ME NA3MM3 S1NUT! NA3TKO SINA M31DAT???

Tietoa

ParanormaaliBlogi.net on Suomen seuratuin rajatiedon media. Olemme uutisoineet paranormaaleista ja muista oudoista ilmiöistä vuodesta 2007 lähtien.

Korostettu kommentti

Arska:

Kolumbiassa Medellin kaupungissa näköjään paljon tunnistamattomia objekti havaintoja, video ja kuvatallenteilla on useita silminnäkijöitä. Mielestäni nuo kiekkomaiset lentävä lautanen kuva ja videotallenteet ovat aika vakuuttavia todisteita siitä että emme ole todellakaan yksin.

Lentäjä pilotin kuvaama video pallomaisesta objektista pilvien yläpuolella on myös hyvä todiste vieraan älyn ohjauksessa olevasta kohteesta lähellä lentokonetta. Etelä-Amerikassa yleisesti on kaiketi jonkinlainen UFO – aalto menossa parasta aikaa. Mielenkiintoisia videoita nuo kaikki ja joissakin on mahdollisuus muuttaa selostuksen teksti Suomi kielelle.

Kommentoitu artikkeliin: Massahavaintoja Kolumbiassa

Tulossa

Kummitus kiusaa lasta Jamaikalla

Jamaikalla tapahtuu kummia. Neljä vuotta sitten kuolleen pojan haamun kerrotaan häiritsevän 11-vuotiaan pojan elämää tekemällä kepposia.

Videolle saatiin taltioitua muutamia kummia tapauksia. Näyttää kuin poika tönästäisiin kumoon.

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Elämme suurten muutosten aikoja – 2012 lähenee

Paranormaali Blogia ja muita medioita seuratessanne olette varmaan huomanneetkin, että suuria muutoksia tapahtuu ympärillämme jatkuvasti. Varsinkin viime ja tänä vuonna kasvu on ollut valtavaa.

Tuntuu siltä kuin muutokset ja mullistukset olisivat jo niin päivittäisiä, että perässä ei meinaa pysyä. Kasvu, kehitys ja evoluutio ovat huomattavia ja näkyvät monella eri alalla. Lääketieteessä, ympäristössä (tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset ym. mullistukset), teknologiassa, pelialalla, ufohavaintojen yleistymisessä, paranormaalien aiheiden lisääntyneessä käsittelyssä mediassa, sosiaalisten piirien muutoksissa, yhteiskunnallisissa muutoksissa jne. Jopa eduskunnan vilttikohu herättää tunteita.

Tässä muutamia esimerkkejä lähiaikojen muutoksista.

Tiesitkö, että / Shift happens

REALIST NEWS – Part of the Web Bot Tipping Point 2010?

Muutokset ylettyvät jopa politiikkaan asti.

Ron Paulin puhe

Markku Uusipaavalniemen haastattelu Osa1

Osa 2, Osa 3

Suuria muutoksia käsitellään myös Journey Toward Enlightenment -blogissa:
Lopunaikojen nopeutuminen
Talousrintamalla tuulee – Joku yrittänyt ostaa Iso-Britannian
Ydinohjuskohusta vaihtoehtoinen näkemys
Kuu kääntyi 90 astetta WTF?

Elämme jännittäviä aikoja. Onko tämä kaikki yhteydessä vuoteen 2012?

Terence McKenna kertoo Timewave Zero teoriassaan, että lähestyessämme vuotta 2012 kehitys kiihtyy kiihtymistään, joka näkyy mm. ajan nopeutumisena ja muutoksina (novelty).
http://en.wikipedia.org/wiki/2012_phenomenon (lue kohta Timewave zero and the I Ching)

David Wilcock ja monet muut henkilöt pitävät vuotta 2012 kuitenkin vain vanhojen aikojen loppumisena ja täten uuden paremman ajan alkuna, ei niinkään tuhoisana maailmanloppuna joka on Hollywood-elokuvissa hehkutettu näkökulma. Hopit puhuvat puhdistusajasta joka edeltää vuotta 2012. Elämmekö nyt tämän puhdistusajan hetkiä, joka näkyy muutoksina eri osa-alueilla?

