyden täyttämisessä, ainakin nokkani on kohti parempaa tulevaisuutta, joka ei vanhoilla keinoilla enää onnistu. Tämä on realistista, ei siis ihan ufoa. Politiikka on alkanut kiinnostamaan yms.

Mitä mieltä itse olet?

Katso Sloanin video tästä, jospa tämä antaisi sinullekin sen mitä minulle:

Tulipa avauduttua :D
Jaa sosiaalisissa medioissa:

Tutkimuksen mukaan onnenkalut parantavat testituloksia

Lysann Damischin tutkimus osoitti, että onnenkaluihin ja positiiviseen taikauskoon uskominen parantavat testituloksia.  Hän perustelee tuloksia itseluottamuksen lisäytymisellä.

Lisää aiheesta Tajunnan blogista, jonka kautta itsekin uutiseen törmäsin: http://www.tajunta.net/2010/06/12/tutkimus-onnenkalut-parantavat-testituloksia/

Käytätkö sinä onnenesineitä yms? Kaverillani on kokeissa aina mukana noppa, mutta tuskin onnen takia :D

Keskustele onnenkaluista lisää foorumilla

Jaa sosiaalisissa medioissa:

Sivu 1. Yhteensä 2.12

Astrologia

Astrpfairy

Astropostia

Graafista suunnittelua

Graafista suunnittelua

Henkistä tietoutta

Kuudes Aisti

Hyvinvointituotteita

Vesiriikonen

Synerki

Kirjat, kirjakaupat ja lehdet

Kuudennen Auringon Aika

Tajunta kauppa

Tähteläiset

Koulutusta

Tähtitieto

IIKA