Näkyjä hämärästä: Henkimaailma
Näkyjä hämärästä on artikkelisarja, joka käsittelee tunnettuja ja vähemmän tunnettuja yliluonnollisia ilmiöitä niiden keskellä pitkään eläneen silmin. Artikkeleissa ilmenevät faktat perustuvat vuosikausien tutkimuksiin, samoin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Huomautus: Kuten kaikki yliluonnolliseen liittyvä materiaali, nämä artikkelit ovat avoimia spekulaatiolle. Näkyjä hämärästä kuitenkin lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että niissä kuvatut kokemukset ovat tosia. Teksti ei selittele eikä puolusta, vaan tutkii kriittisesti näkemäänsä ja vetää siitä johtopäätöksensä. Tämä näkökanta suositellaan pidettäväksi mielessä artikkeleita lukiessa.
Monissa kulttuureissa, niin aikaisemmin kuin tänäänkin, henkimaailma on ollut tärkeä osa ihmisen maailmankuvaa. On shamaaneja ja noitia, pappeja ja manaajia, jotka kukin omilla keinoillaan pyrkivät vaikuttamaan ”toiseen maailmaan”, joka on henkien ja yliluonnollisten voimien maailma. Erilaisiin aaveisiin ja henkiin uskominen tuntuu olevan ihmisessä lähes sisäänrakennettu ominaisuus, ja pelko näkymätöntä kohtaan elää sukupolvesta toiseen.
Henkiä on jaettu erilaisiin ryhmiin ja niiden on uskottu omaavan tietyntyyppisiä tehtäviä. On ollut hyviä ja pahoja ja niitä, jotka eivät ole oikein kumpaakaan. Yhdelle on uskottu suojelevan perhettä, toisen haluavan sille pahaa. Monesti henget liittyvät jollakin tavoin kuolemaan: joko ne ovat kuolleiden henkiä tai ne ovat muutoin yhteistyössä synkkien voimien kanssa. Nyky-yhteiskunnassa asetelma ei ole ratkaisevasti muuttunut. Ufot ja Loch Nessit jatkavat siitä, mihin henkiolennot ovat jääneet.
Versioita on siis kymmeniä. Mihin niistä kannattaisi uskoa? Keitä henkimaailmassa oikeasti asuu, ja mikä heidän suhteensa on ihmisiin? Henkilökohtainen kokemukseni on, että meitä ympäröi näkymätön maailmaa, joka suorastaan kuhisee elämää. Valtaosalla näistä asukkaista ei ole mitään kiinnostusta ihmisiin – järki käteen, miksi olisi? – mutta on niitäkin, joilla on syynsä olla yhteydessä meihin. On vaikea sanoa, milloin kukakin meedio saa todella yhteyden johonkin ja mikä se jokin oikeastaan on. Perusoletus, että kaikki kohdatut olennot ovat ihmishenkiä, on vähintäänkin väärä.
On luonnonhenkiä ja talonhenkiä ja kuolemanhenkiä ja mitä vielä siihen päälle. Henkimaailmaa voisi kutsua valtavaksi ekosysteemiksi, joka osin poikkeaa omastamme. Sillä on omat luonnonlakinsa ja valtava määrä sääntöjä, joita milloin kukakin noudattaa. Henkimaailman tuntemiseen voi varmastikin kuluttaa kokonaisen eliniän, kuten entisaikojen shamaanit, ja silti voi tuntua, ettei ole vielä tehnyt muuta kuin raapaissut sen maailman pintaa.
Koska ihmisellä luonnostaan on hyvin rajalliset keinot päästä yhteyteen tähän maailmaan (katso Aurat ja energia-artikkeli), ei liene ihme että niin monet kulttuurit ovat kehittäneet erityyppisiä rituaaleja, loitsuja ja maagisia esineitä tätä helpottaakseen.
Yksinkertainen aluejako
Moninaisuudestaan huolimatta henget on pääosin helppo jakaa eri pää- ja alakategorioihin. Pääkategorioita on kolme, jakaen henget niiden valon määrän mukaan: valkeat, mustat ja harmaat henget. Kuhunkin kategoriaan liitetään tietyt stereotyyppiset ominaisuudet, joita käsittelen seuraavaksi tarkemmin.
Valkeat henget mielletään suojelushengiksi, kuten enkeleiksi tai henkioppaiksi. Nykyisissä henkisissä suuntauksissa nämä ovat niitä, joihin yritetään päästä yhteyteen. Moni uskoo, että kullakin ihmisellä on yksi tai useampi suojelija, joka voi ottaa esimerkiksi eläimen muodon. Valkeisiin henkiin liitetään myös mielikuva voimasta: heillä on kyky karkoittaa pahoja henkiä tai auttaa ihmistä parantumaan.
Mustia henkiä kutsutaan usein myös pahoiksi hengiksi (henk.koht. mielipiteeni mukaan tämä on yleistystä). Kristinuskossa pahojen henkien roolia pitävät demonit, jotka yrittävät houkutella ihmisen mukanaan Helvettiin ja syntiin. Pahojen henkien on uskottu aiheuttavan sairauksia ja onnettomuuksia ihmisille, ja niiltä on pyritty suojautumaan erilaisin taikakeinoin. Pimeät henget voivat kuitenkin edustaa neutraalempia – vaikkakin yhtä pelottavia – voimia, kuten kuolemaa, pelkoa tai vihaa.
Harmaat henget muodostavat henkimaailman enemmistön. Nämä ovat ns. neutraaleja henkiä, joilla on usein hyvin voimakas suhde luontoon. On luonnonhenkiä, eläinhenkiä ja milloin mitäkin. Osaa näistä on hankala erottaa tummemmista variaatioista, eikä näytä olevan tavatonta, että esimerkiksi puissa asunut henki jää levottomana kiertämään hakkuualueelle kauan sen jälkeenkin, kun sen rakkaat puut on jo viety. Tähän kategoriaan voidaan laskea myös suomalaisen kansanperinteen haltijat, saunatontut ja niin edelleen.
