Joulukalenteri 2008 – Luukku 15
Tässä luukun viisitoista kokemukset.
Pelto kirjoitti:
Olin lomalla Pariisissa äitini, mummini ja serkkuni kanssa. Olin silloin toisella luokalla. Matkustimmme eräänä päivänä disneylandiin joka on melko suui turistikohde, eli se oli täynnnä taskuvarkaita. Noh mummiltani vietiin tietysti lompakko, ja se pilasi tietysti hiukan matkailoa. Kun olimme matkalla löytötavaratoimistoon aloin huutaa yhtäkkiä, että mummin lompakko on tuolla! Osoittaen samalla erästä naistenvessaa (emme olleet käyneet tuossa vessassa aikaisemmin). No lompakkoa ei tietenkään löytynyt löytötavaratoimistosta. No menimme pyörimään ympäri disneylandia ajan kuluksi ja huusin jälleen kyseisen vessan kohdalla ,että mummin lompakko on tuolla! En kyllä tiedä miksi huusin, se nyt vain tuli suusta. no menimme jälleen löytötavara toimistoon ja lompakko oli kuin olikin siellä. Äitini pyysi virkailailijaa kertomaan mistä lompakko löytyi. Tietenkin se löytyi kyseisestä vessasta jota olin aikaisemmin osoittanut ja huutanut. Sattumaako? En usko sillä kaikki Pariisin dissneylandissä käyneet tietävät kuin suuri paikka se on ja kuinka paljon vessoja ja muuta siellä on.
Aslak kirjoitti:
Tämä kokemus on tapahtunut ystävälläni, toisessa olin mukana. Kutsun ystävääni tässä nimeltä ”L”. L asui kauniissa talossa, pienessä kylässä. Olimme todella monta kertaa heillä yötä, ja tulimmekin aina yöllä vasta nukkumaan. Talossa oli aina todella karmivat vibat. Talo oli vanha ja todella antiikkisesti sisustettu. No kun olimme kerran menossa nukkumaan katsoimme peiliin (joka oli samalla ovi jonne pääsi vaatekomeroon). Naureskelimme ja yhtäkkiä ovi aukeni. Kummatkin pelkäämme kamalasti näitä juttuja, joten se jäi siihen. Komerossa on tapahtunut todella outoja asioita. Yksi niistä on se, kun L:n vanhemmat löysivät sen komeron nurkasta raamatun, joka oli jäässä. Tämä tapahtui kesällä. Ei mennyt kauaa, kun he muuttivat pois siitä talosta.
Otso kirjoitti:
Olin yksin kotona, kuulin ylhäältä askelia asumme rivitalossa , joten laitoin sen naapurien ääneksi mielessäni. Menin kuitenkin katsomaan utelias kun olen. Katsoin ovelle, oven alla oli jalat. Sekavoituin pelosta ja juoksin alakertaan ja ulos. Menin pyytämään kaveriani turvaksi. No kun tulimme takaisin sisälle, ovi oli auki. Laitan aina oven kiinni, kun menen ulos. Olimme alakerrassa odottamassa tuleeko ylhäältä ketään, sitten taas kuului meteliä, se oli ylhäällä. Haimme lisää porukkaa. Kavereita tuli, mutta ketään ei ollu ylhäällä. Olimme matkalla alakertaan, jolloin ovi josta tulimme meni jysähtäen kiinni. Kaikki juoksimme pois. Nykäänkin ihmettelen tapahtumia. Torstai-illoin tapahtuu aina kuukausien välein. Monet sanovat, että kuvittelen, mutta itse mietin asiaa. Onko teille tapahtunut tällaista? Kuulen myös puhetta tyhjistä huonesista. Myös outoa on että aikuiset eivät ole kuulleet mitään?
Kakara kirjoitti:
Olin ehkä noin 3-vuotias ja nukuin. Heräsin yhtäkkiä ja näin yläpuolellani läpikuultavan sulkaisan siiven, joka liikkui vasemmalle ja katosi. En enempää sitä jäänyt ihmettelemään, käänsin kylkeä ja nukahdin uudestaan.
Isäni äiti kuoli, kun olin kolmevuotias noin kolmen aikaan yöllä. Isäni nukkui, mutta keskellä yötä hän heräsi kamalaan pamaukseen/rysähdykseen. Hän säikähti kovasti ja katsoi kelloa. Se oli kolme yöllä. Aamulla hänelle soitettiin, että hänen äitinsä oli nukkunut pois noin klo 3. Isäni ei tätä vieläkään osaa selittää.
Untitled kirjoitti:
En nyt ole aivan varma onko tämä mitenkään yliluonnollist,a mutta kerron tämän nyt kuitenkin. Olin noin kello 24.00 ulkona kuistilla ja kun katsoin taivaalle näin siellä sellaisen aika soikean/pyöräkän muotoisen himmeän valon. En tiennyt mikä se oli, joten minua alkoi pelottamaan ja käänsin hetkeksi pääni alas. Kun vihdoin uskalsin katsoa uudestaan, tämä samainen valo oli vielä samassa kohti, mutta sitten se vain yhtäkkiä katosi todella hitaasti ja siirtyi seuraavan paikkaan, hiukan sivummalle missä se aikaisemmin oli, yhden ison puun taakse. Nyt se oli vähän lähempänä, kuin silloin ensimmäisen kerran. Minulla alkoi heti mielikuvitus laukkaamaan ja häivyin todella nopeasti sisälle. Sen jälkeen en enää ole tuota samaista valoilmiötä nähnyt. Ajattelin kertoa tämän siksi, koska haluaisin saada jostakin mahdollisen selityksen.
Joulukalenteri 2008 – Luukku 14
Tässä luukun neljätoista kokemukset:
Loen kirjoitti:
Meillä on kissa, jonka saimme äitini ystävältä n. vuosi sitten. Olimme äitini ystävän luona käymässä viikon ajan, kun kissamme oli vasta alle kuukauden vanha. Yhtenä yönä en saanut kunnolla nukuttua ja kello oli jo varmaankin 1 yöllä. Sohvalta, jolla nukuin, näki aivan selvästi eteiseen, josta pääsi vessaan. Vessan ovi oli aina auki, että kissamme emo pääsisi myös yöllä tarpeilleen. Sinä yönä, kun en saanut nukuttua, näin tumman kissa hahmon menevän vessaan ja menin katsomaan, oliko se emo, mutta vessassa ei ollut mitään tai ketään ja kävin vielä kissojen nukkumapaikalla ja siellähän se emo tyytyväisenä möllötti. Säivähdin hieman, mutta menin vielä nukkumaan. Jonkin ajan kuluttua, ehkä 15 minuutin päästä, näin sen uudestaan. Tällä kertaa menin ensin katsomaan nukkumapaikalta, mutta emo ei ollut siellä, joten kävin vessassa katsomassa ja siellä se sitten oli. Seuraavana päivänä kerroin äidille asiasta ja hän kertoi, että tällä hänen ystävällään, jonka luona olimme käymässä, oli ennenkin ollut kissa, mutta se kuoli. Uskon, että aiempi kissa oli se aiempi, joka oli jo kuollut, sillä tuskin kissa käy tarpeillaan 15 minuutin välein, eikä emo olisi voinut luiskahtaa niin nopeasti takaisin nukkumaan, ettenkö olisi huomannut.
Erään ystäväni luona kuulen aina alakerrasta outoja ääniä ja myös ystäväni kuulee ne. Me olemme ainoat jotka kuulevat ne. Äänet ovat yleenkä paukauksia yms. Kerran, kun olimme alakerran huoneessa ja ystäväni isä oli toissä ja äiti ulkona hoitamassa pihaa. Yhtäkkiä joku koputti huoneen oveen 3 kertaa ja olimme ystäväni kanssa ihan paniikissa. Kun viimein uskalsimme avata oven, ei siellä ollut ketään. Ystäväni äiti ei uskonut meitä eikä ollut nähnyt ketään ulkona. Talo on vanha ja yläkerta on rakennettu paljon myöhemmin. Ääniä kuuluu yhä silloin tällöin.
Minulle tapahtuu muutakin hyvin outoa, mm. näen näkemiäni asioita myöhemmin uudestaan kuten esim. koiramme joka on aina kesäisin ulkona narussa. Joskus saatan nähdä sen siinä salla paikalla sillointällöin, mutta se katoaa aina kun käännän katsettani. Koira ei ole kuollut, tuossa se nytkin nukkuu vieressäni.
Olokali kirjoitti:
Tämä tapahtui viime syksynä vanhassa kaksikerroksisessa isossa rakennuksessa, jossa bändimme treeni-tilat sijaitsevat. Bändin kanssa sovimme treenit eräälle päivälle. Menin muita aikasemmin treenikämpälle syömään grilliruokaa. Hetken aikaa syötyäni alakerrasta alkoi kuulua askelia, jotka tulivat portaat ylös, käytävän päähän ja kolme porrasta alaspäin aivan viereeni treenitilamme oven ulkopuolelle. Luulin sen olevan basistimme, ja mölisin jotain siihen suuntaan, että tiesin hänen olevan siellä. Vastausta ei kuulunut, avasin oven ja kappas: ei ristin sielua koko rakennuksessa. En vieläkään ajatellut siitä mitään sen kummempaa, vaan luulin hänen piiloutuneen johonkin ovelaan paikkaan. Otin puhelimen käteeni ja soitin, basisti vastasi kotona kännekkään. Menin pihalle tupakalle ja hetken kuluttua muut bändin jäsenet kaarsivat autoilla paikalle. Kerroin tästä myös eräälle paikalliselle nuorisotyöntekijälle, joka vastasi: ”tiedätkö sää kuinka monta venäläistä sotilasta tänne on toisen maailman sodan aikana kuollu!?!!”. Eipä enään paljoa tee mieli yksin sinne iltasin mennä.
