Maailman ihmeellisimpiä muinaisjäännöksiä – Osa 1
Käsittelen tässä artikkelissa maailman ihmeellisempiä muinaisjäännöksiä/artifakteja.
Dropa-kiekot
Dropa kiekot - Klikkaa suuremmaksi
Dropa-kiekkoja löydettiin Himalajan vuoristossa sijaitsevista luolista vuonna 1938. Niiden iäksi arvioitiin 10000-12000 vuotta. Halkaisija kiekoissa on noin 22 cm ja paksuus 2.5 cm. Keskeltä löytyy pyöreä n. 2 cm läpimittainen reikä ja pinnalla on hienosti kaiverrettu kierteinen ura. Kiekosta tulee helposti mieleen vanha fonografilevy.
Urat koostuvat lähes mikroskooppisen pienistä hieroglyfeistä, jotka ovat jonkinlaista kirjoitusta. Pekingin esihistoriallisen laitoksen tutkijat yrittivät tuloksetta tulkita niiden sisältöä 20 vuotta. Myöhemmin kuitenkin tri Tsum Um Nui sai tutkimukset kunnolla käyntiin. Hänen mukaansa kirjoitukset kertoivat ihmisistä, jotka käyttivät itsestään nimeä Dropa. Aluksi hän arveli tekstien liittyvän myytteihin tai uskonnollisiin seremonioihin, mutta saatuaan käännöksensä valmiiksi, hän tuli toisiin ajatuksiin. Hän laati asiasta lyhyen esityksen, mutta yliopisto kielsi julkaisemasta sitä, koska tarina oli liian kummallinen ollakseen totta.
Myöhemmin teksti kuitenkin julkaistiin. Tsum Um Nuin mukaan kiekot sisältävät tarinan siitä, miten toiselta planeetalta tullut avaruusalus joutui tekemään pakkolaskun Himalajan vuoristoon ja sen matkustajat löysivät luolia suojapaikakseen.
Kiekkojen valmistustekniikka ja alkuperä on tuntematon.
Antikytheran kone
Osa koneesta - Klikkaa suuremmaksi
Vuonna 1902 löydettiin mielenkiintoinen artefakti Antikyheran saarelta. Objekti löytyi sukeltamalla laivan hylystä. Sen arvioidaan olevan yli 2000 vuotta vanha.
Esineen käyttötarkoitus oli epäselvä, mutta 1970-luvulla historioitsijat tutkivat möykkyjä gammaradiografilla ja päättelivät niiden kuuluneen laitteeseen, joka muodostui 30 erilaisen hammaspyörän yhdistelmästä ja kolmesta erilaisella asteikolla varustetusta osoitintaulusta.
Myöhemmin esine saatiin uudelleen valmistettua. Tässä video laitteen toiminnasta.
Irakin muinainen paristo
Kuva paristosta - Klikkaa suuremmaksi
Tässä on yli 2000 vuotta vanha paristo joka tunnetaan nimellä Baghdadin paristo. Paristo löydettiin Parthian kylästä, joka on nykyään osa Irakia.
Paristo on savimaljakko, jonka sisällä olevan kuparisylinterin sisällä oli rautasauva. Tämä viittaa löytäjän, arkeologi Wilhelm Königin mielestä siihen, että kyseessä oli jonkinlainen paristo. Teoriaa vahvistaa myös se, että sauvat olivat jonkin hapon (esim. etikan) syövyttämät.
Lähteet: netikka.net/mpeltonen/mysteerit.htm, ancientx.com, http://fi.wikipedia.org/wiki/Antikytheran_kone, http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=2785.
Katso myös Osa 2, jossa on Klaus Donan mielenkiintoinen haastattelu.
Shamanismi -Maailman vanhin uskonto
”Tuli palaa kodan keskellä. Savu kiemurtelee hitaasti kohti kattoa, kadoten reiästä taivaalle. Salvian tuoksu täyttää tilan. Salvian savu puhdistaa läsnäolijat. Rummutus alkaa, ensin hiljaisena, sitten koventuen, yhä useamman liittyessä mukaan. Ihmisten äänet täyttävät tilan hymisten tai hyräillen hiljaa. Kekellä oleva shamaaninainen aloittaa loitsun ”Nouse luontoni lovesta…”
Rummutus kiihtyy, ihmisäänten tilalle alkaa tulla eläinten ääniä. Rummuttajat päästävät henkiauttajiaan lävitse. Silmät sulkeutuvat, matkaajat lähtevät irti kehoistaan, toisiin maailmoihin.. He nousevat savun mukana kodasta taivaalle. Nykypäivän shamaanien matka toisiin maailmoihin on alkanut.”
Shamanismi on kymmeniä tuhansia vuosia vanha parannusmenetelmä, joka voidaan löytää jossakin muodossaan kaikista kulttuureista eri aikoina maailmanlaajuisesti. Shamanistisia parantajia on myös tämän päivän yhteiskunnassa. Shamanismi ei ole uskonto, vaikka se voi johtaa hyvinkin henkisiin tai jopa uskonnollisiin kokemuksiin.
Nykyshamanismissa on monia eri suuntauksia, kuten Harnerilainen ydinshamanismi ( suomessa tiettävästi yleisimmin harjoitettu), Castanedalainen soturishamanismi sekä joissakin suomalaisissa suvuissa kulkeneet oman perintötiedon linjat.