Henkien kohtaaminen
Monille, jotka ensimmäistä kertaa joutuvat (tai uskovat joutuneensa) kosketuksiin henkiolentojen kanssa ensimmäinen reaktio on paniikki. Yleensä tämä johtuu siitä, että tapaamisen yhteydessä tapahtuu jotakin muuta pelottavaa; päässäsi ”kuuluu” omituisia ajatuksia, esineet liikkuvat, tuntuu kuin näkymättömät kädet koskettaisivat tai jotakin muuta samantyyppistä. Tämä tietenkin koskee pelkästään muita kuin valkeita henkiä, mutta niitä harvemmin säikähtää muutenkaan.
Tässä pari nyrkkisääntöä, joilla selviää kunnialla kohtaamisesta:
1) Pysy rauhallisena. Mitä ikinä olet kohdannutkaan, se ei tule voimaan satuttaa sinua enempää, kuin kuvittelet sen voivan (tästä voisikin joskus puhua enemmän). Joissakin tapauksissa strateeginen perääntyminen on silti paras ratkaisu. Kaikkea ei tarvitse kokea.
2) Ota selvää (jos pystyt), mistä oikein on kyse. Katso ympärillesi, mitä vihjeitä voit saada siitä, miksi henki antaa merkkejä itsestään? Haluaako se sinulta jotakin, onko sillä sinulle asiaa vai onko kyse yksinkertaisesti yleisestä huomionhakuisuudesta? Jos olet esimerkiksi autiotalossa (mitä ikinä siellä sitten teetkään), onko olemassa jotakin viitteitä siitä, miksi talo voisi olla levoton?
3) Puhu. a) ääneen, koska se helpottaa oloasi, b) hengelle, jos pystyt. Puhumalla selviät tilanteesta kuin tilanteesta. Kiristä, uhkaile, lahjo, imartele, mikä vain sattuu tuntumaan sopivalta. Teehetket demonien kanssa voi ehkä kuulostaa omituiselta ajatukselta, mutta se on parempi kuin riita siitä, hyppäätkö kalliolta alas vai et.
4) Kuulostele tunteitasi. Tuleeko mieleesi mielikuvia, lauseita tai tunteita, jotka eivät ns. ”kuulu sinne” (älä seuraa tätä neuvoa sokeasti, käytä tietenkin päätäsi). Joissakin tapauksissa intuitiosi kertoo enemmän, kuin luulisitkaan. Kyseenalaista kaikki, kerta toisensa jälkeen. Jos pelkäät, työnnä pelko pois ja poistu paikalta.
5) Jos seuralaisesi ei ole aivan sellainen, jonka kanssa haluaisit pistää teekutsuja pystyyn, kerro se tälle. Joskus kohteliaisuus riittää (katso kohta 3), mutta toisinaan sinun on pakko käskemällä käskeä häirikköäsi lähtemään. Erilaiset mielikuvaharjoitukset ovat hyviä. Kuvittele vaikka iso leka, jolla läimit häirikköäsi kauemmas. Ehket saa mitään aikaan, mutta ajatus on tärkein.
Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin sääntö on numero 6, joka yksinkertaisesti sanoo: Älä hakemalla hae vaikeuksia. Jos pärjäät ilman omituisia seikkailuja, elä ilman niitä. Riippumatta siitä uskotko näkemääsi täysin todeksi vai et, pieniä mieliämme ole tarkoitettu siihen, että kuvittelemme kaikenlaisia mörköjä joka nurkan takana. Vilkas mielikuvitus on hyvä, mutta tuskin kukaan meistä haluaa ylenpalttisesti painajaisiakaan.
Starhawk: The Spiral Dance
Tämänkertaisen kirjaesittelyn kohteena on teos, joka aikanaan avasi minulle oven magian tekemiseen, uuspakanoiden maailmankuvaan ja loi perusteellisilla, turvallisilla harjoitteillaan pohjan omalle energiatyöskentelylleni ja osaamiselleni. Kirjailija lienee tuntematon useimmille blogin lukijoille, joten kerron ensin hänestä hiukan, ja pureudun sitten tarkemmin itse kirjaan.
Starhawk:
Starhawk, oikealta nimeltään Miriam Simos, on Reclaiming-tradition perustaja ja opettaja. Hän syntyi Saint Paulissa, Minnesotan osavaltiossa 17.06.1951 ja elää nykyään San Franciscossa.
Hän on kansainvälisesti tunnettu väkivallattomuuden ja suoran toiminnan (luonnonsuojelu ym. mielenosoituksissa) kouluttaja, aktivisti rauhanliikkeessä ja globaalisaatioita vastustavassa liikkeessä, sekä feministi ja kirjailija. Hän matkustelee ja opettaa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-Idässä.
Starhawk on myös wiccojen ja muiden uuspakanaryhmien arvostama kirjailija ja opettaja, joka on siirtänyt luonnonuskontojen perintöä ja omalla pitkällä kokemuksellaan hankittua tietoa eteenpäin tuhansille ihmisille kirjojen, leirien, workshoppien ja opetustensa kautta.
The Spiral Dance: A Rebirth of the Ancient Religion of the Great Goddess
Tämä kirja on saatavilla valitettavasti vain englanniksi, mikä on suuri sääli. Kirja käsittelee perusteellisesti ja monipuolisesti uuspakanuuden historiallisia juuria ja kytköksiä shamanismiin ja eri luonnonuskontojen perinteisiin.