Tyttö17-v kirjoitti:
Isäni oli Saksassa työmatkalla ja olin äitini kanssa kaksin kotona. Olin tuolloin jotain 6 tai 7-vuotias. Nukuin sinä yönä äitini vieressä. Äitini heräsi yöllä kahden aikaan vahvaan kädenpuristukseen ja sytytti valot, puristus tuntui vieläkin. Äitini luuli, että isä oli tullut työmatkalta, mutta ketään ei näkynyt. Ihmeteltyään sitä vähän aikaa hän kuitenkin alkoi uudestaan nukkumaan. Seuraavana päivänä meille soitettiin, että mummini oli kuollut sinä yönä ja sairaalasta sanottiin, että mummi oli kuollut kolmelta, mutta äitini oli varma että kahdelta. Äitini oli hyvin tärkeä mummilleni ja hänellä oli aina vahva kädenpuristus. Luulen, että mummini oli tullut hyvästelemään äitini.
Pelkääjän paikalla kirjoitti:
No äitini on aina ollut todella urhea, eikä pelkää mitään turhaa. Kun äitini oli nuori, he asuivat talossa jossa kuulemma kummitteli. Keskellä korpea vielä. Mutta ei siihen aikaan ihmiset mitään turhia pelänneet. No ensimmäinen muisto minkä äiti muistaa kummitelusta on se kun äitini ja hänen sisko menivät saunaan. Sauna oli erillinen rakennus talosta. Äiti ja hänen siskonsa alkoivat peseytymään kun näkivät ikkunassa hahmon joka tuijotti heitä. Kumpikin tietenkin alkoivat huutamaan ja edesmennyt ukkini juoksi rakennukseen rauhoittamaan tyttöjä. Ukki tarkisti koko pihan, kunnes näki sen samaisen ikkunan alla jalanjäljet. Yhdet kappaleet vain, suunnattuna ikkunaan.
Kun äitini sitten täytti 16, hän muutti kotoa Tukholmaan. Ukki sanoi kuulleensa kaksi viikkoa ullakolta vauvan ääniä. Kunnes äänet loppuivat moneksi kuukaudeksi. Kunnes äänet taas palasivat, samalla palasi äitini, joka oli raskaana ja muutti takaisin kotiinsa.
No ukkini sitten kuoli. En tiedä vuosilukua mutta siitä on aikaa. Mummoni asui vielä samassa talossa, ja myös äitini sisko (sama joka oli saunassa silloin.) He kertovat että ukki tuli aina käymään illalla kun mummo oli vielä hereillä. Esim mummon ei ikinä tarvinnut laittaa tuoleja pöydän päälle koska ukki oli tehnyt sen hänen puolestaan. 🙂
Kun mummoni oli pakko muuttaa pienenpään taloon ja sellaiseen missä ei tarvitse tehdä kotitöitä niin paljon, niin päätti hän myydä talon. Talo meni heti kaupaksi, kaunis vanha puutalo, kukapa ei sitä haluaisi. No meni kaksi viikkoa, kun mummo saa vihaisen puhelinsoiton. Ja ostaja sanoi ”Miksi möitte meille talon jossa asuu jo joku?” Mummoni kertoi että se on vain ukkini (eli hänen miehensä) ja että kyllä se siitä menee. Ei mennyt, ja talo laitettiin uudestaan myyntiin. Talo ostettiin aina pariksi viikoksi, kunnes taas talosta tuli valituksia. Se oli pakko purkaa, eikä sitä tonttia ole vielä tänäkään päivänä kukaan ostanut.
No vielä tuli tämä yksi mieleen, joka on siis oma kokemukseni. Olin noin 10-12 vuotias ja olimme ystävieni kanssa huoneessani. Muistan kun minulla oli uudet stereot seinää vasten, ja seinä oli siis toisella puolella missä ovi. Oli syysilta ja kuuntelimme musiikkia (radio suomipoppia, sen muistan :D) ja kun tytöt olivat lähdössä, niin lähdin saatamaan heitä oville. Mutta kun olimme minun huoneeni oven aukaisseen, musiikki pamahti kauheaan ääneen ja näimme kuinka volymi nousi. Numerot nousivat ja peitin korvani ja huusin toisen ystäväni nimeä koska luulin että hän tahallaan oli pistänyt sen. Ystäväni seisoivat aivan takanani katsoen minua ja kääntäen katseensa steroihin. Pistin stereot kiinni. Kaukosäädintä niihin ei ollut vielä edes laitettu, ei ollut edes paristoja sisällä. Muistan elävästi että biisi oli Hectorin lumi teki enkelin eteiseen. Kun kerroin äidilleni tästä, hän vain muistutti että on mummoni syntymäpäivä.
alfa7omega kirjoitti:
14.10.1999. Olin Vihdissä, Taivaskalliontiellä, jossa yövyin vanhassa citikassa. Tarkoituksena oli aamulla alkaa rakentamaan matkailuautoa. Kävin nukkumaan takapenkille makuupusin sisään. Heräsin puolen-yön aikoihin voimakkaaseen hurinaan, ja aloin katselemaan mistä moinen ääni tuli. Näin tuulilasista ulos ja huomasin jokin valtavan pyöreän latautasmaisen aluksen kohoavan puidenlatvojen yläpuolella kohti autoani. Hurina voimistui mitä lähemmäksi alus tuli. Autoni ovien lasit alkoivat helistä huonojen tiivisteiden johdosta ja kohta koko auto tärisi kuin sitä olisi ravisteltu voimakkaasti. Olin aivan pakokauhussa. Alus lipui auton yläpuolelle ja samassa sen valo alkoi hohtaa autoni yllä, niin että en nähnyt ulos enää mitään, koska kaikki lasit olivat aivan huurussa. Näin vain pelkää usvaa tai sumua autoni ulkopuolella. Olin niin järkyttynyt, että vedin makuupussin pääni yli ja rukoilin, että Jeesus Kristus suojelisi minua. Sitten menetin tajuni. Heräsin aamulla autoni takapenkiltä makuupussista ja luulin sen olleen unta. Päätin kuitenkin kokeilla auton ovien sivulaseja. Lasit olivat irti ja tärinä saisi ne helisemään. Pakkasin kamani ja lähdin pois sieltä, enkä ole sen koomin siellä juuri käynyt. Jos voi pakokauhu viedä tajun, niin nyt sen olen itse kokenut.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle, perheenjäsenellesi tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Joulukalenteri 2008 – Luukku 13
Tässä kolmannentoista luukun kokemukset.
S kirjoitti:
Olin tällöin 10-vuotias, kun olin pikkusiskoni kanssa illan kahdestaan mökillä. Ajattelimme vaan maata laiturilla ja katsella tähtiä. Vähän ajan päästä tunsin koskettelua vartalollani, siskokin oli kauakana minusta joten hän ei sitä tehnyt. Sen pidin vielä ihan normaalina asiana, enkä pelästynytkään paljoa, vaan jatkoin tähtien katselemista. Meni noin 15-minuuttia ja näin taivaalla liikkuvia vaaleita hahmoja, säikähdin kauheasti ja kysyin siskoltani mitä nuo olivat. Hän sanoi ettei nähnyt mitään. Taas pari minuuttia ja sama ilmestyi uudestaan. Olen aivan varma, että silmieni edessä leijaili ”otuksia”. En vain tiedä mitä ne olivat. Sen jälkeen en ole enää ollut missään pimeässä kauaa yksin.
Liina kirjoitti:
Istuin ruokapöydässä syömässä lounasta perheeni kanssa, yhtäkkiä lautaset lähtivät leijailemaan ilmaan. Ne nousivat vähän pöydästä. Olimme lounaalla silloin kuolleen mummoni talossa, jossa oli kuollut melkein koko sukumme. Se on kauhean pelottava talo ja sinne en yksin menisi. Tämä ei ollut edes ainut kerta, yläkerrasta kuuluu usein pianon soittoa ja verhot liikkuvat itsestään.