Shamanismi ei siis ole mikään uusi keksintö, eikä sitä tule sekoitta esimerkiksi New Age liikkeen kanssa, vaikkakin mainittu liike hyödyntää useita shamanistitisia tekniikoita. Shamanismi on elämäntapa ja tuhansia vuosia vanha perinne, joka elää, muuntuu ja löytää uusia muotoja harjoittajiensa elämäntilanteen ja ympäristön mukaan.
Shamanismi, jota suurin osa sivistyneen lännen asukkaista pitää ”puoskarointina” tai ”noitatohtorien” puuhasteluna pitää hallussaan lukuisia tehokkaita menetelmiä. Shmaani on jo ammoin ollut – ja on yhä nykyäänkin, yhteisönsä parantaja, perinteiden tuntija, lääkitsijä, näkijä, henkimaailman kanssa kommunikoija, taiteilija ja tietäjä.
Ne mentelmät, joita shamaanit ovat kautta aikojen käyttäneet, ovat olleet hämmästyttävän samanlaisia kaikkialla maailmassa, jopa sellaisten kansojen kesken, joita erottavat valtameret, kokonaiset mantereet ja kymmenien tuhansien vuosien aika. Sana ’shamaani’ muuten tulee siperialaisen evenki-heimon kielen sanasta ’sha’ man’, joka tarkoittaa näkemistä tai tietämistä.
Shamanistinen maailmankuva jakautuu yleensä aliseen, keskiseen ja yliseen. Suomessa vaikuttavan shamanistisen perinteen mukaan tämä kolmiosainen maailmankäsitys juontuu nk. Maailmanpuusta (Jos haluat lisää tietoa tästä myytistä, lue Kovalainen & Seppo: Puiden kansa), myytistä joka on ominainen lukuisille suomensukuisille kansoille ja skandinaaveille.
Maailmanpuun ajateltiin olevan rakenne, joka pitää koko kaikkeutta yllä, sen juurakoiden muodostaessa alisen ja henkiauttajien maailman, keskisen runkoalueen ollessa ihmisten maailman ja ylisen latvuston ollessa jumalten ja ihmistä korkeampien olentojen asuinsija.
Shamaani tekee matkan näihin kaikkiin ulottuvuuksiin tavatakseen henkiauttajansa, joka opastaa häntä tehtävässään. Matka tehdään useimmiten rummutuksen, tanssin tai laulun avulla. Shamaanilla voi olla useita henkiauttajia. Usein ne näyttäytyvät voimaeläimen tai ihmisen hahmossa, sen mukaan mikä on shamaanin tehtävä.
Toinen Shamanismin peruskäsitteistä on nk. Voimaverkko, ajatus siitä että kaikki elämän on yhtä ja kaikki ovat yhteydessä toistensa kanssa. Toisin sanoen shamanismissa uskotaan siihen, että kaikessa elävässä on myös ”Henki” tai ”Voima”
Tavalliselle ihmiselle maailma näyttäytyy vain fyysisenä maailmana, jota säätelevät luonnonlait. Siinä näyttää olevan jokin järjestys, mutta ei mitään sen suurempaa tarkoitusta. Shamaanien näkökulmasta taas ajatus Voimaverkosta, kaiken yhteen liittävästä suuresta energiarakenteesta, jonka osia me kaikki olemme, luo maailmaan ei vain järjestyksen, vaan myös tarkoituksen.
Shamaanille tämä näkymätön voima tai energia ei ole vertauskuva tai teoreettinen mahdollisuus, vaan yhtä todellinen ja kouriintuntuva fakta, kuin painovoima on jokaiselle, joka on joskus tiputtanut jotain raskasta omille varpailleen. Shamanismissa tämän kakkiallisen voiman, Voimaverkon ymmärtäminen, tunteminen ja käyttäminen on avain kaikkeen.
Shamaanit ajattelevat, että fyysisen maailman ja sen lakien tunteminen nykyajan tieteen valossa on hyvä juttu, mutta ei kuitenkaan koko totuus. Tiede epäonnistuu yrittäessään kuvata maailman toista puolta, sen henkistä todellisuutta. Hengen maailma on piilevänä potentiaalina kaikessa mikä elää, mutta pysyy piilevänä, kunnes ihminen alkaa huomata sen ja valjastaa tämän piilevän voiman käyttöönsä.
Näin on kaikkien fyysisen maailman esineiden ja asioiden kanssa. Shamanismiin koulimattomalle henkilölle tuuli on vain tuulta, kivet kiviä, vesi jotakin millä sammuttaa janonsa tai pestä itsensä. Puut ovat runko, oksat, lehdet ja kokeintaan mukava varjo kuumana päivänä, eläimet jotakin joilla ruokkia ja vaatettaa itsensä. Ihminen nähdään veren, lihan, luiden ja ajatusten yhteenliittymänä.
Kun ihminen pilkkoo nämä asiat osiinsa, ne hajoavat yhä pienempiin palasiin. Kun ne pilkotaan yhä pienemmiksi paloiksi, atomeiksi, havaitaan että kaikki on tehty pohjimmiltaan samoista materiaaleista, alkuaineista. Kun mennään yhä pienempiin osiin, atomiakin pienempiin, pienimpien osien välissä on tyhjää tilaa, ja siellä, shamaanien käsityksen mukaan on Henki.
Tyhjän tilan kohdalla luonnontieteilijä alkaa kohdata pelkkää tuntematonta ja järjestäytymätöntä kaaosta, mutta shamaanille tämä näennäinen tyhjä tila tai kaaos on oviaukko toiseen todellisuuteen, Hengen valtakuntaan.