Se esittelee nykyaikaisen noidan maailmankuvan olleelliset peruspilarit, niin hengelliset peruskäsitteet ja magian harjoittamisen etiikan, kuin käytännöllisen uskonnon tai tradition harjoittamisenkin kannalta. Vaikka kirjassa käsitellään myös covenin ( noitien hengelliseen ja käytännölliseen harjoittamiseen keskittyvä ryhmä) perustamista ja rymäopiskelun ja tekemisen mukanaan tuomia iloja, se sopii myös yksin omaa tietään kulkevien ja vain asiasta uteliasuuttaan lukevien käsiin.
Kirjan parasta antia ovat kuhunkin lukuun tiiviisti nivoutuvat harjoitukset ja ohjeet, kuinka tehdä käytännössä luvussa esiteltyjä asioita ja kuinka soveltaa niitä omaan elämäänsä. Opin itse aikoinani maadoittumisen ja energian itseensä lataamisen, muuntuneeseen tajunnan tilaan johtavien syvärentoutustekniikoiden ja myös magian tekemisen alkeet ja perusperiaatteet hänen kirjastaan.
Tämä kirja oli pitkään ainoa laatuaan kirjahyllyssäni ja toimi varsin hyvin, koska sen harjoitukset, teoriatieto ja kokonaisrakenne ovat niin kattavat. Kirja sopii loistavasti aloittelijoille, etsijöille, noituuteen uteliaasti suhtautuville, mutta myös koeneemmille pitkään omaa tietään kulkeneille ihmisille. Palaan itse ajoittain edelleen kirjan pariin.
Myös kirjan kieli on nautinnollista luettavaa. Starhawk tekee usein lukijalle tunteen, että hän lukee nautinnollista tarinaa, vaikka tekstin sisältö on silkkaa asiaa. Hänen kielensä on kaunista, selkeää, helppotajuista ja mukavaa luettavaksi. Siksi kirja sopii myös niille, joiden äidinkieli ei ole englanti, arvelisin peruskoulun pitkän oppimäärän riittävän hyvin kirjan ymmärtämiseen.
Jos sinun pitäisi lukea vain yksi kirja koskaan nykyajan noitien maailmankuvasta, käytännöllisestä oman tiensä kulkemisesta ja magiasta, suosittelisin tätä kirjaa lämpimästi siksi ainoaksi. Kirjaa löytyy nykyään myös kirjastoista, ja ainakin Akateeminen kirjakauppa, Suomalainen kirjakauppa ja nettikauppa nimeltä Bookplus toimittavat tätä kirjaa tilauksesta halukkaille.
Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Starhawk
Maadoittumismeditaatio Starhawkilta:
http://www.youtube.com/watch?v=F3ilOZweCMk&feature=related
Maadoittuminen ja Tonaalin ylikuormittaminen
Tässä on kaksi hyväksi havaittua perusharjoitusta, joita teen itse päivittäin. Nämä tähtäävät oman mielen tyyntymiseen ja hiljentämiseen, sekä sisäiseen hiljaisuuteen, joka on yksi monista avaimista esimerkiksi henkimaailman viestien kuulemiseen tai omaan kasvuun ihmisenä.
Harjoituksia voi tehdä sen aikaa kun itsessään hyväksi kokee, ohjeiden ajat ovat vain viitteellisiä.
Kannattaa muistaa, että niitä lukuunottamatta joilla on synnynäisesti suuret lahjat, meistä jokainen joutuu tekemään hiukan työtä omien henkisten kykyjensä eteen.
Uskon sitäpaitsi, että nekin joilla on nämä kyvyt luonnostaan, tekevät tämäntyyppisiä asioita pitääkseen oman itsensä vakaana ja energiatasonsa kunnossa. Maadoittuminen nimittäin ”lataa” ihmistä ja nostaa myös hänen energiatasojaan, auttaen siten jaksamaan kaikessa, normaalia arjen kiirettä myöten.
Maadoittumattomuus ja eläminen liikaa ihmisen ylemmissä chakroissa ja jännittävien näkyjen yms. maailmassa voi johtaa epätasapainotilaan, jonka korjaamiseen taas voi mennä aikaa. Siksi itse suosin näitä kahta harjoitetta päivittäisenä itseni huoltamisena ja ikäänkuin työkunnossa pitämiseen.
Näin ne jännittävämmät asiat, kuten henkimaailman kanssa kommunikointi, shamaanimatkat, energiahoidot jne. eivät kuormita ja kuluta minua liikaa, vaan pysyn tasapainossa ja jalat tiukasti reaalimaailmassa kiinni kaiken tekemiseni kanssa. ( Siitä huolimatta että pää voi välillä leijua vähän pilvissä )
Maadoittuminen:
Maadoittuminen on hyvä tehdä ulkona, luonnossa jos voi, hätätilassa pihanurmikko tai kaupungin puistokin käy. Tämä siksi, että maadoittuessa ollaan konkreettisessa yhteydessä maahan ja Voimaverkkoon, joten on hyväksi, että näet ympärilläsi paljon sitä, mihin tahdot olla yhteydessä. Tämä helpottaa keskittymistä. Kun olet mielestäsi hyvän tuntoisessa paikassa ulkona, mielellään niin että et tule häirityksi ja saat rauhan keskittyä, voit tehdä seuraavan harjoituksen.
Muista, että ajatus on energiaa. Niinpä tekemäsi mielikuvaharjoitus ohjaa sinun todellista olemustasi ja energiaasi haluamaasi suuntaan. Älä välitä siitä, jos alussa keskittyminen on hankalaa ja ajatukset harhailevat. Opit kyllä ajan mittaan.
Istu tai seiso mukavassa, rennossa asennossa. Kuvittele mielessäsi voimakkaasti, että jalkapohjistasi, kämmenistäsi, häntäluusi päästä ja muista haluamistasi kohdista kasvaa juuret maahan. Annan juurten upota syvälle. Tunne maa. Kuuntele miltä sinusta tuntuu yhteydessä siihen. Ole rauhassa ja hengitä, anna juurien olla maassa.