Janne kirjoitti:
Tämä tapahtui noin 2 ja puolivuotta sitten. Meillä on 5 vuotias poika. Poikamme oli tällöin noin kolmen vanha. Katsoimme vaimoni kanssa jotain elokuvaa televisiosta iltamyöhään. Samassa minulle tuli tunne, että jokin tai joku tarkkailisi meitä. En välittänyt paljoakaan tuosta tunteesta, kun yhtäkkiä kuulin henkäyksen joka sanoi minulle hyvin vaivautuneella ja varoittavalla äänellä, että pitäisi mennä katsomaan poikaamme, koska tämä oli vaarassa. Ensin ihmettelin tilannetta, mutta en välittänyt siitä sen enempää. Kuulin saman toiseen kertaan mutta kovempaa ja ehkä hieman ärtyneellä äänellä. Nyt minua alkoi jo pelottaa, ja samassa se ääni ”huusi” jo korvaani että ’Mene katsomaan nyt poikaanne, hän on vaarassa! Tämä jokin tai joku tempaisi minut ylös ja juoksin suoraa päätä lastenhuoneeseen. Olimme unohtaneet vaimoni kanssa silitysraudan päälle ja se oli sytyttämässä lievän tulipalon.
Toinen tapahtuma sattui aikaisempaa noin 5 kuukautta myöhemmin. Oli yö ja heräsn lapsemme itkuun (olimme siirtäneet lastensängyn lastenhuoneesta meidän huoneeseemme). Samassa näin kuin jokin tumma varjo tuli lastensängyn luo ja ns. silitti tätä. Samassa lapsen itku loppui ja se nukahti uudelleen. Samassa hahmo katosi yhtä nopeasti kun tulikin ja noin 15. min hahmon katoamisen jälkeen saimme soiton, että minun isäni on menehtynyt. Lieneekö isäni tullut sanomaan hyvästit pojallemme.
Liris kirjoitti:
Tämä tapahtui minulle kun olin luokkaretkellä yhden yön Valkeakosken läheisessä Kariniemen leirikeskuksessa. Siellä on sellainen iso keltainen puutalo, jossa on ennen asunut joitain. Sinne meni joka vuosi noin joka luokka yöksi. Siellä kiertää huhu, Musta Mummo, joka on kuulemma siinä keltaisessa talossa kummittelemassa, siis ”Vanhassa Kariniemessä”. Minä innokas yliluonnollisesta menin tietenkin luokan tyttöjen ja pikien kanssa n. varttia vaille keskiyötä tuohon ”kummitustaloon” kuvaamaan kamerallani videota, sitä olin himoinnut jo pitkään. Kävelin pientä käytävää. Tunsin, että joku olisi koskettanut olkapäätäni! Katsoin taakseni, mutta siellä ei ollut ketään. Huusin kavereilleni: ”Joku koski mua!”. Katsoin seinän viereen. Siinä oli musta hahmo istumassa ja nojaamassa seinää vasten. Se tuijotti minua silmiin. Kun käskin kavereita katsomaan, hahmo katosi.
Pantheist kirjoitti:
Tämä on ihmeellisin kokemus jonka olen koskaan elämässäni kokenut. Se tapahtui lokakuun 10. päivä vuonna 2002. Olin tuolloin 13-vuotias ja olin kaverini perheen luona Porissa viettämässä hänen syntymäpäiväänsä. Vieraina olivat minä ja kuusi muuta kaveriamme. Vietimme kekkereitä, katsoimme televisiota, pelasimme tietokoneella ja kuuntelimme lempi-bändiemme musiikkia. Lopulta tuli kuitenkin ilta ja kaikki muut kaverit tekivät jo lähtöään, kun minä jäin vielä kaverini luokse. Minun oli tarkoitus olla heillä yökylässä.
Johonkin kello puoli kahdeksan aikaan kaverini isä kysyi että haluaisimmeko vielä tehdä jotakin kivaa yhdessä näin synttärien kunniaksi, niin kuin vaikka esimerkiksi katsoa jonkin kaverini lahjaksensa saaman elokuvan. Kaverini mietti hetken ja ehdotti että mitäs jos tehtäisiin taskulamppujen kanssa iltaretki Pomarkun Isonevan suolle, jossa hän oli käynyt vanhempiensa kanssa joskus viime vuonna retkeilemässä ja lintuja bongaamassa. Kaverini vanhemmat sanoivat että tuopas se on ihan hyvä ja omaperäinen ehdotus, että mikäs siinä. Kaverini äiti meni keittiöön tekemään meille eväitä retkeämme varten samalla kun isä haki meille kaikille kellarista enemmän tai vähemmän kunnolliset taskulamput.
Lopulta olimme valmiina lähtöön. Kello oli jo yli kahdeksan. Menimme sitten kaikki kaverini isän autoon. Meitä oli siis minä, kaverini ja hänen vanhempansa. Pysähdyimme tankkaamaan bensaa Noormarkussa joka on sopivasti matkan varrella. Sitten jatkoimme kohti Pomarkkua. Oli jo hyvin pimeää ja pian alkoi sellainen alue jossa on ajettu paljon hirvikolareita. Kuuntelimme rauhassa musiikkia ja luin takapenkillä Aku Ankkaa kun yhtäkkiä teimme hirveän äkkijarrutuksen. Olin saada sydänkohtauksen. Aika kauas eteemme oli hypännyt iso hirvi, jonka silmät kiiluivat auton valokeilassa. Kaverini isä pysäytti auton kokonaan ja odotimme että hirvi lähtisi tieltä. Pian se lähtikin ja jatkoimme varovasti matkaamme. Kohta saavuimme Isonevan suon parkkipaikalle jonne pysäköimme automme.
Oli jo todella pimeää. Taskulamput käsissämme lähdimme kulkemaan pimeällä suolla puisia lankkuja pitkin. Lenkki tuntui aika pitkältä kun kerran lintubongaustornille, joka oli kääntöpaikkanamme, oli kuitenkin kohtalaisesti matkaa ja liukkailla kapeilla lankuilla oli käveltävä varovasti ettei tipu suohon. Pimeys vielä hidasti kävelyä huomattavasti. Jonkin ajan päästä sitten torni alkoi häämöttää kauempana. Sitten kun olimme päässeet sen juurelle, lähdimme perättäin kiipeämään ylös sen jyrkkiä rappusia. Ylhäällä kaivoimme eväät repuistamme ja aloimme syömään leipiä ja juomaan mehua.
Pian kaverini sanoi kovalla äänellä: ”Mikä tuo on?” Katsoimme kaikki kaverini osoittamaan suuntaan. Näimme pimeällä taivaalla jonkin tumman lentävän kiekon. Katselimme sitä ihmeissämme kun se koko ajan läheni meitä ja siirtyi lentämään matalemmalla. Yhtäkkiä se alkoi loistamaan kirkkaana valopallona ja tekemään siksakkia päämme yläpuolella. Olin todella peloissani ja niin olimme kaikki. Sitten se siirtyi sivummalle ja jäi leijumaan paikalleen. Siinä se oli varmaan melkein kymmenen sekuntia kun tuijotimme sitä totaalisen järkyttyneinä ja jähmettyineinä kuin patsaat. Sitten se syökähti valtavalla nopeudella päämme yli. Silloin ainakin minulta tuli kuset housuun. Valopallo jatkoi lentoaan ja kiihdytti yhä vauhtiaan kunnes katosi parin sekunnin sisällä kauas horisonttiin. Olimme yhä hirveän pelon vallassa vaikka kykenimme jo sentään liikkumaan. Pulssini oli varmaan lähelle kaksisataa. Muut olivat aivan paikoillaan järkytyksen vallassa,
sanaakaan sanomatta.
Sitten kun viimein olimme jo rauhoittuneet sillä tavalla että pystyimme keskustelemaan, aloimme puhua näkemästämme. Olimme kaikki sitä mieltä että se oli oikeasti jonkin vieraan sivilisaation tekninen laite. Mitään muita mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti voinut olla. Päätimme sitten lähteä takaisin autolle. Jonkin ajan kuluttua saavuimme takaisin lenkin alku-paikkaan. Auto seisoi vielä aivan samalla tavalla parkissa kuin olimme sen siihen jättäneetkin. Lähdimme ajamaan rauhallisesti takaisin kaverini kodille. Kun sitten lopulta pääsimme perille, soitin heti kotiini ja kerroin mitä olimme nähneet. Vanhempani vain nauroivat, mutta nauru loppui siihen kun kaverini isä otti puhelimen ja sanoi että se kaikki on ihan oikeasti totta.
Vielä nykyisinkin perheeni epäilee tapahtuman todenperäisyyttä, mutta minä en siitä välitä. Itseasiassa olen vain iloinen siitä että olen saanut nähdä omin silmin jotain sellaista jota ainoastaan minimaalinen osa ihmiskunnasta saa koskaan kokea. On mukavaa saada olla varma siitä että meidän ei tarvitse olla yksin tässä niin suunnattomassa ja valtavassa maailmankaikkeudessa.
Joulukalenteri 2008 – Luukku 12
Tässä kahdennentoista luukun kokemukset.
J47 kirjoitti:
Noin 3-4 vuotta sitten leikin metsässä ja rakentelin majoja. Menin vakiomajalle yksin vuolaamaan puun oksista ”aseita”. Siellä sitten hiljaa puukko kädessä keppiä veistelin. Vähän ajan päästä suolta alkoi kuulua kuiskausta muutamalla sanalla ”Lopeta.” ja jotain muuta mitä en muista. Olen kuullut sieltä kuiskintaa kahtena eri päivänä. Oli sen verran valoisaa ja harvassa niin ohuita puita, ettei niihin olisi voinut pienikään ihminen piiloutua. Jäin vain tuijottamaan sinne muutamaksi minuutiksi, jonka jälkeen lähdin kotiin.