Shamanistisesta näkökulmasta käsin tuulen perustavin ainesosa on Henki, Voimaverkossa virtaava Voima ja samoin on laita kivien, tähtien, eläinten, vesistöjen, puiden ja ihmisten kanssa. Shamaanille Henki tai Voima on se taho, jonka kanssa hän pyrkii yhteyteen ja vuorovaikutukseen shamanististen menetelmien ja tekniikoiden avustamana.
Nykypäivänä melko monet henkilöt kayttävät tietäen tai tietämättään hyödyksi muinaisia shamanistisia tekniikoita. Esimerkiksi kyky muuntaa tajunnantilaansa itsesuggestion, transsitekniikoiden tai meditaatioteknikoiden kautta, tietämys luonnonlääkinnästä ja energiahoidoista, henkimaailman tai kuolleiden kanssa kommunikoiminen, ovat kaikki pohjimmiltaan ja alkuperältään shamanistitisia tekniikoita.
Tekniikat ovat vapaasti jokaisen käytettävissä, sillä ne on annettu ihmiselle lahjaksi voimaverkosta käsin ja ne tulisi antaa lahjana eteenpäin. Varsinaisen shamaaniksi ryhtymisen on useissa perinteissä, myös suomalaisessa, ajateltu olevan kutsumus ja kutsu, joka ei lähde ihmisestä, vaan tulee henkimaailmasta ja voimaverkosta käsin.
Täysvaltaiseksi shamaaniksi oppiminen on pitkä, kärsivällisyyttä vaativa ja vaikea tie, eikä sitä ole tarkoitettu kaikille. Shamanistisia tekniikoita sen sijaan voi tiettyyn rajaan asti opiskella jokainen ja käyttää niitä oman hyvinvointinsa tukemiseen.
Omaa kokemusta, itse asioiden testaamista, tervettä maalaisjärkeä ja omaa ajattelua arvostetaan shamaanien keskuudessa nykypäivänäkin. Mitään ei tarvitse uskoa kuin itse kokeilemalla, eikä shamanismissa maailmankuvana ole mitään valmiita oppeja, joihin jokaisen olisi pakko sitoutua. Tekniikoista on ollut hyötyä sairaanhoitajille, kilpaurheilijoille, taiteilijoille, opettajille ja monille muille ihmisryhmille oman itsetuntemuksen ja ymmärryksen kasvattajana.
Tarvitaan vain hieman kärsivällisyyttä, aikaa ja avoin oppimaan halukas mieli kokeilemaan voisiko shamanistisella maailmankuvalla tai sen käyttämillä tekniikoilla olla jotakin annettavaa juuri sinulle. Testaa itse! On lausahdus, jota voisin kuvitella muinaisen tietäjän käyttävä, ja sitä käyttäisin minäkin, joka olen nykyaikainen shamanismin opiskelija ja sen tarjoamien tekniikoiden ja mahdollisuuksien käyttäjä.
Tasapaino kaiken kanssa on se tila, johon nykyajan shamaanit pyrkivät ja johon pitäisi pyrkiä. Sille joka näkee kaiken maailmassa tasaveroisena ja itsensä osana suurta Voimaverkkoa, on itsestään selvää että hankittuja taitoja tai saatua voimaa ei käytetä toisten riistämiseen, vaan palvelemaan kaikkien etua. Kaikki voittavat, on lopputulos johon shamaani pyrkii tehdessään työtään, parantaessaan tai etsiessään neuvoa henkimaailmasta pulmallisiin tilanteisiin.
Yleensä se, joka käyttää saamaansa voimaa väärin, itsekkäästi ja toisia alistaen, huomaa ennemmin tai myöhemmin miten kaikki alkaa tökkiä. Yhteys henkimaailmaan heikkenee, tekniikat eivät enää toimi ja tietoisesti väärin tekevä saattaa jopa itse sairastua vakavasti.
Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että kaikki elämä on yhtä ainakin perustavinta laatua olevilla tasoillaan, on ajatus täysin looginen. Se mitä lähetät Voimaverkkoon, palutuu sinulle itsellesi takaisin, ennemmin tai myöhemmin, koska lähetät kaiken suljettuun yhteyksien verkostoon, jossa lopulta jokainen asia palaa lähettäjälleen takaisin muodossa tai toisessa.
Seuraavassa artikkelissa käsitellään lisää teoriaa shamanistisesta maailmankuvasta, sekä pureudutaan muutamiin perustekniikoihin, joilla jokainen voi kokeilla miltä yhteys energian maailmaan tuntuu.
Siihen asti, lisätietoa shamanismista ja shamanistisita tekniikoista voi hakea seuraavista lähteistä – joista osaa on hyödynnetty myös tätä artikkelia kirjoitettaessa. –
Webbiosoitteita:
Kirjoja:
Jose ja Lena Stevens: Shamanismin salaisuudet
Michael Harner: Shamaanin tie
Johannes Setälä: Shamaanin maailma, Shamaanin matka ja Shamaanin rumpu
Yle Areena – Tiededokumentti: Vaihtoehtohoidot 1/3
Meditaatio
TV:stä tuli hetki sitten tiededokumentti meditaatiosta. Katsoin itse lopun silloin ja nyt netistä koko jakson. Ohjelmassa pyritään tieteellisin keinoin selittämään meditaation vaikutuksia ja ainakin itselleni oli paljon uusiakin juttuja kyseessä. Katso siis, jos olet kiinnostunut meditaatiosta, tiesitpä siitä paljon tai et, tai jos olet kiinnostunut tieteellisistä tutkimuksista ja terveydestä.
Kiitos Tajunta -blogille linkistä, jonka kautta te muutkin pääsette ohjelmaa katsomaan. Päättyy 14.2!