Kuten joku joskus sanoi: 2012 ei ole tapahtuma vaan se on prosessi joka on jo käynnissä.

Oli mielipide muutoksiin mikä tahansa, joka tapauksessa näitä muutoksia on mielenkiintoista seurata. Ehkä muutokset saavat aikaan lumipalloefektin joka johtaa vielä perustuslaatuisempaan kehitykseen. Teknologian saralla odotetaan innokkaasti mm. vallitsevan öljyenergian siirtymistä taka-alalle, ehkä tuo aika koittaa piakkoin. 🙂

Pysykää kuulolla, pidän teidät ajantasalla aika ajoin. Sillä välin voit katsastaa aikaisemmat artikkelimme koskien vuotta 2012.

[ad] Empty ad slot (#1)!

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Ihmisillä on yliluonnollisia kykyjä

The New Scientistissa julkaistu tutkimus kertoo, että ihmisillä on yliluonnollisia kykyjä. Tutkimuksessa pidetään mahdollisena, että ihmisillä saattaa olla kykyjä nähdä tulevaisuuteen sekä vaikuttaa tuleviin asioihin, ennen kuin ne tapahtuvat.

Kokeita oli tehty yhdeksän ja niihin osallistui yli tuhat vapaaehtoista. Näille kokeille New Yorkin Cornell-yliopiston professori Daryl Bem perustaa väitteensä yliluonnollisten kykyjen mahdollisuudesta.

Yhdessä kokeessa opiskelijoille annettiin lista sanoista, jotka heidän tuli muistaa myöhemmin kysyttäessä. Myöhemmin opiskelijat tuntuivat muistavan tietyt sanat toisia paremmin. Nämä sanat sattuivat olemaan juuri niitä, joita kokeen suorittajat olivat päättäneet jo etukäteen kysyä.

Mainos:

Toisessa kokeessa opiskelijoille näytettiin kahta verhoilla peitettyä kuvaa tietokoneen kuvaruudulla. Opiskelijoiden tuli valita se kuva, jonka verhon takaa paljastuisi eroottinen kuva. Opiskelijat osasivat verhoista huolimatta valita eroottisen kuvan niin monta kertaa, että sattuma ei voinut enää olla laskelmien mukaan kyseessä.

Lisää asiasta kertoo New Scientistin artikkeli Is this evidence that we can see the future? (kiitos lisäyksestä blind peerille)

Tieteen saralla on tutkittu paranormaaleja/yliluonnollisia kykyjä ennenkin. Kannattaa lukea mm. Ganzfeld-kokeista.

Lähde: iltalehti.fi

Kiitos vinkistä Janille ja Tzundaxille. 🙂

Tykkäys ja jakotoiminnot:

USA:n katolinen kirkko koulutti lisää manaajia

Yhdysvalloissa ei ole kuin 5-6 manaustaitoista pappia, mutta manauspyyntöjä on kuitenkin tullut entistä enemmän. Kysynnän ollessa kova maan katolinen kirkko on järjestänyt koulutustilaisuuden 56 piispalle ja 66 papille. Heistä on koulutettu manaajia.

– Pieni joukko pappeja kertoo saavansa pyyntöjä ympäri Manner-USA:n, piispa Thomas Paprocki Springfieldistä Illinnoisista sanoi.

Paprocki ei kuitenkaan kertonut syytä manausten kysynnä kasvamiseen. Hänen mukaansa niitä kuitenkin suoritetaan erittäin harvoin.

Katolisen kirkon säädösten mukaan vain koulutetut papit voivat piispan luvalla suorittaa manausriitin.