Annika kirjoitti:
Olin ystävälläni Mellalla yötä ja hänen äitinsä lähti juhliin. Jäimme kotiin kahdestaan. Klo 23.00 aikaan menimme syömään keittiöön ja jätin puhelimeni sohvalle. Sohvalle palattuamme huomasin kännykkäni kadonneen. Etsimme kännykkääni pitkään, kunnes Mella päätti soittaa siihen.
Puhelimeen ei saatu yhteyttä ja se hälyytti vain varattua. Ihmettelimme, että miten puhelin voi noin vaan hävitä ja sitten yhtäkkiä hälyyttää varattua kun siihen soittaa. Unohdimme kokojutun kunnes taas rupesimme etsimään ihan jokapaikasta. Vieläkin puhelin tuuttasi varattua, kun siihen yrittii soittaa. Aloimme jo olla peloissamme. Katsoimme vain telkkaria ja makasimme sohvalla. Yhdessä vaiheessa siltin kädelläni mattoa ja huomasin yhtäkkiä puhelimen kädessäni. Katsoimme Mellan kanssa pelosta kankeana puhelintani kädessäni. Siinä näkyi Mellan numero ja se oli soittamassa. Siis eihän kännykkä voi yhtäkkiä hävitä sohvalta ? Etsittiin sohvan alta, tyynyjen alta ja kaikki kohdat, mutta kännykkää ei näkynyt missään. Sitten yhtäkkiä se on vaan kädessäni? Tapahtumasta on nyt kulunut puoli vuotta ja aina välillä tapahtuma palautuu mieleen, eikä me ymmärretä vieläkään miten se oli mahdollista.
Angelo kirjoitti:
Tämä tapahtuma jonka kerron tapahtui noin 4 vuotta sitten Turun linnassa. Kun pääsimme linnaan lähdimme oppaan kanssa kierämään linnan eri paikkoja. Sitten opas johdatti osan porukasta linnan ala-osiin, jossa sijaitsi paikka missä vankeja ja hulluja oli pidetty, ns. tyrmä tai jonkinlainen hullujen huone. Kun pääsimme kaltereiden taakse siihen vanhaan haisevaan selliin, opas alkoi kertoa, että täällä oli ollut hullu vanki joka oli tappanut vartian ja sellitoverinsa. Minulle tuli kylmiä väreitä ja tunsin oloni jotenki masentuneeksi ja ahdistuneeksi, kun näin vankien kuvat. Ne olivat vielä oikein synkät taulut. Huonekkin oli ahdas, ankea ja todella synkkä ja siellä oleva outo haju oli jotain todella outoa.
Sitten se tapahtui… Yhtäkkiä tunsin, että joku tai jokin yritti mennä korvani kautta kehoni sisään, kuin jokin paha henki tai jotain. Kun se jokin yritti mennä korvani kautta sisään, korvassani kuului naurua ja sellaista tuskan kuuloista ääntä. Siis sitä ääntä on vaikea kuvitella. Se oli jotain todella outoa. Ääni oli niin voimakas ja kuulosti ihan joltain demonin ääneltä. Kun kuulin tämän kammottavan äänen rupesin heti kaivamaan korvaani ja olin todellakin pienessä shokissa. Jokin paha henki yritti päästä sisääni tai pääsi sisääni vanhassa Turun linnassa, mutta kellekkään en kertonut tästä eikä kukaan huoneessa olleista ihmisistä huomannut tätä. Se on mietittyttänyt, että mikähän se oli. Tässä lähiaikoina aijon vielä käydä Turun linnassa ja samassa vankityrmässä, missä tämä outo ”henki” meni korvaani.
Martsa kirjoitti:
Ollessani noin kymmenvuotias vietin koulupäivien jälkeen iltapäivät yksin kotona, koska molemmat vanhempani olivat töissä. Eräänä päivänä istuin olohuoneen sohvalla katsomassa televisiota. Sohva oli sijoitettu niin, että olin aivan keittiön oven edessä selkä keittiöön päin. Yhtäkkiä tunsin jonkun laskevan käden olkapäälleni. Arvelin sen olevan äitini, mutta kun vilkaisin taakseni, siellä ei ollut ketään. Lämpö kuitenkin tuntui olkapäälläni vielä parin sekunnin ajan. En kuitenkaan pelästynyt, koska kokemus ei tuntunut pelottavalta. Jatkoin television katselua. Äitini tultua kotiin kerroin hänelle mitä oli tapahtunut. Hän ei tuntunut ottavan minua vakavasti, vaan kuittasi asian sanomalla, että kyseessä oli varmaan minun suojelusenkelini. Nyt aikuisemmalla iällä en enää usko, että asialla oli enkeli. Olen kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että jokin oikeasti kosketti minua. Kokemus oli niin todentuntuinen, että muistan sen edelleen. Ehkä se oli se kotikummitus, jota isälläni oli tapana syyttää, jos jotakin katosi.
Phoebe kirjoitti:
Olin illalla (melko aikaisin) menossa nukkumaan. Menin sänkyyni, ja käännyin kyljelleni, selkä huonetta päin. Olin aivan rauhassa, kunnes tunsin kuinka kylmä käsi hiveli selkääni. Pelästyin ja nousin ylös. Outoa tässä oli se, että en kerinnyt edes silmääni ummistaa, tai olla edes kovin väsynyt.
Toisella kerralla olin myös illalla huoneessani. Istuin sängylläni ja rukoilin hiljaa perheelleni voimia (meillä sattuu olemaan kotona todella huonosti asiat). Samalla rukoilin itselleni voimia jaksaa. Kun rukouksen jälkeen menin sängylle makaamaan, näin kuinka tumma hahmo kulki savun lailla kohti kattoa ja vilkutti minulle kuin hyvästiksi. Tuo kokemus oli niin pelottava ja aito, että nykyäänkin minulle saattaa tulla paniikki huoneessani.
Onko teknologia paranormaalia?
Miettikäämme esim. vuotta 1910 ja sitä millainen oli sen aikainen maailma. Jos silloin olisi kadulla kävelllyt joku pitäen oudon näköistä kiveä korvallaan ja väittänyt puhuvansa sen avulla toiseen kaupunkiin tai toiselle puolelle maailmaa, niin häntä olisi pidetty hulluna. Siihen aikaan internetkin olisi kuulostanut ihan oudolta. He olisivat varmaan miettineet, että miten ihmeessä joku voi lähettää postia niin, että se on suoraan jonkun toisen luettavissa jonkun ikkunan kautta sekunneissa.
Teknologia on lähivuosinakin mahdollistanut asioita, joita pidettiin 10-20 ja jopa viisi vuotta sitten ihmeinä ja osa niistä tuntuu oudoilta vieläkin.
Näkymättömyys on saatu toimimaan jo mm. Japanissa ja Englannissa. Teknologia on myös todistanut mm. telepatian mahdollisuuden, jonka avulla henkilö on pystynyt olemaan yhtedessä tietokoneeseen. Myös yksi esimerkki ennen paranormaalina nähdystä teknologiasta on teknologia, jonka avulla ihmisen päähän voidaan lähettää ääniä.
Uskonkin, että teknologian vielä kehittyessä entistä tihenevään tahtiin se tulee mahdollistamaan mm. öljyn käytön lopettamisen, johon meillä on jo teknologia, meidän pitää vain ottaa se käyttöön. Mitä kaikkea uutta ennen paranormaalilta (nyt) tuntuvaa teknologia tuokaan tullessaan? Mielestäni mm. telportaationkin ajattelu tuntuu nykytiedettä seuranneena jo hyvinkin mahdolliselta.
Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 3)
Kokemuksia pukkaa taas normaalin tahtiin sähköpostiini ja olen vähän tihentänyt tätä lähetystahtia. Tässä on taas ollut pieni tauko blogin päivittämisessä, koska olen mm. päivittänyt tuota Paranormaali verkostoa ja tutustunut siellä uusiin henkilöihin. Aika hyvin se on lähtenyt käyntiin, sillä jäseniä siellä on jo yli 100 kappaletta! Liity sinäkin. 🙂
Eiköhän tässä ole löpisty jo ihan tarpeeksi. 🙂
Tässä taas näitä kokemuksia.
EVE kirjoitti:
Hei. Minulle on vähän ajan sisällä tapahtunut kaikkea outoa. esim. telkkari on mennyt päälle vaikka kukaan ei koskenut kaukosäätimeen. Tänään koululla valot sammuivat, sähkökatkos se ei ollut, koska katkaisian napit olivat alhaalla. Kaikki olimme istuneet omilla paikoillamme, kukaan ei edes terottanut. Toivon, että uskotte ja kommentoitte.
Möllykkä kirjoitti:
Kerran olimme kaverini kanssa kävelemässä n. klo. 22 metsässä. Löysimme oudon talon, mutta emme uskaltaneet mennä sisään, koska oli jo myöhä. Päätimme, että menisimme seuraavana päivänä valoisan aikaan. Kun lähdimme, laitoimme polulle erilaisia esineitä, jotta osaisimme takaisin. Sitten kun seuraavana päivänä menimme samaa polkua pitkin samaan paikkaan, talo oli KADONNUT! Eipä enää uskallettu mennä katsomaan seuraavana yönä.
