Tässä paranormaalien kokemusten marraskuisessa julkaisussa kerromme yhdestä ufokokemuksesta sekä aaveesta joka nähtiin Vihdissä.

Kokija: Rocket
Kokemuksen tyyppi: Ufokokemus
Paikka ja aika: Kuopio, 21.8.2009 klo 23:00

Tapahtuman kuvaus:

Olen ihan pienestä asti nähnyt taivaalla todella hämmästyttäviä valoilmiöitä, jotka ovat liikkuneet tavalla jota on vaikea selittää järjellä. Ensimmäinen kokemukseni oli kun olin 8 vuotias. Nyt tuollaisia valoilmiöitä olen nähnyt tähän ikään mennessä jo 17 kertaa + 3 kertaa valoilmiöitä selkeän esineen yhteydessä.

Kuitenkin hurjin sattui 2009 Elokuun loppupuolella. Vietin rauhallista koti-iltaa avopuolisoni kanssa kun sitten ehdotin hänelle, että kävisimme ajelulla kun on noin komea tähtitaivas ja kuu näkyi hyvin (olen ollut amatööritähtiharrastaja noin 10 vuoden ajan). Ensin hän ei lämmennyt ajatukselleni kun alkoi kuitenkin olla jo aika myöhä. Sitkeästi vaan jankkasin, että lähetään vain, haluan käydä ajamassa tuon hienon Saaristokaupungin lenkin.

Lopulta hän suostui ja lähdimme matkaan. Olimme Saaristokadun tien päässä noin klo 23. Huomasin hyvin pian taivaalla, oikealla puolella vesistön yllä, ison valkean valon. Tiesin heti, ettei se ollut tähti, planeetta tai linkkitornin valo jne. Sanoin avopuolisolleni, että ”kato tuota, nyt sä sen näet” ja hiljensin vauhdin autosta melkein pois, jolloin sitä saattoi tarkkailla hyvin.

Pian valo sitten lähtikin liikkumaan hitaasti. Se laajeni silmissä, teki jotain valojuttujaan, näytti muuttavan muotoaan jne. Jännitys alkoi kasvamaan ja halusin kiirehtiä vähän matkan päässä olevalle pysähdyspaikalle samalla seuratessame valoa.

Ehdin juuri levähdyspaikalle ja pysäyttää auton, kun se tuli sieltä puiden takaa järveltä sitten esiin ja olimme aivan ihmeissämme. Pelon sekaisin tuntein katselimme, kun tämä vaalean metallin hohtoinen suuri kiinteä ALUS TULI AIVAN ETEEMME siihen yläpuolelle ja niin hitaasti, että sitä ehti tarkkailla aivan rauhassa.

Se oli vaalea, kulmikas, noin viisi metriä korkea ja vähintään linja-auton pituinen selkeä alus kaikkine valoineen! Sen keskellä vaelsi taukoamatta eri väreissä taittuva valo koko matkalta. Keulassa välkkyi kirkas valo, ylä- ja alaosassa näkyi valoja, jotka myös vilkkuivat. Kiinnitimme huomiota myös korkeisiin ”mastoihin”, jotka olivat taivasta kohti ja erottuivat selvästi. Alus oli parhaimmillaan niin lähellä, että olisin osunut siihen kivellä!

Avopuolisoni pelkäsi kovasti ja hengitys kiihtyi. Alus näytti menevän ohitsemme, kunnes se oli kuskin, eli minun puolen kohdalla ja näytti koukkaavan hämmästyttävästi kääntyen meitä kohti. Silloin totaalinen pelko ja paniikki sai minusta vallan, vaikka olen vahva ihminen henkisestikin. Aloin hyperventiloimaan kiihdyksissäni, koska tunsin, että pyörryn silkasta pelosta. Jotenkin pysyin tajuissani ja kultani huusi minulle, että nyt lähdetään tai ne vie sinut. Kaahasimme kotiin…

Seuraavana päivänä tein ilmoituksen tapauksesta myös Suomen Ufo tutkijoille. Tapaus vaikutti avopuolisooni niin, että vaikka olin jo kertonut hänelle aiemmin omista muista kokemuksista, niin nyt hän ei epäile yhtään!

Kokija: Jullgubben
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Vihdin leirikeskus, 20.12.2007

Tapahtuman kuvaus:

Vuonna 2007 olin partioleirillä Vihdin leirikeskuksessa. Meillä oli tilukset vuokrattuna pikkujouluja varten. Tuo oli ensimmäinen niistä muutamista sateisista ja lumettomista talvista, joita Etelä-Suomessa nähtiin ennen viime talven kovia pakkasia ja suurta lumimäärää.

Jossain siinä illalla lähdin pihan toiselle puolelle nukkumarakennuksesta hakemaan muistiota ja kynää, sillä mieleni teki kirjoitella runoja siinä illalla. Ilma oli kostea ja tuulinen ja sade ja kylmä viima aavemaisesti piiskasivat koko kehoa. Olin ajatuksissani nukkumarakennuksen ulko-ovella, kun satuin katsomaan postilaatikon suuntaan kallioiden liepeeseen kiven heiton päähän. Jämähdin paikalleni, en kauhusta vaan kummasta tunteesta. Näin postilaatikon kohdalla ryysyisen pitkäpartaisen ja pitkähiuksisen kulkurimiehen, harmaisiin ryysyihin pukeutuneena, joka väsynyt ilme kasvoillaan katsoi minua. En nähnyt hänen ilmettään kaukaa kunnolla, mutta jostain syystä mieleeni piirtyi tarkka ilme, kuin tuo mies olisi ollut aivan naamani edessä. Tajusin miehen kummitukseksi vasta sinä vaiheessa, kun huomasin ettei hän vastannut huuteluihini tai vilkutteluuni ja kauhistuksekseni huomasin, että mies oli osittain läpinäkyvä ja muutenkin aavemaisen oloinen.

Säikähdin tietenkin tilannetta ja otin jalat alleni ja juoksin rakennukseen, jossa ruokailu oli meneillään. Ovella vielä katsahdin postilaatikon suuntaan, mutta nyt siinä oli vain postilaatikko ja vanha kulkuri oli poissa. Sinä iltana kuittasin asian hermostuneella naurulla ja pistin mielikuvituksen piikkiin. Hieman myöhemmin kuitenkin ymmärsin kyseessä olleen oikea aave, eikä vain mielikuvituksen tuote.

Miksi mies minulle näyttäytyi ja mistä hän oli tulossa tai mihin menossa, sitä en tiedä. En myöskään ole kulkuriaaveesta Vihdissä sen koommin kuullut, ei lie vihtiläinen aave sitten.

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