Manauksella tarkoitetaan kuolleiden ihmisten henkien tai demonien karkoittamista. Joissain tapauksissa henget saattavat heitellä esineitä tai jopa ottaa ihmisen hallintaansa. Näitä tapauksia kutsutaan nimellä poltergeistapaukset ja monesti näissä tarvitaan pappien apua.

Lähde: iltalehti.fi

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Kaivostyöläiset kuvasivat UFOn Chilessä

9.11.2010 kamerakännykällä kuvatussa videossa näkyy musta UFO paikallaan taivaalla. Kohde näyttäisi olevan myös aika iso.

Kukaan ei tule uskomaan tätä, kaivostyöläinen kommentoi videolla.

Video on tällä hetkellä asiantuntijoiden tutkittavana.

http://www.youtube.com/watch?v=sDMkCesgJXY

Mainos: Suunnittele oma T-Paita

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Säkenöivä pyramidi-ufo Turkissa

Nainen koittaa kuvata tähtiä yöllä, mutta törmääkin mielenkiintoiseen objektiin. Yöllä kuvatussa videossa näkyy pyramidin muotoinen esine taivaalla.

Videosta ei ole tarkempia tietoja, mutta se on ilmeisesti kuvattu Turkissa lähipäivinä. Jos sinulla on kyseisestä tapauksesta tarkempaa informaatiota, niin ilmoita siitä kommenteissa.

EDIT: Kyseessä on ilmeisesti kukkulanrinteellä olevan hotellin valot. Hieno illuusio kuitenkin. 🙂

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Näkymättömyysviitta lähellä todellisuutta

Näkymättömäksi tekevän puvun käyttöönotto on nyt hyvin lähellä todellisuutta, nimittäin brittiläistiedemiehet ovat esitelleet valoa taittavan kalvon jota tulevaisuudessa voidaan hyödyntää näkymättömyysteknologiasovelluksiin.

Läpimurron tehnyt tutkija Adrea Di Falcon kertoo, että kolmiulotteisesti joustavan metamateriaalin tekeminen on mahdollista.

Kehitetty metamateriaali pystyy taittamaan ja ohjaamaan näkyvää valoa, mutta vain suurin piirtein aallonpituutensa kokoisissa materiaaleissa. Pidemmille, näkymättömille aallonpituuksille on kehitetty ”näkymättömyyden” mahdollistavia materiaaleja, sillä käytettävät materiaalitkin voivat olla suurempia.

Falco onkin onnistunut luomaan metamateriaalia ohuesta ja kestävästä polymeeristä, kun ennen niissä on käytetty useita, kalaverkkomaisia kerroksia haurasta piitä, joka menee rikki taitettaessa.

– Se ei selvästikään ole vielä näkymättömyysviitta, mutta oikea askel sitä kohti, fyysikko Ortwin Hess kommentoi läpimurtoa BBC:lle.

Olemme kertoneet ennenkin näkymättömyysteknologiasta. Suosittelemme katsomaan alla olevat artikkelit.
http://paranormaaliblogi.net/index.php/2008/01/12/nakymattomyysteknologiaa/
http://paranormaaliblogi.net/index.php/2007/11/02/britit-testaavat-uutta-teknologiaa/
http://paranormaaliblogi.net/index.php/2008/11/28/onko-teknologia-paranormaaliayliluonnollista/

Lähde: iltalehti.fi

[ad#tra-1]
Tykkäys ja jakotoiminnot:

Yhteydenotto tuonpuoleisesta

Kaliforniassa,  San Fernandon laaksossa, 12 syyskuuta 2008, 225 työmatkaajan juna törmäsi kolmen miehen ohjaamaan rahtijunaan tuhoisin seurauksin. Tässä onnettomuudessa 135 loukkaantui (joista 87 vietiin sairaaloihin joista taas 46 oli kriittisessä tilassa) ja 25 kuoli.

