Onko ihmisen sielu todellinen?
Osittain YLE:n Areenan Mielen salattu voima sarjan inspiroimana ajattelin kirjoitella sielun olemassaolosta.
Monet asiat näyttäisivät viittaavan siihen, että elämä on paljon laajempi asia mitä pystymme ymmärtämään tämän hetkisellä yleisellä maailmankuvallamme. Onko mahdollista, että ihmisen sielu olisi todellinen? Käytän tässä sanaa ”sielu” koska se on yleisesti tunnettu termi, parempi sana olisi kuitenkin tietoisuus, sillä sielu sisältää paljon uskonnollisia käsityksiä, kun taas tietoisuus kuvaa mielestäni paremmin sitä mitä meistä jokainen jollain tapaa on.
Onko mahdollista, että se joka kokee elämää (kokija) ei olisikaan itse keho tai aivot? Onko mahdollista, että aivot ovat vain vastaanotin, mutta me olemmekin itse lähetys? Onko mahdollista, että keho tai aivot olisivatkin vain tietoisuutemme sisällä mahdollistamassa ihmiskokemusta? Tähän näyttäisi viittaavan moni yliluonnolliseksi luokiteltu seikka ja kokemus.
Viitteitä laajemman tietoisuuden/sielun olemassaoloon
Ruumiista irtautumis -ja kuolemanrajakokemukset
Ruumiista irtautumis -kokemuksissa henkilö kokee tietoisuutensa/minuutensa irtautuvan maanpäällisestä ruumiistaan. Hän saattaa nähdä ruumiinsa ylhäältäpäin ja mahdollisesti matkustaa muihin paikkoihin, kuten esim. viereisiin huoneisiin. Monissa kuolemanrajatapauksissa henkilö on voinut kertoa tarkkaan ympärillä käytyjä keskusteluja, vaikka hänen aivonsa ja kehon aistinsa eivät ole toimineet tuona aikana. Joskus henkilö on voinut kertoa tapahtumia ihan eri huoneista tai ympäristöistä missä hänen kehonsa oli.
Yleistä kuolemanrajakokemuksessa on se, että henkilö kokee nousevansa tunnelia pitkin valoa kohti. Valossa hän kohtaa sukulaisia, Jumalaksi/Jeesukseksi/Enkeliksi tai muuksi tulkittuja hahmoja ja saattaa käydä elämäänsä läpi. Yleistä on myös, että tässä vaiheessa hän saa tehtäväkseen vielä palata maan päälle ja niin hänen kehonsa herääkin henkiin ja hän on taas normaalissa ihmisolemuksessaan.
Kuolemanrajakokemuksen ja ruumiista irtautumisen erottava tekijä on se, että ruumiista irtautumis -kokemuksessa ruumis on täysissä voimissa kun taas kuolemanrajakokemuksessa aivot saattavat olla kokonaan lamaantuneet ja sydän ei lyö. Ruumiistairtautumis kokemuksessa sielukeho voi seikkailla ympäriinsä, kun taas kuolemanrajakokemuksessa sielukeho menee yleensä tunnelin kautta valoa kohti.
Muistot entisistä elämistä / Reinkarnaatio
Monet ihmiset, varsinkin hyvin pienet lapset saattavat muistaa entisiä elämiään. Näiden kertomusten pohjalta on tehty paljon eri tutkimuksia, niin pienillä lapsilla kuin myös vanhemmilla ihmisillä. Joskus henkilö on vaivutettu hypnoosiin tai transsin kaltaiseen tilaan, jolloin hänen tietoinen egonsa tai mielensä ei ole ollut häiritsemässä niin paljon muistamisprosessia. Osa näistä tapauksista voidaan tulkita vain ihmisten kertomuksiksi tai ympäristön kautta tiedon keräämiseksi, mutta on olemassa monia hyvin mielenkiintoisia tapauksia ja tutkimuksia entisten elämien tiimoilta.
Joissain tutkimuksissa on huomattu myös nykyisen elämän ja entisen elämän ihmisten ulkonäössä ja genetiikassa paljon yhtäläisyyksiä. Traumaperäisissä kuolemissa yleistä on myös vammojen siirtyminen tulevaan sikiöön. Jos entisessä elämässä kuoli esim. päähän ammuttuun haavaan, niin vauvalla saattaa olla syntymämerkki samassa kohtaa. Näitä tapauksia on kerätty tutkimuksissa useita satoja.
Nukkuminen
Unen aikana ihminen vaipuu tilaan, jossa hänen maailmansa muuttuu täysin tai lähes täysin. Hän kokee olevansa ihan eri ihminen, joskus jopa eläin. Hänen ympäristönsä ja luonnonlait saattavat olla ihan erilaisia ja muutenkin unen aikana lähes kaikki on mahdollista. Joidenkin teorioiden mukaan nukkumisen aikana ihmisen tietoinen osa erkaantuu toiselle kokemisen tasolle, jotkut käyttävät tästä nimitystä astraalitaso.
Loppujenlopuksi tiedämme unesta hyvin vähän ja yleinen olettamus on se, että uni on aivojen tapa käsitellä eri muistoja ja järjestellä mieltä. Unen maailmassa kaikki koetaan kuitenkin yhtä todellisena kuin hereillä ollessakin, unessa on hyvin vaikea pitää kokemustaan epätodellisena, samaan tapaan kuin hereillä ollessa on vaikea pitää todellisuutta epätodellisena. Itseasiassa oman selkouneni aikana olen ollut tietoinen ns. normaalista olotilasta, mutta tuolloin unimaailma tuntui todellisemmalta, vaikka tiedostin millanen maailma minua odottaa kun herään.
Millä tapaa määrittelemme mikä on totta ja mikä ei? Kaikki kokemukset tapahtuvat kuitenkin tietoisuutemme/kokemuksemme sisällä. Unien maailma näyttäisi viittaavaan siihen, että on olemassa toisiakin todellisuuksia, jostain syystä pidämme unta vaan niin itsestäänselvyytenä ja lapsesta asti meille on kerrottu, että unet eivät ole totta, niin meille on kehittynyt tietty asenne unta vastaan. Mitä jos uni onkin vain yksi taso jota tietoisuutemme kokee? Mistä tiedämme, että tämä kaikki ei olekkaan toisenlaista unta josta joskus heräämme? Voisiko ruumiin kuoleminen olla tapa herätä toiseen todellisuuteen?