Karitsan mutaatio muistuttaa ihmiskasvoja
Turkissa eläinlääkäri Erhan Elibol koki kauhistuksen. Keisarinleikkausta lampaalle suorittaessaan hän huomasi karitsan kuonon näyttävän ihmismäiseltä.
– Olen nähnyt aiemmin lampaan ja lehmän mutaatioita, mutta nyt en voinut uskoa silmiäni, Elibol kertoo.
Mutaatiota selitellään huippuunsa pumpatulla rehulla.
Karitsan kasvot
Kiitokset Villelle vinkistä!
Lähteet: iltalehti.fi ja cnnturk.com
[ad] Empty ad slot (#1)!
Näkyjä hämärästä: Aurat ja energia
Näkyjä hämärästä on artikkelisarja, joka käsittelee tunnettuja ja vähemmän tunnettuja yliluonnollisia ilmiöitä niiden keskellä pitkään eläneen silmin. Artikkeleissa ilmenevät faktat perustuvat vuosikausien tutkimuksiin, samoin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Huomautus: Kuten kaikki yliluonnolliseen liittyvä materiaali, nämä artikkelit ovat avoimia spekulaatiolle. Näkyjä hämärästä kuitenkin lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että niissä kuvatut kokemukset ovat tosia. Teksti ei selittele eikä puolusta, vaan tutkii kriittisesti näkemäänsä ja vetää siitä johtopäätöksensä. Tämä näkökanta suositellaan pidettäväksi mielessä artikkeleita lukiessa.
Mitä energia on?
Itämailta länsimaihin on viime vuosikymmenten aikana rantautunut ajatteluumme filosofia aurasta, joka kertoo jotakin kehomme tilasta. On jopa väitetty, että neuvostoliittolaisen keksijä Semyon Kirlianin kehittämä valokuvausmenetelmä, ns. kirliankuvaus, onnistuisi vangitsemaan tämän näkymättömän kentän niin ihmisistä kuin esineistä.
Perinteisen käsityksen mukaan aura kuvastaa seitsemän päächakran toimintaa ja suhdetta toisiinsa. Näin syntyisi seitsemän väriä, joista (jostakin ironisesta syystä) ihmisen aurassa näkyisi aina yksi. Chakra-filosofia perustuu intialaiseen ayrveda-lääkintään. Kiinalaisessa lääketieteessä taas tunnetaan qi-energia, jota meridiaanit (energiakanavat) kuljettavat veren tavoin pitkin ihmisen kehoa.
Totuus ihmisen aurasta ei ole kuitenkaan aivan yksiselitteinen. Ayrveda-lääkinnän ”sateenkaari-ilmiön” väittävät tänä päivänä nähneensä kaikki. Sen näkemiseen on lukuisia ohjeita, joista yleisin lienee tämä: aseta kätesi hämärässä huoneessa valkoista seinää vasten ja katso ikään kuin sormiesi ohi, niin näet hohtavan kentän kätesi ympärillä. Tämä toimii lähes 100%, mutta miksi? Merkitsevätkö auran värit todella jotakin, puhumattakaan siitä, että ne olisivat mittari yksilön viisaudesta (vert. turkoosi aura)?
Äärimmäisen todennäköistä on, että sateenkaari-ilmiö on pelkkää puppua. Sen psykologiset ja populaarikulturelliset aspektit – puhumattakaan tekemäni testien tulosten vaihtelevuudesta – antavat ymmärtää, että kyseessä on vain temppu, jolla meitä yritetään jujuttaa.
Mitä sitten on energia? Voiko sen nähdä ja mihin se vaikuttaa? Vastaus on: energiaa on kaikkialla ja kyllä, sen voi nähdä, mutta ei sillä tavoin kuin usein kerrotaan. Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan energia ja massa ovat samoja asioita, eikä toista voi ilmetä ilman toista. Tieteen termeihin kuuluvat esimerkiksi Higgsin hiukkanen, jonka oletetaan antavan materialle sen painon. Tätä hiukkasta (tai bosonia) ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu tieteellisissä kokeissa havaitsemaan. Monille tutumpi yhä teorian tasolla oleva energian muoto on pimeä aine, joka ei näy, mutta joka kuitenkin reagoi painovoimaan. Toisin sanoen, kaikki mitä me näemme ja olemme, on energiaa. Osa siitä näkyy, osa ei. Voi olla, että jonakin päivänä tiede havaitsee energiamuodon, joka selittää monien näkemän auran. Ja kenties ei.
Irroittautukaamme tieteen maailmasta tästä eteenpäin. Oivallettuani energian olevan kaikkialla ja kaikessa, pidin auran yleistä määritelmää vähintäänkin lapsellisena. Kokemusteni mukaan kaikesta elävästä kuitenkin voi tuntea – ja nähdä – energiaa, joka reagoi tavoin, jota tiede ei osaa selittää. Kvartsipohjaiseen kiveen koskeminen voi aiheuttaa ilmiön, joka muistuttaa lähinnä sähköiskua. Myös toisen ihmisen energiaan voi vaikuttaa esimerkiksi kosketuksellaan, mihin muun muassa Reiki-menetelmä pyrkii. Energian ominaisuudet ja luokat ovat kuitenkin huomattavasti yleisiä käsityksiä laajempi kokonaisuus, jota seuraavaksi käsittelen hieman lähemmin.