Yksi menehtyneistä oli 49-vuotias Charles E. Peck joka toimi Salt Lake Cityn kansainvälisellä lentoketällä asiakaspalveluagenttina Delta Air Linesille. Hän oli tulossa Los Angelesiin työhaastattelua varten Van Nuysin lentokentälle, sillä uusi työ Kaliforniassa oli sallinut hänen naida kihlattunsa Andrea Katzin, Westlake Villagesta.

Hänen kihlattunsa kuuli onnettomuudesta auton radiosta, kun oli tulossa hakemaan Charlesia juna-asemalta. Charlesin vanhemmat  ja sisaret  liittyivät Andrea Katzin mukaan päästäkseen onnettomuuspaikalle.

Charles Peckin ruumis löydettiin 12 tunnin kuluttua tuhoutuneen junan raunioista. Silti 11 tunnin ajan hänen kännykkänsä soitti puheluita rakkailleen yhä uudelleen ja uudelleen. Heitä olivat mm.  hänen poika, veli, äitipuoli, sisar ja kihlattunsa. Hänen sukulaiset ja perhe saivat yhteensä 35 puhelua tuon pitkän yön aikana. Kun he vastasivat, kaikki mitä he kuulivat oli ainoastaan staattista kohinaa. Kun hänelle yritettiin soittaa takaisin, puhelut menivät hänen vastaajaansa eivätkä saapuneet perille. Tämä antoi hänen omaisilleen silti toivoa siitä, että hän olisi yhä elossa, mutta loukussa.

Puheluiden ryöppy sai aikaan pelastajat jäljittämään puheluiden signaalia. Lopulta he löysivät junan raunioista Peckin ruumiin noin tunti viimeisen puhelun jälkeen. Charles Peck oli kuollut heti junien törmättyä yhteen. Silti, pitkän aikaa kuolemansa jälkeen hänen puhelimensa soitti hänen rakkaimmille ihmisilleen ja lopulta johdatti pelastajat hänen luoksensa. Charlesin puhelinta ei onnettomuuspaikalta kuitenkaan ikinä löydetty.

Tämä tapaus on luokiteltu Snopesin internetsivuilla aidoksi.

Lähde: Snopes ja Chatsworthin junaonnettomuus

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Denver varautuu avaruusolentoihin

Denverin asukkaat päättävät tiistaina perustetaanko sinne oma ufo-komissio.

Komission tarkoituksena on varmistaa Denverin asukkaiden terveys, turvallisuus ja kulttuurinen tietoisuus, mitä tulee tuleviin kontakteihin Maan ulkopuolisten älykkäiden olentojen ja heidän ajoneuvojensa kanssa”, sanotaan aloitetekstissä.

Aloitteesta äänestetään ensi viikon kongressivaalien yhteydessä, koska hankkeen esilletuoja Jeff Peckman keräsi asiaa varten 4 000 allekirjoitusta.

Tämä asia on saatava pois Hammaskeijujen maailmasta oikean diplomatian pelikentille, kertoi kampanjassa mukana oleva Ricky Butterfass Wall Street Journalille.

Lähde: Helsingin Sanomat

Kiitos vinkistä Olennolle. 🙂

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Paranormaalit kokemukset – Lokakuu 2010

Aika julkaista taas hieman kokemuksia. Tällä kertaa kokemuksissa kerrotaan mm. etiäisistä, spiritismistä ja koulussa kummittelevasta kuolleen rehtorin haamusta.

Kokija: Jane
Kokemuksen tyyppi: Usea kokemus, (mm. etiäisiä)
Paikka ja aika: Kotona ja naapurissa – talvi 2000 /syksy 2002/syksy 2010
Kokemusikä: 36 – 46

Tapahtuman kuvaus:

Talvi 2000:
Lapseni nukkui, katselin tv:tä. Mieheni tulisi reissusta puolen yön aikaan. Menin pimeään keittiöömme omakotitalossamme. Näin kuinka mieheni
ajoi autolla autotallin oven eteen, lumeen jäi renkaan jäljet. Ilahduin, hän tulikin kotiin tunteja aiottua aiemmin. Menin sohvalle jatkamaan tv:n katselua. Odotin ja ihmetteilin miksi hän ei tule jo sisään. Menin uudestaan keittiön ikkunaan kurkistamaan missä hän on. Silloin mieheni auto kaarsi portista pihaamme rikkoutumatonta lumipeitettä pitkin. Mieheni tuli heti sisälle. Kerroin tapauksen hänelle. Olin jotenkin vaistonnut tai aistinut hänen tulevan etukäteen. Tämä oli erikoista.