Aaveet ja kummittelu
Joillain ihmisillä on yliaistillisia kokemuksia kummituksista, eli kuolleiden hengistä. Tapauksissa esim. kuollut sukulainen on tullut jättämään viestin, että kaikki on hyvin ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Ilmiön harvinaisuuden takia se on joskus laitettu humpuukiluokkaan, mutta todellisuus saattaa olla tarua ihmeellisempää. On olemassa myös niin sanottuja riivanhenkitapauksi,a joissa kummitukset (kuolleiden henget) ovat vaikuttaneet ihmisten elämiin pitemmänkin aikaa mm. siirrellen esineitä ja aiheuttaen koputuksen ääniä. Näiden kokemusten perusteella vaikuttaisi siltä, että on olemassa jonkinlainen välitaso jossa ihmisen tietoisuus voi vielä seikkailla.
Loppuajatukset
Ihmisen sielua on pyritty kuvaamaan monilla eri tavoilla, itämaisissa uskonnoissa uskotaan mm. chakrojen ja astraalikehon olemassaoloon. Laajemman tietoisuuden tieteellinen todistus vaatii kuitenkin oikeanlaisen lähestymistavan. Aluksi on aina huhupuheita, kokemuksia ja kertomuksia, sitten pyritään saamaan useita toistuvia havaintoja ja tutkimuksia. Tämän jälkeen havaintojen ja tutkimusten perusteella luodaan teoria.
Tällä hetkellä tutkimuksia on tehty moneltakin eri saralta, mutta vielä ei ole saatu aikaan pätevää teoriaa esim. siitä mikä on tietoisuus tai sielu (tällä hetkellä ymmärrämme asiaa mm. biologian kannalta), mutta onko se edes mahdollista jos tietoisuus itsessään on laajempi asia kuin kokemamme fyysinen todellisuus? Sillä jos tietoisuuden pysyvyys (sielu tms.) itsessään ei sovellu nykyiseen kuvaan maailmastamme (niin kuin mm. reinkarnaatio näyttäisi kertovan) ja tieteestämme, niin pitäisikö silloin maailmankuvaa ja tiedettä kehittää, olettaen että tietoisuuden jatkuvuus (sielu) on todellinen. Tällä hetkellä sielun olemassaoloa pyrkivät selittämään monet eri uskonnot, mutta mielestäni on jo aika asian tieteelliselle käsittelylle.
Jos tulemme päätökseen, että sielu tai ihmisen laajempi pysyvä tietoisuus on todellinen avautuu meille aivan uudenlainen maailma. Samalla vastaan tulee paljon uusia kysymyksiä: mitä on kuoleman toisella puolen, miten sielu valitsee mihin syntyy, mitä muita kokemisen tasoja on, entäs sitten telepatia? jne…
Aiheeseen liittyvää katsomista ja lukemista:
Mielen salattu voima osa 2/3 (Telepatiatutkimuksista, ruumiistairtautumisesta yms.)
en.wikipedia.org/wiki/Reincarnation_research (Reinkarnaatiotutkimuksista)
reluctant-messenger.com/reincarnation-proof.htm (Reinkarnaatiotutkimuksista)
en.wikipedia.org/wiki/Near-death_studies (Ruumiistairtautumis-/kuolemanrajakokemuksista)
sciencedaily.com/releases/2008/09/080910090829.htm (Ruumiistairtautumis-/kuolemanrajakokemuksista)
paranormaaliblogi.net/index.php/2008/03/03/ooben-saavuttaminen/
(Ruumiistairtautumisen harjoittelua)
Paranormaalit kokemukset – Toukokuu 2011
Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan tapauksesta jossa kuolleen miehen kummitus antoi merkkejä olemassaolostaan, oudosta tietokoneen sammumisesta painajaisen jälkeen sekä tapauksesta jossa kummitus oli liikutellut tyynyjä.
Kokija: Anonyymi
Kokemuksen tyyppi: Kummittelukokemus
Paikka ja aika: Kotona Harjavallassa, kesällä 1985 tai 1986.
Kokemusikä: 28 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Eli näin aluksi haluan vakuuttaa tämän olevan täyttä totta. Olen koko ikäni ollut skeptikko ja olen vieläkin, joskin olen alkanut hieman uskoa, että kaikella on tarkoituksensa ja että sattumia ei ole.
Tämä tapahtui kesäaikaan, vuosi oli joko -85 tai -86. Tiedän tämän siitä, että silloin oli yöllä valoisaa ja että vanhin lapseni oli tuolloin aivan pieni (s. -84) ja toinen lapseni ei ollut vielä syntynyt (s. -87). Silloinen aviomieheni oli joskus kännipäissään tehnyt erään kaverinsa Pertin (nimi muutettu) kanssa sopimuksen, että se, kumpi heistä kuolee ennemmin, ilmaantuu tälle toiselle kuolemansa jälkeen niin selvästi, ettei siitä voi erehtyä. Ja ei yhden kerran, vaan kahdesti koska yksi kertahan voisi olla sattumaa.
Myöhemmin tämä Pertti oli sitten päättänyt elämänsä itse, ilmeisesti muutamia kuukausia ennen näitä outoja tapahtumia joista kerron.
Ensimmäinen tapahtui päivällä. Olin pihallamme ottamassa aurinkoa (makasin silmät kiinni), kun yhtäkkiä jokin varjo peitti auringonvalon hetkeksi (tehän tiedätte, että vaikka makaa auringossa silmät kiinni, niin sen huomaa, jos joku tulee auringon eteen), ikäänkuin joku olisi kävellyt ohi. Avasin heti silmäni, olettaen sen olleen aviomieheni mutta ketään ei näkynyt missään. Suljin silmät ja hetken päästä tämä tapahtui uudelleen. Tällä kertaa avasin silmäni heti – ei ketään. Eikä kyseessä voinut olla pilvi, koska avattuani silmäni aurinko räkötti suoraan silmiini eikä mikään pilvi voi peittää aurinkoa ja sitten väistyä niin nopeasti.