Suosittelen pysymään tässä harjoituksessa ja olotilassa alussa noin 10-30 min. Keralla, myöhemmin aikaa voi lisätä oman tuntuman ja tarpeen mukaan. Älä yritä saavuttaa harjoituksella mitään. Ole vain, hengitä vain, juuret syvällä maassa. Voit tehostaa harjoitusta kuvittelemalla, että maasta nousee jokaisella sisäänhengityksellä kirkasta valoa ylös koko kehoosi, ladaten sinuun rauhallisuutta, tasapainoa ja voimaa.
Älä anna mielellesi valtaa häiritä, äläkä välitä sen väitteistä, jotka kertovat että harjoitus on tyhmä, mitään ei tapahdu, tämä on tylsää, ynnä muuta. Älä takerru yhteenkään ajatukseen, huomioi vain mitä päässäsi liikkuu ja ja keskity silkkaan olemiseen ja hengitykseen.
Sitten kun ajan kanssa silkka oleminen ja hengittäminen pitkiä aikoja kerrallaan alkavat tuntua helpoilta, voit kokeilla seuraavaa harjoitusta yhtenä keinona katkaista kokonaan sisäinen mielen lörpöttelysi.
Tonaalin ylikuormittaminen:
Aloita maadoittumisella. Kun olosi on jokseenkin vakaa, hiljainen ja tyyni, ala keskittää katseesi johonkin tiettyyn kohteeseen. Se voi olla esimerkiksi aaltojen varjokohdat, puiden lehtiseinämä, talvella paljaiden oksien seinämä, veden virtaamisen katselu tai nuotiotulen liekit.
Anna silmiesi olla rennosti puoliummessa, äläkä keskitä katsetta terävästi mihinkään. Tuijota vain, keskittymättä, tarkentamatta katsetta mihinkään yksityiskohtaan. Alussa harjoitus luultavasti turhauttaa sinua. Ajatukset alkavat harhailla, rento keskittymätön olotila häiriintyy vähän väliä. Ajan kuluessa tuollainen tarkentamaton tuijotus aiheuttaa tonaalin ylikuormituksen ja hiljentää pääsi sisäisen lörpöttelyn.
Tässäkään harjoituksessa ei ole tarkoitus ponnistella tiettyyn tulokseen tai päämäärään vaan keskittyä itse tekemiseen. Olla vain, katsella vain, antaa ajatustensa olla ja liukua lävitseen, yrittämättä tukahduttaa niitä väkisin.
Sisäisen dialogin katkaiseminen on avain kaikkeen noitien maailmassa. – Carlos Castaneda –
Ikääntymisen salaisuus – ratkaistu!
Biologian isoimpia kysymyksiä on, kuinka ja miksi elävät solut ikääntyvät. Vastaus on selvitetty. Ratkaisun löysi kansainvälinen tutkimusryhmä Newcastlen Yliopistossa, koillis-Englannissa.
Vastaus on monimutkainen, mutta se tarkoittaa myös, ettei ole keinoa luoda ikuisen elämän eliksiiriä tulevaisuudessa, ryhmä sanoo. Joka tapauksessa läpimurto voi ryhmän arvioiden mukaan johtaa parempaa lääkekehitykseen esimerkiksi sydäntauteja ja diabetestä vastaan, mutta myös helpottaa syöpää sairastavien sivuoireita.
Tutkijoiden lähestymistapa, jota he kuvailivat kattavana systeemibiologian lähestymistapana, sisälsi muun muassa monimutkaista tietokonemallinnusta ja kokeita geneettisesti muunnelluilla hiirillä ja soluviljelmissä.
He tutkivat miksi soluista tulee seneskenssiä, tila jossa solu lakkaa jakautumasta ja niiden kudos paljastaa fyysisiä merkkejä heikkenemisestä, pettävästä sydämestä rypistyvään ihoon.
Tulokset osoittivat, kun vanhetuva solu havaitsee vakavia DNA-vaurioita, jotka on aiheutunut yleisestä kulumisesta elämän varrella – se lähettää signaaleja aivoihin.
Nämä hätäsignaalit käynnistävät solun mitokondrioita, tai sen pieniä energiaa tuottavia voimapaketteja, tehdäkseen vapaiden radikaalien molekyylejä. Tämä taasen ilmoittaa solulle joko tuhota itsensä tai lopettaa jakaantuminen, jolla pyritään estämään vahingoittunut DNA joka voisi laukaista syövän.
Thomas von Zglinicki, solullisen gerontologian professori Newcastlen yliopistosta, kertoo olevansa huolestunut tutkimuksen seuraavasta vaiheesta: ”On täysin keskeistä olla varovainen muuttaessa solun vanhentumisprosesseja, sillä viimeinen asia on, että haluamme auttaa iän vahingoittaneiden solujen muuttuvan pahanlaatuisiksi”, hän kertoi Financial Timesille.
Lähteet:
http://www.ft.com/cms/s/0/436a39a0-1a6e-11df-a2e3-00144feab49a.html?nclick_check=1
http://www.telegraph.co.uk/health/healthnews/7247239/British-scientists-discover-secret-to-ageing-bringing-new-hope-to-old-age-sufferers.html
Ps. Joku voi kysyä, että onko tämä oikea aihe tänne. On, vastaan. 🙂
Noetiikka – Noetic science
Dan Brownin uusin novelli Kadonnut Symboli toi julkisuuteen monille uuden käsitteen ja tieteen suunnan: noetiikka, noettiset tieteet. Jos olet kuullut kvanttifysiikasta, tämä liippaa läheltä. Brownin kirjassa päähenkilö Robert Langdonin toverin sisar on noettisten tieteiden tutkija ja on saavuttanut huimia tuloksia, joita googlettelemalla löytyy jotain vastaavia tekstejä, kuten mm. sielun paino, kauko-hoito, aurat, chacrat, selkounet, OBE:t… Noetiikka, tai ainakin Brownin noettisia aiheita tutkiva professori sekä hänen vapaamuurari veljensä uskoivat, että ihmiset ovat yhtä ja että olemme jumalallisia. Noetiikka pyrki kirjassa myös tähän, yrittäen todistaa mm. sielun olemassaololla sitä.