Syksy 2002:
Tiskasin astioita kun ulko-ovi kävi, reppu heitettiin nurkkaan ja tarralenkkarin tarrat repäistiin auki. Sanoin vuoden ikäiselle lapselleni ilahtuneena: ”veljesi tuli koulusta”. Menimme iloisena eteiseen vastaan, siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Avasin oven ja poikani kaarsi juuri tieltä pyörällä pihaan.

Syksy 2010:
Tämä tuntuu pelottavalta. Lenkin jälkeen menimme naapurini luo kahville. Naapurini meni pesemään koiransa jalkoja. Riisuin ulkovaatteita eteisessä kun kuulin naapurin pikkupojan sanovan: ”äiti missä ne minun farkut ovat”? Ajattelin että ai Pekka ei ole vielä lähtenyt kouluun. Sanoin naapurilleni, että ai poikasi on vielä kotona. Hän hämmästyi ja sanoi ettei täällä ole ketään, hän tarkisti vielä kaikki huoneet. Kun kerroin pojan sanomisesta, äiti meni kalpeaksi ja sanoi: ”pitkästä aikaa sain Pekan pukemaan farkut kouluun ja just noilla sanoilla Pekka kyseli farkkuja aamulla”. Ihmettelen mitä tuo voi olla.

Lapsena:
Pienenä koin lapsuuden kodissani vahvasti kummittelun tunnetta ja pelkoa muutamia kertoja. Muut eivät kuulleet samoja ääniä tms. Löysin esim. silloiselta ullakolta pyykkinarulta (käytettin talvella pyykin kuivaamiseen) kymmenkunta naisen tummaa kiiltävää kaunista hiusta noin 30-40 cm. Muistan kun ihmettelin niitä äidilleni. Silloin ei kenelläkään perheessäni ollut pitkiä hiuksia ja itselleni kasvatin ne myöhemmin ja kaikilla muilla ja lähi suvun naisilla oli lyhyet ja permanentatut hiukset. Tämä tapahtui noin vuonna 79. Hevonen meillä oli ja tunnen toki hiusten ja hevosen jouhien eron.

Järjellä noita kokemuksia ei voi selittää. Nyt lapsuuden maisemissa on uusi koti mutta entisessä oli paljon outoa ja pelottavaa. Entisessä kodissa oli kyllä elänyt jo 5 sukupolvea.

Kokija: Screenager
Kokemuksen tyyppi: Spiritismi
Paikka ja aika: Mikkeli, ystävän luona, 3.7.2010
Kokemusikä: 17

Tapahtuman kuvaus:

Olin kahden ystäväni, Melissan ja Kiian (nimet muutettu) kanssa Melissan luona yökylässä. Olimme tylsityneitä, ja koska vanhemmat eivät olleet kotona päätimme kokeilla pelata spiritismiä. Kiialle tämä oli uutta, eikä hän uskonut sen toimivan, mutta minä ja Melissa olimme yrittäneet samaa aiemmin, lähes aina tuloksetta, mutta olimme silti innokkait, ja uskoimme sen toimivan Melissan kotona, jossa hän itse oli aiemmin nähnyt ja kuullut paranormaaleja asioita.