Seuraavat ilmiöt tapahtuivat yöllä. Varmuudella en voi sanoa, että olisi ollut juuri seuraava yö mutta kumminkin: nukuin mieheni kanssa kunnes heräsin ääneen; huoneen ikkunaan koputettiin kaksi kertaa. Herätin mieheni ja pian tuli toiset kaksi koputusta. Hänkin kuuli sen mutta tokaisi vain, että ”se on varmaan Pertti” ja jatkoi nukkumista.
Tämän jälkeen menin keittiön pöydän ääreen kirjoittamaan tuntemuksistani. En siis näistä tapahtumista vaan rankoista kokemuksistani; kai ne jotenkin tuli pintaan näiden tapahtuman jälkeen, en tiedä. Kirjoitin paljon erilaisia asioita, mutta aina kun kirjoitin isästäni (joka kuoli muutama vuosi taaksepäin) niin mustekynän muste muuttui eriväriseksi. Tämäkin tapahtui kaksi kertaa.
Vähän ajan päästä aloin kuulla jotakin musiikkia. Jotain outoa, muistutti ehkä hieman rokkia. Muistan jonkin verran edelleen, mutta sitä on erittäin vaikea kuvailla, mutta sen voin sanoa että sellaista musiikkia ei ole olemassa. Tällä kertaa päätin ottaa selvää. Se kuului takahuoneesta, joten menin sinne (meillä oli koti ja liikeyritys samassa rakennuksessa, ja huoneita oli paljon). Kun saavuin sinne, musiikki loppui. Palasin takaisin keittiöön ja musiikki alkoi taas. Muistaakseni tällä kertaa en mennyt enää takaisin katsomaan ja muistikuvani siltä yöltä loppuvatkin tähän. Muistan aamulla kertoneeni miehelleni myös siitä musiikista, mutta hän sanoi taas että ”se oli varmaan Pertti”. Pertti oli muuten musiikkimiehiä; hän soitti haitaria, kuten miehenikin, vaikkakin haitarimusiikkia se ei missään nimessä ollut, mitä kuulin.
24 vuoden jälkeenkään en ole keksinyt mitään selitystä tälle tapahtumasarjalle. Olen kertonut näistä lapsilleni ja heistäkin tämä on jotakin aivan käsittämätöntä. Vähän ihmetyttää sellainenkin seikka, että miksi Pertti ”ilmestyi” minulle? Hänhän oli tenhyt diilin mieheni kanssa, ja vaikka hän kuulikin ne kaksi jälkimmäistä koputusta ikkunaan, häntä ei tuntunut kiinnostavan asia ollenkaan. Hän on myös jo kuollut, eikä hän ollut koskaan kertonut näistä ilmiöistä lapsillemme, ja minäkin kerroin ne vasta hänen kuolemansa jälkeen. Nuo kirjeetkin olen joskus mennyt hävittämään. Olen erittäin skeptinen, mutta pidän tuota tapahtumasarjaa aivan liian todellisena ollakseen pelkkää sattumaa.
Kokija: Ede
Kokemuksen tyyppi: Kummittelukokemus
Paikka ja aika: Tampereella kotona, 30.9. 2010 klo 03:00
Kokemusikä: 21 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Olin nukkumassa naisystäväni kanssa makuuhuoneessani ja näin erittäin epämiellyttävää unta, sellaista jossa ei mielestäni olut mitään järkeä ja sitten heräsin, katsoin kelloa joka näytti klo 03:00 ja yht’äkkiä tietokoneeni käynnistyi. Sitten tuli todella epämiellyttävä olo, ihankuin joku olisi tuijottanut. En edes liikkunut, vaan puristin silmät kiinni vaikka kovasti teki mieli mennä katsomaan mikä tietokoneessa on. Oudointa on se, että kun sitten rauhotuin otin naisystävän halaukseeni. Huomasin jopa hänenkin olleen hereillä ja kun siinä olimme hetken sylikkäin tietokone sammui!
Olen aikaisemminkin kokenut tällaista, enkä tiedä onko tämä nyt vain sitä huonoa säkää. Olen ollut melko skeptinen kaikenmaailman kummittelun suhteen, mutta kun itselle sattuu, eikä ole vastausta miksi näin tapahtui, niin alkaa miettimään sitä, että jos kuitenkin jotain tavanomaisesta poikeavaa on kuitenkin tapahtunut.
Kokija: Joni
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kempeleessä kotona, keväällä 2010
Kokemusikä: 12 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Oli kouluaamu, koulua oli kymmeneltä. Istuin kotona ja katsoin nauhalta 4D:tä. Lähdin keittiöön hakemaan vettä. Kun tulin takaisin, niin sohvatyynyt olivan liikkuneet itsestään tällaiseen muodostelmaan; _ _–_ _ .
Säikähdin pois tolaltani. Kotonamme ei ollut ketään muita kuin minä. Äitini lähti viemään koiraamme eläinlääkärille ja isosiskot olivat menneet jo kouluun. Järjestelin tyynyt uudelleen. Kun olin menossa keittiöön viemään juomalasiani pöydälle kuului sohvan takaa olevalta ovelta lonksahdus. Menin katsomaan mistä ääni tuli. Sohvan takana oleva ovi oli itsestään auennut puoliksi. Kyseinen ovi vei kodinhoitohuoneeseen ja sieltä pääsi pesuhuoneeseen. Omasta mielestäni mikään ei voinut vaikuttaa oven avautumiseen. Lähdin kiireellä kouluun ja tapahtunut jäi lujasti mieleeni. Olemme muuttaneet neljä vuotta sitten tähän kyseiseen taloon ja täällä on nähty varjoihmisiä ja valoilmiöitä. Ullakoltammekin kuuluu melkein joka yö painavia askelia, tömähdyksiä ja raahaamisen ääniä.
–
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
[ad#tra-1]Isojoen Leppiniemen kummitus
Parapsykologia -sivusto käsittelee artikkelissaan Isojoen Leppiniemen kummitusta.