Ihmisen energiat
Ihmisen läpi kulkee energiavirta, jonka kiinalainen lääketiede tuntee nimellä qi. Kivun tai sairauden aikana energiavirta voi joutua epätasapainoon, mikä saattaa vaikuttaa ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Psykologiasta tiedämme myös, että kaava toimii toisinpäin: psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa kehoon. Meditaatio on yksinkertainen keino päästä kontaktiin oman ruumiinsa kanssa ja edistää sen pyrkimystä tasapainoon.
Sisäisen energiavirran lisäksi osa tästä energiasta muodostaa mm. auran. Herkkä henkilö voi tuntea sen läsnäolon viedessään kätensä vajaan tuuman etäisyydelle ihosta. Tämä energia on niin ”taipuisaa” ja ”kevyttä”, että siihen on helppo hetken harjoittelun jälkeen tarttua ja siitä voi muotoilla vaikkapa langan, jonka vetää läpi ystävänsä käden. Tämän energian ominaisuuksiin mielletään usein värit, joista ayrvedan seitsemän pääväriä eivät ole ainoat. Se reagoi herkästi mielikuvitukseen ja henkilön mielentilaan, paljastaen näin harjaantuneelle katsojalle siipien, sarvien ja eläinkumppanien muodossa toisesta enemmän, kuin tämä kenties on valmis avoimesti ilmaisemaan.
Värillisen auran lisäksi ihmistä kehystää energiakenttä, jota voisi kutsua nimellä ”läsnäolo”. Väriltään tämä energia on usein valkoista tai mustaa (harmaata esiintyy vain harvoin). Vaikkei läsnäolo kielikään kantajansa hyvyyden tai pahuuden asteesta, sen laadulla on ratkaiseva merkitys sen suhteen, miltä muista tuntuu hänen lähellään. Samalla ulkoaura muodostaa henkilön ympärille suojan, jonka reunaa vieraan ei ole suotavaa ylittää (tämäntyyppinen ilmiö tunnetaan myös psykologiassa, vaikken se nimeä nyt muistakaan). Yksinkertaistettuna tämä läsnäolo edustaa henkiön mielentilaa. Lisäksi on todennäköistä, että ns. energiavampyyrit pohjautuvat juuri tähän ilmiöön.
Näiden kahden energian lisäksi ihmisten persoonallisuudet jaetaan toisinaan neljän pääelementin mukaan. Elementtifilosofian mukaan ihminen tuntee vetoa tiettyyn elementtiin ja käyttää sitä henkisenä voimavaranaan. Tulen, veden, ilman ja maan stereotyyppiset ihmistulkinnat ovat monille varmasti tutut. Näiden lisäksi on kuitenkin syytä mainita elementteinä valo ja pimeys, jotka klichéistään huolimatta voidaan laskea samanlaisiksi voimavaroiksi kuin edellä mainitut.
Paikat, eläimet ja henkiolennot
Usein puhutaan sielusta. Monet alkuperäiskansat ovat palvoneet luonnonhenkiä ja -voimia, mitä New Age jatkaa tänäänkin. Eläinten tai kasvien sieluista on vaikea päästä yksimielisyyteen, mutta myös näiden läpi kulkee energiaa. On erittäin todennäköistä, että kaikella elävällä on tietoisuus, johon on mahdollista muodostaa yhteys, ellei fyysisesti, niin ”toisella tasolla”. Rakennuksilla ei ole tietoisuutta, mutta vaikuttaa siltä, että ihmisten läsnäolo ajan mittaan ”tarttuu” ja näinollen syntyy paikkoja, joihin on latautunut valtavia määriä energiaa. Tämän teorian mukaan erityisesti negatiivinen energia ajan mittaan pakkautuu, kunnes syntyy tiloja, joissa esiintyy tavallista enemmän yliluonnollista toimintaa.
Onkin mahdollista, että monet väitetyt kokemukset kummituksista ovat herkkien ihmisten reaktioita tähän energiaan. Jos rakennuksen seinät ovat kuin nauhuri, aave ei olekaan ihmisen sielu, vaan heijastus. Negatiivinen ja/tai pimeä energia houkuttelee myös herkästi luokseen erilaisia henkiä, mutta niistä joskus toiste. Tämä pakkautunut energia selittää sen pelon, joka ihmiselle vaistomaisesti syntyy esimerkiksi hautausmailla, autiotaloissa ja ajoittain jopa tiloissa, joissa ei ulkoisesti ole mitään vikaa. Samoin kuin kanssaihmisestä hohkaava läsnäolo, herkkä henkilö reagoi tähän energiaan tunteillaan.
Väitteeni on, että lukuisat kokemukset, joita ihmiset pitävät kohtaamisena henkien kanssa, ovat erityyppisten energioiden tulosta. Ihmisen mielellä näyttää olevan ominaisuuksia, joilla tämä pystyy vaikuttamaan tähän näkymättömään materiaan. Mielikuvituksen vallassa on helppo nähdä asioita, joita ei ole, mutta toisinaan nähdä sellaistakin, joka ainakin teoriassa on. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei tällaisissa ole mitään vaaraa. Psykologiselta kannalta mainituilla ilmiöillä on suuri vaikutus ihmisiin, mutta fyysiseen maailmaan ne eivät onneksi ylety.
Miten nähdä energiaa?
Useimmille kyky nähdä ohi fyysisen maailma näyttää olevan synnynnäinen. Se kulkee käsi kädessä henkisen herkkyyden kanssa, mitä ei ole mahdotonta harjoittaa. Ensimmäinen askel on tiedostaa se informaation laajuus, joka kaiken aikaa kulkee ohi tottumattoman silmien. Kun ihminen oppii ymmärtämään, mitä kokee sisällään, hän ottaa askeleen lähemmäs ympäristönsä ymmärtämistä. Aito näkeminen lähtee sydämestä, eikä sillä ole juurikaan tekemistä fyysisen näkemisen kanssa.