Tyttöpieni kirjoitti:
Olen koko ikäni nähnyt outoja asioita, vaikka ikää on vasta 13-vuotta. En pelkää kun näen kummituksen. Tavallaan säälin niitä. Miksi ihmiset pelkäävät aaveita? Onko teille pienenä sanottu: ”ei kummituksia ole olemassakaan!”? Lapsille olisi helpompi olla sanomatta tuollaista, koska sitten ihmiset alkavat pelätä sitä, mikä ”ei” ole olemassa. Asumme vanhassa kansakoulussa. Tämä on ollut jo sodan aikaankin.
1. Olin eräs ilta menossa nukkumaan ja oli jo aika myöhä, sekä pimeää. Suljin silmäni ja olin luultavasti unessa. Unessa nousin istumaan sängylleni ja pieni valkopukuinen tyttö tuli vaatekaapistani. Hänellä oli valkoiset suuret silmät, vaalehko iho ja tummanruskea takkuinen tukka. Hän käveli luokseni, kosketti kasvojani ja näin kun sain epilepsiakohtauksen ja silmäni kääntyivät ympäri: eli ne muutuivat valkoisiksi.
2. Tein läksyjä pöytäni ääressä ilta 11 aikaan ja koirani makasi keskellä huoneeni mattoa. Yhtäkkiä se heräsi ja jäi tapittamaan ikkunaan päin. Katsoin ikkunaan ja sieltä näkyi valkoiset kengät ja olento leijui katollemme.
3. Eräs ilta oli hirveän kylmä ja lunta oli ainakin metri. Mummoni käveli sisälle ja meni nukkumaan uuninpangon päälle. Pirtti oli pimeä lumimyräkän takia. Ainoa valonlähde oli muutama kynttilä ja leipäuunin hiilos. Mummoni oli jo nukahtanut. Jossain vaiheessa yöstä hän heräsi siihen, kun joku itki ja valitteli tuskissaan, mutta hiljaa. Hän katsoi uunin nurkkaan ja näki kun siellä istui pieni tyttö silittelemässä öljylamppua, kuin lämmitelläkseen mustilla paleltuneilla sormillaan.
girls2 kirjoitti:
Menin nukkumaan klo. 21.00. Puhelimeni soi ja katsoin kelloa, joka oli noin neljä aamulla. Vastasin puhelimeeni ja sanoin ”haloo”. Kuulin vain outoa läähätystä ja muminaa ja sanoin taas ”haloo”. Kuului vain sama ääni ja suljin puhelimen. Laitoin silmät kiinni ja kuulin sen äänen taas vieressäni. En uskaltanut katsoa. Aamulla kun heräsin, näin paikat huiskin haiskin ja äiti luuli, että minä olin sotkenut, mutta en ollut. Pelkäsin kauheasti joten seuraavana yönä nukuin äidin ja isän vieressä.
Mökkihöperö kirjoitti:
Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten kun olin yksin kesämökillä ainoastaan kissa seuranani. Oli kesäloma ja ennen nukkumaanmenoa päätin mennä ulos hengittämään raitista ilmaa. Oli jo todella pimeää, joten laitoin ulkovalon päälle ja menin seisoskelemaan kalliolle, ja kissakin tuli ulos käpöttelemään. Hengittelin ja katselin tähtitaivasta.
Yhtäkkiä aloin kuulla miehen puhuvan. Ensin ajattelin, että ääni varmaan kantautui metsän takaa, n. parin kilometrin takaa jossa asustelee joku pariskunta. Mutta kun aloin tarkemmin kuunnella, puhe ei lainkaan kuulostanut huudolta, eikä tavallinen puhe olisi voinut mitenkään kantautua metsän yli. Sitten mieleeni tuli, että ehkä joku metsurimies oli metsässä puhuen kännykkään, mutta tiirailessani en nähnyt mitään, ja kuka ihme olisi ollut puolen yön jälkeen metsätöissä?!
Ääni tuntui voimistuvan ja kuuntelin yhä tarkemmin, ja sydämeni jätti varmasti pari iskua väliin, kun yhtäkkiä puhe kuulosti pelottavan tutulta. Olin järkyttynyt kuulessani isoisäni hieman uupuneen ja puisen äänen pimeyden keskellä. Mitään outoahan tässä muuten ei olisi, mutta isoisäni on kuollut monta vuotta sitten, ja hän asui eläessään kesäisin isoäitini kanssa mökissä jokusen viikon.
Jähmetyin kauhusta ja yritin kuunnella mitä ääni kertoi, mutta se tuntui vain olevan puheensorinaa. Olin niin peloissani, että hengitykseni alkoi katkoilla, joten nappasin äkkiä kissan syliini ja menin kiireesti sisälle mökkiin. En muista miltä mökissä olo tuntui sen jälkeen, mutta jälkikäteen ajatellen en ymmärrä miten pystyin sinä yönä nukkumaan.
Voisi uskoa, että olisin kuvitellut koko jutun, mutta olen 95% varma etten kuvitellut. En ajatellut mitään siellä ulkona seisoskellessani, joten en olisi voinut esim. isovanhempieni muistelulla aiheuttaa tällaista. En vieläkään ymmärrä miten tällaista voi tapahtua, mutta mökillä nukkuminen tapahtuneen jälkeen on tuntunut ahdistavalta.
Esc kirjoitti:
Oli yhdeksänvuotis syntymäpäiväni. Synttärit pidettiin lämpimänä aurinkoisena elokuun päivänä. Ohjelmaan kuului tikanheitto vesi-ilmapallojen kera.
Pari tuntia ennen synttäreiden alkua menin täyttämään vesi-ilmapalloja kylpyhuoneeseemme. Olin hetken aikaa kerennyt äheltää pallojen kanssa, kun kuulin ulkoa ääniä. Äänet kuulostivat siltä, kuin naapurin pihalla olisi huudeltu jotain, tai pidetty kovaäänisiä leikkejä.
Tämähän oli ihan normaalia, sillä naapurimme todellakin asuu lähellä meitä ja se olisi ollut mahdollista, että naapurin lapset leikkivät pihalla, mutta tässä tapauksessa se ei vain ollut. Kävin nopeasti ikkunassa (2 metrin päässä kodinhoitohuoneessa) enkä nähnyt ketään. En ketään. Palasin hiljaa täyttämään palloja ja kuuntelin tarkasti. Taas kuulin ihan selvää puhetta ja menin taas ikkunalle, sillä en saanut 9- vuotiaan voimilla ovea auki, jonka lävitse äänet kuuluivat. Taisin jopa kuulla oman nimeni.
Kun en vain nähnyt ketään, en sitten millään, jätin pallot lillumaan siihen ja otin hatkat. Pyyhälsin keittiön läpi ja ilmoitin kuiskaavaan ääneen, että joku muu saa tehdä homman loppuun. Synttärit sujuivat hyvissä tunnelmissa, mutta kylpyhuone-ilmiö jatkuu yhä joinakin talvi-iltapäivinä, kun pitää ripustaa sukat kuivumaan patterille. Itse olen skeptikko ja tämä saa minut hyvin ärsyyntyneeksi.
Nipletius kirjoitti:
1. Näin joskus monia vuosia sitten valopallon, joka oli n. 0,5 m leveä ja leijui n. 3 m korkeudessa. Silloin se ei ollut mitenkään hirveen ihmellistä, mutta nyt se on alkanut mietityttämään.
2. Viime vuoden lopulla, kun olin kävelemässä kotiin rivitalojen ohi, kuulin ääntä takanani. Se ääni oli askelia ja pyöriä, eli samanlainen ääni kuin nainen työntäisi rattaita. Katsoin taakseni, siellä ei ollut mitään. Sitten kuulin taas ääntä ja näin rivitalojen ikkunien heijastuksesta, että takanani meni nainen rattaiden kanssa. Taas käännyin eikä mitään. Aika pelottavaa.
Wendigo kirjoitti:
Tämä tapahtui isäni isoisälle joskus 1900-luvun alussa. Hän asui vanhassa talossa, joka oli joskus toiminut myös jonkinlaisena sairaalana (joten siellä oli luultavasti kuollut paljon ihmisiä). Kerran kun hän oli vaimonsa kanssa menossa nukkumaan, kaikki talon ovet avautuivat yhtäkkiä yhtä aikaa (sille ei löydetty mitään luonnollista selitystä). Näitä tapauksia oli muitakin, joka tapauksessa taloa sanottiin tuohon aikaan kummitustaloksi. Isäni isoisä ei uskonut kummituksiin, mutta hänkin myönsi, että jotain outoa siinä talossa oli.