Tarina alkaa 5.3.1936 jolloin lehdessä kerrottiin navettarakennuksen ja rehusuojan tulipalosta Isojoella. Paloa epäiltiin tuhopoltoksi, mutta tuolloin myös pahaa henkeä pidettiin mahdollisena aiheuttajana. Aikaisemmin tulipalo oli havaittu myös eteisessä, mutta se oli saatu sammumaan ajallaan.
Outojen tapahtumien sarja alkoi. Alla muutamia sattumuksia joita tapahtui ajan myötä.
- Esineet alkoivat liikkumaan, varsinkin öiseen aikaan, osa esineistä löytyi hyvin kummallisista paikoista
- Lompakko katosi, mutta myöhemmin löytyi talon kivijalasta
- Karja laskettiin navetasta ulos
- Nauloja vedettiin irti ovipielistä
- Saapas katosi, ja löydettiin myöhemmin tallista kahden lukitun oven takaa
- Kirveet, hakoraudat ym. työvälineet katosivat ja löydettiin myöhemmin omituisista paikoista
- Kuului kolinaa
- Perunoita ja muita pikkuesineitä liikuteltiin lattialla
- Perunoita myös heiteltiin ja niiden nähtiin liikkuvan ilmassa
- Lampaan lihat heitettiin/löytyivät pihalta
- Kirves lensi kaapin päältä, teki suorakulmaisen mutkan ja meni leivinuuniin
- Myös virsikirja lensi myöhemmin kaapin päältä
Ilmiöille ei koskaan löydetty normaalia selitystä.
Kummitusta koitettiin ajaa pois saarnamiesten avulla sekä erilaisilla manauksilla, mutta tästä ei ollut apua. Myöhemmin talosta löytyi pieni noitapussi, jonka löytymisen jälkeen ilmiöt lakkasivat. Tarinan mukaan noidalta hankitulla pussilla oli ollut tarkoitus hävittää jokin toinen talo, mutta se aie ei toteutunut.
Parapsykologia -sivuston kirjoittaja pohtii tapausta:
Jos oletetaan tapaus aidoksi, niin herää kysymys oliko se poltergeist vai kummitus. On selvää, että se ei ollut kumpikaan puhtaassa muodossa. Joka tapauksessa ei voinut olla kysymys luonnonilmiöstä, koska sen toiminnassa oli älyllisiä piirteitä ja se osoitti jossain määrin myös huumoria ilkikurisuudessaan.
Lue juttu kokonaisuudessaan ja kaikki ilmiöt kuvailtuna täältä.
Lähde: parapsykologia.blogspot.com
Hämmästyttävä poltergeistvideo – Keittiö riehumisen kohteena
Britanniassa asuva Mellowb1rd -niminen YouTubekäyttäjä on saanut kuvattua useita videoita joissa näkyy kummallisia tapahtumia.
Tällä videolla näkyy miten mm. keittiökaapin ovet aukeavat, haarukat sekä veitset lentävät ilmaan ja pöytälamppu tippuu lattialle.
Kiitos videosta nimimerkille heihaloo. 🙂
[ad#tra-1]Poltergeist riehuu Manningin perheen kodissa
Brittiläinen Manningin perhe on poltergeistin armoilla.
Manningin perhe. Lisa, Jaydon ja Ellie.
Manningien kotitalossa tapahtuu kummia. Esineet siirtyilevät ja tippuvat itsekseen, valot syttyvät ja sammuvat, sälekaihtimet liikkuvat edestakaisin…
Perheen äiti Lisa sai kuvattua nauhalle yhden tapahtumista. Videolla näkyy kuinka tuoli liikkuu itsekseen sekä kaapin ovi aukeaa.
– Asensin videokameran kuvaamaan koska halusin todistaa, että kummituksia on olemassa, Lisa kertoo nauhoitteesta.
– Tämä on kauhutalo. Talossa eläminen on kuin keskellä kauhuelouvaa. Pahin asia tässä on se, että en usko edes itse näiden asioiden todella tapahtuvan.
Perheen tytär pelkää taloa.
– Minua pelottaa mennä kotiin ja en tykkää mennä yläkertaan yksin, Ellie kertoo.
Perhe on varautunut hankkimalla krusifiksejä, sekä suolaa on ripoteltu ympäri taloa. Paikalla on käynyt myös meedio joka totesi talon olevan portaali henkimaailmalle.
Lähde: Daily Mail ja The Sun
Kiitos vinkistä A.H. ja Milja. 🙂
[ad] Empty ad slot (#1)!
Paranormaalit kokemukset – Maaliskuu 2011 – Osa 3
Tässä taas muutama mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan Ufo-kokemuksesta, kummittelusta sekä viestistä rajan takaa.
Kokija: TarArse
Kokemuksen tyyppi: UFO
Paikka ja aika: Raahe, 12.12.2007, noin yhden aikaan yöllä
Kokemusikä: 18 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Päätin mennä tupakille, kun en saanut nukuttua (klo noin 01:05). Katselin taivaalle jos siellä vaikka sattuisi jotain näkymään. Jonkin aikaa katseltuani päätin mennä takaisin sisälle, mutta vilkaisin vielä hetkeksi taivaalle.
Sitten alkoi tapahtua. Pikkuhiljaa puiden takaa valui salmiakin muotoinen sinisiä ja vihertäviä valoja ”vilkuttava” lentävä ”salmiakki”. Lähdin seuraamaan esinettä, joka näytti menevän hitaasti, mutta varmasti asuntoni edustalla olevan parkkipaikan ylle, alkoi vilkuttamaan punaista valoa ja pysähtyi.
Vähän aikaa siinä oltuaan alus vaihtoi suuntansa oikeaan ja lähti vauhdilla metsän suojaan.
Asuin tuolloin vähän syrjemmässä Sairaalan takana olevissa asunnoissa. Tapahtuma kesti varmaan noin 5-10 minuuttia ja kohde lensi puiden korkuudella, ainakin se tuntui olevan todella matalalla.
Olen myöhemminkin nähnyt samankaltaisen esineen taivaalla myös kaverini kanssa.