Alitajunnalla on tässä suuri rooli, sillä tietoisesti ajatellessaan ihminen muokkaa ja tulkitsee luonnostaan sitä mitä näkee. Astuakseen maailmasta toiseen ihmisen on hylättävä kaikki ennakkokäsityksensä ja hypättävä vaistojensa matkaan. Muinaisten shamaanien tavoin kuka tahansa meistä voi löytää yhteyden maailmaan, josta harva osaa kuvitellakaan.
Näkyjä hämärästä: Linkit – ihmisten väliset siteet
Näkyjä hämärästä on artikkelisarja, joka käsittelee tunnettuja ja vähemmän tunnettuja yliluonnollisia ilmiöitä niiden keskellä pitkään eläneen silmin. Artikkeleissa ilmenevät faktat perustuvat vuosikausien tutkimuksiin, samoin kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Huomautus: Kuten kaikki yliluonnolliseen liittyvä materiaali, nämä artikkelit ovat avoimia spekulaatiolle. Näkyjä hämärästä kuitenkin lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että niissä kuvatut kokemukset ovat tosia. Teksti ei selittele eikä puolusta, vaan tutkii kriittisesti näkemäänsä ja vetää siitä johtopäätöksensä. Tämä näkökanta suositellaan pidettäväksi mielessä artikkelia lukiessa.
On huomattu, että ihmisten välillä kulkee eräänlaisia yhteyksiä, jotka on nimetty linkeiksi. Ne kulkevat kaikkien niiden välillä, jotka ovat olleet kosketuksissa keskenään. Tämä koskee niin niitä jotka ovat tavanneet fyysisesti ja niitä jotka ovat puhuneet esimerkiksi puhelimessa.
Kukaan ei vielä tässä vaiheessa tiedä, milloin linkki tarkkaan ottaen syntyy ja mitkä ovat niiden syntymisen edellytykset. Perheenjäsenten ja hyvien ystävien välillä kulkee aina linkki. On myös tapauksia, joissa henkilöillä on tuntunut olevan välillään linkki jo ennen kuin he ovat edes kuulleet toisistaan. Näissä harvinaisissa tapauksissa on yleistä, että linkki on myös harvinaisen vahva.
Todennäköisintä on, että luonnolliset linkit syntyvät tunnesiteistä. Linkkejä voi myös luoda, mutta ne jäävät helposti paljon heikommiksi, ainakin siihen asti että välille ehtii syntyä luonnolliselle linkille tarvittavat olosuhteet. Linkkien vahvuuteen vaikuttavat mm. henkilöiden perusenergiat (ne jotka pysyvät lähes muuttumattomina koko elämän läpi), toisen kanssa vietetty aika ja sen laatu sekä henkilöiden suhtautuminen toisiinsa. Syntyykö esimerkiksi vihamiesten välille voimakas linkki, on epäselvää, mutta mahdollista. Linkkejä on löydettävissä myös ihmisten ja henkiolentojen välillä. Kuinka paljon henkiolennot muodostavat linkkejä toisiinsa, ei myöskään tiedetä varmasti.
Linkit voisi siis kuvata lukuisina pieninä lankoina, jotka punoutuvat toisiinsa ja muodostavat näin langan (tai parhaissa tapauksissa paksun köyden), joka yhdistää henkilöt toisiinsa. Koskemattomana luonnollinen linkki pysyy lähes muuttumattomana jopa vuosia. Linkkien on helpompi voimistua kuin heiketä, mikä merkitsee, että vaikka kahden henkilön yhteydenpito vähenee tai loppuu kokonaan, se ei välttämättä merkitse linkin katoamista tai heikkenemistä. On epäselvää, miten toisen henkilön kuolema vaikuttaa linkin olemassaoloon, mutta monet elämäntilanteen muutokset saattavat heikentää linkkiä tai jopa tuhota sen. Helpoin tapa näivettää linkki on katkaista yhteydenpito henkilön kanssa ja olla enää ajattelematta tätä. Pieninkin ajatus kuitenkin ruokkii linkkiä uudestaan, joten käytännössä linkit pysyvät sellaisenaan vuosikaudet.
On myös tapauksia, joissa henkilöiden välille on muodostunut kaksi linkkiä, joista molemmat ovat yksisuuntaisia. Näin tapahtuu, jos henkilöt ajattelevat toisistaan hyvin toisistaan eroavia asioita, samoin kuin tuntevat toisin toisiaan kohtaan. Hyvä esimerkki tästä lienee henkilö, joka arvostaa toista suuresti, ja arvostettu, joka on vain vähän tai ei lainkaan kiinnostunut toisen arvostuksesta tai huomiosta – kenties jollakin tasolla, mutta ei siinä mielessä. Tässä vaiheessa parallellilinkit ovat täysin uusi havainto, joita ei ole edes päästy tutkimaan lähempää, vain niiden olemassaolo on todistettu.