Mirri, marsu ja eltsu kirjoittivat:
1. Minä Mirri ja Marsu olimme illalla n. 23:00 ulkona talon viereisessä puistossa. Olimme istuskelleet hetken keinuissa ja päätimme mennä sisälle takaisin kun tuli kylmä. Yhtäkkiä huomasimme musta-valkoisen kissan, joka tuli meidän viereiselle hiekkalaatikolle. Se huomasi meidät ja juoksi puskan viereen. Menimme sitä kohti ja se katosi puskan taakse. Päätimme jättää kissan rauhaan ja jatkoimme matkaa, sekä katsoimme oliko kissa lähtenyt peräämme, se oli siirtynyt puskan viereen. Katsoimme 50 metrin päässä olevaa taloa ja näimme kissan, joka oli samanlainen kuin ennen näkemämme kissa. Katsoimme taakse ja kissa oli kadonnut.
2. Tällä kertaa minä Eltsu ja Marsu oltiin ulkona ja minä Marsu kerroin Eltsulle pelottavasta kissasta ja sen jälkeen heti näimme eräältä päiväkodilta poistuessamme juuri saman musta-valkoisen kissan. Eltsu kaivoi kännykkänsä esiin ja otti kuvia kamerallaan. Kun loppujen lopuksi katsoimme kuvia, niissä ei näkynyt koko kissaa! Näytimme myöhemmin tämän myös Mirrille. Katsoin ne vielä kotona pimeässä läpi, milloin sen olisi pitänyt erottaa. Kolmessa kuvassa: ei kissaa. Se pelotti meidät kauttaaltaan.
Tuntematon kirjoitti:
Sain kuvaan vanhassa asunnossani kaksi kummitusta. Luulen, että siinä on natsi-sotilas ja sen vanki. Itse olen keskellä.
Kun kuva otettiin, olin yksin talossa. Me muutettiin tuolta puoli vuotta sitten, kun sairasteltiin paljon.
Myös nauhalle saatiin jotain outoa mölinää (siis ääniä, joita ei pitäisi olla olemassa).
Me ei tunneta ketään, jolla olisi tuollaiset vaatteet ja tuona yönä olin yksin. Oikealla takana on sotilas-hahmo ja selkäni takana on joku tumma, vanki kenties? Paikka on Kajaanissa, opiskelija-kämppä. Muutimme sieltä pois, koska sairasteltiin älyttömän paljon ja heti olo tuli paremmaksi kun muutettiin.
Kuva alla:
Kuvasta muokattu ainoastaan kasvot ja lisätty nuolet. Klikkaa suuremmaksi.
Kirkastettu versio, jossa hahmo näkyy paremmin. Klikkaa suuremmaksi.
Kiitos kaikille kokemuksensa lähettäneille.
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Solfeggio-taajuudet
Netissä pyörii aikamoinen ”äänitaajuusbuumi”. On I-Dosereita, Brainwave generatoria ym. minkä avulla saa tuotettua erilaisia tunnetiloja.
Itseäni kuitenkin eniten kiinnostaa Ravi’s Ascension Audio Freqs -niminen äänitiedosto, joka on täysin ilmainen. Tiedoston kerrotaan avaavan chakroja ja aiheuttavan positiivista oloa.
Miten tämä äänitiedosto sitten vaikuttaa, mikä on sen tarkoitus ja miten kuuntelun voi aloittaa?
– Vaikutus / tarkoitus
- Äänitiedosto lähettää korvien kautta aivoille tiettyjä äänitaajuuksia, joilla on positiivisia vaikutuksia
- Vaikutus alkaa joidenkin päivien päästä
- Poistaa masennusta
- Unenlaatu paranee
- Ego pienenee
- Tunnet itsesi virkeämmäksi
- Itseluottamus paranee
- Keskittymiskyky lisääntyy
- Chakrat avautuvat, joka mahdollistavaa erilaisia henkisiä kokemuksia
– Kuuntelu
- Kuuntele päivittäin, mielellään aina ennen nukkumaan menoa
- Kuulokkeilla, ääni kovalla, mutta samaan aikaan siedettävällä tasolla
- Kuunnellessa kannattaa pitää silmiä kiinni ja keskittyä olemaan rauhallinen
- Parantaaksesi vaikutusta kannattaa hengittää kuunnellessa syvään ja ajatella positiivisia ajatuksia
Itse olen ollut aika skeptinen tällaisten äänitiedostojen kanssa, mutta ajattelin kuitenkin aloittaa Ravin tekemän Solfeggio-äänitaajuussetin kuuntelun joitain päiviä sitten. Jo nyt huomaan jonkinlaisia vaikutuksia. Keskittymiseni on parantunut ja pystyn enemmän nauttimaan nykyhetkestä, ajattelematta menneitä ongelmia ja en murehdi tulevaa. Myös muilla on ollut positiivisia kokemuksia.
– Volumi oli täysillä ja käytin Sonyn hyviä kuulokkeita, että kokisin sen tarpeeksi hyvin. Joka kerta, kun äänet muuttuivat se sai minut hieman hämilleni ja hieman tavallaan pomppasin, mutta sitten totuin siihen. Kuuntelun loputtua sain täydellisen rauhan! En edes tiedä miten kertoa siitä! Olen yleensä aika negatiivinen tyyppi ja minulla on paljon ongelmia mieleni hiljentämiseksi… mieleni on AINA keksimässä jonkinlaista keskustelua. KAIKKI SE LAKKASI ja tunsin kuinka päässäni oli hiljaisuutta ja rauhallisuutta! Jostain syystä tunsin, että kaikki on ok, ihan kaikki! Tunsin myös kuinka “vanha negatiivinen” mieleni oli pyyhitty! Kuin kaikki menneisyyden kokemukset ja ongelmat… en eds muista niitä! Tunnen olon raikkaaksi, joten käytin mahdikkisuuden kertoa itselleni, että tästä lähtien mieleni tulee vastaanottamaan ainoastaan positiivisuutta, jumalaisia ajatuksia, sekä ajatuksia, mitkä itse valitse.” Raphael kertoo 2012Evolution.comissa.
– Kaikesta huolimatta n. viikon kuunneltuani olen pystynyt tekemään seuraavaa:
- Parantamaan kipuja vasemmalla kädelläni
- Näkemään himmeästi auroja, mutta työskentelen vielä onnistuakseni siinä kunnolla
- Kokemaan tietoisuuteni laajentumista, sekä ESP-kykyjä…
Alex kertoo.
Suosittelen teitä lataamaan kyseisen äänitiedoston alla tarjotusta linkistä. Kannattaa kokeilla kyseistä tiedostoa päivittäin vaikka viikon ajan, jolloin näkee onko siitä ollut mitään hyötyä.
Huom! Joissain harvinaisissa tapauksissa äänitiedosto voi aiheuttaa päänsärkyä tai pahoinvoinita herkissä ihmisissä, mutta tällaiset olotilat menevät nopeasti ohi ja ovat merkki, että tiedosto toimii.
Lisää tietoa ja äänitiedoston antamia kokemuksia tarjoaa:
Henkimaailma
solfeggiotones.com
Hienoa. Tiedosto on ladattu jo yli 1500 kertaa! 🙂
Paranormaalit Kokemukset Marraskuu 2008 (Osa 2)
Nyt on aika taas potkaista uusia kokemuksia ilmoille ja onhan niitä taas pyydettykkin. Pitäisi varmaan tehdä jatkossa vaikka niin, että joka maanantai julkaisisin kokemuksia, niin olisi niille joku selvä viikonpäivä.
girls2 kirjoitti:
Olin kesällä kaverini luona yötä. Kaverillani on todella iso talo, jopa kolme kerrosta, yläkerta, alakerta ja kellari. Olimme silloin 11-vuotiaita. Kello oli yksi yöllä ja oli ukkonen. Pelkään ukkosta joten ei tullut uni. Minulla oli yövalo päällä sillä en muuten saanut unta. Vain kaverini isosisko ja minä valvoimme, kun taas kaverini veti sikeitä unia. Yövaloni sammui ja samalla keskikerroksessa tuli hiljaista. Päättelin, että kyseessä oli sähkökatkos. He olivat vasta muuttaneet ja talossa kaikui. Kuulin askelia, enkä nähnyt Sandraa (kaverin siskoa) missään. Aluksi ajattelin, että Sandra oli mennyt vessaan, siitähän ne askeleet kuuluivat. Salama iski ja minua pelotti. Kuulin kaikuja ja kuiskauksia tietokonehuoneesta, näin tumman hahmon peilin kautta ja säikähdin kauheasti. Juoksin makuuhuoneeseen vavisten.
Raili kirjoitti:
Enkeli sanoi minulle ”Älä pelkää minä pidän sinusta huolen”.
Olin tuolloin juuri muuttanut pois kotoa ja aloittelin omaa elämää.
Myöhemmin minulla oli ruumiistapoistumiskokemus, olin silloin nuori aviovaimo.
Erilaisia ilmiöitä on sattunut koko elämäni ajan, mutta ne kaikki ovat olleet myönteisiä ja parhaakseni. Mm. unessa nähtyjä numeroita jotka myöhemmin selvisivät virsiksi joissa annettiin lohtua ja neuvoja, kun ei itse jaksanut uskoa, että selviäisi. Paljon, paljon muuta joista nyt en kirjoita on myös tapahtunut. Jumala, Jeesus, Pyhähenki ja Enkeli ovat kaikki tulleet elämääni todellisina. Emme ole yksin, paljon on näkyvää ja näkymätöntä ympärillämme. Meitä autetaan. Muistakaa KIITOKSEN kanssa PYYTÄÄ.