Kokija: Vilze
Kokemuksen tyyppi: Muutama erityyppinen kokemus
Paikka ja aika: Ilmoitettu kokemuksessa alla
Tapahtuman kuvaus:
6.10.1999 – Ääni/Poltergeist Tapaus
Olen ollut tavattoman herkkä yliluonnolliselle tapahtumille vuosien saatossa, ja kaikki alkoi vasta kun olin yhdeksänvuotias ja olin yökylässä kaverini kotona. Kaverini koko perhe oli matkustanut viikonlopuksi Norjaan kalastusreissulle, sillä perheen isä on varsinainen kalahullu.
Olimme juuri asettuneet peteihimme piristävän pelisession päätteeksi ja juttelimme tavallisesti, kunnes päätimme olla hiljaksiin ja jatkaa puuhastelua seraavana päivänä. Mutta jo vain viiden minuutin päästä alkoi tapahtua, tai paremmin kuvailtuna kuulua outoja. Talon keittiöstä alkoi kuulua epäselvää supatusta, joka kuulosti voimakkalta kuiskuttelulta. Kaverini ja minä jäykistyimme peteihimme, ovet oli lukossa, eikä sisäänpääsyä taloon ollut. Olimme varmasti yksin talossa. Emme uskaltautuneet avaamaan ovea, vaan päädyimme värisemään tunteja sängyssä, ennenkuin saimme unenpäästä kunnolla kiinni.
Aamulla meitä koitti hämmentävä näky, saavuttuamme keittiöön. Huomasimme, että jokainen kaappi sekä lokero keittiössä oli auki, jääkaappi mukaanlukien joka oli luonut pienen lammikon alleen sulaneesta jäästä. Tapauksen jälkeen menimme nukkumaan aina meille, kunnes kaverini perhe palasi.
8.9.2001 – Valoilmiö
Olin vetämässä iltalenkkiä, asuessani maaseudulla ja laiska kaverini ei jaksanut tulla mukaan. Kävelin pitkin maantietä noin kaksi kilometriä reippaalla vauhdilla kunnes pääsin määränpäähäni vanhalle postilaatikolle, joka ei ollut enään käytössä, sillä talo jolle laatikko kuului oli ollut asumiskelvoton ja sähkötön jo viisikymmentä vuotta. Satuin vilkaisemaan taloon ja huomasin kuinka tuon autiotalon yläkerrassa paloi sähkölamput. Tämä kammostutti minua syvästi, enkä halunnut enää jäädä tätä tutkimaan. Pingoin kotiin ennätys vauhtia, tai niin kovaa kuin jaloillani vain pääsin.
15.9.2005 – Deja Vu / Uni
Ensimmäinen lukuisista unistani jotka alkoivat mentyäni päivänokosille. Unissa näen yleensä paljon erilaisia asioita, muun muassa pystyn muistamaan mitä tietyssä kohdassa päivää tapahtuu, aivan kuin olisin elänyt sen ennenkin. Kerran pystyin pysäyttämään Isäni valituksen huonosta matikan kokeestani sanomalla ensiksi mitä hän oli aikonut minulle selittää, nimittäin olin kuin kuullut sen unissani, se oli hyvin hämmentävää.
Asuin maalla vuoteen 2009, kunnes muutin kaupunkiin.
25.8.2010 – Kummitus
Eräs useista kummituskohtauksistani, mutta valitsin kirjoittaa tämän sillä tämä on parhaassa muistissa sekä uusin ja yllättävän häiritsevä tapaus, sillä se tapahtui päivällä. Kävelin pitkin katua ja pääsin nurkalle, josta alkoi harmaa seinämä aitoineen. En ollut erityisen keskittynyt muuhun paitsi edelläni kävelevään linkuttavaan kävelijään, joka oli pukeutunut harmaaseen tuulipuseroon ja vanhentuneen harmaasinertäviin farkkuihin. Kävelin noin kymmenen metriä miehen takana ja katsoin hänne vaappumista, näytti siltä että voisi kaatua minä hetkensä. Mies kuitenkin kääntyi seuraavaan kortteliin ja katosi harmaan seinävän taakse. Onneksi matkani oli sama ja käännyin noin 5 sekuntia miehen jälkeen nähden edessäni pitkän tyhjän, noin 300 metriä pitkän kujan jossa ei ollut kukaan, eikä ollut paikkaa mihin kukaan voisi piiloutua. Sain kylmät väreet.
Kokija: Marja
Kokemuksen tyyppi: Viesti henkimaailmasta
Paikka ja aika: Helsinki, kaverin kotona, Syyskuu 2007
Tapahtuman kuvaus:
Kummitteleva pää
Olin kolme vuotta sitten vasta tapaamani mukavan miehen kanssa toisilla treffellä hänen kotonaan. Istuimme teekupposten äärellä rupatellen niitä näitä. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että hänen päänsä vieressä, oikean olkapään yläpuolella leijui miehen pää. Sanoin äänettömästi tälle päälle, että ”Mene pois, ei nyt. Olen treffeillä, huono ajankohta!”.
Kun pää vain sinnikkäästi jatkoi kellumistaan ja sähkötti silmillään, kysyin teetä ryystävältä mieheltä, tunteeko hän kuvailemaani henkilöä. Miehen silmät pullahtivat päästä ja hän katsoi minua todella oudosti. Selitin, että minulla on tällainen kyky, että näen noita tuonne toiselle puolelle siirtyneitä, vaikka aina en olekaan varma, onko sielu fyysisesti täällä vai toisella puolella. Siis elääkö yhä vai ei. Tästä sielusta aavistelin, että on jättänyt maallisen vaelluksensa tällä kertaa. Mies nyökytteli päätään ja kysyi, mitä asiaa kaverilla on. Hän kyllä sanoi tunnistavansa henkilön kuvaukseni perusteella. Välitin terveiset ja asian mentyä ymmärrettävästi perille, sielu vetäytyi kauemmaksi ja teki kädellään John Wayne -tervehdyksen. Kun näytin edessäni istuvalle pöllämystyneelle miehelle käden liikkeen, jonka sielu tervehdykseksi heitti, mies alkoi itkeä. Hän kertoi, että sielu, jonka näin, oli hänen hyvä ystävänsä, joka oli tehnyt itsemurhan puolisen vuotta aiemmin. Hänellä oli aina lähtiessään tapana heittää sellainen käden liike, jonka näytin. Miehellä oli kertomansa mukaan ystävän kuoleman jälkeen ollut tunne, että ystävä kutsuu häntäkin sinne toiselle puolelle. Tämä fiilis oli aiheuttanut hänelle pahoja ahdistuskohtauksia. Kun mies kuuli ystävänsä terveiset nyt, hän ymmärsi ettei ystävä ollut häntä hakemassa, päinvastoin.