Aloimme tehdä spiritismilautaa internetistä hankkimiemme ohjeiden mukaan ja lopulta saimme sen valmiiksi. Menimme kylpyhuoneeseen ja aloimme pelata. Rehellisesti sanoen en uskonut, että lasi olisi liikkunut, ainakaan niin paljoa. Mutta kyllä se liikkui.

Paikalla oli Melissan edesmennyt isoisä, samoin muutamaa kuukautta aiemmin kuollut poika, joka kävi samaa koulua kanssamme. Kukaan meistä ei ollut tuntenut tätä poikaa, mutta hän oli erään ystäväni ystävä, ja hänen ilmaantumisensa paikalle kosketti minua syvästi.

Paikalla oli myös monia tuhansia vuosia vanha henki, joka sanoi olevansa Melissan äiti edellisestä elämästä. Kysyimme hengen ikää, saimme pitkän liudan numeroita, emmekä pysyneet perässä, mutta päättelimme, että henki olisi saattanut elää kivikaudella. Pyysimme hengiltä äänimerkkejä, ja kuulimmekin seinän takaa uikutuksen ja itkun kaltaista ääntä. Melissa kuuli myös muualta talosta kovaäänistä tuskanhuutoa. Minä ja Kiia emme kuulleet mitään sellaista, mutta minä näin saunassa Melissan selän takana suuren varjon, joka oli ikään kuin kumartunut katsomaan meitä, ja kun huomasin hänet, hän vetäytyi nurkan taakse. Olen käynyt päässäni asiaa lävitse, olisiko varjo voinut tulla meistä, mutta kumpikaan ystävistäni ei heilunut paikallaan, niinkuin varjo teki.

Vaikka haluan uskoa yliluonnolliseen ja kuoleman jälkeiseen elämään, olen realisti ja epäilen kaikkea kokemaani ja ajattelen, että kaikelle voi olla jokin aivan luonnollinen selitys, esim. varjo jonka näin saattoi aivan hyvin tulla vieressäni istuneesta Kiiasta.

Mainos:

Kokija: Elovena
Kokemuksen tyyppi: Kummittelutapaus
Paikka ja aika: Länsi-Uudellamaalla, työpaikka, syys-lokakuu 1995
Kokemusikä:

Tapahtuman kuvaus:

Muutin paikkakunnalle 1990 luvulla keväällä ja sain myöhemmin työtehtävän, jossa työnkuvani muuttui tiuhaan tahtiin. Pidin ja pidän edelleenkin työstäni. Se että en tuntenut paikkakuntaa ollenkaan ei minua haitannut. Aina löysin kuin ”sattumalta” oikeaan paikkaan.

Tällä kertaa tehtäviini kuului ruoan kuljetus, – jakelu ja koko koulurakennuksen jälkisiivous. Mainittakoon heti alkuun, että olen ollut ja asunnutkin vanhoissa taloissa (rakennuksissa) eikä minua ole peloittanut koskaan. Enkä muutenkaan ole ”arkalasta” kotoisin!

Aamupäivällä n.klo 9.30 saavuin koulun rapun eteen ruokakuljetukseni kanssa. Olin vähän täpinöissäni siitä, että kuinkahan päiväni menee, kun en tiedä talon työtavoista yhtään mitään (en edes ruoanjaon ajankohdasta). Siinä sekalaisin ajatuksin lähdin etsimään tasovaunua jolla voisin kuljettaa ruoat keittiöön. Sellaisen sopivan löysinkin heti keittiöltä ja ajattelin, ”vaikka onkin vanha ränsistynyt ulospäin, niin välineet ainakin on uudet ja komeat”, sillä tasovaunu oli uusi ja pyörät pyörivät kuin itsestään. Lastasin kuormani vaunulle ja vein auton parkkiin. Tarkoituksenani oli ottaa ruoat mukaani mennessäni sisälle. Siispä otin kärrystä kiinni molemmin käsin ja aloin varovasti työntää, ettei keitto loiskuisi astiasta yli. Kärry ei liikahtunutkaan ajattelin, että olikohan joku koulun henkilökunnasta lukinnut kärryn? Kärryn ohi en päässyt koska käytävä oli ahdas. Mietin kuinka pääsisin toiselle puolelle, pitääkö kiertää rakennuksen takaa sivuovelle, (jos sellaista edes onkaan). Yritin työntää kovemmin, mutta kärry ei liikkunut. Sitten alkoi jo mieliala olemaan sellainen, että ajattelin kiipeämistä koko höskän yli! Kiroilin mielessäni ”on se p**kele, että kakarat jää ilman ruokaa, kun kaikenmaailman kyläkouluja pitää hyysätä”. Samalla kärry lähti liikkumaan, kevyesti, ei mitään kummallista. En jäänyt sen kummemmin miettimään syytä.