Valtaosan olemassaolostaan linkit viettävät näkymättöminä ja kuin olemattomina. Ne voidaan havaita arjessa helpoiten voimakkaina, jolloin niiden yleisin ilmenemismuoto on heikko telepatia. Tunteet ja ajatukset siirtyvät henkilöltä toiselle kuin huomaamatta. Kahdelle toisilleen läheiselle ihmiselle asia tuntuu niin luonnolliselta, ettei sitä tule edes tutkittua. Linkit kuitenkin kiinnittävät huomiota itseensä siinä vaiheessa, kun kaksi toisilleen lähes tuntematonta ihmistä pystyvät täydentämään lähes jokaisen toisen lauseen ja ajatuksen. Henkilö saattaa myös tuntea, kuinka toinen ajattelee tätä, jopa pitkien välimatkojen päästä. Linkit pystyvät välittämään monenlaisia haluja, tunteita ja ajatuksia, sekä myös energiaa. Hyvin voimakkaiden linkkien välillä saattavat kulkea jopa erilaiset hahmot, siivet ja jopa luonteenpiirteet. Missä kulkevat linkkien rajat ja mihin kaikkeen niitä olisi mahdollista käyttää, ei ole laajemmin tutkittu. Mielenkiintoisimpiin tutkimusalueisiin kuulunee luotaaminen linkkejä pitkin henkilöstä toiseen, niin että päätyy lopulta itselleen täysin tuntemattoman ihmisen luokse.
Energiatasolla linkit on mahdollista oppia näkemään tai aistimaan. Ne sijaitsevat pääasiassa niskassa ja takaraivossa. Linkit vaikuttavat sijoittuvan tiettyyn pään osaan riippuen siitä, minkä laatuisia ne ovat. On mahdollista, että linkit seuraavat suunnilleen samaa aluejakoa kuin itse aivot. Pääsääntöisesti voimakkaammat linkit ovat kuitenkin löydettävissä etenkin niskasta.
Linkit ovat myös eri värisiä. Tähän vaikuttaa oletettavasti se, millä tavalla ne ovat syntyneet. Valtaosa luonnollisista linkeistä ovat lähes valkoisia. Osan on nähty olevan myös punertavia – yleensä voimakkaita, ”erikoisempia” linkkejä. Tiedetään myös mustista linkeistä, jotka ovat erilaisten pahantahtoisten henkien ihmisiin asettamia siteitä, joiden kautta ne voivat yrittää hallita tai satuttaa tätä tai tämän läheisiä (suunnistamalla linkkien avulla).
Linkkejä on myös mahdollista katkaista, mikä saattaa tulla ajankohtaiseksi etenkin ei-toivottujen linkkien kohdalla. Toimivaksi ratkaisuksi on huomattu kuvitella sakset, joilla leikkaa halutun linkin poikki. Mikä tahansa muu samantyyppinen mielikuvaharjoitus on todennäköisesti yhtä toimiva. Linkit ovat kuitenkin sitkeitä – niiden leikkaaminen tai irti repiminen sattuvat henkisesti. Näinollen linkin leikkaaminen itse poikki saattaa osoittautua jopa mahdottomaksi. Ihmisellä tuntuu olevan omat vaistonsa, jotka vastustavat linkkien satuttamista. Linkkejä voi myös nykiä tai jopa solmia yhteen – mitä tahansa mitä normaalille langallekin voi tehdä.
UFO ohittaa maan tänään keskiviikkona
Tiedemiehet ovat havainneet mysteerisen esineen.
Kymmenestä viiteentoista metriin kokoisen möhkäleen arvioidaan ohittavan maan tänään keskiviikkona. Lähimmillään se tulee olemaan 128 750 kilometrin päässä maapallostamme, eikä se tule osumaan maahan.
Tiedemiehet eivät ole osanneet määritellä esinettä. Möhkäle saattaa olla avaruusromua tai pieni asteroidi, parempaa arviota ei ilmeisesti ole ja nämäkin ovat vain veikkauksia.
Mikä on sinun arviosi? Onko kyseessä kenties plejadilaisten avaruusalus?
Lähde: iltasanomat.fi
Kiitos vinkistä Ogeli. 🙂
Venäläinen apina voitti sijoituskilpailun
Venäläinen Durovin sirkuksen makakiapina on voittanut sijoituskilpailussa venäläiset sijoitusrahastot. Tätä voidaan pitää aika yliluonnollisena temppuna.
Viime vuonna Luša -niminen apina valitsi 30 venäläisyhtiöstä lupaavimmat sijoituskohteet. Luša hoiti valinnan noukkimalla 30 värikuution joukosta kahdeksan mieleistään kuutiota. Hän valitsi mm. raaka-aineen tuottajia, pankkeja ja it-alan yrityksiä.
Luša on tehnyt hyvää työtä, sillä vuoden aikana salkun arvo on kolminkertaistunut ja 94 prosenttia venäläisistä sijoitusrahastoista sijoitti varansa apinaa huonommin.
Venäläiset finanssiammattilaisten mielestä Lušan menestys on vain aloittelijan tuuria.
– Apina teki sijoituksensa vuoden 2009 alussa, jolloin pörssi saavutti pohjat. Jos sijoituskoe olisi tehty vuotta aikaisemmin huippusuhdanteen aikana, ei Lušalla olisi enää varaa edes banaaneihin, sanoo Finans-lehden päätoimittaja Oleg Anisimov.
Vesti-kanava antoi Lušalle uuden mahdollisuuden todistaa taitonsa. Nyt Luša valitsi salkkuunsa pankkien ja autoteollisuusyhtiöiden osakkeita. Ammattisijoittajat kehuvat Lušan valintoja järkeviksi, mutta virheenä heidän mielestään oli se, että apina ei ottanut mukaan yhtään teleoperaattoria.
Saa nähdä mitä Lušalle nyt käy. 🙂
Tietääkö apina markkinoista mitään vai onko kyse jonkinasteisesta telepatiasta tai intuitiosta? Vai onko kyse kuitenkin vain sattumasta? Mene ja tiedä, mutta hauska juttu on kuitenkin kyseessä.