Noetiikka on myös fiktion lisäksi aivan aito ja oikea tieteen suunta, joka todella tutkii vielä paranormaaleja ilmiöitä, rajaten toki. Institute of Noetic Science on astronautti Edgar Mitchellin perustama tutkimuspoppoo, ja tuolta sivuilta löytää paljon mielenkiintoista materiaalia. Aiheesta on vähän paha puhua, kun monet linkit puhuvat puolestaan, niitä lisää vielä lähteissä.
Yksi noetiikan tutkimuskohteista on ns. kollektiivinen tietoisuus ja sen ilmeneminen -ja sen tieteellinen todistaminen. Tietoa tästäkin löytyy rutkasti, anteeksi siis linkkien tulva! Tällä sivulla tutkitaan mm. internetin kuormitusta, maailmanlaajuisesti. Väitetään, että tuo paljastaa meistä jotain, sillä esim syyskuun yhdennentoista aikaan tuo pieni pallo oli punainen, eli nettiä kuormitettiin aika lailla. Näin siis ymmärsin, ja jos ymmärsin oikein, meinaako se, ettei käytä nettiä sitä, että ihmiset olisivat iloisia? Ei, sillä uutena vuonnakin käytetään nettiä paljon, ja pallo liikkuu. En ole tähän niin paljoa perehtynyt, mutta tuossa tuo pallo.
Noetiikka on siis aika panteisti -pohjaista toimintaa, eli itse liityin kaikkiin mahdollisiin sähköposti -listoihin sekä facebook -ryhmiin (joita tuolla lähteissä on). Erittäin upeaa, että Brown on nostanut tämän aiheen ylös!
Tästä olisi erittäin kiintoista saada kunnon keskustelua aikaan. Olen varma, että unohdin sanoa jotain, sillä suunnittelin tätä kuukauden, mutta toteutus vei nyt vain sen noin tunnin 😀
Videoita vielä muutama
-etteköhän tukehdu informaatioon!
http://www.youtube.com/watch?v=6nKSq2tV1kE
http://www.youtube.com/watch?v=4uOiqkOXKFo
Lähteet:
http://blogs.howstuffworks.com/2009/10/13/what-the-heck-is-noetic-science/
http://www.noetic.org/research/dh/main.html
http://www.noetic.org/research/dh/faqs.html
http://www.noeticsciences.co.uk/
http://en.wikipedia.org/wiki/Institute_of_Noetic_Sciences
http://en.wikipedia.org/wiki/Noetic_theory
http://www.noetic.org/
http://www.noeticsciences.co.uk/about/
http://www.noetic.org/about/godeeper.cfm
http://www.soulsofdistortion.nl/
http://www.facebook.com/home.php?ref=home#!/pages/Noetic-science/210093790070?v=wall&ref=ts
http://www.facebook.com/home.php?ref=home#!/group.php?v=wall&ref=ts&gid=84103140905
Suojattu: Aarteenmetsästys – Salaisen videon jäljillä
PB:n haastattelussa Omara ja Kiria – Osa 2
Paranormaali Blogi haastatteli Omaraa ja Kiriaa koskien heidän outoja kokemuksiaan mm. varjo-olennosta, sekä kahden oudon heimon kohtaamisesta. Tässä haastattelun toinen osa.
Millaisia ajatuksia kokemukset herättivät?
Tottakai tuollainen tapahtuma sai meidät puhumaan keskenämme, mutta yksi suurimmista tunteista oli kuitenkin se, ettei asiasta voinut puhua kenellekään. Emme tunteneet kuin yhden ihmisen, jonka tiesimme ymmärtävän. Hänelle kaikki kiitos avusta.
Koska meidän sanottiin olevan jollain lailla erikoisia, jäimme miettimään sen tarkoitusta ja sitä mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Ehkäpä asia oli meidän päässämme? Sekin kävi mielessä, oliko lepakot ullakolta lentäneet paremmille apajille, oliko juna jättänyt meidät asemalle?
Kerro hieman mikä on ollut mielestäsi kohtaamisen motiivi?
Tapaamisen motiivina tuolloin tuntui olevan se, että meille haluttiin osoittaa täällä olevan jotain suurta. Koko pallomme on suojelemisen arvoinen, mutta meille annettiin myös suurempi ymmärrys siihen. Nyttemmin motiivina tuntuu olleen myös meidän paikallistaminen ja yhteyden luominen…
Miten maailmankuvanne on muuttunut kohtaamisen myötä?
Olemme nähneet ihmisten täällä aiheuttamat ongelmat selvemmin, aiemmin niitä tuli surtua. Nyttemmin ymmärrämme myös miksi asiat menevät niin kuin menevät. Täällä on enemmän elämää kuin uskoimme ja asiat ovat seljentyneet huomattavasti. Uutisia kuunnellessa monesti katsomme toisiimme ja tiedämme jotain. Jotain mille etsitään syytä.
Millainen on mielenkiintoisin kokemuksenne?