Lapset saivat ruokansa, minä tiskasin astiat, opettajat kävivät vuorollaan keittiössä hakemassa kahvinkeittimeen vettä ja samalla sain kyseltyä työpäivän rutiineista.

Koulupäivä loppui lapsilta yleensä n. klo 13.00 ja silloin aloitin siivoamisen jumppasalista, joka oli yläkerrassa. Siellä ollessani kuulin, että alakerran ovi kävi ja lähdin tarkistamaan, mutta ulko-ovet olivat lukossa. Ajattelin, että ehkä koulun rehtori/opettajat kulkivat ovista (unohtivat jotain ja palasivat hakemaan). Sitten kun olin alhaalla kuulin ”asumisen ääniä” yläkerrasta (kolinaa, pauketta, laahausääniä). Ne minä selitin itselleni, että ”vuokralainen, ainahan niitä on koulurakennuksissa” vaikka en ollut ketään nähnytkään. Pelkoa en tuntenut muuta kuin vasta sitten kun tulin alas likaisten moppieni kanssa ja minun piti mennä siivouskomeroon, joka oli rappujen alla. Tajusin vain yhtäkkiä että en ollut yksin! Kysyin ääneen ”mitä minä teen”. Olin niin hämmentynyt etten ensin osannut ajatella mitään. Sitten ajattelin, että pakko minun on työni tehdä ja nappasin pölyimurin mukaani. Aloin imuroida ovien edessä olevaa mattoa ja hoin mielessäni ”älä näyttäydy minulle, minun on pakko tehdä työni”.

Sain vihdoin työni päätökseen ja kävin keittiön toimistolla täyttämässä raportin ja kuulin yläkerrasta ääniä. Olin kuitenkin rauhoittunut ja pakkasin puhtaat astiat mukaani ja lähdin.

Seuraava päivä meni ruokien kanssa ihan ongelmitta, mutta siivouskomero tuotti minulle vaikeuksia. Aloin keskustella SEN kanssa, ”pese mopit jos on energiaa liikaa”. Aina kun olin ylhäällä, niin alhaalla ovet paukkuivat. Sitten tulin uteliaaksi, ”paukahtaako ovi tosiaankin niin kovin”. Avasin oven ja annoin sen sulkeutua. NO EI!!! Ovi meni kiinni pehmeästi.

Sitten neljäntenä päivänä en enää malttanut. Kysyin koulun rehtorilta” Onko hän huomannut ettei ole rakennuksessa yksin, vaikka niin olettaa”? Hän kielsi kummittelun, mutta sanoi sen olevan huhua. Minkä?? Kysyin minä. Siihen hän ei enää ottanut kantaa.

Seuraavana päivänä meno oli samaa. Oli pimeää ja satoi aivan kaatamalla, niin ajattelin että onpa hyvä, pääsen pesemään ulkoraput hiekasta sadevedellä huuhtelemalla. Tuumasta toimeen otin sangon mukaani, menin ulos ja otin vettä tynnyristä ja humautin sen pitkin ulkoterassia ja rappuja, samalla sain kumman ajatuksen, HÄN katsoo ikkunasta ja tuumii minusta” onpa ahkera naisihminen, mutta ei sais tuhlata hyvää vettä pitkin pihaa”. Ihan minua puistatti.