Noname kirjoitti:
Olin kerran ystäväni luona. Menimme ulos ja olimme siellä jonkin aikaa. Pian näimme taivaalla vähän kauempana valkoisen ”jutun”. Se oli jotenkin ’kulmikas’. Vähän kuin auto sivulta päin. Se liikkui aika hiljaa, eikä siitä kuulunut mitään ääntä. Se ei voinut olla lentokone, koska se meni niin hiljaista vauhtia. Eikä helikopteri, koska niistä kuuluu ääntä. Se oli siis valkoinen, lensi hiljaa ja oli auton mallinen sivusta. Käänsimme päämme vähäksi aikaa ja kun katsoimme uudestaan, se meni hieman nopeampaa. Harmi, että meillä ei ollut kameraa mukana, niin olisimme nähneet sen ainakin lähempää.
Tino kirjoitti:
Tämä juttu tapahtui torstaina, (viesti lähetetty 26.4.2008) kun olin välitunnilla. Huomasin kaverini kanssa mitä (kaikki) oppilaat katsoivat. Hornetti lensi koulun yläpuolella. Kun katsoin sitä, siihen ilmestyi jokin outo ufo! Aluksi luulin sen olevan hornetin palanen. Seuraavana päivänä lehdessä luki siitä hornettijutusta, joku oli soittanut hätänumeroon: ”lentokone putoaa maahan”. Lennosto sanoi, että se osa ei ollut hornetista. Siihen oli ilmestyt outo ufo, josta he eivät tienneet mitään. Jos ette usko, kysykää Siilinjärven ala-asteen oppilaita: noin 500 oppilasta + opettajat. Jotkut väittivät sen olevan heijastus, mutta sitä se ei ollut.
Nimetön tyyppi kirjoitti:
Tämä tapahtui jonkin aikaa sitten. Kuuntelin radiota ja luin kirjaa rauhassa sängylläni. Yhtäkkiä radio alkoi rätisemään ja tulostin ”sekosi”. Se alkoi raksuttamaan aivan, kuin tulostaisi jotain ja piti muutakin meteliä. Radion rätinä ja tulostimen raksutus kesti noin minuutin. Sitten yhtäkkiä radio alkoi taas toimimaan, ja tulostin lakkasi metelöimästä. Tämä nyt ei ollut niin kovin pelottavaa, mutta jos se olisi tapahtunut illalla, kyllä olisi pelottanut. Tai kyllähän tuo nyt vähän ”pelotti”.
MoiioM kirjoitti:
Tämä on jollain lailla outoa, koska nämä ovat tapahtuneet koulussani, mutta on näitä enemmänkin, kerron kuitenkin vain kaksi.
Koulussamme ei ollut sinä päivänä muita, kuin meidän luokkalaisemme. Koulumme on aika vanha… Pääsimme kotiin, eikä käytävällä ollut muita, kun laitoin kenkiä jalkaani. Koulussamme on tietenkin poikien- ja tyttöjenvessat erikseen. Vessoissa on kaksi WC-koppia, joiden ovet narahtavat aina, kun ne (sen) aukaisee. Kun sidoin kengännauhojani, kuulin vessasta, kun ovi narahti, eli ihan kuin joku tulisi vessasta ulos. Jäin viivyttelemään käytävään nähdäkseni, olisiko vessasta tulija kaverini. Sieltä ei kuitenkaan tullut ketään ulos vähään aikaan.
Toinen tapahtui samana päivänä, mutta aiemmin. Menin vessaan välitunnilla. Vessassa ei ollut silloin ketään, paitsi minä, kun menin sinne. No, olin juuri vetämässä vessaa, kun kuulin askelia kopin ulkopuolelta. Siis, niin kuin joku olisi hiljaa ”hiipinyt” vessakopin ulkopuolella. Minua alkoi pelottamaan, joten avasin oven äkkiä, mutta ulkopuolella ei ollut ketään. Samoin ei käytävässäkään.
Muutkin ovat kuulemani mukaan kokeneet vessassa jotain ”pelottavaa”. Siellä on kuulemma joskus tehty spiritismiäkin. En tiedä, onko edes totta?
Kirppu kirjoitti:
Viimeyönä (kirjoitettu 3.5.2008) nukuin olohuoneen sohvalla (koska omassa huoneessani oli hämähäkki). Lueskelin kirjaa siinä vielä hetken, ja kun olin sammuttanut valon, aloin kirjoittaa tekstiviestiä. Kuulin kun isän makuuhuoneen ovi aukesi, joku käveli käytävällä ja avasi takkahuoneen oven. Enempää en muista kuulleeni, mutta aamulla heräsin siihen, kun muut pohdiskelivat, että kuka oli laittanut valot saunaan, sekä pesuhuoneeseen ja avannut takkahuoneen oven.
Itse oletin, että se oli isäni naisystävä, joka kävi katsomassa miten lapsensa nukkuvat, enkä siksi kiinnittänyt sen enempää huomiota asiaan. Aamulla vasta aloin miettimään, että miksi en viitsinyt kääntää päätäni ja katsoa isäni makuuhuoneen ovelle.
Aamulla sitten soitin veljelleni, jos hän olisi käynyt täällä mutta eipä ollut.
Unissakävelyä ei ole ainakaan ennen ilmennyt kenelläkään.
pelko kirjoitti:
Kun olin 14-vuotias, olin menossa kaverilleni kävellen. Sinne on matkaa n. 3 km. Lähdin kävellen koska kukaan ei voinut viedä minua sinne ja pyöräni oli rikki. No kuitenkin, kun olin kävellyt semmoiset 500 metriä, minulle tuli tunne että voisin tehdä mitä vain nyt. Olin aina halunnut uskoa paranormaaleihin juttuihin. Niin päätin uskoa, että minä olisin jo melkein perillä. Ensin se ei toiminut, mutta sitten laitoin silmäni kiinni ja toivoin samaa uudestaan, kunnes kuulin kaverini äänen jolle olin menossa. Hämmästyin ja avasin silmäni. Olin n. 30 metrin päässä heidän talostaan. Hän näki minut ikkunasta ja ryntäsi avaamaan oven. Kysyin että oletko ollut kokoaika kotona? Sitten hän vastasi että ”Kyllä” Ja sanoi vielä, että ”Mikä ihme sinulla kesti, olen odotellut jotain 2 ja puoli tuntia sinua” Normaalisti matkaan menee alle tunti ehkä jotain 15 – 30 minuuttia. Ja siinä samassa vastasin kaverilleni, että minun täytyi syödä eka. Sanoin niin, koska en viitsinyt sanoa totuutta mitä tapahtui, koska kaverini ei olisi kuitenkaan uskonut ja olisi pitänyt minua hulluna. En unohda tuota kokemusta koskaan.
Emma kirjoitti:
Minua ja siskoani on jo jonkun aikaa vaivannut se, että syöpään kuollut äitimme ilmestyy meille mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Olimme siskoni kanssa kävelyllä ja meillä oli koirat mukana. Menimme kuntopolkua pitkin, ja se kyseinen polku kulkee metsässä. Yhtäkkiä molempien koirien niskakarvat nousivat pystyyn ja ne rupesivat haukkumaan. Katsoimme siskoni kanssa sinne mihin koirat toljottivat lasittunein silmin. Maasta kohosi musta pallo, joka räjähti tomuksi. Tomun keskellä seisoi edesmennyt äitimme ja hymyili meille. Siskoni (9v) katsoi näkyä ja tarrasi minuun. Koiramme lähtivät vetämään häntä kohti ja ulisivat päästessään lähelle. Äitimme kosketti koiria ja ne molemmat menivät makuulle. Tässä vaiheessa päästimme kauhuissamme irti talutushihnoista ja aloimme kiljua täyttä kurkkua. Äitimme nosti katseensa ja tuijotti meitä pelokkain silmin ja sanoi hiljaa ”Olen palannut”, jonka jälkeen katosi. Otimme koirien talutushihnoista kiinni ja raahasimme ne väkisin liikkeelle. Juoksimme niin kovaa kotiin kuin pääsimme. Koirat ovat siitä asti aina menneet siihen kohtaan, jossa olimme nähneet äitimme ja ulisseet. Isämme vain naureskelee, sillä ei usko mihinkään yliluonnolliseen.
Toinen oli se, kun olin ratsastustunnilla ja hyppäsimme. Sain hevoseni käyttäytymään hyvin, ja sitten viereisellä laitumella aidan viertä laukkaavan hevosen selässä istui äitini. Kiljaisin ja tipuin selästä. Ratsastuksenopettajamme juoksi viereeni kauhuissaan ja kysyi mitä pelästyin. Selitin nopeasti ja opettaja katsoi hevoseen päin. Se seisoi rauhallisena ja nyhti ruohoa. Opettaja käski minun lähteä kotiin ja kerroin isälle. Hän ei taaskaan uskonut.
