Nyt on taas aika julkaista sähköpostiin tulvineita kokemuksia.

Jope kirjoitti:

Olin 4-5 vuotias, ja olin vanhempieni sängyssä. Olin huvikseni laittanut peiton päälleni. Istuin sängyllä vähän aikaa kunnes kuulin kuin joku olisi tullut minua kohti. Raotin peittoa ja aivan kuin olisin nähnyt jalat, jotka olisivat kävelleet ohitseni. Kun katsoin sinne mihin päin tämä liikkui, ei näkynyt enää mitään. Tämän muistan kyllä pitkään, koska oli se sen verran ilkeän tuntuinen. Ketään ei ollut lähistöllä.

Pelästynyt kirjoitti:

Kerron nyt pari minulle vuosien varrella sattunutta outoa tapahtumaa.

1. Noin neljä kuukautta esikoiseni syntymän jälkeen eräänä aivan normaalina yönä heräsin siihen, kun makuuhuoneemme ovi kolahti. Unenpöpperöisenä näin selvästi ihmistä muistuttavan hahmon kulkevan ovesta jonkinlaisessa kaavussa, kasvoja en jostain syystä kyennyt näkemään. Tämä hahmo tuli esikoiseni pinnasängyn viereen ja kumartui alas. Tässä vaiheessa olin vielä varma että näin unta ja torkahdin hetkeksi.
Pian heräsin siihen, kun ovi kolahti taas (oli siis liukuovi joka kolahti ilmavirran vuoksi aina seinää vasten kun ovesta kulki), näin tämän hahmon menevän ulos huoneesta ja tyttäreni parahti itkemään. Katsoin viereeni ja siinä oli mies täydessä unessa, joten ei ole hänkään ollut liikenteessä tuona yönä. Kovasti on tullut pohdittua, miksei tyttäreni tämän hahmon läsnäollessa itkenyt vaan jäi ikäänkuin itkemään perään. Liekö viikko ennen esikoiseni syntymää kuollut ukkini käynyt tervehtimässä?

2. Tämä tapahtui nykyisessä asunnossamme, johon muutimme noin puoli vuotta sitten, jossa on siitä lähtien tapahtunut vähän sitä sun tätä, lähinnä taas tämän toisen tyttäremme syntymän jälkeen.
Eräänä aamuyönä havahduin kun olohuoneessamme meni televisio päälle, sammui, meni päälle, sammui. Epäilin ensin jotain sähkövikaa, mutta siinä sängyllä pötkötellessäni ja miettiessäni sattunutta muistin, että oli sammuttanut television virtanapista, en kaukosäätimestä. Tuota television nappia on siis pakko painaa ennen kuin siihen voi minkäännäköistä virtaa edes saada. Paljon nukkumishaluja lisännyt sekään että siinä sitten aamun valjetessa mikrokin vielä kilahteli keittiössä. Vielä siinä varmistelin sähköyhtiöltä, että olisiko jotain sähköhäikkää ollut meidän alueella tuolloin, mutta heillä ei kuulemma ainakaan ollut tiedossa että mitään erityistä olisi pitänyt sähköhommissa olla. Tiedä sitten.. Eipä olleet lapsetkaan tuolloin kotona jotta olisivat voineet käydä nappuloita painelemassa.

3. Seuraavassa jutussa on ehkä vähän koomisiakin käänteitä, mutta kyllä taas pisti vähän miettimään. Tämä sattui eilen yöllä, siis 22.3-23.3 välisenä yönä.
Lapset olivat mummolassa, ja miehen kanssa vietettiin iltaa kahdestaan perinteiseen tapaan, syötiin ja juotiin ja telkkaria katsottiin. Ukolla on tapana jättää tyhjät astiat ym. tuohon sohvan viereen, siihen se jäi tälläkin kertaa tyhjä jugurttipurkki lusikoineen 😀
Nukkumaan käytiin ja meinasin yöllä saada sydärin, kun alkoi olohuoneesta kuulumaan julmetunmoista kolinaa. Siinä aikamme valvottiin ja kuunneltiin josko sieltä vielä jotain kuuluisi, mutta hiljaista oli. Kuitenkaan kumpikaan ei uskaltanut katsomaankaan lähteä. Nyt aamulla tutkailin tässä ja huomasin että eipä ole jugurttipurkkia sohvan vieressä lattialla mihin se oli illalla jäänyt, lattialla nökötti pelkkä lusikka. Vilkaisin sitten kirjahyllyn taakse ja siellähän se oli, jugurttipurkki kera lasisen linnun joka oli ilmeisesti itse päättänyt lentää viereiseltä lipastolta sinne. Hmmm?!

Kahdessa viime tapauksessa olen miettinyt olisinko voinut itse aiheuttaa ne jotenkin, tarkemmin pohdittuani olen herännyt näihin molempiin tapauksiin nähtyäni juuri lapsiin liittyvää unta ja olen näissä unissa ollut erittäin kiihtyneessä mielentilassa. Eikös sitä sanota että esim. murrosiässä olevat nuoret voivat tunnemyrskyissä aiheuttaa tahtomattaan tavaroiden lentelyä jne. Toisaalta jos kyseessä on ”henki”, tai aiemmin epäilemäni kuollut sukulainen, olisin kovin innokas häneen saamaan yhteyden jollakin tavoin. En vain tiedä miten uskaltaisin yrittää, niin herkkä olen kun pimeässäkin pelottaa.. Ja syystä, sillä nämä kokemukset ovat vain pieni murto-osa siitä mitä sukumme ympärillä on tapahtunut vuosikymmenten aikana.