Viikon viimeisenä päivänä perjantaina jäin yksikseni taas tekemään tehtäviäni. Samat kolinat ja paukkeet. En kuitenkaan pelännyt. Sitten toimistossa raporttia taas täyttäessäni kuulin kuinka joku liikkui aulassa, laski vettä jossain lähellä olevasta hanasta ja meni opettajien huoneeseen (oletin sen olevan rehtorin, mutta ihmettelin miksi kummassa veden voi koulun jälkeen ottaa toisesta hanasta kuin keittiöltä). Sitten alkoi kuulumaan vanhanaikaisen kirjoituskoneen ääni. Ajattelin, että tällaisia kyläkouluja, vanhat koneet, eikö täällä nyt ole edes tietokonetta. Jatkoin raportin täyttämistä ja omenan syömistäni.

Sitten tuli aika lähteä kotiin. Kirjoitukone kävi harvakseltaan, aula oli pimeä. Sanon vielä rehtorille hyvät viikonloput, avaan oven, huone on pimeä ja tyhjä. Lamaannuin niin, että oletin näkeväni (pahaa) unta. Niskassa hiukset nousivat pystyyn ja kummallista, samalla sain mielikuvan hahmosta ja hänen luonteenpiirteestään. Tajusin ettei hän halunnut minulle pahaa, on vaan niin ilkikurinen.

Kotimatkasta joka on n. 15 km en muistanut mitään. Jauhoin asiaa kotona ja päätin ottaa asiasta selvää. Aikanaan sitten kun rehtori tuli työpaikalleen kerroin hänelle mitä olin kokenut. Hän kuunteli ihmeissään ja kun kuvailin hahmoa ja hänen luonnettaan, jotka olivat hyvin henkilökohtaisia, niin rehtori kysyi ”puhutko sinä Martista”? (nimi muutettu). Sanoin, että nimeä en tiedä eikä koulun seinällä ole yhtään kuvaa joka häntä muistuttaisi. Sillä en tunne ketään ihmisiä hyvin paikkakunnalla, koska olin asunut täällä vasta vähän aikaa. Silloin hän vasta uskoi, miten asia oli ja kertoi minulle, että Martti oli aikoinaan ollut koulun rehtori ja kuollut sairauskohtaukseen kotonaan (vuonna 1981), joka tuolloin oli ollut osittain koulun keittiön tiloissa. Rehtori lupasi tuoda näytteille valokuvan. Valokuvan sain nähdä myöhemmin, mutta se onkin toinen juttu…

Onko sinulle tapahtunut jotain outoa? Voit kertoa omista kokemuksistasi tällä lomakkeella. Mielenkiintoisimmat kokemukset julkaisemme blogissamme nimimerkillä tai täysin anonyymisti. 🙂

Tykkäys ja jakotoiminnot:

Huomio!

Hei arvoisa Parablogin seuraaja,

Tämä sivusto toimii yksityisesti, täysin ilman ulkopuolista vaikutusta.

Sivuston toimintaa ja ylläpitokuluja (domaini, sivustotila) voit tukea lahjoittamalla haluamasi summan.

Olemme osa Suomen Galaktista Liittoa.

suomengalaktinenliitto.net

Voit tukea toimintaamme lahjoittamalla (PayPal ja pankkikortit)





Tai tilisiirrolla suoraan tilillemme.

Lahjoitustili:
Vesa Äijälä
FI98 5280 0020 0103 93
Kirjoita viestikenttään viestiksi: lahjoitus

Mainosyhteistyössä, otathan yhteyttä sähköpostilla: info.paranormaaliblogi(ät)gmail.com

Arkistot

Liity e-maillistaamme (uudet artikkelit mailiisi)

YHTEISTYÖSSÄ JA MUKANA

arkku net kotisivutilaa

suomen galaktinen liitto