Kun mies oli aikansa itkenyt olkapäätäni vasten, hän niisti ja sanoi olonsa olevan aivan erilainen. Kevyt, vapaa ja iloinen. Kuin musta huppu olisi nostettu hänen päästään. Olin iloinen, että olin voinut auttaa häntä vaikka samalla tajusin, että ei meistä sen kummempaa paria sitten tulisikaan. Meidän piti tavata tämän kuolleen ystävän takia.
Tällaisia tahattomia ilmestymisiä koen aina silloin tällöin. Vakuuttavimpia ne ovat juuri tällaisissa tilanteissa, kun en tunne viestin tuojaa, enkä sen paremmin viestin saajaakaan. Aina viesti on ollut tärkeä ja auttanut sen vastaanottajaa elämän jollain osa-alueella.
–
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
Paranormaalit kokemukset – Maaliskuu 2011 – Osa 2
Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan muutamasta kummittelutapauksesta sekä yhdestä henkisestä kokemuksesta.
Kokija: Myy
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Vantaa 2008 illalla
Tapahtuman kuvaus:
Tämä tapahtui viikko isäni kuoleman jälkeen. Kerrottakoon, että en ole koskaan uskonut kummitteluihin enkä kuoleman jälkeiseen elämään.
Istuin kotona olkkarissa lattialla, kanavasurffailin ja yritin pitää itseäni jotenkin järjissäni kaiken surun keskellä. Mieheni oli töissä, eli olin yksin kotona. Isäni pyöri koko ajan ajatuksissani, ja mietin, että mitä voisin vielä sanoa hänelle, jos saisin tilaisuuden. Sillä sekunnilla telkan kuva alkoi vilkkua valkoisena. Jotain häiriöitä, ajattelin, ja kääntelin kakavia, mutta vilkkuminen vaan jatkui. Tuota vilkkumista tapahtui ensimmäisen ja viimeisen kerran tuona iltana.
Siinä samalla, kun istuin lattialla ja naputtelin kaukosäädintä, putosi maljakko viereeni lattialle viereiseltä peilipöydältä. Istuin täysin hämmentyneenä ja katselin lattialla pystyssä, aivan niin, pystyssä olevaa maljakkoa. Maljakossa olleet surukukat olivat lattialla, mutta maljakko oli oikeinpäin pystyssä ja kaikki vedet sisällä. Kuinka on mahdollista, että jos jokin putoaa pöydältä, varsinkin hyvin kapea ja korkea maljakko, se jää pystyyn oikeinpäin? Ja vielä niin, että vedetkin pysyvät sisällä? Mikään ikkuna ei ollut auki, kukaan ei siitä kulkenut ohi, mikään ei voinut maljakkoa pudottaa, koska se oli myöskin raskas veden painosta. Mutta kukat olivat lattialla. Ja maljakko oikeinpäin. Käsittämätöntä. Se maljakko kukkineen oli kuitenkin ollut siinä jo 3-4 päivää ihmisten rampatessa siitä jatkuvasti ohi.
Tätä olen vielä tänä päivänäkin miettinyt, enkä ole ratkaisua siihen keksinyt. Mielessä välähti jo, että isä oli tullut sanomaan ettei pidä surra.
Myöhemmin sisko kertoi, että hänelle oli sattunut kummia samana iltana. Hän oli lastensa kanssa kotona, 2-vuotiaan pojan ja 2kk vanhan vauvan kanssa. Nuo pojat olivat isällemme silmäterä. Tuona iltana sisko oli käynyt jo vähän aikaisemmin poikien kanssa nukkumaan, toinen toisella puolella ja toinen toisella puolella nukkuen. Yhtäkkiä sisko heräsi kylmään tuulen vireeseen. Ovet ja ikkunat oli kiinni. Tuuli kävi ensi vanhemman pojan puolelta, sitten vauvan puolelta. Sisko pelästyi, että onko pojilla kaikki hyvin. Hän nousi ja tarkasti kummankin pojan, kunnes yhtäkkiä hän kuuli äänen sanovan ”nuku vaan”. Kuulemma lämmin ja rauhallinen olotila täytti hänen mielensä ja hän nukahti heti. Sisko oli myös heti sitä mieltä, että isä oli käynyt hyvästelemässä rakkaat lapsenlapsensa.
Vielä tänä päivänäkään en silti usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta nämä tapahtumat kyllä tulen aina muistamaan. Tiedä sitten, mistä oli kysymys.
Videomainos:
Kokija: Juhana
Kokemuksen tyyppi: Hengellinen kokemus
Paikka ja aika: Keväällä 2010, kotona sängyssä
Kokemusikä: 20 vuotta
Tapahtuman kuvaus:
Menin nukkumaan, tarkkailen untani jossa olen teatterilavalla julkisesti esillä. Hyväksyin uni-itseni ”outouden” ja ujouden. Herään selälläni maaten, mutta jotain erilaista on tapahtunut: koko rintakehäni alueelta ja varsinkin sydämestä syöksyy paksu magneettinen/säköinen purkaus. Sen pituus oli määrittämätön, mutta voimakkaana se tuntui noin kahden metrin päähän. Ajattelin: ”tämäpäs outoa, en tohdi avata silmiäni, se voisi hajoittaa keskittymiseni.” Asetin käteni säteeseen ja käteni imeytyi purkaukseen niin kuin voima olisi pitänyt sitä ylhäällä. Erikoinen tilanne jatkuu kunnes avaan silmäni ja huomaan käteni ja purkauksen kadonneen.