Kokemuksista mielenkiintoisimman titteli kuului vielä pari päivää sitten ehdottomasti tarinalle, jonka kerroin. Mutta nyt sen ylittää epämukavuudellaan ja todellakin mielenkiintoisuudellaan eräs ilta…
Olimme tapamme mukaisesti menossa nukkumaan, kunnes alkoi tapahtua. Makuuhuoneessamme liikkui varjo, energia oli erittäin vahvasti negatiivista. Tämä varjo oli meille ennestäänkin tuttu ja tiesimme sen kykenevän moneen, mutta itse en uskonut sen pääsevän läpi kaikista suojistamme. Makuuhuoneen ovi alkoi sulkeutua, hiljalleen, tehden välillä nykäyksiä. Olimme tunteneet viiman jo aiemmin, ja hytisimme peittojemme alla kylmästä. Kun yritin suojata kotimme, tai ylipäätään jos tein jonkinlaista suojaavaa elettä, varjo otti itselleen enemmän valtaa. En osaa sanoa mitä sillä hetkellä päässäni liikkui, kun olin miltei seota. En sekoa pelosta, eikä yksikään yliluonnollinen tapahtuma ole saanut päätäni niin sekaisin. Kiria oli jo aiemmin kokenut varjon aiheuttaman puuskan, ja tiesin mitä se oli. Silloin uskoin sen olevan Kirian oman pään tuotoksia, vaikka hän kertoi mikä sen aiheutti.
Pidimme toisiamme kasassa, ja päätimme lopettaa yritykset karkoittaa varjo. Jossain vaiheessa kissat sekosivat, hyppivät niinsanotusti päin seiniä, ja koira haukkui tyhjyyteen.
Toinen kissoistamme on erittäin herkkä, ja osoitti myös tuona yönä havaitsevansa terävästi energiat. Kissa asettui meidän ja varjon väliin makaamaan, tiedän että se oli tarkoituksellista.
Jossain vaiheessa siirryimme täydet valaistukset päällä olohuoneeseen, ja kuulimme molemmat ivallista naurua samaan aikaan kun herra varjo kierteli ympärillämme. Hän sai myös automaattikirjoituksella aikaan lauseita, kuten ”antakaa periksi”, ja yritti lannistaa meidät sillä tavoin. Lopulta saimme apua, ja olomme rauhoittui hetkessä. Varjo oli poissa, mutta olikin jo aamu, minne aika katosi?
Kokemukset varjon kanssa ovat silti jatkuneet, ja nyt häntä koetetaan karkoittaa. Onneksi emme ole yksin. 🙂
Haastattelu jatkuu mahdollisesti seuraavassa osassa… Mnkälaisia ajatuksia Omaran ja Kirian kokemukset herättävät sinussa? Voit myös esittää kommenteissa mahdollisia lisäkysymyksiä, joihin pyrimme saamaan vastauksia.
PB:n haastattelussa Omara ja Kiria – Osa 1
Paranormaali Blogi haastatteli Omaraa ja Kiriaa koskien heidän outoja kokemuksiaan mm. varjo-olennosta, sekä kahden oudon heimon kohtaamisesta.
Intro – Keitä te olette?
Kiria ja Omara ovat luonnonlapsosia, kaksi sisarusta ruuhkasuomesta. Sisaruksista vanhempi, Omara on jo lapsena ollut kiinnostunut kivistä, hypnoosista ja kaikesta yliluonnollisesta. Hän on myös wiccan kautta tutustunut energioihin, sekä kulkee myös tämän uskon pääasiallisia oppeja noudattaen, eklektisenä. Hän on omien sanojensa mukaan myös ajautunut tilanteeseen, jossa hän näkee ja kuulee paljon… Mennyttä ja tulevaa.
Pikkusisko Kiria saa kutsuja, joita he tarkastavat yhdessä.
Hän (Kiria) toimii muistinani ja kirjoittaa myös paljon, mutta englanniksi. Tämä on elämäämme, nähdä ja kuulla. Auttaa ja ajoittain tulla autetuksi. Omistamme myös kolme ihanaa lemmikkiä, joista varmasti kuulette myöhemmin. Harrastamme pelejä, roolipelit on erittäin lähellä meitä, mutta muutoin harrastuksiimme kuuluu lähinnä piirtämistä, maalaamista, sekä muunlaista luovuuden harjoittamista. Huumorintajumme on outoa, joten toivon osaavani ilmaista asiat niin, ettei tule aihetta ihmettelyyn, mikä ei toisaalta olisi pahaksi sekään.
Kerro hieman miten kaikki alkoi?
Olimme jo pidempään metsästäneet yliluonnollisia paikkoja ja koska Kiria oli tässä kyseisessä paikassa aiemmin kokenut oudon tapahtuman, päätimme sinne palata. Aikaisempi tapahtuma oli sen verran pelottava, että niin sanotusti halusimme kerätä voimia, että voisimme palata paikalle.
Paikka sijaitsee suhteellisen lähellä, pellolta johtaa pieni tie joelle, jonka sillalla pääasiassa kaikki tapahtumat ovat saaneet paikkansa.
Päätimme siis koiran ulkoilutuksen yhteydessä katsastaa paikan uudelleen. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun jouduimme kahden heimon välikäteen. Ystävällisempi heimo pyysi meitä poistumaan, ettemme olisi vaarassa. Koimme käskyn niin kovana, että lähdimme pois.
Toinen lähestyminen meni paremmin. Katselimme alas sillalta, ja ihmettelimme pensaasta
joen viereltä paistavaa valoa. Jos paikalla olisi ollut joku, kuun valo olisi sen näyttänyt, eikä tuollaiseen paikkaan olisi ollut järkeä mennä kenenkään osoittelemaan taskulampulla. Kuulimme pian myös askeleita vedessä, ja jonkinlaista lipumista. Joki on miltei enemmänkin puro tuossa kohtaa, joten siinä ei ole syvää. Katselimme ja kuuntelimme, kunnes meidät sokaistiin. Valkoinen valo sokaisi meidät molemmat, emmekä sillä hetkellä nähneet tai edes ymmärtäneet missä koiramme olivat, tai välittäneet ympäristöstä koska välähdys ja sen aiheuttama sokaisu oli niin kova.