Masse kirjoitti:

Tällainen kokemus olisi -80 luvun puolesta välistä kun oltiin kaverini kanssa n.10v.
Pelailtiin siinä c64.llä illalla joskus 22-23.00 aikoihin kunnes päätettiin lähteä ulos kävelemään.
Tehtiin puolentunnin reissu siinä lähialueella. Oli keskitalvi ja pikkupakkanen ja pimeää tottakai tuohon aikaan. Vain katuvalot valaisivat ja oli yllättävän hiljaista siihen aikaan jo.
Tultiin sellaiselle normaali asutusalueen kadun ja pyörätien risteykseen. Katsoin ohimennen läheisen talon pihalle, joka oli sellaista matalaa mäntykangasta jossa oli vihreä rautalanka-aita rajana. Sieltä, n.15m päästä, oli tulossa meitä kohti maatasolla hiljaa, noin puolet normaali kävelyvauhdista, sähkönsininen/kirkas hahmo kooltaan noin 50cm korkea ja 20cm leveä ja muodoltaan soikea, kuitenkin vähän kulmikas. Eli hahmo oli reunoiltaan sähkönsininen ja keskeltä hohtavan kirkas.
Mitään ääntä siitä ei kuulunut. Huusin kaverille joka oli n. pari metriä edelläni että katsoo tuonne pihan puolelle että mikä tuo on. Kaveri pysähtyi kuin seinään ja säikähti. Aita sen menoa ei pysäyttänyt vaan hahmo tuli sen läpi.
Katsottiin sitä muutama sekunti kun se oli tulossa meitä kohti, sitten kun se oli n. 5m päässä meistä niin lähdimme juoksemaan kotiin niin lujaa kuin päästiin, tapahtuma paikka oli kodeistamme vain n. 200m päässä.
Sisälle päästyämme vähän aikaa ihmettelimme että mikähän se hahmo oli ja jatkoimme normaalisti c64.n peluuta 🙂
Seuraavina päivinä mietittiin mikä sen näyn olisi aiheuttanut ja kokeilimme mm. sellaista että jos nopeasti käänsimme päätä katuvalon lähellä, jääkö silmiin sellainen valohahmo (katulamppu oli aika lähellä paikkaa). Ei jäänyt vaikka monesti kokeilimme.
Sekin vielä sulki pois ko. vaihtoehdon kun me molemmat se nähtiin. Lumeen ei jäänyt mitään jälkiä sen reitille eikä siinä kohti mitään enää tulevaisuudessakaan nähty vaikka katse ohikulkiessa sinne aina eksyikin.
Yksi asia joka vähän karmii on se, että pihalla jossa tämä tapahtui oli talo jonka perheen emäntä oli tehnyt ihan noina päivinä itsemurhan lääkkeiden yliannostuksella. Sitä en sitten tiedä vaikuttiko se asia mitenkään näkyymme. Joka tapauksessa tämä tapaus on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, muistan tapauksen yksityiskohdat erittäin hyvin vaikka tapahtuneesta on jo noin 25 vuotta.

Tytti kirjoitti:

Olin noin vuosi sitten yksin kotona ja olin lähdössä kouluun. Normaalin tavan mukaan katsoin kaikista huoneista ja vessoista että valot ovat kiinni. Sitten huomasin että vessaan tuli valo. Kun laitoin valot kiinni niin sieltä alkoi kuulua hirveää melua. Pelästyin hirveästi ja juoksin kouluun. Koulun jälkeen tulin kotiin ja odotin että veljenikin tulisi. Sitten kun veljeni tuli niin sen saman vessan peili putosi alas.

noname kirjoitti:

Tämä tapahtui jonkin aikaa sitten. Minä ja ystäväni olimme mökillä. Vanhempani olivat siellä myös, sekä isosiskoni. Heti aamulla minä ja ystäväni päätimme lähteä eräälle autiolle talolle, jonka omisti kuulemma joku nainen, ja se sama suku on/oli haudattu sinne mökkimme vastarannalle, hautausmaalle.
Kun olimme talon pihassa, kuulimme yhtäkkiä huudon: ”AAAAAAAA!” joka kuulosti aivan, kuin se olisi tullut talon pihassa olevasta ’suulista’. Kuulin myös, kuin joku olisi hakannut suulin seinää tai ovea. Se kuulosti miehen ääneltä. Ystäväni kuuli sen luultavasti myös. Hän ei ollut aivan varma, kun kysyin, kuuliko hän. Emme lähteneet pois, vaikka pelästyimme vähän. Menimme katsomaan suulin ikkunaan, eikä siellä ollut mitään muuta, kuin ihmeellistä ”sementtiaitaa” ja muuta rojua.
Vähän myöhemmin palasimme kamera mukanamme ja otimme joka puolelta kolmesta rakennuksesta kuvia ja videoita. Siihen samaan suulin pääsi sisälle vääntämällä isoa ikivanhaa ruostunutta avainta sen ovessa. Otimme kuvia sieltä ja kun katsoimme niitä, näytti, kuin jossain parvella, vai mikä onkaan, olisi ollut ihmisen pään näköinen juttu, mutta voihan se joku muukin olla.

Kokemuksia saa edelleenkin lähetellä ja niitä julkaistaan aika ajoin. Tällä hetkellä on n. 140 kokemuksen jono, jotenka voi mennä jonkin aikaa ennen kuin viestisi julkaistaan.

_________________________________________________________________________

Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.

Lomake:

Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.