Spekulaatio:
Kyseessä oli mielestäni sydänchakran avautuminen ja astraalitasolla havannoiminen. Havainnoitu purkaus ja ruumis käsi muukaanlukien oli yhteydessä toisiinsä. Jälkeenpäin ajatellen käteni tuntui ihottomalta. Unessa hyväksyin itseni/kuvan itsestäni/alitajuntani kokonaisvaltaisesti. Sydänchakran (rakkaus, tunnelämä) hyvinvointi sekä kolmannen silmän (objektiivinen, intuitiivinen tarkkailukyky) selkeys on tietoni mukaan ”kriteeri” astraalitason suoralle kokemukselle.
Kokija: Karmiva-apina
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Kotona sängyssä, 19.9.2010
Kokemusikä: 15
Tapahtuman kuvaus:
Tämä tapahtui illalla, ennen kun menin nukkumaan. Minä kuuntelin illalla musiikkia kännykän radiosta (kuulokkeilla). Olin kuunnellut ehkä jotain pari minuuttia, kunnes kännykkääni syttyi valo, (en ollut painanut mitään nappia silloin). Kuulokkeista alkoi kuulua outoa suhinaa, otin kännykän käteeni ja liikuttelin sitä itseni ympäri. Yhdessä kohdassa suhina oli voimakkaampi ja kuului napsutusta. Otin puhelimen pois kohdasta, jossa suhina kuului voimakkaasti. Voimakas suhina hiljentyi ja napsutus lähti pois. Koitin uudestaan ja suhina ja napsutus kuului jälleen. Pidin puhelinta siinä kohdassa ehkä pari minuuttia, kunnes puhelimen valo sammui, ja radiosta kuului taas musiikkia. Huoneessani on televisio, katsoin sinne päin, näin television yläpuolella jonkin välähdyksen. Sen jälkeen tuli ihan outo olo, ihan kuin joku olisi ollut vierelläni koko ajan.
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
25 prosenttia englantilaisista on kokenut kummittelua
Iso Britanniassa teetettiin tutkimus joihin vastanneista aikuisista 25 prosenttia kertoo kohdanneensa kummituksen tai muun yliluonnollisen hahmon. Vastaava luku vuonna 1950 oli vain seitsemän prosenttia, kun taas vuonna vuonna 2003 se oli 19 prosenttia.
Tutkimuksen teetti professori Richard Wiseman, joka syyttää kummittelun lisääntymisestä televisiota ja sen kummitusohjelmia.
Eniten yliluonnollisia kohtaamisia löytyi muun muassa Yorkshiresta, Walesista ja Humbersidesta.
Lähde: mtv3.fi
Kiitos vinkistä Markolle.
[ad#tra-2]Paranormaalit kokemukset – Maaliskuu 2011
Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan mm. spiritismistä ja kummittelusta.
Kokija: Penttijuhanin isä
Kokemuksen tyyppi: Hengellinen kokemus
Paikka ja aika: Pohjois-Karjalassa 1913
Tapahtuman kuvaus:
Tässä tarina joka on seurannut minua nuoruusvuosilta, jolloin isäni kertoi sen tapahtuneen. Isäni oli syntynyt 1905, Suomi oli melkoisen köyhä maa ja kaikesta oli pulaa, isäni joutui lähtemään ”maailmalle” jo 10 vuotiaana.
Tämä tapahtuma sattui noin 1913 Polvijärvellä. Isäni oli poikajoukon mukana mennyt uimaan läheiselle järvelle. Oli kuuma, kaunis keskikesän päivä. Pojat leikkivät ja uivat nauttien kauniista päivästä kunnes yht´äkkiä jostain kaukaa alkoi kuulua hentoa, kaunista musikkia, ihan kuin jotain hopeakelloja olisi soitettu. Musiikki voimistui ja pojat alkoivat katsella ympärilleen mistä moinen oikein kuuluu, sitten joku huomasi, että taivaalle oli ”avautunut” koko taivaankannen mittainen kirkas aukko ja sieltä tämä musiikki kuului yhä kovempaa. Samalla pojat panivat merkille kuinka kirkasta oli sen aukon sisällä. Pojille tuli pelko, että mitähän mahtaa seurata ja osa olikin jo juossut rannalta piiloon, kunnes taivaassa oleva aukko alkoi hiljaa mennä kiinni, samalla soitto alkoi vaimentua ja muutaman minuutin päästä oli taas hiljaista.
Isäni oli myöhemmin kysynyt Kirkkoherralta, että mikä merkitys sellaisella mahtaa olla? Tuo pappi oli vaan sanonut, että jonkin pyhän ihmisen poismenon edellä tapahtuu joskus näitä ilmestyksiä. Varmasti se oli jäänyt isälleni mieleen koska hän kertoi sen minulle joskus teini iässä enkä usko, että tässä olisi mitään keksittyä.
Kokija: Unnamed Angel
Kokemuksen tyyppi: Kummituskokemuksia
Paikka ja aika: Jyväskylä, lapsuudenkoti – kevät/kesä -97/98, kesä 2001/2003, talvi 2007-2010
Kokemusikä: 5-6, 15-18
Tapahtuman kuvaus:
Olin noin 5 tai 6 vuotias, kun ensimmäinen paranormaali tai hengellinen kokemus tapahtui. Pikkusiskoni kuoli synnytyksessä ollessani 2-3 vuotias.
Olen ollut pienestä pitäen aamuvirkku eli nousin aamuisin kuuden, seitsemän aikoihin leikkimään tai piirtämään. Tänä kyseisenä aamuna heräsin piirtämään. Piirsin kaikessa rauhassa, kunnes jokin herätti huomioni takanani. Käännyin ympäri ja näin n. 30-50cm päässä minusta tumman hahmon, joka oli minua n. 20cm lyhyempi. Sillä oli valkoiset silmät, muuten se oli tumma. Hahmo seisoi edessäni sekunnin tai kaksi, kunnes katosi kun räpsäytin silmiäni. En usko, että se oli vain lapsuuden mielikuvitusta, sillä muistan kokemuksen kuin se olisi tapahtunut eilen.
Ja nyt, kun olen lukenut ja kokenut enemmän paranormaalista, tiedän että hahmo oli pikkusiskoni.