Se oli ehkä silmänräpäys, mutta ajantaju on aiemminkin kadonnut, tai pikemminkin aika on kadonnut minun sitä muistamatta, joten normaalijärjellä ajateltuna tuo sokaisu kesti vain sekunnin-pari. En osaa sanoa mitä tapahtui välissä, eikä kumpikaan osaa laittaa asioita parempaan aikajärjestykseen, mutta Kiria sanoi, että olennot olivat nyt toisella puolen siltaa.
Koiramme alkoivat huudon, pelokas haukunta suuntaan, jonne itse en ollut vielä ehtinyt kääntyä. Sanoin, että jos saatte koirat sekaisin, on teillä varmaan myös kyky rauhoittaa ne. Itse emme siihen kyenneet koska koirat olivat aivan poissa tolaltaan. Silmänräpäyksessä koirat hiljenivät ja jatkoivat normaaleja puuhiaan. Koirat olivat vapaana tuon ajan, mutta eivät halunneet mennä lähelle vettä.
Siltä osaa olimme ulkona tilanteesta, liian pöllistyneitä jatkamaan ihmettelyä, joten lähdimme kotiin miettimään mitä oli tapahtunut. Olimme kyllä kokenee yhtä sun toista, mutta tuo ylitti kokemukset siihen mennessä.
Kävimme sillalla normaaleilla päiväkävelyillä, mutta se oli vain silta… Siihen asti, kunnes otimme puoli-skeptisen ystävämme mukaan. Halusimme kenties vahvistusta joko sille, ettei mitään ollut tapahtunut, tai sille, että jotain oli oikeasti meneillään. Istuimme sillalla, ja odottelimme. Valaisimme aluetta lampuilla, mutta vain muutaman minuutin ajan. Itse tunsin, että olennot eivät halua näyttäytyä, joten pyysin ystäväämme laittamaan valot pois. Käännyin taas suuntaan, jonne viimeksikin olimme. Joessa oli kuhinaa, mutta oli vaikea nähdä muuta kuin veden liikettä, aivan kuin askelia ja jonkinlaista lipumista.
Tuolloin toimin viestien vastaanottajana ja kysyin sekä Kirian, että ystävämme antamia kysymyksiä, kuin myös omiani. Suurin oli se, miksi juuri me. Vastauksena saimme, että olemme erikoisia. Kiria mainitsi myös, että olo oli mukava, hän makasi sillä hetkellä sillalla selällään katsellen taivaalla näkyviä valoja. Kuulin vastauksen, ”niin pitääkin olla”, mutten halunnut sanoa sitä, koska luulin kaiken tulevan omasta mielestäni. Tästä seurauksena kuulin kovemman ”sano se!” -käskyn, ja kerroin, mitä oli käsketty sanomaan. Näimme kaikki valoja taivaalla, alkuun kellertäviä pyöreitä, ja niiden hävittyä viivoja. Ystävämme näki puuman toisessa suunnassa ja hetken katsottuani näin saman. Kiria makoili edelleen sillalla hihitellen näyille.
Näin oli ystävämmekin saatu anti-skeptistettyä, ja omat epäilyksemme vahvistuivat.
Silta Kirian piirtämänä
Mainitsit, että aikaisempi tapahtuma oli sen verran pelottava, että halusitte kerätä voimia. Mikä oli tämä aikaisempi tapahtuma?
Kiria oli koiraa ulkoiluttamassa joen rannalla, sekä aiemmin mainitun sillan luona. Siellä hän tunsi kuinka joku veti häntä vettä kohden. Hän oli ollut pitkään uittamassa kättään vedessä, kunnes sen kylmyys niinsanotusti herätti hänet. Taustalla näkyi hahmo, varjomainen ihmisen muotoinen. Tämä hahmo ei osoittanut hyviä energioita. Tuossa lähinnä pelästytti se, että Kiria ei tuolloin osannut suojata itseään kunnolla. Jos tuo transsitila olisi päässyt pitkälle, olisi voinut vain spekuloida mitä olisi tapahtunut… Jos mitään. Tästä tapahtumasta on automaattipiirroksia, joista aistii pahan energian.
Varjo-olento Kirian piirtämänä
Mainitsit, että jouduitte kahden olentoheimon välikäteen. Kuvaile hieman miltä olennot näyttivät.
Näistä heimoista negatiivisempi oli itsemme kokoista, varjona havaittavissa olevaa kansaa. Heidän kykynsä syödä meiltä energiaa oli huomattava. Heimo, jonka tapasimme myöhemmin, oli erittäin luonnonläheistä. Pienikokoisia, meitä ehkä polveen. Arkoja esiintymään, mutta tuossa tilanteessa ilmeisesti heidän johtajahahmonsa tuli avuksemme ja pyysi poistumaan, koska alue ei ollut turvallinen. Koen vaaleanvihreän heidän värinään. Siinä pimeydessä oli erittäin vaikea havaita yksityiskohtia käyttäen normaalinäköä.
Haastattelu jatkuu toisessa osassa, joka julkaistaan piakkoin. Mitä olivat Omaran ja Kirian kohtaamat olennot? Mikä oli näiden kokemusten tarkoitus? Mitä mieltä sinä olet? Voit myös esittää kommenteissa mahdollisia lisäkysymyksiä, joihin pyrimme saamaan vastauksia.
Google Street View – UFO Forssassa
Googlen kuvapalvelu kuvasi Suomea viime kesänä.
Iltalehti kertoo, että Googlen Street View -palvelusta on löytynyt UFO. UFO näkyy kuvassa Forssan taivaalla.