Mitä mieltä sinä olet? Kuunteletko mielummin ammattisijoittajaa vai venäläistä apinaa? 😀
Lähde: kauppalehti.fi
Kiitos vinkistä EyePointD. 🙂
Unimuistia tutkimassa
Julkaisin kesäkuun (09) lopulla kyselyni, joka koski unien muistamista. Nyt olen koonnut vastauksista yhteenvetoa ja julkistan senkin nyt.
Idea unimuistin tutkimisesta heräsin omasta kiinnostuksestani selkounia ja niiden näkemistä kohtaan. Olen harjoitellut selkouneksintaa vuodesta 2006 ja aina kun alan luovuttaa, jatkan taistelua. (Hyvin rasittavaa, oikeastaan typerää enää minulla) Selkounia nähdäkseen pitää ensin muistaa uniaan. En muistanut. Monet minua läheiset ihmiset taas muistavat hyvin ja halusin tietää miksi, miksi minä en, mutta joku muu!
Huomasin, että henkilö, joka muistaa uniaan, on tietysti erittäin hyvä muistinen muutenkin, toisin kuin minä. Ja hän suunnittelee mm. tulevaa päivää, toisin kuin minä. Eli käyttää aivojaan aktiivisesti sellaisissa asioissa, joihin en itse edes kiinnitä huomiota.
Halusin varmentaa epäilykseni ja tein tutkimuksen.
Tässä on linkit yhteenveto –tiedostoon (kuvina), jossa on paljon numerotietoa, toivottavasti ei liian sekaisesti, sekä vastaajien omia mielipiteitä tärkeistä asioista:
http://img407.imageshack.us/img407/2600/yhteenveto1.jpg
http://img683.imageshack.us/img683/7676/yhteenveto2.jpg
http://img121.imageshack.us/img121/9135/yhteenveto3.jpg
http://img121.imageshack.us/img121/1526/yhteenveto4.jpg
Tässä on vielä youtubeen pukkaamani video, jossa esittelen henkilökohtaisia tapoja tutkia unia:
Tässä vielä selkokielellä yhteenvedosta:
27% vastasi muistavansa hyvin unia. Heistä suurin osa vastasi muistinsa olevan erinomainen tai hyvä ja pienempi osa vastasin muistin olevan kohtalainen tai heikko. Heistä 64 henkilöä sanoi suunnittelevansa tarkasti tai jonkin verran, kun taas 48 vastasi ”suunnittelen vähän” tai ”tuskin ollenkaan”
Aika hyvä-muisti-painotteista, eikö?
Uniaan lähes ollenkaan muistavia oli kyselyssä vain 15, joten niin pienestä lukumäärästä on paha mtn puristaa, mutta näistäkään kukaan ei omaa erinomaista muistia. 6% heistä suunnittelee tarkasti. 40% suunnittelee jonkin verran, toiset 40% suunnittelee vain vähän ja 14% suunnittelee tuskin ollenkaan.
Unipäiväkirjaa pitää 45 hkl ja ei pidä 281.
Kyselyyn osallistui siis noin 424 osallistujaa. Tässä huomaa pientä tulosta sen suhteen, että hyvällä muistilla ja suunnitelmallisuudella voisi olla jotain apua unia muistaakseen. –Ainakaan siitä ei mitään haittaa ole jos muistisi on hyvä!
Tutkimus julkaistiin Paranormaali Blogissa sekä blogin yhteisössä ja foorumilla, Höyhensaaret.info/foorumi:lla sekä olin aiheen tiimoilta yhteydessä Lucidipedian ylläpitoon. Kiitos
WM_ @ Paranormaali Blogi
Tulipallo Turun yllä
Viime viikon keskiviikkona 30.12.2009 lounais-suomen yli lensi kirkas tulipallo.
Päiviä tapahtuman jälkeen Turkulainen Johan Lindén löysi automaattikamerastaan tulipallon lennon, joka näkyi pilviaukossa Turun yllä.
”Jos tulipallo näkyy päivisaikaan, kyseessä täytyy olla harvinaisen valovoimainen ilmiö”, Lindén toteaa
”Jos sama tähdenlento olisi näkynyt yöllä, se olisi ollut jopa 50 kertaa täysikuuta kirkkaampi”
kertoo Ursan tulipallotyöryhmän matemaatikko Esko Lyytinen tähdet ja avaruus lehdelle.
Lyytinen yhdisti tulipallon samoihin aikoihin saatuun radioheijastushavaintoon.
”Loivassa lennossa tullut kappale oli hyvin kirkkaasti näkyvissä noin 10 sekunnin ajan, mutta kohde on saattanut näkyä havaitsijoille lyhyemmän aikaa pilviraoista.”
Todennäköisesti kappale on lentänyt noin 45 kilometrin korkeudessa Suomen yltä. Etelän suuntaan edenneestä tulipallosta on ehkä voinut selviytyä maanpinnalle asti meteoriitteja. Toistaiseksi arvioitu putoamisalue on Viron Hiidenmaan ja Saarenmaan suunnalla.
Ursan tulipallotyöryhmä kaipaa tulipallosta lisähavaintoja jotta voisi selvittää mahdollisen meteoriitin putoamispaikan. Myös mahdolliset äänihavainnot tapahtumaan liittyen kiinnostavat. Jos sinulla on havaintoja tulipallon suhteen niin tulipallolomakkeen linkki löytyy Ursan etusivulta. (www.ursa.fi)
Viimeisimmät kommentit