Seuraava tapaus tapahtui kesällä vuonna 2001 tai 2003, en muista tarkkaa vuotta enkä ikääni. Meillä on suvussa sukumökki, joka on saarella. Kyseisenä kesäyönä oli kirjaimellisesti myrsky. Sade piiskasi ikkunoita ja tuuli heilutti puita melkein kaatumispisteeseen, ukkosti ja salamoi.
Olin serkkuni kanssa kahdestaan nukkumassa pienessä aitassa ja luulimme, että voisimme nukkua koko yön kahdestaan siellä. Salamointi ja ukkonen ei millään loppunut ja melkein itkimme serkun kanssa, koska meitä pelotti niin paljon. Uskaltauduin katsomaan ulko-ovea vastapäätä meistä ja näin vaalean hahmon seisovan ilmassa. Mieleni rauhoittui ja sanoin serkulleni: ”Meillä ei ole mitään hätää. Mennään aikuisten luo nukkumaan.” Kerroin aamulla aikuisille kokemuksestani ja kerroin suojelusenkelini olleen luonamme, mutta aikuiset nauroivat ja sanoivat minun kuvitelleen jutun.
Kun aloin etsimään lisää tietoa aaveista, hengistä ja muutenkin paranormaalista, kaikki kokemukset aivan kuin on-nappulaa painamalla tulivat päälle.
Seuraavia kokemuksia/tapahtumia on tapahtunut lapsuudenkodissani (kerrostalo, rakennettu -90, alue on vanhaa sota varikkoa) niin useasti, etten muista edes kaikkia. Muutamat ovat painautuneet mieleeni kuin pysyvästi.
Olisko ollut viime talvena, kun olin yksin kotona katsomassa tv:tä, kuulin kuinka ulko-ovemme kävi. Luulin isäpuoleni tulleen töistä, joten en kiinnittänyt aluksi siihen mitään huomiota, vaan jatkoin tv:n katselua. Kuitenkin huomioni herpaantui, kun kuulin eteisessämme kävelyn ääniä matolla. Kävely jatkui eteisen ja olohuoneen oven luo, pysähtyi hetkeksi ja kääntyi takaisin ulko-ovelle. Nousin sohvalta katsomaan eteiseen, mutta siellä ei ollut ketään tai mitään.
Useasti, kun olen katsomassa olohuoneessa tv:tä, näen eteisen peilin kautta liikettä, vaikka olisinkin yksin kotona. Aina ajattelen, että se on mielikuvitustani, mutta tiedän, etten usko ajatustani. Näen myös välillä (tv:tä katsoessani) kylpyhuoneen hieman avoinnaisen oven takaa hahmon, joka katsoo minua. Kun katson tarkemmin huoneeseen päin, siellä ei ole mitään.
Muutaman kerran on käynyt, kun olen ollut yksin kotona ja suihkussa, kuulen perheeni tulleen kotia. Lähden suihkusta, mutta ketään ei ole kotona. Kun menen takaisin suihkuun samat tutut äänet kuuluvat, mutta ketään ei näy. Kuulen myös keittiön ovien avautuvat ja jääkaapin äänen aivan kuin se olisi auki.
Lapsuudenkotini vanhassa huoneessani olen tuntenut jonkin läsnäolon. Kuulen matollani kävely-ääniä (reipasta kävelyä ja/tai laahausta), vinkuvaa hengitystä ja aivan kuin miljoona ihmistä kuiskisi huoneessani. Pystyn myös aistimaan nukkumaan mennessäni vierelläni hahmon, joka katsoo minua. Olen myös aistinut ystäväni huoneessa kaksi hahmoa, jotka katselevat meitä, kun nukumme.
Äitini sekä tätini ovat kokeneet myös hengellisiä ja paranormaaleja asioita, mutta niistä ehkä seuraavalla kerralla…
Kokija: Darma
Kokemuksen tyyppi: Spiritismi
Paikka ja aika: Lahti, Kesä 1999 yöllä
Kokemusikä: 18
Tapahtuman kuvaus:
Tulimme baarista kaverini luokse kahdestaan. Pikku jurrissa tietty, mutta se tuskin selittää aukottomasti tapahtumia.
Kaverini on elokuvien keräilijä. Iso kirjahylly täynnä leffoja. Alkuperäisiä, sekä puolinopeudella nauhoitettuja vhs-kasetteja. Yhteen nauhoitettuun kasettiin menee monta leffaa, joten ne on numeroitu. Siis, numerot on laitettu vihkoon ja perään kirjoitettu leffan nimi.
No, kaveri oli tehnyt ouijalaudan kopioimalla sen suoraan manaajasta pausettamalla. Pelattiin sitten sitä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Istuskeltiin sen jälkeen hissukseen, kun yhtäkkiä mun mieleen iskee pakottava käsky: ”Ota kolmannesta rivistä toinen alhaalta!”. En sanonut kaverille mitään. Nousin ylös, otin filmin sieltä pinon alhaalta ja kysyin: ”Mikä tää on”? Kaveri ei tiennyt, enkä voinut itsekkään tietää. Sano, että: ”Kato tosta vihosta.” Aukaisin vihon jostain keskeltä ja siinä oli sama numero ku filmissä, se oli Manaaja!
Laitettiin filmi pyörii ja ajateltiin hakee se kohta mikä numero filmis oli. Lähempänä kohtaa laitettiin kuva kuvalta eteenpäin leffaa. Siinä vaiheessa, kun seuraava kuva ois ollu se mitä haluttiin, loppu kaukosäätimestä yllättäen patterit, se ei enään toiminut ja kohta jäi näkemättä. Patterit piti kyllä olla toimivat. Sen illan jälkeen kaveri sano haistaneensa rikin hajua tullessaan kotiin muina päivinä.
Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂
Voimala – Seikkailu henkimaailmassa
Mielenkiintoista keskustelua henkimaailman kokemisesta ja siitä miten se on koettu ja tulkittu nykymaailmassa.
Keskustelijoina henkimaailmaa kokenut Kaija Juurikkala ja Anuirmeli Sallamo-Lavi sekä toimittaja Heikki Saure ja psykiatrian erikoislääkäri Heikki Nikkilä.
Katso video Ylen Areenasta:
http://areena.yle.fi/video/1670913
Viimeisimmät kommentit