Itselleni kohteesta tulee mieleen jonkinlainen riippuliidin tai jopa iso leija, mutta muoto on aika outo.
Katso kuva Iltalehden sivuilta.
Mitä mieltä sinä olet kohteesta? Oletko saanut itse bongattua Googlen Street View kuvapalvelulla mitään kummallista? Kerro bongauskokemuksistasi meille.
Lähde: iltalehti.fi
Kiitos vinkistä Reetalle ja Antille. 🙂
M-kentät ja telepaattikoirat
Morfogeeninen kenttä (M-kenttä) on englantilaisen biologin ja parapsykologin
Rupert Sheldraken käsite. Se kuuluu hänen kehittämäänsä formatiivisen
kausaation teoriaan. (Todettakoon näin aluksi, että kyseistä tutkijaa on usein
syytetty näennäistieteellisyydestä, joskin hänen teorioitaan on tukenut
avoimesti esimerkiksi kvanttifyysikot David Bohm ja Hans-Peter Dürr).
Ideana on, että M-kentät aiheuttavat samanlaisia muotoja samantapaisiin
ilmiöihin, joita maailmankaikkeudessa ilmenee. Sheldrake kuvaili esimerkiksi,
että kun tutkijaryhmä kykenee tuottamaan jonkin kemiallisen yhdisteen yhdessä
laboratoriossa, niin muiden tutkijaryhmien on helpompaa ja todennäköisempää
tuottaa se omissa laboratorioissaan. Yksinkertaisimmillaan: luonto säilöö
tietoa eräänlaisiin kenttiin, joiden kautta muut pääsevät tähän tietoon käsiksi.
Teoriaa on testattu monesti myös kokeellisesti. Esimerkiksi yhdessä kokeessa
ryhmälle amerikkalaisia koululaisia opetettiin japanilaisia lastenlauluja. Yksi
niistä oli vanha ja suosittu lastenlaulu, kun muut olivat ainoastaan tätä koetta
varten sävellettyjä. Lapset oppivat helpoiten suositun lastenlaulun, ja
tuloksen pääteltiin tukevan Sheldraken teoriaa.
Laulukokeen kohdalla on kuitenkin useita vaihtoehtoisia selityksiä, jotka
poistaisivat sen tuen teorialta. Ehkäpä vuosisatoja vanhalla lastenlaululla oli
piirteitä, jotka teki siitä helposti opittavan ja tästä syystä suositun.
Taustalla on niin voinut olla tarttuva sävelmä tai lapsea miellyttävät sanat.
Tällöin tulisi olettaa myös, että koetta varten kehitetyillä lauluilla ei ollut
näitä ominaisuuksia
Ongelmalliseksi teorian tekee kuitenkin se, ettei M-kenttiä ole vielä havaittu
suoraan. Teorian testaaminen ei ole tapahtunut täysin kelpoisilla tutkimuksilla,
sillä niiden tulokset ovat toistaiseksi helposti kyseenalaistettavissa, kuten
laulu-esimerkki edellä osoitti.
M-kenttien olemus ei putoa kauaksi puusta, kun sitä verrataan telepatiaan,
sillä Sheldraken mukaan M-kentät toimivat ”alikvanttitasolla”, ajan ja paikan
ulkopuolella. Tämä tarkoittanee, että M-kenttien vaikutus ilmenee välittömästi.
Vaikutusta Sheldrake kutsuu morfiseksi resonanssiksi.
Telepaattikoirat
Englannissa BBC on tehnyt ja dokumentoinut kokeita, joissa on mukana ollut
ihmisiä ja heidän koiriaan. Yhdessä näistä kokeista kuvattiin koiria,
joiden omistaja oli lähtenyt ulos kaupungille kiertelemään.
Tietyllä hetkellä omistajalle kerrottiin, että hänen tulee nyt lähteä suoraan
kotiin. Samaan aikaan kuvanauhalle tallentui kuinka omistajan koira nousi ylös
lepäämästä, meni ulko-ovelle ja alkoi odottamaan omistajansa paluuta. Kyseinen
koe toistettiin useita kertoja eri koirien ja omistajien kanssa samalla
tuloksella, joten sattuman sato kyettiin karsimaan hyvin pieneksi.
Koira-koetta voidaan myös katsoa tämän M-kentän lähestymistavalla, jolloin
koiralla ja omistajallaan olisi yhteinen M-kenttä, jonka morfinen resonanssi
ilmaisee välittömästi koiralle, että hänen omistajansa on palaamassa kotiin.
Spekulaatioita voidaan kehittää aiheesta monia. Esimerkiksi, moni on varmasti
kokenut tilanteita, jossa pystyy täyttämään toisen lauseita sanoilla tai
tietää puhelimen kohta soivan ja sen kuka sieltä soittaa. Kaikkia näitä
ilmiöitä on tutkittu myös muiden lähestymistapojen kautta ja toistaiseksi täysin selittävää
teoriaa ei ole kehitetty.
Seuraan itse mielenkiinnolla tämän suuntauksen kehitystä ja tutkimusta. Blogi-
kirjoitukseen on vaikea laittaa kaikkia mielenkiintoisia koetuloksia, joten
kannattaa tukeutua Google-hakuun tai sitten mennä suoraan tutkija R. Sheldraken
omille kotisivuille. http://www.sheldrake.org/papers/
Lähteet:
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/morfogeneettinen_kentta.html
http://spritebts.twittermoms.com/story/526591528/bbc-seeking-ethical-insurance-shoppers-with-telepathic-pets-dog-news
http://www.nature.com/nature/journal/v401/n6756/full/401849a0.html http://www.helium.com/items/611345-are-dogs-telepathic
http://www.sunpoint.net/~ranick24/sheldrake/
Mysteria – Herbert Genzmer,Ulrich Hellenbrand (2007-12-31)
Viimeisimmät kommentit