Koulussa liikuntatunnilla pelasimme pesäpalloa, joka oli äitini elämä minun ikäisenäni (15v). Kun en pariin lyöntiin osunut, kuulin hänen pehmeän äänensä ”Lyö rauhallisesti ja keskity, minä autan”. Ja niin löin kunnarin, joka lensi melkein yli rajojen. Kerroin opettajalleni tästä ja hän sentään uskoi ja käski käydä kertomassa koulupsykologille. Kerroin hänelle ja sain vihdoin turvaa. Psykologi vastasi, että jatkuvat ilmestymiset saattavat johtua kaipuusta.
Viimeisin ja ehkä kammottavin oli, kun olin juuri menossa nukkumaan ja jätin yövalon päälle. Äitini seisoi peilin edessä ja kääntyi minua päin. Hän sanoi näin ”Olen tiettävästi säikäyttänyt sinut ilmestymisilläni ja lupaan jättää sinut rauhaan. Pidä huolta siskostasi, äläkä pidä isääsi idioottina, vaikkei hän usko” Isä tuli katsomaan, kuka puhui ja näki äitini. Hän tuijotti näkyä ja räpsäytti silmiään, äiti oli poissa.
Viimeinen oli niin kammottava, että peili huoneestani on viety pois ja minä, sekä siskoni emme enää liiku niillä paikoilla, joilla äitimme on ilmestynyt näkyviin. Isäni tahtoo muuttaa, sillä haluaa yliluonnollisuudet pois pelottelemasta. Kertomukseni on ehkä melko uskomaton, mutta se on totta!
_________________________________________________________________________
Onko sinulle tai kaverillesi tapahtunut jotain outoa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen yhteys(ät)paranormaaliblogi.net. Tarkoituksena olisi aina aika ajoin julkaista blogissa kokemuksianne. Kerro samalla viestissäsi haluatko, että mainitaanko sivuillamme viestin yhteydessä nimesi, nimimerkkisi vai haluatko esiintyä tuntemattomana. Jos haluat tapauksesi tutkittavaksi, niin kerro siitä viestissäsi, jolloin ohjaan samalla viestisi tutkijalle. Viesti näkyy blogissa vasta, kun se on julkaistu sivuston ylläpitäjän taholta.
Lomake:
Huom! Yllä oleva lomake on vain kokemuksia varten. Älä kommentoi viestejä yllä olevaan lomakkeeseen, vaan tee se käyttämällä kommenttikenttää.
Meteoriparvi nähtävissä tänään yöllä
Tänään keskiviikon ja torstain välisenä yönä on nähtävissä Tauridien meteoriittiparvi. Kannattaa siis kohdistaa katse taivaalle. Ilmiö ilmenee palavina tulipalloina ja näkyy parhaiten jos taivas on pilvetön.
Ylen haastatteleman tähtiharrastajan mukaan kannattaa tähystellä itään päin. Meteoriittien pitäisi näkyä Härän tähdistön läheisyydessä.
Lähde: Uusi Suomi
Kiitokset vinkistä Jennille.
Viljapeltokuviot – Ihmisen vai avaruusolentojen tekosia?
- Mitä ovat viljapeltokuviot?
”Piru” tekemässä peltokuvioita
Viljapeltokuviot/viljaympyrät ovat kuvioita, jotka ovat useasti geometrisiä ja kuvioltaan monimuotoisia. Kuvio on syntynyt pellolle viljan painuessa maahan.
Suurinosa havainnoista tehdään Englannissa, mutta kuvioita on havaittu ympäri maailmaa. Muita havaintopaikkoja ovat mm. Venäjä, Kiina ja Australia.
Ensimmäinen raportoitu tiedossa oleva kuvio ilmestyi peltoon Englannissa vuonna 1678. Siihen aikaan kuvioiden epäiltiin olevan pirun/pirujen tekosia.
Englannissa ja Skandinaviassa on kerrottu mm. keijujen ja muiden olentojen tanssivan ja täten aiheuttavan viljan kaatumisen. Suomessa taas kerrottiin kalevanpoikien, jättiläisten iskevän viljaa kumoon.
Nykyään taas epäillään, että kuvioita tekevät ihmiset, avaruusolennot, luonnontuulet, sekä muut tuntemattomat voimat. Tutkimusten mukaan 80% kuvioista on selitettävissä ihmisten tekosilla, mutta n. 20% ei pystytä selittämään mm. säteilyn, sekä magneettisten kenttien takia.
- Kuka tekee viljapeltokuvioita?
Mahdollisesti monta eri tahoa. Osa kuvioista on todistetusti ihmisten tekemiä, mutta on myös tapauksia, jotka todistetusti eivät ole ihmisten tekemiä. Näistä kiinnostavimpiin kuuluu mm. tapaukset, joissa kuvio on nähty muodostuvan pellolle 10-20 sekunnin aikana ja samaan aikaan pellolla on nähty pieniä valopalloja.
– Ihmisen osallistumiseen viittaavia asioita
Ihmisten tekemissä kuviossa on ilmeistä, että niiden tekeminen on vienyt kauan aikaa jopa ammattilaisporukalla ja mm. kuuluisaa Firefoxin peltologoa suunniteltiin kaksi viikkoa ja tehtiin hieman alle 24 tuntia. Ihmisen tekoset huomaa myös epätasaisesti tampatuista jäljistä, sekä siitä, että alueella on katkennut useita korsia. Todistetusti ihmisten tekemät kuviot/tilaustyöt ovat myös olleet yleensä kohtuullisen pieniä, sekä yksinkertaisen muotoisia.
– Todisteita joissain kuvioissa, jotka viittaavaat siihen, että ihmiset eivät ole tehneet kuvioita:
- Isojen viljapeltokuvioiden ilmestyminen lyhyessä ajassa.
- Korret ovat taipuneet kaarelle ja jäykistyneet tähän muotoon. Tämä vaatisi jonkinlaista kasvin kuumentamista tms. tekniikkaa.
- Taipuneet, venyneet ja sisältä päin revenneet solmukohdat, joiden muodostuminen on havaittu tapahtuvan solutasolla ja asia on varmistettu laboratoriovälineillä. Solutason muutos vaatisi jonkinlaisen energiakentän tai säteilyn ja siksi on aika poissuljettu normaalina ilmiönä.
- Maan pinnan yläpuolelta taittuneet korret. Joissain tapauksissa vilja on taipunut jopa 30-50 cm. korkeudelta. On vaikeaa käsittää miten tämä on mahdollista normaalisti tamppaamalla käyttäen apuna esim. lautaa.
- Sähkömagneettiset, sekä elektroniset kentät. Useissa kuviossa on mitattu suuria poikkeamia kuvion sisältä, kun taas kuvion ulkopuolella sähkömagneetismi on ollut normaalilla tasolla. Kuvion sisällä vallitsevan energiakentän on myös havaittu vaikuttavan kännyköihin ja videokameroihin ym. elektronisiin laitteisiin.
- Oudot äänet kuvion läheisyydessä. Joidenkin kuvioiden läheisyydestä on nauhoitettu outoa sirisevää ääntä, joka luultavasti liittyy kuvion energiakenttään.
- Kuvioden läheisyydessä lentävät valopallot. Monissa tapauksissa on havaittu pellolla lentelevän pieniä valopalloja kuviossa tai sen läheisyydessä. Näitä valopalloja on saatu jopa kuvattuakin. Kooltaan valopallot ovat kohtalaisen pieniä, mutta silti havaittavissa olevia.
- Armeijan kiinnostus kuvioihin. Englannissa ja muissakin maissa mustien merkkaamattomien armeijan helikopterien on nähty lentelevän kuvaamassa viljapeltokuvioita. Näitä tapauksia on useita ja mm. Englannin armeijan kiinnostus on raporttien mukaan todella suuri viljapeltokuvioita koskien.
Lisää todisteita voi katsoa täältä.
Ihmisten tekemät vs. ei ihmisten tekemät. Klikkaa suuremmaksi.
- Mikä on kuvioiden tarkoitus
Kuviolla voi olla moniakin tarkoituksia. Monissa kuviossa on mm. matemaattisia kaavoja, sekä ilmoitettu tiettyjä päivämääriä planeettojen asentojen avulla.
Mahdollisia tarkoituksia:
– Koodattu viesti ihmisälyn selvittämiseksi
– Maan energian tasapainottaminen
– Viestejä maan ulkopuolisen älyn välisessä viestinnässä
– Maan ulkopuolisen älyn todistaminen
– Pilailutarkoitus
- Kiinnostavia linkkejä aiheeseen liittyen
Crop Circle Connector -sivusto
Firefox -viljapeltokuvion tekoa
Viljapeltokuvio ja ufoja
Ristin muotoinen viljapeltokuvio
Esitelmä/konferenssi viljapeltokuviosta
Video, jossa kerrotaan oudosta viljapeltokuviosta jonka alta kaivettiin outoja esineitä
Viestin sisältäviä viljapeltokuvioita
Hienoja viljapeltokuvioita
Lähteet:
http://www.martinkeitel.net/cropcircles/
http://en.wikipedia.org/wiki/Crop_circle
http://www.cropcirclesecrets.org/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viljaympyra
http://googlesightseeing.com/2006/11/29/firefox-crop-circle/
Katso myös muut artikkelimme koskien viljapeltokuvioita.
Viimeisimmät kommentit